Agility x (treeni x 2) + (kisastartti x 6) + koulutus = melko osaamaton ohjaaja + HIKI!

Agilitya on mahtunut viime viikkoon ihan ruhtinaallisesti ja tämä viikko näyttää hieman samanlaiselta, ilman virallisten kisojen paineita. Yritän ottaa vapaahetkistäni ilon irti, ennen kuin  uppoudun yhtä aikaa sekä työhön että opiskeluun ja gradun kirjoittamiseen. Kääk!
 
Viikko sitten maanantaina kävin treenaamassa Sariannan ja pehkojen kanssa agilitya hallilla.
Sirius toimi varsin näppärästi tällä radalla, myöskin silloin kun tein radan takaperin sen kanssa (vaati siis keinun sekä pituuden kääntämistä). Puomin kontakti oli ongelmallinen, koska siitä jatkettiin kepeille. Sirius oli sitä mieltä, että hän ei voi ottaa kontaktia, mikäli minä menen keppien aloitukseen tekemään niistoa. Vinossa seisominen puomin kontaktilla on ihan liian vaikeaa. Sitäpä sitten harjoiteltiin muutamaan otteeseen, kunnes tulos on tyydyttävä, ja lopuksi Sirius sai tehdä vielä 2on2off -kontaktin puomilla niin, että minä juoksin vain suoraan eteen päin kun Sirius jäi kontaktille. Se onnistui hienosti, josta Titiuulle superpalkka! 
Aurinko osasi radan hienosti oikeinpäin - jos ei oteta huomioon sitä, että ensin muuri jäi välistä, mikäli en sanonut muuri ja renkaan jälkeen kutsui väärä pää, mikäli minä olin sekunnin kymmesosankin myöhässä. Takaperin tehtynä Aurinko ampui pituudelta putken väärään päähän, mikäli en tehnyt joko todella rajua niistola tai poispäinkäännöstä. Kyllä oli taas minulla tekemistä, kun pähkäilin että mitä teen ja mitä ehdin tekemään ja miten ehdin tuohon-ja-tuohon kohtaan ohjaamaan. Ei auta, kuin lähteä juoksulenkeille kunhan saan selkäni edes aavistuksen parempaan kuntoon.
 Tein radan myös Bondi -pehkopojan kanssa, hienosti se tekikin vaikka kepit tuottivat alkuun hankaluuksia. Keinusta tuli melkein lentokeinu, jonka jälkeen Bondia piti palkkailla usempaan kertaan pelkästä keinulle nousemisesta. Nakin avulla saatiin keinukin onnistumaan.

Treenirata 11.05.2015

 Africa pääsi minun kanssani kahdestaan keskiviikon ryhmätreeneihin, koska jätin kooikkerit lepäämään kotiin. Whippetin kanssa jätin kepit välistä ja tein sen sijaan esteet nro. 10-11, ja sen jälkeen putken nro. 7. Africa toimi hienosti, eikä häiriintynyt edes treenikaverista, jonka pyysin radalle "tuomariksi". Africa ei ole koskaan joutunut tekemään minkäänlaista rataa niin, että joku on katsomassa ja kävelemässä vierellä - ellei Pasia lasketa.

Helatorstaina kävin starttaamassa kolmella radalla kooikkereiden kanssa naapuriseuran JoAn kisoissa. Tuomarina A-agilityradalla oli Katarina Virkkala, B-agillityradalla ja C-hyppärillä taas Vesa Sivonen.
Annan miinusta Sivoselle siitä, että C-hyppyradalla rimat olivat kaikilla kokoluokilla tapissaan (35cm - 45cm -65cm). Aika kamalan näköistä, kun koirat joutuvat raskaalla pohjalla ponnistamaan maksimikorkeuksia. Ihanneaikaakaan ei alitettu parhaimmillaankaan kuin muutamalla sekunnilla.

