Mätsäreitä, mustelmia ja muhkura

 Siriuksen revenneestä korvasta irtosi vihdoin rupi - ja samalla tukko karvaa, eli korvassa on nyt kalju raita. Lisäksi korvankärjestä puuttuu pieni pala, taisteluarpi jäi puremasta muistoksi. Jospa se nostaisi Siriuksen katu-uskottavuutta :D

 Perjantaina suuntasin autolla Joroisiin kooikkereitten kanssa mätsärien takia (ja seuraakin sain mukaani, nimittäin Sarin). Lisäksi saan vanhemmiltani aina suuret kasat ruokaa Joensuuhun vietäväksi, etten vain kuole nälkään.

 Lauantain match show järjestettiin Juvalla, ja puhdasrotuiset tuomaroi Paavo Mattila. Milo pääsi mukaan toiselle tuomarille arvioitavaksi muiden sekarotuisten joukossa. Hienosti vaari esiintyi ja käyttäytyikin, tuloksena oli sekarotuisten toinen ja mukaan saatiin 1kg:n liha-ateria sekä Milolle oma possunkorva.
 Aurinko pääsi esiintymään pienissä aikuisissa, jossa hävisi vastaparilleen niukasti Mattilaa uskoen ja sai sinisen nauhan. Auria vähän jännitti pöydällä hampaiden katsominen, se on muutenkin ollut ahdistunut suuhunsa katsomisesta ampisenpiston ja paiseen jälkeen. Ihan ymmärrettävää, Aurinko todennäköisesti yhdistää suuhun katsomisen kipuun ja pitää koko tilannetta epämiellyttävänä sekä ahdistavana. Sanoin Paavolle asiasta ja pyysin katsomaan Aurinkoisen hampaat uudestaan. Paavo säälitteli Aurille sattunutta onnettomuutta ja vilkaisi hampaita uudestaan: sillä kertaa Aurinko pysyi jo paikallaan.
 Pienten aikuisten kehässä Paavo laittoi Aurinkoisen hyvinkin yllättäen ykköseksi 8 koiran joukosta, minulta meinasi mennä mieli nurin ja Paavo vielä kehui Aurinkoisen olevan erinomaista valiomateriaalia! BIS -kehässä olivatkin sitten jokaisen luokan voittajat, eli sielläkin oli koiria yhteensä 8kpl. Hämmästykseni Paavo osoitti Aurinkoisen BIS4:ksi, siinä vaiheessa viimeistään hymyilin kuin hangon keksi, ja Paavon tuskin tarvitsee arvailla että tuonko Aurinkoa hänelle arvioitavaksi ihan viralliseenkin näyttelyyn ;)

 Sunnuntaina luvassa oli match show Joroisissa, johon sain lainakoiraksi Africa -whippetin. Africa oli ensimmäistä kertaa ikinä minkäänlaisessa näyttelyntapaisessa eikä pentu myöskään ollut käynyt ainoassakaan näyttelytreenissä. Minä olin jonkinverran harjoitellut African kanssa seisomista sekä hampaiden katsomista, mutta that's it.
 Africa pääsi esiintymään isoihin pentuihin; mutta sateisessa, koleassa säässä pikkuvinttikoiraa alkoi paleltaa ja juokseminen märällä asfaltilla inhotti. Tuomari tutki African sekä maassa että pöydällä, enkä voinut olla kuin ylpeä kullannupun käytöksestä. Kauniisti seisoi tyttö paikoillaan, antoi katsoa hampaat ja kokeilla ylt'ympäriinsä ilman minkäänlaisia ongelmia. Sininen nauha kuitenkin saatiin, Africa kun ei halunnut juosta vaan iski jarrut pohjaan ja kun sain sen juoksemaan, se loikki ja inhosi jokaikistä lätäkköä.
 Isojen pentujen sinisten saaneiden kehää odotellessa Africa kiedottiin huopiin ja likistin sen tiukasti itseni ja äitini väliin lämpiämään. Sinisen nauhan saaneiden pentujen kehässä Africa oli jo huomattavasti reippaampi, se ravasi kauniisti ja seisoi sateesta huolimatta kauniisti paikoillaan. Tuomari huomasikin muutoksen ja laittoi African 1. sijalle! Tässä vaiheessa Africa halusi ehdottomasta pussata sekä tuomarin että kehäsihteerin, jotka tulivat onnnittelemaan ja jakamaan palkinnot :) Pasi oli kauhean tyytyväinen pikkuwhippettiinsä, ja niin olin minäkin!

