Kansalaiset (kivat sellaiset, ja sitten tietysti Sorsa)

Kiitti vaan hampaanpoistosta.
t. Sirius

En ole luutunnut lattioita kohta kolmeen viikkoon. Tykkään niin tästä, kun nartut vuotavat. Vaikka pidän niillä housuja pahimman verivuodon aikaan, löytyy tippoja silti sieltä täältä, koska eiväthän ne ulkona käy housut jalassa.

Akoilla on selkeästi jokin oma taka-ajatus, koska heti kun niiltä ottaa housut pois (vaikka ulko-ovi olisi auki), niiden on pakko juosta kierros vähintään olohuoneessa, perse alhaalla, silmissä hullun kiilto, ja hinkata siinä 30km/h -vauhdissa värkkiään vähintään kahteen mattoon ja oven karmiin.
Jossain vaiheessa juoksuja jätän housujen pukemisen sikseen, koska päivittäisestä pesusta huolimatta se verinen värkki alkaa haista aika kaamealle, eivätkä nartut enää kiiman loppuvaiheessa kovinkaan paljoa tiputa - mutta sen verran kuitenkin, että vähintään kolme uutta tahraa ilmestyy lattialle yhden päivän aikana.

Sitä sterkkausmahdollisuutta odotellessa.

Eipä olla myöskään käyty treeneissä juoksujen ja hampaidenpoiston takia. Tai no, kävin sentään toissapäivänä (eli torstaina) Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa meidän rallytokoryhmässä harjoittelemassa.

Täytyy sanoa, että niistä treeneistä jäi hyvä mieli. Se oikealla seuraaminen ja perusasennot oikealle puolelle ovat vielä tosi vaiheessa, mutta siksipä siellä ryhmässä käydäänkin, että opittaisiin. Sirius teki monen monta onnistunutta käytösruutuharjoitusta, ja sitten perusasentotreeniä oikealle sekä vasemmalle puolelle, ajatuksena palkita koira ainoastaan suorista istumisista.
Aurinko oli kauhean hyvällä tuulella, se vain heilutti häntää (yrittäen irrottaa pyllynsä muusta ruumiista) ja teki hirveällä innolla eteenistumisia, sekä eri varioaatioita sivulletulosta molemmille puolille (kaipasi kyllä reilusti käsiapua oikealle). Niin, ja ehti vielä treenaamisen välissä käydä läpsimässä etutassuillaan meidän kouluttajaakin, koska Aurilla oli vaan niin kivaa.

Agilitysta Soraya saa pitää vielä viikon tauon, että kroppa ja mieli ehtivät paremmin palautua juoksuista.

Käytiinhän me hakemassa Siriukselle ja Aurinkoiselle Kiva Koirakansalainen -diplomit sunnuntaina! Kun kerran tällainen testi järjestettiin oman seuran kesken, omassa treenihallissa, niin mikäs siinä oli osallistuessa. 

Sirius suoritui mallikkaasti kaikesta, vähän inhotti olla katsottavana pöydällä, kun suu oli vielä hampaanpoistosta arkana. Aurinko taas sen sijaan oli erittäin innokas tutustumaan uuteen ihmiseen, koska sillä oli namitasku päällä. Auri oli takuuvarma siitä, että jossain taskussa olisi varmasti myös hänelle karkkia. Ja sitten taas rouvakoiran piti vähän läpsiä etutassuillaan "tuomaria" sekä tökkiä kuonollaan taskuja. Onneksi sentään malttoi käskyllä rauhoittua ja pitää kaikki neljä jalkaansa maassa.

Luoksetulo oli molemmilla koirilla hankala, kun typerä liina sotkeutui jalkoihin ja raahautui kummallisesti perässä - emme me olekaan koskaan tehneet mitään muuta kuin mejää liinan kanssa. Muutenkin kooikkerit olivat vähän ihmeissään koko kuuden metrin narusta (joka on koiralla melkein koko testin ajan) - tässä se taas nähdään, että pitäisi erikseen treenata koiria vielä hihnassakin, eikä aina vain pitää niitä vapaana.

Silti minulle jäi sellainen olo kyseisestä testistä, että Soraya EI olisi läpäissyt sitä. Kolmen minuutin "paikallaolo" minun ollessa piilossa olisi varmasti ollut Sorsalle kiljunnan paikka. Tai sitten kauniisti hihnassa kävely ulkona, jossa täytyy ohittaa ihania ihmisiä, joilla voi potentiaalisesti olla vaatteisiinsa piilotettuna lelu tai nami juuri Sorayalle.Niin, ja olisi pitänyt ohittaa hiihtäjä, sekä karhunkokoinen koira (leonberginkoira). Ihan liian vaikeaa sellainen Sorsan yksinkertaisille aivoille.

