Agia, angstaavaa koiraa ja niskakipua

Viime viikolla agin ryhmätreeneissä oli rakennettu ylipitkä rata. Itse unohdan helposti radan kesken kaiken, varsinkin jos radassa on paljon pyöritystä (kuten 3-luokan radoissa yleensä on...) ja sitten ohjaan miten sattuu. Treeneissä voin sentään palkata koiran siinä vaiheessa, kun tajuan unohtaneeni radan ja harvoin teenkään kooikereiden kanssa kokonaisia ratoja kerralla - varsinkaan jos radat ovat teknisesti vaativia. Ehkä palkkaan koiriani liikaa (onko se mahdollista?) enkä opeta niitä tekemään pitkiä ratoja, mutta haluan että koirilla on ennenkaikkea hauskaa agilityssa.

Ratatreeni 18.02.2015

 Siriukselle suurin ongelma oli mennä 21. putkesta oikeaan putkeen. Vaikka kuinka käänsin ja suhisin ja ohjasin "tässätässä", Sirius sujahti neljä kertaa peräkkäin putkeen nro. 11. Koska maanantaina olin käynyt tekemässä rallattelurataa, jossa putkesta nro 21 mentiin nimenomaan putkeen nro 11. Välillä tuon koiran muisti aiheuttaa minulle harmaita hiuksia.  Kävin kirjaimellisesti niistämässä Siriuksen 21. putkelta putkeen nro 22, jonka jälkeen ongelma katosi.
 Toinen ongelma Siriuksen kanssa oli kontakteilla seisoskelu. Sirius jäi seisomaan alastulokontaktille hienoon 2on2off -asentoon, eikä lähtenyt vapautuksesta liikkeelle: "missä palkka viipyy? En tule, jos en saa karkkia." Kun Sirius viimein lähti liikkeelle kontaktilta, palkkasin sen samantien. Toisella kierroksella Sirius ei enää jäänytkään seisomaan kontakteille, vaan lähti vapautuksesta mukaani. Urokset ja niiden putkiaivot!
 Aurinkoisesta rata oli hauska, lukuunottamatta ensimmäistä kolmea estettä, koska ohjasin itse taas Aurin väärään päähän putkea. Kun tein poispäinkäännöksen hyppyjen 1. ja 2. väliin, Aurinko kääntyi kauniisti minua kohti, eikä yrittänytkään tunkea putken väärään päähän. Putkissa Aurin piti tietenkin taas haukkua kimeästi, liekö sillä putkissa niin hauskaa vai yrittääkö se kertoa minulle jotakin?
 Oman vuoron odotteluajalla treenasin kooikkereitten kanssa perusasentoontuloa, seuraamista ja kaukokäskyjä. Siriuksella sivulletulo vasemmalta oli selvästi hitaampi kuin oikealta, mutta asento on sentään oikea ja oikeassa kohdassa. Kaukokäskyissä Sirius rupesi taas röhkimään minulle, Titiuusta on vaan niin kauhean hauskaa mennä maahan ja nousta ylös ja istua! Erityisen tyytyväinen olen Aurin seuraamiseen häiriöstä huolimatta (toinen koirakko teki agilityrataa samalla), lyhyillä treenihetkillä olohuoneessa on nähtävästi ollut posiitivinen vaikutus.

