torstai 28. huhtikuuta 2016

Harrastamisen tapaista

Kävin viikko sitten pitkästä aikaa match show'ssa, tällä kertaa mukana olivat Sirius sekä Soraya. Sää oli inhottava, tuulinen, kolea ja vettä satoi koko mätsärin ajan. Minä olin märkä, koirat olivat märkiä, kehät olivat märkiä. Ei näyttelyissäkään aina voi hyvä sää olla, eli siinä mielessä tuli harjoiteltua esiintymistä myös surkeissa olosuhteissa.
Soraya teki ensiesiintymisensä pentukehässä, jossa nauhoja ei jaettu eikä pentuja oltu eroteltu kokonsa mukaan, vaan isot ja pienet pennut olivat samassa kehässä. Pienetkin koirat arvosteltiin maassa, eli pöytätreeniä ei tällä kertaa tästä match show'sta saatu. Lopputuloksena Soraya oli kaikkien pentujen 3., eikä kehäkäytöstä voi kuin kehua. Lisäksi Sirius sai punaisen nauhan veteraanikehässä, ja lopputulos oli PUN VET2 ♥ 

Eilen kävin sitten aikuisten kooikkereiden voimin talkoilemassa LAUKAn koulutuskentällä, jonne tuli liikuntatapahtumaan lapsia ja nuoria kokeilemaan agilitya (joka siis on nykyään kuulemma urheilua). Sirius ja Aurinko ovat tottuneita siihen, että niitä ohjaavat vieraatkin ihmiset.
Sirius yllättäen komentaa vieraita, erityisesti lapsia, todella paljon mikäli sille antaa mahdollisuuden, eli se haukkuu, yrittää mennä siitä mistä aita on matalin ja kokeilee, jos saisi varastettua namit kädestä. Aurinko sen sijaan toimii yllätävän hyvin myös lapsilla, vaikka akalla onkin vauhtia ihan liikaa ala-asteikäisten juoksutahtiin verrattuna. Mutta saivatpahan lapset kokeilla, millaista on tehdä agilitya osaavien, nopeiden koirien kanssa. Osa halusi ehdottomasti kokeilla vielä toisenkin kerran, ja saivatpahan Sirius sekä Aurinko hyvää, lyhyttä treeniä. 
Soraya pääsi sitten kokeilemaan minun kanssani LAUKAn putkia - ei niissä ollut Sorayan mielestä mitään erikosta, putki mikä putki! Kesän tullen pääsen toivottavasti harjoittelemaan myös siivekkeiden kiertämistä, pituutta, suoraan juoksemista sekä penturengasta Sorayan kanssa.

Rallytokon suhteen on ollut hiljaista, ihan siitäkin syystä että ilman kylttejä on jotenkin tylsää treenata. Mutta kodinvaihdon lähestyessä olen suunnitellut hankkivani rallytokokyltit sekä jonkinlaiset telineet uuteen asuntoomme. Omakotitalon pihalla kun mahtuu tekemään jopa rallytokorataa!
Vielä on muutama mutka matkassa, ennen kuin pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme, mutta onneksi nimet ovat jo papereissa. Käytännön asioita on vielä hoidettavana (kuten pihan huolto ja aitaaminen sekä muuttofirman hankkiminen), mutta muutoin ollaan jo suhteellisen hyvällä mallilla. Omakotitalo tulee siis meille vuokralle, emme ole suinkaan saaneet lottovoittoa ja ostaneet taloa - niin mukavaa kuin se lottovoitto olisikin saada. 

Mutta omakotitalo mikä omakotitalo. Kyllä se kerrostaloasumisen voittaa mennen tullen, ja erityisesti koirille oma, yli puolen hehtaarin piha on varmasti yksi parhaimmista asioista.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Pohjois-Karjalaan ja takaisin

Viime viikolla Soraya pääsi ensimmäistä kertaa julkisen liikenteen kyytiin.
Menomatkalla se saikin olla bussin ainoa koira, ja muutenkin keskiviikkoillan linja-autovuoro oli ihanan tyhjä sekä hiljainen. Ensimmäisenä Soraya söi sille varatun purutikun samantien, seuraavat pari kilometriä Soraya ihmetteli linja-autosta kuuluvia ääniä (luukkujen pamauttelua, jarrujen suhinaa, piipityksiä ynnä muita), jonka jälkeen pikkupiraija istui sylissäni ja tuijotti ikkunasta vauhdilla ohivilistäviä maisemia. Farmariautossamme koirat matkustavat kangashäkeissä, jotka peitettään varsinkin talvisin huovalla, eli niistä ei juuri ulkomaailmaa näe, joten Sorayalla riitti katseltavaa.
Itse nukun autossa lähes aina, eikä bussikaan ole poikkeus - Soraya nukkui tyytyväisenä puoli tuntia sylissäni, jonka jälkeen se siirtyi nukkumaan bussin lattialle oman huopansa päälle. Bussikuskikin kehui Sorayan käytöstä matkan aikana, enkä voinut olla kuin tyytyväinen pikkupiraijan käytökseen.
Paluumatka sujuikin kuin kokeneemmaltakin matkustajalta, Soraya viihdytti paria vierasta matkustajaa kerjäämällä silityksiä ja nukkui tyytyväisenä niin sylissäni kuin lattiallakin. 