 Sirius ja Aurinko esiintyivät molemmat pienissä aikuisissa, Auri sai tällä kertaa punaisen nauhan ja sijoittui punaisen nauhan saaneissa viidennelle sijalle. Sirius sai sinisen nauhan, mutta tapansa mukaan taas paransi esiintymistään kehien jatkuessa eteenpäin ja ravasi itsensä sinisten nauhan saaneiden voittoon! Tässä mätsärissä ei valitettavasti sinisen nauhan saaneiden voittajia otettu Best In Show:n, typerää toimintaa sanon minä.
 Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kuitenkin menestys, lähdin kotiin 7kg koiranruokaa, herkkuja, pokaaleja ja keittokirjaa rikkaampana. Plus päälle vielä African palkinnot, jotka menivät Pasin mukana African omalle hyllylle.

 Mustelmista sen verran, että minä olen vaihteenvuoksi taas rymynnyt vähän kaikkialla ja joka paikka on ihan täynnä mustelmia. Polvi myös kiukuttelee taas vaihteenvuoksi ja polvituki on ahkerassa käytössä. Paha revähtymä sekä polvilumpion hankaus taas muistuttelevat itsestään.
 Ja koirathan eivät tietenkään voi säilyä ehjinä missään nimessä, nyt on taas Aurinkoisen vuoro olla rikki. Tällä kertaa akka onnistui telomaan itsensä jossakin vaiheessa metsälenkille revitellessään, ja nyt sillä on revähtymä/venähdys olkalihaksessa. Lapaluun päällä tuntuu kunnon muhkura, joka kuumottaa mutta Aurinko ei juurikaan arista sitä, vaikka sitä painaisi. Akka liikkuu ja venyttelee normaalisti, eikä muukaan käytös (lue: päätön riehuminen) viittaa kipuihin. Hoitona on lepoa, rauhallisempia lenkkejä, BoT -takki sekä kylmäpussi ulkoilun jälkeen.

 Eivät nämä minun koirani tunnu pysyvän yhtenä kappaleena sitten millään. Jos ensi kerralla olisi parempia uutisia kerrottavaksi.

Suunnitelmia

 Nyt olen innostunut lenkkeilemään koirien kanssa ihan tosissani, useampina päivinä viikossa tulee käytyä melkin 10km lenkki, joskus enemmänkin. Haluan molemmille lisää lihasmassaa ja samalla myös hoikistaa niitä, koska molemmat näyttävät hieman pullukoilta. Joku voisi sanoa, että ovat juuri näyttelykunnossa mutta varsinkin Siriuksen kohdalla ylipaino on pahasta murtuneen jalan rasituksen takia.

 Koirin koulutus junnaa edelleen paikoillaan, vähän olen tokoliikkeitä molempien kanssa tehnyt sisällä sekä lenkillä. Sen verran sain jo aikaiseksi, että ostin Siriukselle oma naksuttimen, jossa on mukavan pehmeä naksaus. Tosin Auri tuntuu kuvittelevan että kaikki naksuttimet ovat sen ja jokainen naksahdus on Aurille tarkoitettua - olipa ääni miten erilainen tahansa. Sirius ei sentään juurikaan reagoi Aurin metallinaksuttimeen.

 Siriuksen ja Kukan pentue ei valitettavasti onnistunut, en voi siistein sanoin kuvailla miten paljon ärsyttää! Kukan kasvattaja Pirjo epäili että nartulta ei irtoa munasoluja, koska ei ole tullut kantavaksi muidenkaan urosten kanssa.
 Toisaalta nyt minä voin käyttää Siriusta Aurinkoiselle, jos niin vielä parin vuoden päästä haluan. Aurille on suunnitteilla pentue ensi keväälle/kesälle, riippuen juoksujen ajankohdasta. Uroskin on jo alustavasti valittu Pirjon toimesta (pentuehan tulee Pirjolle), mutta suunnitelmathan voivat aina muuttua.

 Juuri Aurin pentuesuunnitelmien takia minun pitäisi ryhdistäytyä ja hankkia sille jotain muutakin merittejä, kuin pelkästään näyttelytuloksia. Ajatuksissa on ollut tokon ALO1 sekä BH-koe, agilitysta en osaa sanoa mitään suuntaan enkä toiseen, koska treenaamaan pääsemme KENTIES vasta ensi vuoden alusta. Sitä ennen on tyydyttävä yksittäisiin, itsenäisiin treeneihin jotka määräytyvät Varkauden koirankentän varausten sekä sään mukaan.
 Taippareihin ja MH-kuvaukseen menen Aurinkoisen kanssa todennäköisesti vasta pentujen jälkeen, koska taippareihin emme todennäköisesti ehdi ennen kevään juoksuja ja MH-kuvauksen suhteen haluan Aurin olevan myös psyykkisesti aikuinen koira, ei suinkaan mörköilevä teini-idiootti.

