Jokainen on tuntenut syyllisyyttä jossakin vaiheessa elämäänsä. Syyllisyyttä voi tuntea valehtelusta, jokin asian tekemisestä tai tekemättä jättämisestä, omista ajatuksistaan tai siitä, että kokee olleensa toiselle ihmiselle vaivaksi tai haitaksi.
Syyllisyys on eri asia kuin häpeä: syyllisyyden tunne johtuu siitä, että tekee (tai on kokenut tekevänsä) väärin, kun taas häpeä saa ihmisen tuntemaan itsensä vääräksi sekä riittämättömäksi.
Syyllisyydessä huomio kiinnittyy tehtyyn tekoon,
aikomukseen tai siihen, että on jättänyt jotakin tekemättä. Kun ihminen
tuntee syyllisyyttä, hän ajattelee itsestään negatiivisesti, mutta
keskittyy kuitenkin enemmän itse tekoon.
Häpeässä huomio kiinnittyy teon sijaan itsensä
arviointiin huomattavasti yleisemmällä tasolla, koko minuutta
arvioimalla. Häpeä siis leimaa ihmisen koko minuuden huonoksi ja
epäonnistuneeksi, vaikka kyse olisikin vain tietystä teosta tai
tapahtumasta.
Minä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että en ole antanut kooikkereille kaikkeani. Siitä, että olen ollut huono ohjaamaan niitä niin treeneissä kuin kisoissakin. Että olen unohtanut radan, missä järjestyksessä esteet pitikään mennä. Olen ollut myöhässä ohjauksessa, olen hermostunut itselleni siitä että en ehdi ohjaamaan, olen vaatinut koirilta kaikkea mutta en itse ole ollut täysillä mukana.
Tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole jaksanut juosta ja lenkkeillä niiden kanssa kuten tavallisesti. En ole kouluttanut niitä yhtä paljoa kuin ennen, enkä opettanut uusia temppuja tai löytänyt uusia lenkkimaastoja, jossa ne saisivat juosta vapaina. Olen ollut huono koiraomistaja.
Tiedän, että olen jollain tapaa sairaana, että pelkästään terveystulokseni selittävät sen, miksi en ole jaksanut tehdä asioita. Sille on olemassa selkeä selitys, miksi olen ollut koko usein todella väsynyt ja ärtynyt, miksi liikunta on tuntunut raskaalta ja pahalta, miksi en ole yksinkertaisesti pystynyt antamaan itsestäni parastani kooikkereille.
Ja silti minulla on kamalan syyllinen olo.
En tiedä, ymmärtävätkö koirat anteeksipyyntöjä. En tiedä, helpottaako vilpitön anteeksipyyntö vain minun oloani, vai onko sillä jotakin merkitystä myös koirille.
Sen tiedän, että kooikkerit osaavat lukea minua kuin avointa kirjaa ja ne vaistoavat minun tunteeni todella herkästi. Kun pyydän niiltä anteeksi sitä, että en ole ollut niille paras mahdollinen omistaja viime aikoina, uskon että ne vaistoavat minusta jotakin erilaista. Jotakin, mikä ei ole iloa tai riemua, eikä ainakaan ärtymystä, vaan enemmänkin surua ja ahdistusta. Ne reagoivat siihen.
Sirius jää paikoilleen, katselee minua syvälle silmiin ja huokaisee, painaa itseään kättäni vasten kun silitän sitä ja pyydän anteeksi. Yrittääkö se rauhoitella minua tai itseään, vai lohduttaa minua ja todeta, että "Ei se mitään, ymmärrän kyllä".
Aurinko vetää korvansa taakse, lipoo huuliaan ja kiipeää syliini. Se painaa päänsä kaulalleni, heiluttaa varovasti häntäänsä sekä tuhisee ja rutisee kun pyydän anteeksi. Ehkä se rauhoittelee meitä molempia, osoittaa minulle kiintymystä ja mielistelee, kertoo että "Älä huoli, kyllä se siitä. Rakastan sua silti aina."
Nyt vain yritän antaa itselleni anteeksi, että olen päästänyt terveyteni näin huonoon kuntoon ja koirat ovat saaneet kärsiä siitä.
