tiistai 20. joulukuuta 2011

Hiljainen joulukuu

 Viikko sitten käytiin Anniina ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, jossa parannettiin koiramaailmaa samalla kun 3 kooikkeria juoksivat hangessa (kyllä, silloin oli vielä lunta). Ja toissamaanantaina oli viimeinen tokoilu kaveriporukassa Joensuussa tämän vuoden osalta.

 Auri oli ihan superinnoissaan kaikesta tekemisestä, joten uusia juttuja ei tehty yhtään, vahvistin vain naksuttimella ja namilla perusasentoa, istumista, maahanmenoa ja paikallaoloa (maaten ja istuen). Luoksetulon harjoittelussa käytin lelua, samoin liikkeestä seisomaan jäämisessä. Kaikki oli hienoa, vaikkei mitään kokonaisia liikkeitä Auri osaakaan. Seuraamista voisi alkaa harjoittelemaan, samoin kuin hyppyä. Eikä Auri myöskään osaa nousta makuuasennosta istumaan vielä, kaikista näistä asioista voi vain syyttää ohjaajaa/kouluttajaa.
Tuntuu vaan että Aurinkoinen sählää sähläämistään, mutta se ei kuitenkaan tarjoa mitään juttua itse vaikka odottaisi kuinka. Pitäisi vaan itse ryhdistäytyä erityisesti tokossa Aurin kanssa, agilityahan ei voi vielä todellakaan tosissaan treenata 11kk vanhan kooikkerin kanssa. Kaikki hommat tehdään leikin varjolla ja kontakteja eikä keppejä olla käyty vielä lähelläkään. Nyt tosin ajattelin opettaa Aurille kontaktit pahvilaatikon tms. avulla, kun kerran on joululomakin. Katsotaan sitten osaanko nauttia siitä ja saanko mitään aikaiseksi koirien kanssa, kun kandin tutkielma painaa päälle ihan liikaa.

 Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet jälleen kerran ilman hyppyä, ei voi muuta sanoa kuin että kaikki liikkeet alkavat olla kisakunnossa! Ei hassumpaa, mutta vielä ei minulle rohkeus eikä rahat riitä tokokokeeseen ilmoittautumiseen. Toisaalta, Tommy Wirén on sanonut että paremmaksi koirankouluttajaksi tulee kun treenaa perusasioita, oli sitten aloittelija tai huippuosaaja. Nähtävästi minä olen ottanut tämän neuvon ihan tietämättäni ohjenuorakseni tokossa :D

 Ja Aurikin täytti tosiaan jo 11kk, joten mitatahan se piti:


  39cm - 9,7kg

 Laihtuminen johtuu siitä, että Auri oli valeraskaana juoksujensa jälkeen joten vähensin ruokaa rajusti ja lisäsin liikuntaa melkein kaksinkertaiseksi. Nyt on hoikka pikkuakka, mutta onneksi valeraskauskin maidonvuotamisineen meni jo ohi, joten Aurinkoinen voi alkaa syödä taas normaaleja annoksiaan.

 Eilen käytiin myöskin Heinävedelle äidinäitini luona ja tavattiin muitakin kaukaisempia sukulaisia. Sirius ja Aurinko olivat kerjäämässä sekä rapsutuksia että ruokaa, Sirius jopa päätti mennä vieraiden jalkoihin makaamaan kahvipyödässä ettei vain jäisi paitsi mistään mukavasta :) Lisäksi molemmat nukkuivat päivän päätteeksi tyytyväisinä mummon jalkotaipeessa vierivieressä lämmittämässä.
 Ja vaikka en pidä talvesta yhtään ja toivoisin kesän olevan aina, ei tämä loskasää mukavaa ole. Pesin kooikkerit ja Milon jo kertaalleen, mutta nähtävästi minun on tehtävä se vielä kerran ennen joulua. Onneksi niillä on sentään kurahaalarit, ettei tarvitse ihan kokonaan kaikkia koiria uudestaan kuurata. Joululahjatkin on jo koirille sekä ihmisille ostettu ja tehty, enää on edessä vain paketointi. Jos siinä vaiheessa tulisi minullekin vähän jouluisempi mieli, nyt ei todellakaan tunnun joululta eikä edes lomalta sen kanditutkielman takia. Aivojen nollaus tulisi kyllä tarpeeseen, ehkä jouluherkkujen leivonta auttaisi tähän ongelmaan. Tai ainakin niiden taikinoiden syönti, valmiista leivoksista viis :D

torstai 17. marraskuuta 2011

Tokoilua puolitosissaan


 Maanantaina oltiin taas Niinivaarassa tokoilemassa samalla porukalla kuin aiemminkin.
 Sekä Sirius että Auri toimivat häiriökoirina Bondille, ja minä pääsin toimimaan niin henkilöryhmän pyörivänä ihmisenä kuin tokotuomarinakin Adyalle. Anniina vuorostaan otti Aurille tokon luoksepäästävyyden, miten hienosti voikin pieni kooikkeri istua vieressä ja antaa katsoa hampaat! Tosiaan ensimmäistä kertaa ikinä harjoiteltiin tokoluoksepäästävyyttä, eipä siinä näytä ongelmia olevan :)

 Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet (tosin pätkissä että Aurinkoinenkin pääsi välillä treenaamaan ja ilman hyppyä, koska sitä ei ole käytettävissä).
 Seuraaminen on vähän liiankin innokasta ja iloista, Sirius murisi aloittaessaan seuraamisen jonka se tekee ainoastaan ollessaan ihan liekeissä jostain jutusta. Nähtävästi seuraaminen on sellainen asia! Käännökset hyviä vasemmalle, oikealle kääntyessä liikaa väljyyttä. Palkkaus lähempänä vartaloa käännöksessä (kädestä) tai lelun heitto oikealle sivulle.
 Jäävät liikkeet oikein mallikkaita, näissä seuraamisen vire ei ehtinyt nousta vielä liian korkeaksi. Hyvin jäi seisomaan ja maahan, eikä taaksekierto aiheuttanut kääntyilyjä. Palkkaus jäävään liikkeeseen.
 Kaukokäskyt olivat hyviä, onhan niitä harjoiteltukin enemmän kuin muita tokojuttuja tähän mennessä! Istumaannousu alkaa olla liiankin nopea, Siriuksen takapuoli nousee maasta muutaman sentin kun sen pitää niin innoissaan ponnistautua istumaan. Rauhallisemmat palkat hetkellisesti siihen. Maahanmenossa ei moitteen sijaa.
 Nouto oli erittäin hyvä, palauttikin laukalla ja ihan hyvällä vauhdilla. Otetta kapulaan pitää vielä muistutella ja palkita vain hyvästä otteesta, välillä meinaa kapula olla vinksin vonksin suussa ja palautusvauhti hidastuu puupalikan hölskyessä hampaissa.
 Luoksetulo aiheutti ohjaajalle harmaita hiuksia. Pysähdys valui pelkällä käsimerkillä, joten sitten kokeiltiin pari kertaa käsimerkin, käskysanan ja pallon kanssa. Tämän jälkeen otin pelkällä suullisella käskyllä 'seis' ja kappas, Sirius pysähtyi metrin sisällä käskystä. Luoksetulon loppu oli myös mielenkiintoista hinkattavaa, Sirius tuli iloisena ja täysille luokse mutta perusasento oli sitten vino ja liian löysä. Muutaman toiston jälkeen perusasento oli suora ja tiivis, jolloin palkkasin ruhtinaallisesti ja lopetin luoksetulorumban siihen siltä erää.>
 Paikallamakuussa ei mitään ihmeitä ollutkaan, Sirius on ja pysyy maassa vaikka maailman tappiin asti. Ainakin treeneissä :D