Siriuksen kanssa minä sähläsin ihan toden teolla, olin koko ajan sen edessä. Jokaiselta radalta tehtiin kuitenkin tulos, agilityradoilta vitoset (pituus ja kepit), hyppäriltä sitten puoli sekuntia yliaikaa. A-radalla kerroin Siriukselle liian aikaisin mikä on 3. este ja Sirius rämähti pituuden päälle (este nro. 2), yrittäen kääntyä siitä minun luokseni. Kuitenkin etemä oli ihan hyvä huolimatta siitä, että Sirius pudotti raville pariin esteen ajaksi, koska etujalka kolahti ikävästi pituuteen. B-radalla olin pahasti Siriuksen edessä, valssasin liian myöhään ja se valui, jolloin Sirius aloitti kepit toisesta välistä, pujotteli loppuun ja eikun alusta. Yllättäen vitosen lisäksi yliaikaa tuli vain 3 sekuntia. Ilman minun mokaani oltaisiin saatu aliaikanolla. C-hyppäriltä sitten saatiin yliaikaa, minulla valui taas valssit, joten Siriuksella meni käännöksiin aikaa.
 Olen kuitenkin tyytyväinen Siriukseen, koska JoAn ratapohja on raskas (joskin kivituhkaa), se upottaa useamman sentin ja tarttuu märkiin karvoihin kuin tauti. Hienosti kuitenkin Sirius jaksoi tehdä duunia ja juosta, minun vain pitäisi opetella ohjaamaan paremmin eikä ainakaan olla koiran edessä!

 Aurinko sen sijaan teki A- ja C-radalta aliaikanollat! Meidänkin 3-luokan nollatili on siis avattu :)
B-radalta Aurinkoiselle hieno hylky, minä olin ohjauksen kanssa ensin myöhässä (5vp) ja sitten ohjasin päin p*rsettä putkeen, jolloin Aurinko kyllä meni putkeen - mutta siihen, joka oli 20 metrin päässä oikeasta putkesta! Hieno irtoaminen, en voinut kuin nauraa ja ottaa hyllyn yllättävän tyytyväisenä vastaan.
 Aurikin oli tavallista hitaampi, pohja varmasti vaikutti parin sekunnin verran mutta myös minun armottoman huono ohjaukseni. Olin Aurinkoisen kanssa vielä enemmän myöhässä kuin Siriuksen, oikaisin väärissä kohdissa ja olin taas häiritsemässä Aurinkoista kepeillä jokaisella radalla. Se teki kepit kauniisti mutta hitaasti, koska minä seisoin maksimissaan metrin päässä koirasta, kävelin sen vierellä ja suorastaan tungin sen iholle.
Treeneissä jätän kooikkereille vähintään metrin sivusuuntaan tilaa tehdä kepit, juoksen reilusti edelle mikäli rata jatkuu eteenpäin ja annan kooikkereiden tehdä kepit itsenäisesti sekä ennen kaikkea rauhassa. Kisoissa olen vain niin hermostunut, että unohdan mitä kaikkea koirani oikeastaan osaavatkaan.

Lauantaina pääsin sairastuneen tilalle Sari Vähäniityn  koulutukseen. Rata näytti tältä:

Sari V:n agilitykoulutus.

Aurinko pääsi siis varsinaiseen treeniin, kun taas Sirius sai tehdä rada extrakoirakkona. Sirius teki radan hienosti, joskin ensimmäisellä kerralla hieman hitaasti, mutta toisella kerralla sain siihen jo kivasti vauhtia. Sitä ennen harjoittelin Siriuksen kanssa hallissa sisällä keppikulmia 6 kepillä niin, että jätin palkan keppien päähän ja lähetin kooikkerin kepeille. Sirius ei edes yrittänyt karata lelulle, vaan teki kilttinä poikana kepit varsin vauhdikkaasti (ja komensi minua haukkumalla).
Aurinko sai erityiskehuja hienosta keppien hakemisesta, putki-innosta sekä siitä, kuinka kauniisti se lähtee mukaan tiiviisiin pyörityksiin (kuten hypyllä nro. 14). Sariltakin tuli samat sanat, kuin muiltakin kouluttajilta: koira on tosi hyvä, ohjaaja vaan tarvitsee lisää treeniä. Minun tulisi erityisesti miettiä sitä, mitkä ovat koiran kannalta lyhimmät ja nopeimmat reitit. Sari ihmetteli, miksi tein radalla niin paljon valsseja, mutta kun kerroin niiden valuneen pahasti kisoissa, Sari tsemppasi ja sanoi, että hyvä kun itsekin osaan treenata niitä minulle vaikeita asioita - ja että treeniradalla valssini eivät valuneet yhtään, vaan olivat oikein hyviä :)

Lisää agilitya on varmaankin luvassa seuraavassa blogitekstissä, ja vähän haikeitakin tunnelmia, koska Jyväskylään muuttamiseen on aikaa enää 10 päivää. Sitten en ole enää Savosta tullut pohjoiskarjalainen, vaan savolainen keskisuomalainen.
Ehkäpä siis seuraavassa postauksessa on kuvia niistä paikoista täällä Joensuussa, jotka ovat olleet minulle (ja koirille) kaikista tutuimpia ja hauskimpia paikkoja.