Se on paljon vaikeampaa kuin vilpitön anteeksipyytäminen muilta. Itseään kun on niin helppo soimata jokaisesta asiasta, itse muistaa jokaisen pienenkin tekemänsä virheen, vaikka kaikki muut olisivat sen jo unohtaneet.
Askel kerrallaan eteenpäin, onneksi minulle on koiraseuraa matkalle ♥
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Taas tauolla
Argh. Kohta menee hermot. Olen kuumeessa jo toisen kerran kahden kuukauden sisään. Kesäkuun poskiontelotulehdus ei parantunutkaan määrätyillä lääkkeillä, vaan sain nyt uuden lääkekuurin ja seuraava vaihe onkin sitten huuhtelu, jos nämä antibiootit eivät tehoa. Miten ihanaa.
Lisäksi verikokeissa selvisi suorastaan katastrofaaliset veriarvot ja minut määrättiin samantien vaikka mille hivenaine-vitamiini-kivennäiskuurille. Hemoglobiini oli hurjat 77 (norm.arvot 117-155g/litra) ja punasolujen määrä tavallista vähäisempi sekä koko todella pieni.
Ei siis mikään ihme, että minua on pyörryttänyt joka päivä, pelkkä leposyke on ollut yli 90, olen saanut rytmihäiriöitä tavallista enemmän, en ole jaksanut kiivetä portaita tukea ottamatta, agility on tuntunut aivan mahdottomalta suoritukselta ja lihakset ovat väsyneet pelkillä kävelylenkeillä.
Toivottavasti lääkkeiden myötä olo helpottuisi nopeasti, että pääsisin taas tavalliseen, terveeseen arkeen kiinni. Nyt ainakin tiedän missä on vika, enkä yritä kohottaa kuntoani koska selvästikään siinä ei ole jaksamisen ongelma - kun happi ei kulje kunnolla, eivät lihakset jaksa toimia, olipa sitten kuinka hyvä fyysinen kunto tahansa.
Yritän olla syyttämättä itseäni siitä, että en ole jaksanut lenkkeillä koirieni kanssa tarpeeksi ja siitä, että olen ohjannut niitä huonosti agilityssa, koska en ole jaksanut juosta tarpeeksi lujaa ja olen ollut sen takia aina myöhässä. Kuitenkin syyllistän itseäni kaikista epäonnistumisista ja siitä, että en ole jaksanut tarpeeksi.
Ennenkuin sairastun (TAAS) ehdin kuitenkin käymään agilitymölleissä Laukaassa Annan ja Hiisi -kooikkerin kanssa. Africakin lähti mukaan ja jopa suostui tekemään rataa minun kanssani. Africa osallistui putkiralliin ja mölliradalle, tuloksina 1.sija putkirallissa 0-radalla ja mölliradalla 5 virhepisteellä 2. sija. Vauhtia ei ollut ihan hirveästi, mutta pysyinpähän ainakin minä koiran mukana.
Aurinko ja Sirius osallistuivat myös putkiralliin (kisan ulkopuolella) sekä kisaavien radalle. Putkirallissa molemmat tekivät yllättäen puhtaat radat ja Aurinko oli liekeissä. Kisaavien radalla sitten huomasi, että Aurinko oli todellakin vauhdissa ja hyllytimme 4. esteelle. Vika oli myös minussa, ajattelin taas lähdön liian monimutkaisesti ja luulin ehtiväni ohjaamaan koiraa - ensi kerralla samanlaisessa tilanteessa olen taas viisaampi. Siriuksen tyrkkäsin sitten radan loppupuolella väärälle puolelle estettä, koska olin myöhässä, ja siitä hylky. Sirius kävi tekemässä kisaavien radan vielä Annan kanssa, joka kartturoi Siriuksen nollalla 2. sijalle! Oli mukavaa nähdä oma koira tekemässä toisen ohjaamana rataa, varsinkin kun Anna ehti ohjaamaan kunnolla ja Sirius toimi hyvin myös vieraan ohjaajan kanssa. Ensi kerralla annan sitten Aurinkoisen lainaan!