 Aurin kanssa harjoiteltiin vanhoja juttuja: perusasentoa, maahanmenoa, istumista, liikkeestä seisomista, paikallaoloa ja luoksetuloa.
 Perusasentoa Auri tarjoaa jo usein itse, vielä ei ihan pelkkä sanallinen käsky riitä sivulletuloon. Hyvällä mallilla on kuitenkin tämä liike.
 Maahanmeno ja istuminen onnistuvat oikein hyvin käsimerkin sekä suullisen käskyn avulla, ilman käsimerkkiä Auri tuntuu vielä miettivän että mitä pitikään tehdä. Pikkuakka kaipaa selvästi lisää vahvistusta sanan ja teon välille, naksutin siis kuntoon että pääsee heti palkkaamaan koiraa oikeasta liikkeestä.
 Paikallaolo tuotti ongelmia, Auri olisi kaikista mieluiten vaan treenannut sivullaoloa sekä seuraamista, ja lähti perääni muutaman kerran paikallamakuusta/-istumisesta. Lopulta nämäkin liikkeet saatiin sujumaan, etäisyyttä max. 10m ja aikaa 10-60sekuntia.
 Luoksetulo on vielä melko alkutekijöissään, mikään oikea tokoliike se ei meillä tule olemaan vielä hetkeen. Välimatkaa on 10-25m, Auri odottaa istuen käskyä ja tulee eteen (ei suoraan sivulle kuten Sirius). Vielä en ole opettanut Aurille eteenistumista, nyt vaan haetaan vauhdikasta luoksetuloa ja oikeaa paikkaa, mihin sitten myöhemmin Aurin tulee pystähtyä ja istua. Palkka tulee leluna jalkojen väliin, toisinaan otetaan myös vauhtiluoksetuloja (eri käskysanalla) jolloin lelu lentää minun taakseni.
 Luoksepäästävyys mukaan lukien ihan hyvin treenit Aurinkoisenkin kanssa, pikkuakka korvaa puuttuvan älyn ikuisella iloisuudellaan treeneissä :D

 Vähän ehti ensiluntakin sataa Joensuussa ja sain jopa otettua muutaman kuvan kooikkereistani takapihalla säntäilemässä. Melkein pysyi kamera perässä ja valostuskin oli lähellä osua kohdalleen...
Ilmeellä taas

Lehti (Aurin suussa) on jahtaamisen arvoinen























Löllöhuuli-Auri

Lelun possessoima Sirius

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Aurinko 10kk ja arkea

 Aurinko täyttää tänään 10kk, miun pikku kääkkänen <3 Tosin pennulta se näyttää vieläkin ja käyttäytyy minua kohtaan pentumaisesti. Muille koirille esitetäänkin sitten emäntää ja Isoa Tyttöä niin että pölisee. Lähinnä minä pölläytän Auria ja passitan sen jäähylle, jos pikkuakka ei osaa olla kivoiksi koiriksi.

 Lisäksi uutena mausteena arkeen on tullut remmirähjäys. Ei aina, ei jokaiselle koiralle mutta silloin tällöin. Mitä pimeämpää, mitä suurempi koira ja mitä epävarmempi taluttaja (vastaantulevalla siis), sitä todennäköisempi on rähähdys. Tosin useimmiten vastauksena toisen koiran rähinälle. Auri nostaa kaikki karvansa pystyyn näyttäen pieneltä hyeenalta, rähähtää, näyttää hampaitaan, väistää kauas ja pälyilee.
 Onneksi Sirius ei sentään lähde tähän pöllöilyyn mukaan. Nami sentään auttaa Aurinkoisella, jos vaan tajuan vetää sen tarpeksi aikaisin esiin ja saamaan kontaktin pikkuakkaan.  Tällöin ohitukset sujuvat hyvin, ja Siriuskin saa ansaitun palkintonsa hienosta käytöksestä.
 Vapaana ollessaan Aurinko (sekä Sirius) ohittavat toiset koirat ja kaiken muunkin ilman minkäänlaisia ongelmia, kutsun koirat vaan vierelle kävelemään tai pysäytän istumaan jos vastaantulijalla on hankaluuksia oman nelijalkaisensa kanssa.
 Ei kai auta kuin itse ennakoida toisten koirien ohituksia ja vahvistaa Aurin hyvää käytöstä. Teini-ikä koettelee kovasti, rähjäämisen lisäksi myös pelottavia asioita ilmestyy lenkille/taloon/autoon/pihalle, joille täytyy murista niskaharja pörhössä. Ohimenevä kausi, sitä mantraa on täytynyt itselleen hokea.

