Kolmen viikon agilityt

Soraya ei ole tehnyt yhtään agilitya koko heinäkuussa, kiitos juoksujen. Onneksi pian junnuiän saavuttavan koiran kanssa ei ole moisten asioiden kanssa mikään kiire.
Seuramme järjestämä agilityn alkeiskurssi jää meiltä välistä, kiitos rahatilanteeni mutta myös alkeiskurssin ajankohdan. Sori nyt vaan, mutta minä en todellakaan ole menossa treenaamaan klo 9 lauantaiaamuna agilitya joka armas viikonloppu yli kahden kuukauden ajan!
Olen aamu-uninen ja liian aikaisin herätettynä kuin perseelle ammuttu karhu. Sitäpaitsi viikonloppuisin on usein muita menoja, kavereiden tapaamista, lapsuudenkodissa käymistä, kilpailuja ja erilaisia tapahtumia. 
Eli nähtävästi saadaan Sorayan kanssa tehdä agilityn alkeita ihan kahdestaan ilman kenenkään opastusta.

Kolme viikkoa sitten pääsin vihdoin ja viimein treenaamaan ihan oikeaan agilityryhmään, jossa meitä valmentaa vuoden 2010 minien agiSM-voittaja Aki. Sen kyllä huomaa, että kouluttaja on kokenut tyyppi, jolla on paljon vinkkejä myös silloin kun koira kulkee, rata suoritetaan puhtaasti ja itse tunsi ohjaavansa hyvin. Aina voi parantaa jotakin! Vaikka sitten hymyillä enemmän jos ei muuta :D
Sirius on tehnyt alle puolet siitä agilitytreenimäärästä mitä Aurinko. Toisaalta, Sirius on jo veteraani-ikäinen ja alkaa pikkuhiljaa siirtymään agilitysta eläkkeelle. Sen kanssa on lähinnä muistuteltu kontakteja ja tehty ratoja ihan vain hauskuuden vuoksi. 
Aurinkoa on sitten vaivannut valeraskaus ja hormonit. Välillä se kulkee treeneissä, välillä ei. Jopa radalla minulla saattaa olla kaksi erilaista Auria juoksemassa: ensin koira tahmoo 5 estettä, sitten vauhti kiristyy vähän paremmaksi taas 5 esteen ajaksi, ja loppurata mennäänkin jo lujaa. 
Kepit Aurilla on edelleen oudon hitaat, kyllä se pujottelee jotakuinkin laukalla, mutta kunnon draivi puuttuu. 
Yhtenä syynä varmaan ne mielikuvituspennut, jotka Aurinko "synnytti" viime viikolla vanhempieni sängyn alle ja alkoi vuotaa maitoa. Maidontulo jatkuu edelleen, mutta "pennut" jäivät nähtävästi vanhempieni tykö Savonmaalle, koska täällä Tikkakoskella Aurin ei ole tarvinnut tunkea yhdenkään huonekalun alle hoitamaan pölypalleroita.

Treenirata 11.07.2016

Treenirata 25.07.2016

Uusia ohjauskuvioitakin olen harjoitellut, nyt japanilainenkin sujuu melko hyvin ja Aurinko lähtee siihen ohjauskuvioon hienosti mukaan! Omissa linjauksissa on vielä parantamisen varaa, ilmankos Aurin käännökset muuttuvat aina kaarroksiksi, kun minä en linjaa itseäni ajoissa, enkä näin ollen kerro koiralle, että mille esteelle ollaan seuraavaksi menossa. Suorastaan nolottaa moinen.
Sen verran kuitenkin osasin, että kaksi viikkoa sitten agilitymölleissä kävin juoksemassa Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa yhteensä 6 rataa; putkimöllissä, möllissä ja kisaavien radalla (vaikka kooikkerit eivät voi sijoittuakaan kuin kisaavien mölliradalla). Jokaisen radan juoksin nollana, ja kisaavien radalta irtosi medien tuplavoitto; Aurinko sijalle 1. ja Sirius sijalle 2.!
Vielä kun saisi samanlaisia tuloksia virallisissakin kisoissa, mutta niissä onkin sitten enemmän muita kisaajia ja minä jännitän virallisia kisoja aivan valtavasti. Siinähän se ohjaus ja omat ajatukset sitten menevät yhdeksi muhjuksi, kun pitää jännittää ja ahdistaa niin kamalasti.