Rallytokossa olen harjoittelut kooikkereiden kanssa eteenistumista sekä seuraamisen erilaisia käännöksiä ja vauhdin muutoksia. Vieläkin eteenistumisessa molemmat kooikkerit jäävät minusta vähän liian kauas, ja Sirius tarvitsee käsimerkin myös perusasentoon tulemiseen vasemmalta (suullinen käsky on viereen). Muutoin se tarjoaa aina perusasentoa oikealta, eli kiertää minun takaani sivulle istumaan.
Aurinkoiselle perusasentohommat ovat selkeämpiä, mutta sen sijaan seuraamisessa käännökset koirasta poispäin ovat löysiä ja hieman hitaita. Olen palkannut Auria sekä kädestä että heittämällä palkan eteenpäin, mutta mainittavaa kehitystä ei ole tapahtunut.
Rallytokokisat saavat siis vielä odottaa ainakin syksyyn.
Agilityssa tehtiin putki-kontaktierottelua sekä takaakiertotreeniä, josta sain myös videomateriaalia, kiitos armaan puolisoni. Äitini oli mukana henkisenä tukena ja erittäin pahana häiriönä koirille.
Aurinkoisen kanssa tein radalla sen virheen, että valssasin A-esteen jälkeen, enkä suinkaan tehnyt takanaleikkausta A-esteelle kuten olin alunperin ajatellut. Tästä syystä Aurinko sujahtaa videolla putkeen A:n jälkeen, koska lukee minun valssini periaatteessa aivan oikein. Tein myös Siriukselle saman ohjauskuvion, mutta (liian) kilttinä poikana Sirius jää melkein aina odottamaan suusanallista käskyä.
Siriuksen treeni
Aurinkoisen treeni
Saksalaista ja muuta tekniikka harjoitellaan sitten, kunhan minä olen paremmassa kunnossa tai ainakin tervehtynyt tulehduksesta.
KUNNOLLINEN kesäsää antaa vielä odotuttaa itseään, saa nähdä tuleeko sitä tänä vuonna ollenkaan. Odotan innolla viikkoja kestävää hellettä ja auringonpaistetta, että minäkin pääsen eroon pitkähihaisista paidoistani, sukkahousuistani ja huiveistani.
Onneksi sentään uuden puhelimeni kamera toimii melkein säällä kuin säällä, joten kivoja kuvia olen sentään koiristani saanut.
Oikeaa kesää odotellessa.
Lisäksi verikokeissa selvisi suorastaan katastrofaaliset veriarvot ja minut määrättiin samantien vaikka mille hivenaine-vitamiini-kivennäiskuurille. Hemoglobiini oli hurjat 77 (norm.arvot 117-155g/litra) ja punasolujen määrä tavallista vähäisempi sekä koko todella pieni.
Ei siis mikään ihme, että minua on pyörryttänyt joka päivä, pelkkä leposyke on ollut yli 90, olen saanut rytmihäiriöitä tavallista enemmän, en ole jaksanut kiivetä portaita tukea ottamatta, agility on tuntunut aivan mahdottomalta suoritukselta ja lihakset ovat väsyneet pelkillä kävelylenkeillä.
Toivottavasti lääkkeiden myötä olo helpottuisi nopeasti, että pääsisin taas tavalliseen, terveeseen arkeen kiinni. Nyt ainakin tiedän missä on vika, enkä yritä kohottaa kuntoani koska selvästikään siinä ei ole jaksamisen ongelma - kun happi ei kulje kunnolla, eivät lihakset jaksa toimia, olipa sitten kuinka hyvä fyysinen kunto tahansa.
Yritän olla syyttämättä itseäni siitä, että en ole jaksanut lenkkeillä koirieni kanssa tarpeeksi ja siitä, että olen ohjannut niitä huonosti agilityssa, koska en ole jaksanut juosta tarpeeksi lujaa ja olen ollut sen takia aina myöhässä. Kuitenkin syyllistän itseäni kaikista epäonnistumisista ja siitä, että en ole jaksanut tarpeeksi.
Ennenkuin sairastun (TAAS) ehdin kuitenkin käymään agilitymölleissä Laukaassa Annan ja Hiisi -kooikkerin kanssa. Africakin lähti mukaan ja jopa suostui tekemään rataa minun kanssani. Africa osallistui putkiralliin ja mölliradalle, tuloksina 1.sija putkirallissa 0-radalla ja mölliradalla 5 virhepisteellä 2. sija. Vauhtia ei ollut ihan hirveästi, mutta pysyinpähän ainakin minä koiran mukana.