 Tokoa on treenattu nyt pikkuryhmässä itsenäisesti pari kertaa, ja ainakin Sirius on ihan tulessa siitä hommasta. Lähtee liikkeisiin mukaan vähän liiankin säpäkästi välillä, mutta helpompi on koiraa rauhoitella kuin yrittää virittää moottoria. Avoimen liikkeet alkavat melkein olla hankassa (luoksetulon pysähdystä lukuunottamatta), täytynee ottaa treenilistalle pari voittajaluokan liikettä ettei tokotreeneistä tule pelkkää vanhan kertausta taitavalle Titiuulle :)
 Aurin kanssa harjoitellaan kontaktia, perusasentoa, luoksetuloa ja paikallaoloa. Istuminen ja maahanmeno kuuluvat myös harjoiteltaviin asioihin. Auri ei osaa mitään muuta kuin katsekontaktin oikeasti, muihin se tarvitsee vielä käsimerkin suullisen käskyn lisäksi sekä paljon treenausta.
 Nyt tosin aloin opettaa Aurinkoista naksuttimelle, toivottavasti sen kapineen avulla saadan parempia treenejä aikaiseksi :D

 Aurinkoisen mitat:

 10kk: 10,2kg - 39cm

 Ja Sirius myös reiluuden vuoksi:

 4,5v: 11,5kg - 40cm

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lokakuun harrastamiset

 Auri käväisi Spanieliliiton erkkarissa, tuloksena JUN EH. Aurinko oli tuomarin mielestä liian vähänturkkinen ja kehittymätön, muuten hieno koira. Kappas vaan kun junioriluokan koira on vielä keskeneräinen ja sen kuuluu kehittyä, mutta se oli tämän tuomarin mielipide yhtenä päivänä.
 Arvostelu on jossakin teillä tietämättömillä, katsotaan jos jostain löytyy.

 Lokakuun puolivälin tienoilla käytiin Anniinan ja Adyan kanssa agiliitämässä. Molemmilta koirilta löytyi intoa ja vauhtia tekemiseen, Sirius jopa roiski kontaktien yli olleessaan niin innoissaan, että piti vähän hidastella poitsun vauhtia :D Keppien aloituksen hakemista treenattiin eri kulmista, myös niin että minä jäin joko taakse tai oli kauempana edellä. Hienosti malttoi Sirius hakea oikean aloituskohdan siitä huolimatta, ja tehdä kepit vielä loppuun asti!
 Aurinkoisen kanssa otettiin helppoja pätkiä, hyppyjä ja putkia lähinnä. Pussia otettiin pari kertaa yksinäisenä esteenä ja sitten liitin sen perään hypyn, että sain vähän lisää vauhtia pussin suorittamiseen. Kyllä siitä vielä agilityritsa tulee, jos vaan minä osaan kouluttaa sen oikein :)

Anniina kuvasi meitä videollekin, ne ovat täällä: Siriuksen rata ja Aurin pätkät. Kiitos paljon Anniinalle kuvauksesta sekä treeniseurasta!

Eilen oltiinkin pitkästä aikaa treenaamassa tokoa Niinivaaran koululla pienellä porukalla, mukana oli Sari pehkojensa Bondin ja Raisan kanssa, sekä Dusty-collie omistajineen.
 Siriuksen kanssa otin avoimen luokan liikkeitä satunnaisessa järjestyksessä, luoksetulon pysäytyksessä on toivomisen varaa. Käsiliikkellä Sirius valuu hirvittävän pitkälle ja suullisella käskyllä pysähtyy paremmin, mutta sivulletulo on sitten auttamattoman hidas.
 Nouto oli OK, vaikka palauttikin ensin ravilla ja sitten hitaalla laukalla. Kaukokäskyt olivat hyvät, ehkä 7-8 arvoiset. Pitää palkata selvästi tiheämmin ja pitää asennoissa pidempään, koska Sirius ennakoi erityisesti istumaannousua. Piilopaikallamakuussa ei ongelmia, otin vain pari lyhyttä paikallamakuuta ollessani piilossa ettei Sirius ainakaan epäonnistu (mistä tuskin on pelkoa, tuo kooikkeri makaa paikoillaan vaikka maailman tappiin :D).
 Seuraamiset olivat iloisia, vähän Sirius edisti välillä innoissaan ja täyskäännöksessä pitää saada käännös tiukemmaksi sekä itsellä että koiralla. Jäävät liikkeet menivät nappiin, seisoessa kääntyy katsomaan vähän liiaksi kun kävelen Siriuksen taakse, mutta jalat eivät liiku. Pitänee käyttää namia etupalkkana, jonka jättää Siriuksen eteen jotta herkku kiinnostaa enemmän kuin minun tuijottamiseni.

 Aurikoisen kanssa otettiin perusasennon harjoittelua, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallamakuuta sekä liikkeestä pysähtymistä.
 Istuminen ja luoksetulo ovat ainoat liikkeet, jotka Auri osaa ilman käsimerkkiä tai kädellä avustamista, mutta siitä voin syyttää vain omaa laiskuuttani. Toisaalta en haluakaan että Auri osaa kaikki tokoliikkeet heti 15kk vanhana, jotta siitä voisi samantien tulla tokovalio. Koiranpennun pitää antaa saada olla koiranpentu, tärkeintä että Aurista on hauskaa tehdä juttuja minun kanssani ja että se tietää voivansa luottaa minuun.
 Istumista ja maahanmeno otettiin yksittäisinä liikkeinä paikoillaan, pitäisi opettaa vihdoin Aurille se naksutin että pääsisin palkkaamaan juuri oikealla hetkellä oikeasta toiminnasta, koska tuo kakara on hirveä sählääjä eikä minun käteni ole nopeampi kuin Aurin refleksi ottaa nami kädestä.
 Paikallamakuu sujui Aurilta hyvin, matka vaihteli 5-10m ja aika 10s-1min. Palkkaus namilla maahan tassujen väliin ja vapautus katsekontaktista maassa ollessa.
 Luoksetulossa jätin Aurin istumaan paikoilleen, matkaa 15-20m ja kutsuna "tule". Palkkasin lelulla jalkojen eteen, yritän siis opettaa Aurille hiljakseen PK-luoksetuloa, koska tarkoituksena on mennä pikkuakan kanssa BH-kokeeseen jonain päivänä. Lisäksi Aurissa on sen verran virtaa ja vauhtia, että suoraan perusasentoon meneminen luoksetulossa saattaisi tuoda lisämetrejä tai rankat jarrutusjäljet suoritukseen :D
 Liikkeestä pysähtymistä harjoiteltiin tennispallon avulla; Auri juoksi minua kohti, jolloin valeheitin pallon ja annoin käskysanan "seis". Auri pysähtyi seisomaan ja samantien kehu, vapautus ja pallo lensi koiran taakse. Muutama toisto tehtiin ja jokainen onnistui hienosti, olin haljelta ilosta kun muistan miten hankalaa oli Siriukselle liikkestä pysähtymistä opettaa. Jos Aurinkoisen kanssa pääsisi helpomalla :)


  Nyt saa nähdä milloin on seuraavat treenit, minulta leikataan huomenna kaksi viisaudenhammasta pois, joten ruokavaliona on loppuviikon todennäköisesti jäätelö sekä jogurtti. Pelkkä puhuminenkin on varmasti vaikeaa, joten parempi jättää koirien kanssa treenaaminen hetkeksi sikseen.