Kuten jo kirjoitinkin, viime viikon agilitytreeneissä tuli huomattua, että Siriuksen kanssa kontaktitreenit ovat menneet liiankin hyvin perille. Tällä viikolla olinkin fiksumpi ja treenasin Siriuksen kanssa nimenomaan kontaktilta vapautuksia niin, että Sirius sai palkkansa vasta kontaktilta lähdön jälkeen.
Aurinkoinen sai samaa kontaktitreeniä, tosin Aurilla kontaktit meinasivat valua vähän liiaksikin eikä 2on2off ollut onnistua, mikäli palkka oli kauempana. Aurinkoiselle tehtiin siis niin, että se sai palkan sekä 2on2off -kontaktista että vapautuksen jälkeen.
 Toissapäivänä harjoiteltiin jälleen keppien itsenäistä suorittamista minusta poispäin, Pasi oli palkkaamassa kooikkereita lelun kanssa keppien toisessa päässä. Sirius tekee kepit tarkasti loppuun asti, vaikka Pasi (parhaan taitonsa mukaan) innosti Siriusta lelulla kovempaan vauhtiin. Aurinkoiselle sen sijaan lelun heiluttelu oli vähän liikaa, ja akka karkasi pari kertaa kesken keppien leluun kiinni. Tähän ongelmaan auttoi Pasin paikan vaihtaminen pari askelta sivulle, pienestä voi olla onnistuminen kiinni!
 Lisäksi teimme helppoa humputtelurataa, jossa kepit olivat ainoa haastavampi kohta. Aurinkoisesta putket olivat jälleen kerran parasta ikinä, ja Siriuskin karkasi lähdöstä :D

Humputtelurata 23.02.2015

 Africa pääsi myös yli kahden kuukauden tauon jälkeen juoksemaan agilityradalle (ilman keppejä) - ja ihme kyllä se suostui jopa leikkimään kanssani. Meillähän on nyt ollut African kanssa ongelmia syömisen, leikkimisen, tarpeiden teon ja ties minkä suhteen. Whippet ei ole sairas, se on vain ylipehmeä ja huonohermoinen. Se paineistuu todella paljon sekä Pasista että minusta: Africa ei suostu ajoittain syömään, tekee tarpeensa sisälle, ei suostu leikkimään eikä ottamaan nameja, eikä ylipäätään tekemään mitään.
 Kun jompikumpi meistä kieltää kooikkeria, Africa ei voi syödä eikä leikkiä. Jos jompikumpi lyö kaapinoven kiinni tai pudottaa vahingossa astian, Africa ei voi syödä eikä leikkiä. Mikäli jompikumpi meistä on kireänä opiskelun tai töiden takia, Africa vaistoaa sen, eikä voi syödä tai leikkiä. Mikäli nämä kaikki asiat tapahtuvat samana päivänä lyhyen ajan sisään, Africa tekee tarpeensa sisälle vaikka se olisi juuri käynyt ulkona.
 Tiedän tarpeiden teon olevan ahdistuneen, rauhoittelevan koiran alistuva ele, mutta kyllä mattojen putsaaminen ja lattian luuttuaminen saavat koivuhalon kasvamaan otsaan. Emme voi pitää Africaa pumpulissa: koiria on joskus pakko kieltää, astioita voi pudota vahingossa lattialle ja jokainen ihminen on joskus todella kireänä ulkopuolelta tulevien paineiden takia.

 Tässä muutamia syitä siihen, miksi koirien hermorakenteeseen ja pehmeyteen tulisi kiinnittää huomiota. Mikäli koiralla on hyvä hermorakenne, se kestää tilanteet vaikka olisikin pehmeä. Kovempi koira taas ei välttämättä reagoisi niin herkästi jokaiseen asiaan, vaikka olisikin hieman heikkohermoisempi. Onneksi Africa ei ole yhtään terävä, koska pelkään että silloin se olisi saattanut purkaa ahdistuksensa joko ihmisiin tai kooikkereihin.