Aurinko ja Sirius osallistuivat myös putkiralliin (kisan ulkopuolella) sekä kisaavien radalle. Putkirallissa molemmat tekivät yllättäen puhtaat radat ja Aurinko oli liekeissä. Kisaavien radalla sitten huomasi, että Aurinko oli todellakin vauhdissa ja hyllytimme 4. esteelle. Vika oli myös minussa, ajattelin taas lähdön liian monimutkaisesti ja luulin ehtiväni ohjaamaan koiraa - ensi kerralla samanlaisessa tilanteessa olen taas viisaampi. Siriuksen tyrkkäsin sitten radan loppupuolella väärälle puolelle estettä, koska olin myöhässä, ja siitä hylky. Sirius kävi tekemässä kisaavien radan vielä Annan kanssa, joka kartturoi Siriuksen nollalla 2. sijalle! Oli mukavaa nähdä oma koira tekemässä toisen ohjaamana rataa, varsinkin kun Anna ehti ohjaamaan kunnolla ja Sirius toimi hyvin myös vieraan ohjaajan kanssa. Ensi kerralla annan sitten Aurinkoisen lainaan!
Rallytokossa olen harjoittelut kooikkereiden kanssa eteenistumista sekä seuraamisen erilaisia käännöksiä ja vauhdin muutoksia. Vieläkin eteenistumisessa molemmat kooikkerit jäävät minusta vähän liian kauas, ja Sirius tarvitsee käsimerkin myös perusasentoon tulemiseen vasemmalta (suullinen käsky on viereen). Muutoin se tarjoaa aina perusasentoa oikealta, eli kiertää minun takaani sivulle istumaan.
Aurinkoiselle perusasentohommat ovat selkeämpiä, mutta sen sijaan seuraamisessa käännökset koirasta poispäin ovat löysiä ja hieman hitaita. Olen palkannut Auria sekä kädestä että heittämällä palkan eteenpäin, mutta mainittavaa kehitystä ei ole tapahtunut.
Rallytokokisat saavat siis vielä odottaa ainakin syksyyn.
Agilityssa tehtiin putki-kontaktierottelua sekä takaakiertotreeniä, josta sain myös videomateriaalia, kiitos armaan puolisoni. Äitini oli mukana henkisenä tukena ja erittäin pahana häiriönä koirille.
Aurinkoisen kanssa tein radalla sen virheen, että valssasin A-esteen jälkeen, enkä suinkaan tehnyt takanaleikkausta A-esteelle kuten olin alunperin ajatellut. Tästä syystä Aurinko sujahtaa videolla putkeen A:n jälkeen, koska lukee minun valssini periaatteessa aivan oikein. Tein myös Siriukselle saman ohjauskuvion, mutta (liian) kilttinä poikana Sirius jää melkein aina odottamaan suusanallista käskyä.
Siriuksen treeni
Aurinkoisen treeni
Saksalaista ja muuta tekniikka harjoitellaan sitten, kunhan minä olen paremmassa kunnossa tai ainakin tervehtynyt tulehduksesta.
KUNNOLLINEN kesäsää antaa vielä odotuttaa itseään, saa nähdä tuleeko sitä tänä vuonna ollenkaan. Odotan innolla viikkoja kestävää hellettä ja auringonpaistetta, että minäkin pääsen eroon pitkähihaisista paidoistani, sukkahousuistani ja huiveistani.
Onneksi sentään uuden puhelimeni kamera toimii melkein säällä kuin säällä, joten kivoja kuvia olen sentään koiristani saanut.
Oikeaa kesää odotellessa.
 |
| Finntriathlon, Joroinen |
 |
| Mustikkakieli! |
 |
| Onneksi aurinko paistaa sisällekin. |
torstai 9. heinäkuuta 2015
Myöhästyin, unohdin, hyllytin.
Starttasin kooikkereiden kanssa VarPSin agilitykisoissa viime viikonloppuna kolmella radalla, eli yhteensä kuusi starttia.