 Loppuun muutama kuva karvattomista kooikkereistani (kamerallani joka toimii vain lämpimissä sisätiloissa 5min kerrallaan):



Pystykorvakooikkeri ja villasukka

Voisitko sä nyt leikkiä etkä kuvata?

Auri ottaa kädellä kun ei muuten onnistu.

Lentävä Auri ja lennättävä Sirius


tiistai 11. lokakuuta 2011

Tapaturmia ja syystuulia

 Vihdoin pääsin päivittämään blogia, joko bloggerissa on ollut jotakin vikaa tai sitten jossain tietokoneen asetuksissa/internetyhteydessä.

 Aurinko on vihdoin tullut takaisin Joensuuhun, juoksut loppuivat vihdoin ja viimein mutta nyt pikkuakka on valeraskaana. Nisät on melko turvoksissa ja koko koira on jotenkin vaisumpi sekä rauhallisempi. Vähensin ruokamäärää ja lisäsin liikuntaa sekä muuta puuhastelua, jos se vaikka auttaisi oireisiin.

 Tekevälle tapahtuu, niin myös Aurinkoiselle. Pari viikkoa sitten keskiviikkona olimme menossa polkupyörällä näyttelytreeneihin, kun syystä X Auri väisti jotakin juostessaan pyörän vierellä ja onnistui saamaan vasemman etujalkansa pinnojen väliin. Hirveä itku ja parku siitä seurasi, pyörästä meni kaksi pinnaa poikki ja Aurin tassu turposi nilkan kohdalta melkoiseksi. Myös syvä pistohaava oli ranteessa.
 Onneksi Henna ja Pia olivat puhelinsoiton päässä, ja tulivat pelastamaan meidät tukalasta tilanteesta. Takaisin kotona sitten haudoin Aurin jalkaa kylmällä tuntikaupalla, puhdistin haavan ja sidoin koko jalan. Alkuun pelkäsin jalan revähtäneen, mutta jo perjantaina Auri käytti jalkaansa normaalisti ja juoksi vapaana muiden koirien kanssa.
  Nähtävästi jalassa oli vain lievä venähdys haavan lisäksi, joten jo sunnuntaina uskaltauduin Antin, Tiinan sekä itskujen ja omien koirieni kanssa Kolille kiipeilemään. Maisemat olivat upeat kauniissa ruskasäässä, toivottavasti saan Tiinalta jossain vaiheessa kuvat itselleni että voin laittaa niitä tännekin :)

 Siriuksen kanssa vietettiin hiljaista elämää sillä aikaa kun Aurinko oli hoidossa, tokoa treenailtiin ihan huvittelumielessä ja lenkkeiltiin ahkerasti. Muutaman kerran olen ottanut kaukoliikkeitä sekä noutoa sisällä, nyt pitäisi siirtää ne ulkotiloihin jotta saisi suoritukseen häiriötä. Luoksetulon pysätystä täytyy miettiä uudestaan, koska luin vasta nyt säännöistä ohjaajan saavan käyttää pelkästään suullista tai käsimerkkiä - ei molempia. Nyt sitten testaillaan että kumpi on Siriukselle toimivampi vaihtoehto.

 Lisäksi Sirius pääsi esiintymään agilitynäytöksessä Suhmurassa Tessu-tehtaanmyymälän avajaisissa, ja Aurikin oli mukana sosiaalistumassa. Aginäytökseen varattu kenttä oli ikävää kivipohjaa, joka ei ollut Siriuksestta kovinkaan mukava jalkojen alla. Jaksoi kuitenkin tehdä 3 rataa reippaasti ja viihdytti muutenkin vieraita erilaisilla tempuilla sekä vetoleikeillään.

 Aurinkoisen kanssa ollaan kerran käyty Joensuussa näyttelytreeneissä, jolloin paikalla oli kolme ḿuutakin kooikerhondjea (Adya, Shanti ja Fayza). Auri itse esiintyi hienosti, minä sain uusia ohjeita koiran esittämiseen ettei tuomari ainakaan siitä pääse spanielierkkarissa huomauttamaan. Aurinko näyttää ihan pennulta vähän vanhemman Adyan rinnalla, Auri ei ole kasvattanut minkäänlaisia karvoja eikä massaakaan hirveästi ole.
  Siriuskin pudotti karvansa, häntä- sekä mahahapsut ovat kadonneet jäljettömiin. Onneksi kaivoin koirien takit varastosta, että on edes jotain lämmintä päälle kunhan säät viilenevät.

 Viime viikolla äitini soitti ja ilmoitti seropimme Milon jääneen auton alle. Kova oli huoli mustasta ukosta, annoin ensiapuohjeita ja käskin viemään heti seuraavana aamuna eläinlääkäriin tutkittavaksi. Kipulääkkeen saatuaan Milo sentään söi ja joi normaalisti, eikä virtsassa ollut verta.
  Aamulla eläinlääkäri oli tutkinut Milon, luusto oli kunnossa mutta oikeaan takajalkaan tuli parikymmentä tikkiä sekä dreeni ja vasemmalta puolelta korva sekä kylki olivat palaneet pakoputkessa.
 Kävin itse viikonloppuna hoitamassa rakasta potilasta, joka oli kovasti lähdössä isäni mukana maatilan töihin ontumisesta ja kaulurista huolimatta. Kipulääke, antibiootti ja salva palovammoihin kuuluvat Milon elämään seuraavat kaksi viikkoa. Lenkillä sentään käytin Miloskia, valjaissa ja hihnassa tosin koska ukko olisi välttämättä halunnut juosta kilpaa kooikkereiden kanssa.
 Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä sekä tikeillä, eikä tapahtunut mitään sen vakavampaa vaan Milo toipuu entiselleen.


 Tällä viikolla on tarkoitus mennä vielä kerran näyttelytreeneihin Aurin kanssa sekä perjantaina molempien kooikkerit pääsevät todennäköisesti treenaamaan agilitya Adyan ja Anniinan kanssa! Toivottavasti nämä suunnitelmat onnistuvat, eikä mitään tapaturmia osu enää kohdalle, vaan loppuvuosi menee mukavissa tunnelmissa.