Ei kai tässä auta, kuin treenata ja kisata oman hyvinvointinsa asettamissa rajoissa. Ei niitä tuloksia tyhjästäkään tule, eikä ruusukkeita kotiovelle tuoda.

(Agirotu)päivitys

On muka ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt edes blogia päivittämään. Enkä ole edes käynyt arkisin missään muualla kuin ruokakaupassa.

Agirodussa Ylöjärvellä tuli sentään pistäydyttyä joukkuekisassa Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa. Kooikkerit kilpailivat eri joukkueissa, mutta se ei menoa haitannut.
Joukkueiden tuloksilla ei juhlittu, mutta molemmilla koirillani oli hauskaa radalla; Aurinko juoksi kivaa vauhtia valeraskaudestaan huolimatta, ja Sirius jopa haukkui minulle tehdessään keppejä. Huvittava eläin, kun pitää alkaa huutamaan jos on hauskaa.
Lisäksi minulla oli Hiisi lainakooikkerina radalla, koska Anna itse ei päässytkään Agirotuun paikalle. Onneksi Hipsu kulkee yllättävän hyvin myös minun kanssani, vaikka muutaman ensimmäisen esteen se tuntui ihmettelevän että pitääkö sen seurata minua vai etsiä Anna.

Radat eivät tulleet videolle, mutta sentään muutama kuva on ikuistettu digitaalisesti muistoksi. Kuvaajana Ville Ruth (copyright kuvissa), ellei toisin mainita!

(c) Ida Alexandersson

Minä ja Hiisi

Sirius kipittää!

Sirius ja puuhkahäntä

Minä ja Aurinko

Aurin pitää heiluttaa häntää myös juostessa

Aurinko liitää!

Lisäksi tietysti täytyy mainita Sorayan juoksut. Niiden alkamisesta on nyt mennyt 14 päivää ja jonkinlaiset tärppipäivät on havaittavissa. Siriusta kiinnostaa Sorayan ihanat tuoksut, Sorayaa kiinnostaa Siriuksen mahanalus, ja kohta onkin hirveä paini sekä juoksurimmakka pystyssä. Vaikka Sirius onkin kastroitu 1,5 vuotta sitten ja kyseessä olisi vahingon sattuessa todellista turvaseksiä, niin en silti ihan välttämättä halua että 9v. uros astuu 8kk vanhan nartun. Kohta ne saa erottaa portilla toisistaan, joka tarkoittaa serenadien alkamista puolin ja toisin.
Kerrassaan ihanaa.

Neiti Punapöksy äiti-Aurinkoiselta lainatuissa housuissaan ♥

Utmärkt med CK! ...Sedan samma på finska.

Anna päätti lähteä Hiisin (Sorayan isäpappa) kanssa kokeilemaan onneaan KV-näyttelyyn ulkomaille, jospa vaikka Hipsukasta tulisi Ruotsin ja samalla Pohjoismaiden valio.
Toiseksi viimeinen ilmoittautumispäivä kansainväliseen koiranäyttelyyn Ruotsin Gällivareen (Jällivaara), ja minä päätän myös lähteä sinne Aurinkoisen kanssa.
Ilmoittautuminen ei valitettavasti mennyt niin kuin Strömsössä, mutta onnistui kuitenkin loppujen lopuksi. Majapaikaksi valikoitui 747m korkeudessa merenpinnasta sijaitsevan laskettelukeskuksen kaksikerroksinen mökki, johon myös koirat olivat tervetulleita. Hulppeat maiset, korvat menivät lukkoon mennen tullen ja koiratkin kirmailivat vapaana tuntureilla.