Hyppyradan tuomarina toimi Jari Suomalainen ja kyseessä oli todellinen hyppyrata ilman keppejä tai ainuttakaan putkea. Valitettavasti putket oli jätetty radan reunoilla, juuri kehänauhojen ulkopuolelle, eikä Aurinko ollut todellakaan ainoa (putkihullu)koira, joka lähti innokkaana juoksemaan putkia kohti. Siinä olisi voinut käydä useammallekin koiralle huonosti, mikäli koira olisi käskytyksestä huolimatta päättänyt juosta päin putkea. VAARALLISTA.
Kahdella agilityradalla tuomaroi Salme Mujunen ja täytyy sanoa, että rataprofiilit olivat kamalia eivätkä yhtään perinteistä Mujusta. Kepeille lähetykset olivat vaikeita, takaakiertoja oli todella paljon ja koiran tuli kääntyä pituudelta yli 45°:n kulmassa seuraavalle esteelle. Myös kontakteilla oli kamalia, koiran kroppaa rasittavia kulmia joko kontaktiesteelle mentäessä tai siitä poislähdettäessä. Pahimmillaan koiran tuli kääntyä kontaktin jälkeen 180° eli takaisin tulosuuntaan, jolloin koiran vartalo vääntyy "hevosenkengäksi" helposti ja kovassa vauhdissa sekä varsinkin 2on2off -kontakteilla tuollainen asento vahingoittaa pahimmillaan niveliä ja lihaksia, jopa luustoa. Rataprofiilit eivät siis todellakaan olleet turvallisia koiran kannalta.
Plussana voin sanoa sen, että kaikilla radoilla rimat olivat alimmillaan (25cm-35cm-55cm) ja Mujusen radoilla etemä oli vain 3,2m/s. Suomalaisen hyppärillä sen sijaan etenemä oli hurjat 4m/s. Hyppyjen korkeudessa oli nähtävästi otettu huomioon lauantain kuuma auringonpaiste ja helle, mikä on tänä kesänä ollut todella harvinaista herkkua.
Aurinko lähti hyppyradalla etsimään putkia, joten hyllytimme radan. Ensimmäisellä agilityradalla unohdin radan ja hyllytin uudestaan. Toisella ja päivän viimeisellä radalla olin myöhässä ja Aurinko livahti hypyn väärään suuntaan. Aurille siis triplahylly Varkaudesta, josta voin syyttää ihan itseäni.
En todellakaan jaksanut juosta Aurin vauhdissa mukana, olin koko ajan pahasti myöhässä ja unohdin vielä radan. Siksi aina toivonkin, että Sirius olisi ensimmäisenä starttivuorossa, koska se on hitaampi ja minä muistan paremmin radan, kun olen juossut sen jo yhden koiran kanssa.
Hyvänä puolena se, että Aurinkoisella on kauhean hauskaa agilityradoilla (hyppyradalla se vain haaveili putkista ja tahtoi juosta niihin) ja vauhtia oli paljon! Lisäksi ne kepit ♥ Monet koirat ottivat hylkyjä ja virhepisteistä keppien alussa tai lopussa vaikeiden kulmien takia, mutta ei Aurinko (eikä kyllä Siriuskaan). Annoin Aurille tilaa hakea keppien alun aivan itsekseen ja muistin pysyä poissa edestä.
Nyt minun on vain hoidettava itseni kuntoon ja terveeksi tästä flunssan jälkimainingeista, että pysyn akan vauhdissa mukana.
Sirius oli jälleen varma kisakoira jo senkin takia, että ehdin ohjaamaan sitä hieman paremmin, eikä Sirius tee kovin vahvasti omia valintojaan, mikäli olen myöhässä - toisin kuin Aurinko, joka ei jää odottelemaan myöhässä olevia käskyjä. Siriukselle siis kaksi nollaa Varkaudesta!
Hyppärillä ajattelin Siriuksen olevan liian hidas ihanneaikaan, mutta eipä ollutkaan! Sirius teki puhtaan nollan ja etenemäkin oli 4,5m/s! Ensimmäisellä agilityradalla Sirius teki myös puhtaan aliaikanollan, vaikka varmistelinkin kontakteilla ehkä hieman liikaa. Viimeisellä agilityradalla Sirius teki hyllyn, josta voin syyttää täysin itseäni. Olin Titiuun linjan edessä ja taitavasti Sirius lähti takaakiertoon, vaikka hyppy olisi pitänyt hypätä suoraan - mitä muuta koira voi olettaa, kun ohjaaja seisoo keskellä rimaa ja käskee hyppäämään? Ihan itse ohjasin väärin.