 Loppuun kauniita syysmaisemia vanhempieni luota Joroisista, Sirius ja Aurinko tietysti pääosissa :)







maanantai 19. syyskuuta 2011

Satumetsä, Savitaipale ja seisova narttu

 Aurinko on edelleen hoidossa juoksujen takia, mutta ehdin sentään vähän aikaa viettää pikkuakan kanssa kun menin käymään vanhempieni luona Joroisissa. Antille ei Auria hoitoon annetukaan työvuorojen takia.
 Edelleen siis narttu vaan juoksee, eihän siinä ole mitään epätavallista mutta Auri on seisonut viikon ja seisoo edelleen. Aikamoinen jalostusnarttu, eipä ainakaan luulisi astutuksen kanssa tulevan ongelmia kun on jo 8kk vanhana noin innoissaan hommista :D


 Siriuksen kanssa ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan. Poitsu pääsikin 11.9. Lykynlammelle Satumetsä -tapahtumaan, jossa esiinnyttiin viidessä agilitynäytöksessä. Siriuksella oli superkivaa tapahtumassa, käsiä riitti rapsuttamaan ja koko ajan kehuttiin. Jopa radalla Sirius innostui haukkumaan keppejä tehdessään ja oli muutenkin normaalia säpäkämpi. Mukava yllätys, tein muutaman asian eri tavalla ennen näytöksiin lähtöä, ja nähtävästi niillä oli vaikutusta Siriuksen motivaatioon.
 Ratapiirroksia näytöksestä minulla ei ole, suurin osa radoista vedettiin paikan päällä hatusta ja väännettiin näyttävään muotoon. Ensi vuonna mennään uudestaan toivottavasti kahden kooikkerin voimin, sen verran hauskaa oli!

 Aurinkoisen kanssa suunnattiin lauantaina Savitaipaleen ryhmänäyttelyyn, jonne Pirjo oli sijoitustyttösensä ilmoittanut vielä kerran pentuluokkaan. Paikalla oli muutama muukin kooikkeri-ihminen, oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja ihastella koiria. Eritysesti Koda (Callitris Hidalgo Erminia) lämmitti Aurin sydäntä ja sai hormonit jylläämään. Tunne oli molemminpuolinen, mutta vielä en Aurille tosiaankaan poikakavereita salli. Suukotella saa mutta siihen sen pitää vielä jäädä ;)

 Juoksuista huolimatta Auri malttoi esiintyä hienosti, tuomarin tullessa katsomaan maassa seisovaa Auria (ei tutkittu pöydällä), päätti pikkuakka pakittaa pari askelta mutta antoi hyvin tutkia itsensä. Tosin muidenkin kooikkereiden mielestä tuomarissa oli jotakin epäilyttävää, joten tiedä sitten mikä kaikkiin iski.
 Tuomari kuitenkin tykästyi Aurinkoiseen, tuloksena siis ROP-pentu ja KP hyvällä arvostelulla:

 Sweet, sweet baby. Very good proportions for this age. Kind expression. Excellent position of ears, nice neck. Excellent topline. Very good in movement. Excellent presentation.
  Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

 Seuraava Aurin näyttely onkin näillä näkymin kooikerhondjien pääerkkari Hyvinkäällä, jolloin pikkuakka onkin jo junnuluokassa.
 Näyttelyharjoituksiin mennään Aurin kanssa, kunhan juoksut loppuvat ja Siriuksen kanssa treenataan tokoa kunhan motivaatio (ja mahdollinen treeniporukka) saadaan kasaan. Agilitya on tarkoitus jatkaa molempien kanssa, jos vain saadaan talveksi treenipaikka jostakin.



keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Agilitya ja Aurin ekat juoksut

 Aurinkoinen aloitti syksyn kunniaksi ensimmäiset juoksunsa, ikää ehti kertyä tasan 7kk ja 3 viikkoa. Auri tuntuu olevan jotenkin hämillään koko juoksuista, mutta antaa toisten koirien haistella ja maistellakin. Sirius on alkanut nyt vähän kosiskella Auria, joten pikkuakka lähtee Antille Varkauteen hoitoon.

 Agilitya ehdittiin treenata vielä kerran ennen Joensuuhun tuloa ja opiskelujen alkua. Ehdinpä vaihtaa asuntoakin kuun vaihteessa, uusi osoite on Karsikossa turkoosissa rivitalokaksiossa. Ystäväni Sari asuu samassa huushollissa kahden pehkonsa kanssa, joten koirien pyörii jaloissa kaiken kaikkiaan 4 :D



















 Siinäpä on viimeisimpien treenien ratapiirros, 3. hypyn tilalla oli rengas. Merkatut ohjeet toimivat, tosin en heti tajunnut Siriuksen kanssa niitä käyttää mutta sujuihan se rata muutenkin ihan hyvin. Kepeille vienti oli vain hankalampaa oikealla kädellä, ennenkuin tajusin tehdä valssin 11-12 hyppyjen väliin, jolloin Sirius jäi vasemmalle puolelle ohjattavaksi ja kepit menivät kuin vettä vaan :)
 Aurinkoisen kanssa tehtiin samaa rataa ilman keppejä ja penturenkaalla. Itse epäröin pari kertaa sitä, että tekeekö Auri renkaan myös radalla mutta huoleni oli turha. Saa nähdä miten käy sitten, kun siirrytään käyttämään kisarengasta.
 Treeneistä kuitenkin todisteena videot:

 Siriuksen rata (Kepeille ohjaus väärältä puolelta.)
 Aurin radanpätkät

 Näyttelytreeneissä kävin molempien koirien kanssa, Aurinko sai handlerikseen tuttuni Lauran ja itse esitin Siriuksen. Auri esiintyi yllättävän hyvin melkein vieraan ihmisen kanssa, ainoastaan juostessa piti muutaman kerran vilkaista etten minä vaan päässyt katoamaan mihinkään. Pöydällä seisoi kuin vanha kehäkettu, eikä värähtänytkään kun vetäjä tuli tarkastamaan hampaat ja kopeloimaan.
 Sirius hoiti homma rutiinilla, tosin huojuva pöytä vähän epäilytti ja siinä piti seisoa kuin patsas. Liikeissä ja siitä seisomaan jäämisessä ei ollut mitään moitittavaa, priimaesiintyjä siis :)

 Aurinko on siis ensi viikon enemmän tai vähemmän lomalla. Siriuksen kanssa on sunnuntaina tiedossa Satumetsä -tapahtuma Joensuussa, jossa esiinnymme agilitynäytöksissä. Siitä viikko eteenpäin lauantaina Auri menee Savitaipaleen ryhmänäyttelyyn pentuluokkaan vielä kerran. Katsotaan mitä mieltä tuomari on tällä kertaa, ainakaan esiintymisessä ei pitäisi olla moitittavaa elleivät sitten juoksut ja hormonit tee temppujaan...