Siskoni Tiinan luona Soraya sitten pääsi kiusaamaan kolmea italianvinttikoiraa sekä Kiki Pop -whippettiä, joista tosin viimeinen leikki mielellään Sorayan kanssa. Lisäksi Soraya pääsi kerrankin nukkumaan viereeni, josta se sitten ottikin kaiken ilon irti.
Ensimmäisenä yönä Soraya ilahtui silmittömästi joka kerta, kun minä äännähdin tai käänsin kylkeä - tällöin Sorsa suorastaan hyökkäsi kimppuuni, läpsi minua tassuillaan, nuoli naamaani, hakkasi hännällään lattiaa. Voin kertoa, että se yö ei ollut kovin rauhaisa ja levollinen, vaikka Soraya antoikin minun "nukkua" yhdeksään asti.
Onneksi seuraava yö meni paljon rauhallisemmin, Soraya nukkui jalkojeni välissä peiton päällä ja aamuyöstä ryömi peiton alle, kylkeeni kiinni

Joensuussa ehdin myös treffaamaan lyhyesti Sorayan veljeä Rallia (Muskettikoiran Öinen Kuuntanssi), joka oli hyvä samankaltainen kuin siskonsa. Pennut löysivät heti yhteisen sävelen ja pistivät hippa-pystypaini-leikiksi. 

© Erja Härkönen

© Erja Härkönen


Kotiinpaluu Jyväskylään oli enemmän kuin riemukas. Sirius hymyili niin että sen koko naama meni ruttuun ja tuli hevosenkengällä (niin mutkalla, että kirsu ja pylly tulevat yhtä aikaa) minua vastaan, Aurinko kiljui täyttä kurkkua ja yritti kiivetä syliini kirjaimellisesti reittä pitkin.
Soraya piti tietysti haistella tarkkaan, ennen kuin koko lauma pisti ranttaliksi ja matot ruttuun olohuoneessa. Yön kooikkerit nukkuivat yhdessä häkissä, erittäin tiiviinä karvaläjänä. Niillä taisi sittenkin olla ikävä toisiaan.
Tuliaisena Joensuusta toin tietysti itselleni flunssan, mutta lenkkeilyä se ei ole estänyt - erityisesti kun olen pitänyt koiria vapaana, että ne ovat saaneet juosta keskenään mielinmäärin. Kevätkin on saapunut myös tänne Keski-Suomeen, lunta ei ole enää oikeastaan missään, jäät ovat lähteneet rannoilta ja leskenlehdet kukkivat auringonläiskissä. Vielä on matkaa uimakauteen, mutta kovin toiveikkaina ovat kooikkerit jo käyneet kahlaamassa järvivedessä.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Viimeiset treenit hallilla

Valitettavasti en saanut videolle viimeisiä rallytokotreenejämme hallilla, mutta kerrottakoon että harjoittelin Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa avoimen luokan liikkeitä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kyltit alkavat olla yllättävän hyvin hallussa. Kyltti 49. Askel oikealle, istu aiheuttaa usein turhia mutkia ja jopa kiepsahduksia ilman kunnollista käsiapua, joten harjoiteltavaa on vielä.
Myös istumasta seisomaan nouseminen on Aurille yllättävän haastavaa; se jää kummalliseen kyyköttävään asentoon tai vaihtoehtoisesti liikkuu muutaman askeleen eteenpäin, kun sitä pyytää seisomaan. Ilman käsimerkkiä Aurinko vaan tuijottaa minua, että "anteeksi kuinka, en tajua"? Auri nousee kyllä hienosti seisomaan silloin, kun se seisoo naama minuun päin, mutta sivulla ollessa akka ei nähtävästi ymmärrä, että mistä on kyse.
Kesällä minulla on kuitenkin erittäin todennäköisesti ruhtinaallisesti aikaa treenata näitä asioita, joten enpä turhaan huolestu jos koira ei vielä kaikkea osaa meidän hurjalla max. 1 kerta/viikossa harjoittelulla.

Mutta agilitytreenit sentään sain videolle, kiitos armaan puolisoni.
Siriuksella vauhti ei ole päätä huimaava, paljon parempaakin on nähty. Hieroja on kuitenkin käynyt meillä kolmen viikon välein, eikä Siriuksesta ole mitään järkyttäviä lihasjumeja löytynyt.
Voi tietysti olla, että Sirius on tässä viimeisen hierontakäynnin jälkeen venäyttäynyt jonkun lihaksensa, mistä sitä tietää. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, varsinkin kun kooikkerit ovat nyt ulkoilleet paljon vapaana niin jäällä, hiekkateillä kuin metsässäkin (juosseet kilpaa, repineet keppejä keskenään, törmäilleet toisiinsa), ja liukastakin on ollut. Sirius selvästi varoo liikkeitään liukkaalla alustalla eikä mielellään varaa murtuneelle etujalalleen jäätiköllä. Tällainen "ei-normaali"-liikuntapahan jumiuttaa erittäin tehokkaasti lihaksia joka puolelta kroppaa.
Tiedossa on siis niin venyttelyä sekä tasapainotyyny-jumppapallo-tasapainolauta-treeniä kooikkereille, erityisesti Siriukselle. Eikä kyllä jumppaus ja/tai hieronta tekisi omistajallekaan pahaa...

Siriuksen treeni

Aurinkoisen treeni (ja ohjaajan pari huonoa ohjausvalintaa...)


Sorayan putkitreeni

Sorayan kanssa on tarkoitus nyt myös aloittaa rallytokon harjoittelu kotona, erittäin alkeellinen rallytoko. Piraijan keskittymiskyky on kasvanut kolmessa kuukaudessa ehkä 2 sekuntia (eli 3 sekunnista jopa viiteen!), joten tavoitteena on vain vahvistaa istu-maahan-seiso-käskyjä suunnasta mistä hyvänsä, tehdä seuraamisen alkeita sekä harjoitella eteenistumista.
Voin kertoa, että siinä on sekä ohjaajan sormet että Sorayan aivosolut kovilla!