Pasin vanhemmat saapuivat hoitamaan kolmea muuta koiraamme, kun Aurinko pääsi Hiisin kanssa samaan häkkiin matkustamaan 800km aina Pohjois-Ruotsiin asti. Matka meni yllättävän nopeasti (enkä minäkään nukkunut edes puolta matkasta!), koirat nukkuivat sulassa sovussa samalla pedillä vielä mökissäkin ja kiitos majapaikan hyvien puitteiden, saimme itse kokattua lämpimän iltaruoan sekä maittavan aamiaisen.
Gällivaren KV-näyttelyyn oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan 10 kooikerhondje; 3 urosta ja peräti 7 narttua. Minähän tärisin samantien näyttelypaikalla, jännitin ja olin kalpea kuin lakana. Enpä olekaan pitkään aikaan jännittänyt näyttelyitä, syynä varmasti se että Aurinkoisesta oli mahdollista tulla Ruotsin muotovalio.
Kaikkea sitä pitääkin jännittää, varsinkin jotain koiranäyttelyä jossa minä en voi millään tavalla vaikuttaa koiran saamaan arvosteluun. Olin tietysti pessyt ja föönännyt Aurinkoisen paria päivää aikaisemmin, harjannut sen kiiltäväksi ja laittanut pienelle lihotuskuurille. Se näyttikin erittäin hyvältä, joskin hieman vähäkarvaiselta.
Tuomarina toimi hollantilainen Jo Schepers, joka on arvostellut kooikkereita myös Suomessa. Urokset pääsivät kehään ensin, ja Hiisi oli hienosti PU1 saaden sertin sekä cacibin! Hihkuin onnea heti kun Hiisi osoitettiin ensimmäiseksi, ja kapsahdin Annan kaulaan näiden päästyä pois kehästä. Tuomaria nauratti minun silminnähtävä ja korvinkuultava riemuni.

Sitten Aurinko. Kehässä oli toinenkin valionarttu, vieläpä suomalaisen kasvattajan Ritva K:n oma narttu Vamppi. Siinä odotellessamme vuoroamme heitin korkeakantaiset kengät pois jaloistani, alla oli pehmeä nurmikko ja tuomari selvästi arvosteli tarkkaan koirien liikkeitä.
Aurin vuorolla juoksutin sitä niin lujaa ravissa kuin vain pystyin, useamman kierroksen ja vielä kahteen kertaan edestakaisin, kun tuomari valitsi valioluokan sijoituksia. Paras narttu -kehässä taisin olla pelkkää hymyä, kun tuomari viittoili Aurinkoisen heti ensimmäiseksi ja pisti meidät juoksemaan kaksi kierrosta uudelleen ympäri.
Aurinkoisen tulos siis VAL ERI1 SA PN1 VSP SERT CACIB = SE MVA ♥

5 years old. Very good looking bitch, very feminine face. Good underjaw, good earrings, strong teeth. Very good topline & tailset. Very good angulations, very good muscles. Good coat, good colour, good moving. Nice temperament.
(5-vuotias. Erittäin hyvännäköinen narttu, erittäin feminiinen naama. Hyvä alaleuka, hyvät korvakorut, vahvat hampaat. Erittäin hyvä ylälinja & hännänkanto. Erittäin hyvät kulmaukset, erittäin hyvät lihakset. Hyvä turkki, hyvä väri, hyvä liikunta. Mukava luonne.)

Erittäin onnistunut reissu siis kokonaisuudessaan!

Kotona minua odotti kaksi erittäin iloista ja syliinpyrkivää kooikkeria - siis Sirius ja Soraya. Rutistelin niitä hetken ennen kuin annoin väsymykselle periksi, ja kaaduin lähes kymmeneksi tunn9ksi sänkyyn peiton alle.
Seuraavana päivänä olo oli jotenkin epätodellinen, mutta sain sentään lenkitettyä koirat ja kirjoitettua valiohakemuksen Ruotsiin. Vahvistusta odotellaan edelleen. 
Kohta 5 päivää jatkuineista rankkasateista huolimatta metsästä on jo sentään löytynyt mustikoita, niitä olen menossa keräämään myös viikonloppuna. Tosin tällä kertaa jätän kauhukolmikon kotiin, ei keräämisestä meinaa tulla yhtään mitään, kun kolme ahmattia painaa menemään mustikkavarvikossa suut sinisinä eivätkä jätä minulle mitään kerättävää!
Mokomat.