 Tokohommia jatketaan kunhan yliopiston luennot ovat alkaneet, ja agilityryhmästä yritetään saada paikkaa talveksi. Ja jos vaikka näyttelytreenitkin vielä saisi johonkin väliin ahdettua niin hyvä tulee!
 Loppuun muutama huonolaatuinen kännykkäkuva, oma digikamerani kun ei vieläkään ole kuvauskunnossa.





keskiviikko 24. elokuuta 2011

Agiliitelyä sateen tauotessa

 Kooikkereitteni uudet mittatilauspannat kolahtivat viime viikolla postilaatikkoon, suurkiitokset Gessi.fi -pantojen tekijöille!

 Agilitya on harrastettu melko ahkerasti, kerran viikossa olen päässyt treenaamaan molempien koirien kanssa mikä ei ole yhtään pahaksi. Syksystä kun ei taas tiedä, pääseekö treenaamaan ollenkaan, missä seurassa ja ennen kaikkea millä rahalla. Tervetuloa opiskelijan arkeen ja lomaankin, rahaa ei ole ikinä.
 Vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi eli ihan liikaa, pellot ovat mutavelliä ja vilja oppii kohta uimaan. Väliin on sentään mahtunut pari kuivempaakin päivää, jolloin on heti lähdetty koirien kanssa treenaamaan kentälle. Mukana ovat olleet joka kerta Sari ja Bondi -collie, pehkotyttö Raisakin on välillä ollut vieraileva tähti.















 Tämä on parin viikon takainen treeni: oma muunnelma radasta, jonka löysin internetin ihmeellisistä onkaloista. Teemana oli irtoaminen vaikka alussa koiraa pitääkin ohjata melko tiiviisti. Käsky esteen kiertämiselle on hyvä olla, itse käytän sanaa "taka", jolloin koira kiertää esteen taakse ja hyppää minuun päin. Helpotti alkua huomattavasti.
 Siriuksen kanssa esteiden 3-4 väliin tein valssin, jonka jälkeen linjasin kevyesti kohti 5. hyppyä, koira edelleen oikeassa kädessä ohjattavana. Taas valssi 7-8 väliin ja koiran vaihto vasemmalle kädelle. Loppu pelkkää revittelyä, kunhan pussin jälkeen muistaa itse ilmoittaa koiralle missä on ja suunnata kulkunsa kohti 11. hyppyä. Ei mitenkään erikoisen vaikea rata, mutta välillä on koirankin hyvä saada tehdä jotakin helppoa ja saada onnistumisen tunteita vähän lepsumminkin :)
 Auri pääsi revittelemään mutkaputkea ja kolme hyppyä, ei mitään erikoisia ohjauskuvioita tänään. Vaihdoin vaan välillä puolta, että joudun ohjaamaan Aurinkoista molemmilla käsillä. Pussia otettiin yksittäisenä esteenä pari kertaa kuten myös rengasta, josta pikkuakalla alkaa olla jo jonkinlainen hahmotus.

 Tällä viikolla treenattiin myös aksaa, peräti kahdella radalla joista kumpikaan ei ollut erikoisen pitkä tai hirvittävän vaativa. Putken nro 7 tilalle vaihdettiin kepit.














   Alussa pelkää juoksemista: 4-5 väliin tein sylkkärintapaisen, 6-7 väliin valssi (joka toimii Siriuksella melkein joka kohtaan), 13 hypyltä pieni haltuunotto ja hypyltä 16. tein kevyen niiston. Agilityohjaustermit tuntuvat nyt olevan itselläni hukasas, mutta ehkä ohjausidean tajuaa. Ja eihän kaikille koirilla toimi samat ohjauskuviot, mutta harjoitus tekee metsurin :)























 Toinen rata näytti tältä, 13. esteeksi otettiin vielä eka hyppy toiseen suuntaan. Ajatuksena oli lähinnä saada ohjaajan omat kuviot sujuvammiksi (minulla valssit, Sarilla persjätöt). Eli melkein joka kohtaan tällä radalla johon voi tehdä valssin, sopii myös persjättö - eli kauniisti sokkoleikkaus ts. sokkari.
 Esteiden 2-3, 4-5, 5-6, 8-9 ja 10-11 väliin valssit/persjätöt. Esteiden 6-7 välissä toimii meillä peruspyöritys koira oikeassa kädessä ja lähetys hypylle 8. jolloin itse ehtii (toivottavasti) putkelle. Mukava radanpätkä ja Siriuskin toimi oikein kivasti. Vauhtia oli ja asennetta kanssa, Sirius ehti jopa huutaa minulle lähdössä ennekuin ehdin kepeille vapauttamaan sitä :D
 Aurin kanssa tehtiin molempia ratoja 4-5 esteen pätkissä ja kepit jätettiin välistä. Aurin kanssa en millään ehdi valssia tekemään ellen ole rutkasti edellä, mutta onneksi pikkuakka ymmärtää jo vähän persjättöäkin, eikä enää sinkoile väärälle puolelle ohjattavaksi.  Hiekka oli täynnä kiivaita jarrustusjälkiä Aurinkoisen treenaamisen jälkeen, tiukat mutkat tulivat sille aina yllätyksenä vaikka kuinka yritin äänellä sekä kropalla kertoa, että "kohta käännytään, hidasta jo!". Täytynee opettaa Arskaselle putkijarru, eihän tästä muuten tule mitään kun koira painaa täysiä ohi ja yhtäkkiä sitten iskee jarrut pohjaan, kun tajuaa juosseensa väärään suuntaan :D

 Varkaudessa järjestettiin SEY:n match show, jonne osallistuin molempien koirien kanssa vesisateen valuessa niskaan. Aurinko ei tällä kertaa pärjännyt, sai pienissä pennuissa sinisen nauhan ja homma oli siinä. Sinisen nauhan saaneet putosivat suoraan pois jatkosta, eikä niille järjestetty omia kehiä.
 Sirius sen sijaan sai pienissä aikuisissa punaisen nauhan, oli pienten aikuisten 1. ja sen jälkeen vielä BIS2! Hieno pokaali, 4kg ruokaa ja iso kangaskassi herkkuja lähti kotiinviemiseksi komealle karvanakilleni :)

 Tokohommista kerron myöhemmin, jos vaikka niitäkin suorituksia saisi videoitua. Tässä linkki ystävysten kitashow'hun *klik*.