Seuraavaksi on tarkoitus ottaa treenattavaksi saksalainen sekä japanilainen, koska niitä tarvitsen selkeästi kisoissa ainakin Aurinkoisen kanssa. Myös poispäinkäännöstä on harjoiteltava. Onneksi nämä ohjauskuviotreenit onnistuvat parilla hypyllä, joten pystyn treenaamaan niitä itsekseni ilman, että tarvitsen apua esteiden kantamiseen.
Lisäksi aloitan nyt intensiivisemmän rallytokon treenaamisen. Tavoitteena olisi siis päästä tänä vuonna kisoihin molempien koirien kanssa, mikäli Aurin juoksut vain eivät estä suunnitelmia. Siriuksen kanssa uskon saavani ykköstuloksen, mikäi vain minä en unohda rataa tai lue kylttiä väärin. Aurinkoisen tulokseksesta en mene sanomaan mitään, koska Auri on perfektionisti ja ahdistuu samantien, kun tajuaa tehneensä väärin. Todennäköisesti jokin minun elekielessäni muuttuu, vaikka en sanoisi sanakaan ja Aurinko lukee sen todella tarkasti. On siis harjoiteltava myös virheiden tekemistä ja sitä, ettei niistä tarvitse ahdistua. En viitsisi palkata koiraa väärin suoritetusta tehtävästä, varsinkaan kun kyseessä on tehtävä jonka koira varmasti osaa, mutta nähtävästi minun on annettava Aurille ainakin suullinen kehu edes yrittämisestä.
Pasi toimi taas kisakuvaajana; sain muutamia hyviä otoksia koirista ja vähemmän-hyviä otoksia itsestäni. Kuvasaastetta jälleen bloggauksen loppuun, s'il vous plaît!
Hyppyradan tuomarina toimi Jari Suomalainen ja kyseessä oli todellinen hyppyrata ilman keppejä tai ainuttakaan putkea. Valitettavasti putket oli jätetty radan reunoilla, juuri kehänauhojen ulkopuolelle, eikä Aurinko ollut todellakaan ainoa (putkihullu)koira, joka lähti innokkaana juoksemaan putkia kohti. Siinä olisi voinut käydä useammallekin koiralle huonosti, mikäli koira olisi käskytyksestä huolimatta päättänyt juosta päin putkea. VAARALLISTA.
Kahdella agilityradalla tuomaroi Salme Mujunen ja täytyy sanoa, että rataprofiilit olivat kamalia eivätkä yhtään perinteistä Mujusta. Kepeille lähetykset olivat vaikeita, takaakiertoja oli todella paljon ja koiran tuli kääntyä pituudelta yli 45°:n kulmassa seuraavalle esteelle. Myös kontakteilla oli kamalia, koiran kroppaa rasittavia kulmia joko kontaktiesteelle mentäessä tai siitä poislähdettäessä. Pahimmillaan koiran tuli kääntyä kontaktin jälkeen 180° eli takaisin tulosuuntaan, jolloin koiran vartalo vääntyy "hevosenkengäksi" helposti ja kovassa vauhdissa sekä varsinkin 2on2off -kontakteilla tuollainen asento vahingoittaa pahimmillaan niveliä ja lihaksia, jopa luustoa. Rataprofiilit eivät siis todellakaan olleet turvallisia koiran kannalta.
Plussana voin sanoa sen, että kaikilla radoilla rimat olivat alimmillaan (25cm-35cm-55cm) ja Mujusen radoilla etemä oli vain 3,2m/s. Suomalaisen hyppärillä sen sijaan etenemä oli hurjat 4m/s. Hyppyjen korkeudessa oli nähtävästi otettu huomioon lauantain kuuma auringonpaiste ja helle, mikä on tänä kesänä ollut todella harvinaista herkkua.