 Siriuksen kanssa mennään myös toko- ja agilitylinjalla, jos vaan joskus päästään treenaamaan. Koirien tapaturmien ja erinäisten lääkekuurien takia en ole mennyt tokoryhmiin mukaan, joita Joensuussa kuitenkin pyörii vapaehtoisten voimin ilman maksuja tai muutakaan sitoutumista.
 Nyt kun Siriuksen revennyt korva on parantunut kokonaan (iso rupi siinä on edelleen), voisin vihdoinkin suunnata kooikkereitten kanssa tokoilemaan porukalla.

 Ja arvatenkin molemmat koirat ovat alkaneet pudottaa karvojaan, kun Eckerön näyttelyyn on enää viikko aikaa. Voisivatkohan ne edes nyt pysyä terveinä ja yhtenä palasena ilman reikiä tai ruhjeita?

 Lisäksi Aurinkoisen viralliset terveystulokset ovat nyt KoiraNetissä, kyynärät olivat 0/0 ja lonkat tulivat takaisin B/B:inä. Näihin tuloksiin ei voi olla kuin tyytyväinen :)

Sairauskertomuksia

Harrastaminen on tällä hetkellä melkein minimissään, vähän ollaan tokoliikkeitä treenattu lähinnä sisätiloissa molempien koirien kanssa. Lenkkeilemään sentään ollaan päästy, ja Auri käyttää suutaan jo normaalisti.
 En tiedä milloin päästään seuraavan kerran treenaamaan agilitya, ehkä joskus ensi vuoden puolella, näin ainakin eräästä koiraseurasta sanottiin. Onko ihme ettei tule treenattua mitään, kun se tehdään näin vaikeaksi edes päästä treenaamaan?
 Toko sentään onnistuu kotonakin, samoin mejäilyn alkeet tai lyhyet jäljet. Mutta kun se palo agilityyn olisi niin suuri, ja juuri sitä lajia ei sitten päästä harjoittelemaan millään...

 Nosografioihin:

 Aurinkoa pisti ampiaisen suuhun Mäntyharjun koiranäyttelyssä. Ampiaisia pörräsi jo kehässä ympärillä, mutta silloin ei niistä vielä suurempaa vaivaa ollut. Kehän ulkopuolella Aurinko nähtävästi nappasi ampiaisen suuhunsa ja mokoma pisti Auria ikeneen suun sisäpuolelle.
 Ensimmäinen oire oli kaamea kiljunta. Tätä hoidin ihan vain rauhoittelemalla ja tarjosin herkkupaloja, jotka koira vielä tässä vaiheessa huoli ja söi. Muutaman minuutin päästä tulivat seuraavat oireet: Auri varoi oikeaa puolta päästään, läähätti kiihtyneesti eikä enää haukotellut (eli rauhoitellut itseään) normaalisti, vaan haukotus jäi todella pieneksi. Tällöin halusin katsoa Aurin suuhun, mutta siitä ei tullut mitään kun koira alkoi rimpuilla, täristä, kiljua ja pissata alleen.
 Paikanpäällä ollut eläinlääkärikin yritti suuhun kurkuta, tuloksetta. Minkäänlaista rauhoitetta tai kortisonia ei koiralle annettu, eläinlääkäri oli sitä mieltä että turha antaa, kun ei koiralta mikään kohta turpoa. Hieman happamana luotin eläinlääkäriin, mutta taaskin opin että parempi vain katsoa kuin katua.