Uudet pannat

Sirius BIS2 <3

Rasvattu Aurinko



maanantai 15. elokuuta 2011

Agilitya ja Aurinkoisen (7kk) näyttelydebyytti

 Melkein meni taas kuukausi edellisestä blogipäivityksestä. Aksattu on kerran viikossa Sarin & pehkojen kanssa, toko on taas jäänyt vähemmälle kun aina on maanataille tullut muuta menoa, jolloin perustokotreenit Varkaudessa olisivat.
 Vähän olen kuitenkin Siriuksen kanssa tokojuttuja tehnyt, lähinnä perusasennon ja seuraamisen vahvistamista. Luoksetulon pysäytys kaipaa edelleen hiomista, stoppi meinaa valua vähän liian pitkäksi. Takapalkka ei nähtävästi ole tarpeeksi hyvä, että Sirius malttaisi kunnolla iskeä jarrut pohjaan. Vielä onneksi ehdin miettimään pari viikkoa, että ilmoitanko Siriuksen syyskuun tokokisoihin vaiko enkö. Kooikerhondjien tokomestaruuteen ei olla menossa, koska se on Lempäälässä eikä opiskelijana ole varmaa lähteä sinne asti räpeltämään tokoa, kun kuitenkin jännittäisin niin paljon että koko suoritus menisi penkin alle.

 Agilitya Sirius on tehnyt yllättävällä draivilla, huippunopea se ei vieläkään ole mutta aavistus on vauhtia tullut lisää. Siitä kertoo ehkä se, että Sirius liukui reilusti agiradalla olleelta pöydältä alas kun ei ehtinytkään pysähtyä :D Ainakin Sirius seuraa tasantarkkaan ohjausta ja sen kanssa onkin itse helppo opetella uusia ohjauskuvioita, kun koira ei sinkoile suuna päänä ympäriinsä jos sattuu tekemäänkin virheen.
 Aurinkoinen sen sijaan nimenomaan leikkii rakettia, kiitää radan päästä päähän ja pujahtelee putkiin heti kun silmä välttää. Toisaalta pikkuakka kuuntelee melko hyvin käskyjä, seuraa kropan liikkeitä ja hakee putken suun jo vähän pimennostakin. Helpoilla pätkillä olen ottanut valssia, persjättöä ja jaakotusta, vaikka välillä tuntuu etten itse ehdi Aurin edelle mitenkään! Sen verran nopea on Arska-neitinen, tai ainakin siltä minusta tuntuu :)
  Teemana ovat olleet tiukat käännökset ja linjaukset (Kaisa J:n treeniblogista löytyvät ratapiirrokset hakusanoilla, kiitokset!), joita varsinkin Bondin kanssa täytyy harjoitella ahkerasti. Siriuksen kanssa näissä ei ole ongelmaa, kunhan vaan muistan vedättää tarpeeksi ja tehdä vain mahdollisimman paljon valsseja sekä jaakotuksia, ettei Titiuun vauhti pääse hidastumaan/en itse ole koiran edessä. Kontaktit menevät keinulla ja puomilla puhtaasti jo vauhdillakin, pitäisi joku kerta saada sen verran porukkaa kasaan aksaamaan, että A-esteen saisi aikaiseksi kannettua radalle.
 Silvia Trkmanin radassa teemana oli irtoaminen, joka ei ole koskaan ollut Siriuksen vahvin puoli - ellei kyseessä ole iki-ihanainen putki.













 Rata ei ollut mitenkään erikoisen vaikea, kepeille vienti vaati kunnon linjausta jos koira ei osaa vielä hakea vaikeasta kulmasta oikeaa keppien aloitusta. Video radasta Siriuksen kanssa löytyy täältä, josta voi myös bongata Bondin sekä Aurinkoisen radanpätkät.

 Aurinkoisen debyyttinäyttelystä lyhyesti: Pirjo-kasvattaja ilmoitti Aurin Mikkelin ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina toimi Reia Leikola-Walden. Vähän jännitin miten Arskanen käyttäytyy uudessa paikassa, jossa on paljon koiria ja pitäisi vielä malttaa pelkästään kävellä kehässä sekä seisoa paikoillaan. Agilityn ja tokon tekeminen koira- ja ihmismassassa on ihan toinen juttu Aurin mielestä, kun siinä sentään tehdään jotakin!
Eipä siinä juuri mitään jännitettävää olisi ollut, Auri seisoi pöydällä sekä maassa kuin kokenut konkari, ravasi nätisti (alussa vähän haisteli maata) ja lopuksi yritti pussata sekä tuomarin että nauhat ojentavan kehäsihteerin :) Tuloksena hienosti ROP-pentu ja KP.

 Mittasuhteiltaan oikea, tasapainoisesti rakentunut pentu. Kookas. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä kaula. Riittävästi kuolmautuneet raajat. Runko vielä kesken kehityksen. Rodunomaiset liikkeet ja ryhti. Erinomainen luonne.

 Että onhan se Aurinkoinen kaunis vaikkakin vähän korkea, mutta tärkeintä että kaikki intiaanit ovat kanootissa eli päässä on palikat paikoillaan! :)

Aurin mitat:
7kk: 39cm - 10,4kg

ROP-pentu, KP

Sirius kesäpusikossa


torstai 28. heinäkuuta 2011

Heinäkuun helteet

 Edellisestä päivityksestä vierähtikin melkein kuukausi. Syyksi voin sanoa vaikkapa kesätyön, joka tuntuu vievän enemmän aikaa kuin sen pitäisi. Aamu- ja iltavuorot vuoroittain vievät kaiken energian, eikä ajatuskaan meinaa päivän jälkeen enää kulkea. Viikonloput menevät melkeinpä nukkuessa ja koiria lenkittäessä, mihinkään muuhun ei aivotoimintaa riitä. Mutta tätä vuorottelua on enää päivä jäljellä, jos elokuussa ehtisi ottaa kaiken sen takaisin mitä ei heinäkuussa ehtinyt tehdä.
 Ja anteeksi omien ottamieni kuvien vähäisyys sekä huono laatu, kamerassa on jokin pahasti vialla!