Aurinko lähti hyppyradalla etsimään putkia, joten hyllytimme radan. Ensimmäisellä agilityradalla unohdin radan ja hyllytin uudestaan. Toisella ja päivän viimeisellä radalla olin myöhässä ja Aurinko livahti hypyn väärään suuntaan. Aurille siis triplahylly Varkaudesta, josta voin syyttää ihan itseäni.
En todellakaan jaksanut juosta Aurin vauhdissa mukana, olin koko ajan pahasti myöhässä ja unohdin vielä radan. Siksi aina toivonkin, että Sirius olisi ensimmäisenä starttivuorossa, koska se on hitaampi ja minä muistan paremmin radan, kun olen juossut sen jo yhden koiran kanssa.
Hyvänä puolena se, että Aurinkoisella on kauhean hauskaa agilityradoilla (hyppyradalla se vain haaveili putkista ja tahtoi juosta niihin) ja vauhtia oli paljon! Lisäksi ne kepit ♥ Monet koirat ottivat hylkyjä ja virhepisteistä keppien alussa tai lopussa vaikeiden kulmien takia, mutta ei Aurinko (eikä kyllä Siriuskaan). Annoin Aurille tilaa hakea keppien alun aivan itsekseen ja muistin pysyä poissa edestä.
Nyt minun on vain hoidettava itseni kuntoon ja terveeksi tästä flunssan jälkimainingeista, että pysyn akan vauhdissa mukana.
Sirius oli jälleen varma kisakoira jo senkin takia, että ehdin ohjaamaan sitä hieman paremmin, eikä Sirius tee kovin vahvasti omia valintojaan, mikäli olen myöhässä - toisin kuin Aurinko, joka ei jää odottelemaan myöhässä olevia käskyjä. Siriukselle siis kaksi nollaa Varkaudesta!
Hyppärillä ajattelin Siriuksen olevan liian hidas ihanneaikaan, mutta eipä ollutkaan! Sirius teki puhtaan nollan ja etenemäkin oli 4,5m/s! Ensimmäisellä agilityradalla Sirius teki myös puhtaan aliaikanollan, vaikka varmistelinkin kontakteilla ehkä hieman liikaa. Viimeisellä agilityradalla Sirius teki hyllyn, josta voin syyttää täysin itseäni. Olin Titiuun linjan edessä ja taitavasti Sirius lähti takaakiertoon, vaikka hyppy olisi pitänyt hypätä suoraan - mitä muuta koira voi olettaa, kun ohjaaja seisoo keskellä rimaa ja käskee hyppäämään? Ihan itse ohjasin väärin.
Seuraavaksi on tarkoitus ottaa treenattavaksi saksalainen sekä japanilainen, koska niitä tarvitsen selkeästi kisoissa ainakin Aurinkoisen kanssa. Myös poispäinkäännöstä on harjoiteltava. Onneksi nämä ohjauskuviotreenit onnistuvat parilla hypyllä, joten pystyn treenaamaan niitä itsekseni ilman, että tarvitsen apua esteiden kantamiseen.
Lisäksi aloitan nyt intensiivisemmän rallytokon treenaamisen. Tavoitteena olisi siis päästä tänä vuonna kisoihin molempien koirien kanssa, mikäli Aurin juoksut vain eivät estä suunnitelmia. Siriuksen kanssa uskon saavani ykköstuloksen, mikäi vain minä en unohda rataa tai lue kylttiä väärin. Aurinkoisen tulokseksesta en mene sanomaan mitään, koska Auri on perfektionisti ja ahdistuu samantien, kun tajuaa tehneensä väärin. Todennäköisesti jokin minun elekielessäni muuttuu, vaikka en sanoisi sanakaan ja Aurinko lukee sen todella tarkasti. On siis harjoiteltava myös virheiden tekemistä ja sitä, ettei niistä tarvitse ahdistua. En viitsisi palkata koiraa väärin suoritetusta tehtävästä, varsinkaan kun kyseessä on tehtävä jonka koira varmasti osaa, mutta nähtävästi minun on annettava Aurille ainakin suullinen kehu edes yrittämisestä.
Pasi toimi taas kisakuvaajana; sain muutamia hyviä otoksia koirista ja vähemmän-hyviä otoksia itsestäni. Kuvasaastetta jälleen bloggauksen loppuun, s'il vous plaît!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)