 Kun pääsin takaisin Joensuuhun, oli tapahtuneesta kulunut 6 tuntia. Tällöin huomasin turvotuksen Aurin pään oikealla puolella, koiran poski oli turvoksissa. Konsultoin eläinlääkäriä, joka käski seurata tilannetta koska Aurinko kuitenkin pystyi juomaan sekä syömään pehmeää ruokaa. Koirien kipulääkettä kuitenkin annoin Aurille, ettei siihen ainakaan sattuisi.
 Sunnuntaiaamuna turvotus oli levinnyt silmän ympärille sekä kuonon selkään. Jälleen häiritsin eläinlääkäriä, joka ei pitänyt tilannetta akuuttina ja käski odottaa maanantaihin, jolloin voisin soittaa muille eläinlääkäreille.
 Maanantaiaamuna turvotus ei ollut laskenut laisinkaan, Aurin oikea silmäkin alkoi pullottaa päässä ja pikkuakalla oli selvästi huono olla. Jälleen soitto eläinlääkärille (tällä kertaa Aholle) joka käski käydä hakemassa kortisonia apteekista sekä odottamaan rauhassa tiistaihin, jolloin meille oli muutoinkin varattu viralliset terveystarkit.
 Tiistaina kiikutin Aurin eläinlääkäriin, jossa siltä - oikean silmän järkyttävästä pullotuksesta huolimatta - peilattiin silmät, kopeloitiin polvet ja kuvattiin lonkat sekä kyynärät. Rauhoituksen alaisena Aho sai katsottua Aurin suuhun: diagnoosina piston aiheuttama paise ikenessä, joka teki myös painetta silmään ja sai sen pullistumaan. Aurinko sai kortisoni- sekä antibioottikuurin, joilla onneksi turvotus hävisi parissa päivässä ja suu parani viikossa lääkityksen aloittamisesta.

 Sitten Sirius:

 Eilen illalla ystäväni oli täällä koiriensa kanssa käymässä ja Antti meni hänen kanssaan käyttämään kaikkia 4 koiraa vielä pienellä iltakävelyllä. Kun he olivat tulossa takaisin porraskäytävään, oli ystäväni uroskoira käynyt Siriuksen päälle syystä X ja ehtinyt purra sitä korvaan, ennenkuin Antti ja ystäväni ehtivät väliin.
 Siriukselta lähti vasemmasta korvasta ulkopuolelta 1cmx1cm kokoinen nahkapala sekä siihen tuli 2-3cm pituinen palkeenkieli. Onneksi uros ei ehtinyt purra Siriusta pahemmin tai sen hammas ei mennyt korvasta läpi, vaan vaurio jäi syväksi pintahaavaksi.
 Ensin puhdistin haavaa desinfiointiaineella, sitten huuhtelin vedellä ja iltamyöhällä paikkailin Siriusta. Korva saatiin sideharsolla tiivisti sidottua pääähän, että vuoto lakkaisi eikä Sirius pääsisi raapimaan sitä (päähän laitettiin vielä kangastuubi). Hetken aikaa oli joka paikka veressä: Siriuksen poski, korva ja kaulus, minun käteni ja paitani, Antin kädet sekä tietysti koko kylppäri, kun Sirius ravisteli kesken korvan suihkutuksen niin, että veren ja veden sekoitusta roiskui ympäri seiniä sekä lattiaa.
 Jälleen tänä aamuna soitin Aholle, joka käski pitää haavan puhtaana ja avoimena että se saa ilmaa. Koska molemmat koirat on rokotettu ja haava kuitenkin suhteellisen pieni, ei eläinlääkärikäyntiä tarvita ellei puremakohta ala tulehtumaan. Toivottavasti ei, Sirius on syönyt murtumansa takia jo ihan tarpeeksi antibiootteja!
 Onneksi Sirius on ainakin tällä hetkellä reipas ja iloinen potilas, vaikka korva onkin selvästi arka ja inhottava. Apteekista kävin ostamassa haavavoidetta, jota levittelen korvaan 3-4 kertaa päivässä suihkuttelun jälkeen.

 Laitetaan nyt vielä oma sairauskertomus tähän lyhykäisyydessään: minulla on todettu persoonallisuushäiriö, tarkemmin sanoen epävakaa persoonallisuus (luokitus F60.31) johon liittyy myös riippuvaisen persoonallisuuden (luokitus F60.7) piirteitä.
 On vaikea selittää mitä kaikkia ongelmia persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Tosin koirat tuntuvat helpottavan oireita, vaikka niiden kanssa kisaaminen eri lajeissa taas aiheuttaa ongelmia ja oireita, varsinkin jos epäonnistun tavoitteissani. Sama pätee myös koirien koulutukseen, minun omaan opiskeluuni jne. Mutta ehkä se joskus vähän helpottaa.
 Ajattelin että paras nyt kertoa kaikki sairaudet samalla kertaa, kun niitä kerran on kertynyt.

 Se parhaiten nauraa, kenellä on vahvin lääkitys.

 Loppuun kuvia elokuulta, jolloin kooikkerit olivat vielä terveitä (ja toivottavasti ovat kohta taas):

Aurinko ja Africa (Tarumetsän Tyylikäs Neitokainen)

Bestiksillä on mahtii!