Heinäkuun 14. päivä kuitenkin treffattiin ensin Aurinkoisen pentueveljen Romin (Muskettikoiran Xerome) ja Kaisun perheineen sekä Adyan (Bonita Laika V.D. Kooiker Hoeve) ja Anniinan kanssa. Meno oli villiä niin pihassa kuin rannallakin, jossa Aurinkoinen uskaltautui jopa kahlailemaan Adyan perässä. Romi yritti lähinnä astua siskoaan heti tilaisuuden tullen, hippaleikit sentään sujuivat ;) Loppuillasta tyttösille tuli vähän kärhämää jostakin, molemmat alkoivat olla väsyneitä mutta pelkällä ärähtelyllä selvittiin tilanteesta. Kotona Auri malttoi jopa levätä hetken, ennenkuin aloitti leikkimisen Siriuksen kanssa jonka jälkeen vuorossa oli lelujen heittelyä ja raatelua itsekseen.
 Mukaan muutama kuva pentujen leikeistä, tosin Romi lähinnä yritti astua Auria ja tytöt painivat sekä juoksivat kahdestaan. Kuvat on ottanut Anniina Korjus, Romia seisottaa blogittaja itse :)




 


























Samaisena viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa treenaamaan agilitya pienellä porukalla Varkauteen. Sari tuli pehkojensa Bondin ja Raisan kanssa mukaan, samoin Niina ja nahkat Nuray sekä Tesni. Teemana oli haltuunotto sekä taakakierrot, kontaktiesteeksi valittiin keinu. Ratapiirros on muunnelma netistä löytämästäni radasta, vaativuudeltaan ehkä 2-luokan tasoa.


 Lähdin radalle Siriuksen kanssa metrin etumatkalta, kolmosen jälkeen tiukkaa taka-taka-taka -käskysarjaa että sain Siriuksen kiertämään esteen. Kuutoshypyltä Sirius sinkosi putkeen pelkällä käskyllä, vaikkei putken suu ollut näkyvissä vaan koiran piti itse hakea putki. Putkelta haltuunotto (tai putkijarru, miten vaan) ja kierokäsky kasihypylle. Kepit menivät Siriukselta mallikkaasti. Myös renkaalle para-agikooikkeri irtosi pelkällä suullisella käskyllä. Keinulla otti hyvin kontaktit käskystä ('koske') ja loppurata olikin pelkkää läpijuoksua, koska Sirius seuraa tarkkaan ohjausta eikä irtoa kovinkaan kauas, puhumattakaan siitä että lukitsisi esteet itsenäisesti ilman lupaa.
 Valssit tein 9-10, 10-11 ja 13-14 väliin. Siriuksen kanssa persjätöt ja leikkaukset kannattaa jättää tekemättä, se vaan hidastaa koiraa ja tekee sen epävarmaksi siitä, mihin päin ollaakaan seuraavaksi menossa. Valssilla saan Siriuksen vedettyä mukaan helpommin, kannustamaan sitä ja pitämään katsekontaktin, joka on Titiuulle tosi tärkeä juttu :)
  Lisäksi pääsin myös ohjaamaan sekä Bondia että Nurayta, kaikki tuntuivat tosi erilaisilta ohjata; Bondi on suuri uros, jolla on suuret loikat ja suuret kaarrokset. Nuray taas kääntyi vaikka yhdellä tassulla ympäri, juoksi täysillä ja valkkasi esteen itse, jos ei ohjannut tarpeeksi tarkasti.
 Ja tietysti myös Aurinkoinen pääse kokeilemaan agilitya. Otin Aurin kanssa radan putki- ja hyppyhässäkkää melko mielivaltaisesti, pisin pätkä sisälsi 9 estettä. Auri sinkoilee hyppyjen välistä kuin nuoli, ihan siivekkeitä hipoen jos ohjaan sen käännökseen. Putkista mennään täydellä vauhdilla ja kovalla ryminällä, agility sai tällä kertaa jopa aikaiseksi pientä vingahtelua ja haukahduksen, kun Aurin piti saalistaa minua sekä haisunäätälelua niin kovasti :D
 Pikkuakka painelee melkeinpä niin kovaa kuin pitkistä kintuistaan pääsee, ja seuraa jo ohjausta ainakin vähäsen. Seuraavaksi voisin opettaa pari uutta estettä (pussi ja rengas ilman kehikkoa), ja keskittyä helppoihin ohjauskuvioihin. Kontaktiesteet ja kepit ehditään opetella sittenkin, kun Aurikoinen on vähän vanhempi ja kehittyneempi (ja kunhan saadaan joku avustajaksi kontaktien opetteluun!). On se vaan ihana pikku ritsanen, toivottavasti sama asenne säilyy agilityssa aina.

Viime viikolla oli kooikertapaaminen Kuhasalossa. Mukana olivat minun, Antin ja meidän kooikkereiden lisäksi Tampereelta tulleet Tuffe (Oakmeadow's Simply Perfect) ja Tanja sekä hänen serkkunsa pienen Brandy-pomeranianuroksen kanssa, Tico (Milfeddyg Magnat Emily) ja Kati sekä Henna, Aada, Anniina ja Adya.
 Urokset olivat siististi keskenään, eivät juurikaan toisiaan edes huomanneet vaan touhusivat omiaan; Tuffe haki Aadan heittämiä keppejä järvestä ja Sirius nuuskutteli ympäriinsä. Tico tuli paikalle vähän myöhemmin ja olisi kovasti tahtonut leikkiä kaikkien kanssa, olipa sitten kyseessä uros tai narttu.
 Aurinkoisella ja Adyalla oli ihan omat leikit keskenään, välillä piti juosta kilpaa, varastaa toisen keppi suoraan suusta ja kahlata yhdessä aallokkoon. Toivottavasti tytöt pysyvät kavereina jatkossakin, sen verran hauskaa katsottavaa on Aakkosten leikit :)






Auri ja Adya, takana uimari-Sirius

Sirius ja Aurinko, joka varasti kepin

Adya ja Aurinko, joka varasti toisenkin(!) kepin

Koirakuiskaaja Aada, Tuffe, Adya ja Aurinko

Märkä Arskanen













Kaunis Aurinko auringonlaskussa






























































 Ja saihan Auri uudenkin ystävän: brassityttö Sodan (Batida de Coco da Pedra Filosofal), joka oli koiralaumansa sekä omistajiensa Kari ja Heidin kanssa käymässä siskoni luona. Aluksi pikkuakkojen välillä oli ihmeellistä kyräilyä ja arastelua, mutta yhtäkkiä yhteinen sävel löytyikin, jonka jälkeen Soda ja Auri juoksivat pihalla peräkkäin, painivat ja söivät samaa luuta. Nähtävästi päättivät kerralla ruveta bestiksiksi, Heidi sanoikin että Soda saa jatkossa tulla minulle hoitoon, kun Aurinkoisen kanssa oli niin mukavaa :D

 Aurinkoisen mitat:
 26vk (6kk): 36,5cm - 9,1kg
 28vk (6,5kk): 37,5cm - 9,4kg