Mutta on minulle sentään kaksi kivaa koirankansalaista - ja sitten yksi vähemmän kiva.

Hormoneita ja hoitoa

Minä olen taas vellonut liikaa omissa ajatuksissani, enkä ole pystynyt keskittymään niinkin vaikeaa tehtävään kuin kirjoittamiseen, ja blogin päivitys on jäänyt unohduksiin...

Aloitetaan vaikka tästä:

Maailman rakkain päivänpaisteeni Aurinko täytti 6 vuotta viikko sitten (eli 9. tammikuuta)!

Auri sai kakkua (kuten muutkin koirat) sekä erikoisherkkuluun, kynttilää puhaltaessa minä toivoin mamman kullalle vain parasta

Ja koska Aurilla on juoksut, Sirius pääsi rouvakoiran puolesta käymään osteopaattisessa hoidossa. Se taisi tehdä pappakoiralle aika hyvää, jumeja löytyi erityisesti lantion ja alaselän alueelta, mutta hyvin Sirius hoitoon reagoi. Seuraavan kerran mennään sitten varmaan useamman koiran voimin vastaanotolle, vaikka ajat menevät ainakin maaliskuulle.

Onneksi osaan itse hieroa (ja käyn tällä hetkellä myös koirahierontakurssilla), joten ainakin jonkinlaista hoitoa koirat saavat myös kotona.

Kaikki koirat on myös rokotettu seuraavien 3 vuoden varalle. Siriukselle on varattu hammaskivenpoisto sekä mahdollinen hampaanpoisto (P4 -poskihammas on lohjennut). Aurinko tyrkyttää edelleen itseään kaikille mahdollisille nelijalkaisille.

Soraya otti äidistään mallia, ja aloitti toiset juoksunsa pidettyään päivällee 6kk väliä.Olisin kovasti toivonut, että Sorsan juoksuväli olisi ollut sen 8 kuukautta, mutta ei tietenkään. Saan nyt nauttia puolen vuoden välein veritipoista lattialla, punapöksyisestä koirasta ja sitä seuraavasta valeraskaudesta.

Aurinko ehtii ehkä tekemään toiset juoksut, mutta tarkoitus on steriloida Auri ensi talvena. Päästään koko lauman paljon vähemmällä, kun on yksi hormonihöyryinen hirviö vähemmän - mikä tietysti tarkoittaa sitä, että kohta meille kuitenkin tulee puolivahingossa neljäs koira... Ei kiitos, ainakaan ennen kuin Soraya on oikeasti aikuinen koira.

Juoksut tietysti tarkoittavat sitä, että olen vielä ainakin viikon poissa treeneistä, ehkä kaksikin. Ei oikeastaan edes harmita. Olen ihan tyytyväinen, kun saan olla illat rauhassa kotona ja tehdä ihan omia juttuja. Tosin nyt viikonloput ovat olleet niin täynnä kaikenlaista ohjelmaa, että arkena olen ollut erittäin tyytyväinen saadessani olla ilman ylimääräistä seuraa.
Sama meno jatkuu edelleen, ensi viikonloppunakin on tulossa lisää vieraita käymään, ja lähden vielä Kiva Koirakansalainen -testiin Siriuksen sekä Aurinkoisen kanssa. Toivottavasti molemmat saavat todistukset kauniista käytöksestään. Soraya sen sijaan ei varmasti edes läpäisisi tuota testiä, koska se ei osaa kulkea hihnassa vetämättä. Hienosti olen pentuni opettanut (PS. olen ihan oikeasti tosi laiska) :D

Meillä on nyt myös kisataukoa luultavasti (ja toivottavasti) ainakin pari kuukautta, mahdollisesti pidempäänkin. Soraya käy parissa näyttelyssä maaliskuussa, mutta sen pidemmälle en ole ajatellut. Siriuksen kanssa voittajaluokan korkkaaminen rallytokossa saa vielä odottaa ainakin kesään asti, koska kävin taas toteamassa treeneissä, että minä en osaa itse suorittaa kylttejä oikein. Tosin myönnettäköön, että aivoni eivät olleet kaikken terävimmillään, sillä treenejä edeltävä ilta oli mennyt vähän pitkäksi, koska siskoni oli kylässä 3 litran viinitonkan kanssa...

Aurin kanssa katsellaan rauhassa seuraavaa rallytokokisaa, josta voitaisiin yrittää saada RTK2-koulutustunnus. Uskon koiran kyllä pystyvän siihen, mikäli minä itse en vain mokaa mitään radall - mikä ei ole kyllä ihan taattua.