 Ensimmäinen askel helpompaan elämään African kanssa oli kuonokopan ostaminen vihdoin ja viimein: näin vältytään siltä, että Africaa ei tarvitse ulkona olla koko ajan kieltämässä kaikkien roskien syönnistä, eikä leikkikavereiden niskassa roikkumisesta. Tämä African tapa purra toista koiraa niskaan on aiheuttanut rähinöitä niin Aurinkoisen kuin Kiki Popin kanssa.
Seuraava askel on se, että mikäli Africa ei suostu syömään, se ei syö. Asiasta ei tehdä sen suurempaa numeroa, vaan ruokakuppi on Africalla 5-10 minuuttia, jonka jälkeen se otetaan pois. Yhden tai kahden päivän paasto ei haittaa aikuista, perustervettä koiraa. Yleensä yhden päivän syömättömyyden jälkeen Africalle maistuu ruoka ilman ongelmia.
Kolmas askel on African itsevarmuuden kasvattaminen ja epämiellyttäviin tilanteisiin siedättäminen. Tämä on vielä vaiheessa, koska aluksi haluan kasvattaa African itseluottamusta - jo tämä saattaa korjata osan ahdistuneisuudesta. African itsevarmuutta kasvatetaan opettamalla sille helppoja temppuja, joista sen on mahdollista suoriutua myös "hankalissa" paikoissa sekä tilanteissa. Lisäksi Africaa opetetaan itse oivaltamaan asioita (kuten paperilapun koskettaminen tassulla), joka myös vahvistaan koiran itseluottamusta omiin kykyihinsä. Koska Africa paineistuu selvästi enemmän minusta, on itsevarmuuden vahvistaminen Pasin tehtävä. Siinä vaiheessa, kun Africa osaa tempun tai tehtävän varmasti, voin minäkin käyttää sitä hyväkseni ja rakentaa luottamusta.

Päälle päätteeksi Sirius kärsi kipeästä niskasta. Maanantaina iltapäivällä Sirius kiljaisi makuuhuoneessa yllättäen, jolloin minä tietysti tutkin koiralta tassut, suun, korvat, silmät ja lihakset. Mistään ei löytynyt mitään. Hetken kuluttua Sirius aloitti ravistelun, mutta jätti sen kesken, heiluttaen vain päätään puolelta toiselle varovasti. Sivelin selän ja lannealueen lihaksiston uudelleen. Ei mitään.
 Sirius hyppäsi syliini ja kiljaisi taas. Pyysin Siriusta tekemään muutamia temppuja, jolloin huomasin sen kääntyvän huonosti ("kieps" = pyörähdys vastapäivään, "ympäri" = pyörähdys myötäpäivään). Sirius kuitenkin venytteli normaalisti sekä etu- että takapään. Pasikin tuli tutkimaan koiraa, jos Sirius peittäisi kivun minulta mutta ei Pasilta. Pasi ei saanut Siriuksesta mitään reaktiota irti, vaikka tutki koira kokonaan kunnes palkitsi Siriuksen heittämällä nappulan lattialle. Sirius kumartui ottamaan sitä, vinkaisi ja jähmettyi. Tarjosin sille namia kädestä, jonka Sirius suostui ottamaan, mutta lattialle laittetua herkkua se ei ottanut suullaan, vaan kauhoi tassulla lähemmäs, kunnes söi herkun leikkiinkutsuasennossa.
 Onneksi siskollani Tiinalla oli Metacamia jääkaapissa, josta sain sitten apua Siriukselle. Hetken jo mietin välilevytyrää niskassa (kyllä, maalaan aina kauhukuvia seinille), mutta sitten tajusin niskakivun syyn: Siriuksen niska ja pää jäivät sunnuntaina avoimen kaapinoven jumiin, kun Sirius yritti napata nappulaa lattialta. Tuolloinkin Sirius vinkaisi, tottakai siihen sattui kun pää jäi jumiin! Enpä arvannut, että tuosta episodista voisi seurata noin paha niskakipu.
 Nostin ruoka- ja vesikupit korokkeelle, että Siriuksen olisi helpompi syödä ja juoda, eikä niskaan kohdistuisi ilkeältä tuntuvaa venytystä. Lääkistyksen lisäksi (jota annan 4-5 päivää) hoidan Siriuksen niskaa lämmöllä sekä kevyellä sivelyhieronnalla.
 Jo samana iltana Sirius voi paremmin, se ravisteli normaalisti ja hyppäsi sohvalle nukkumaan. Tänään (keskiviikkona) en huomaa Titiuussa enää mitään erikoista, mutta varmuuden vuoksi annan tulehduskipulääkettä vielä pari päivää ja pidän niskalihakset lämpiminä. Liikumme aivan normaalisti, koska Sirius itsekin liikkuu tavallisesti, hyppii, leikkii ja syö myös lattialta herkkuja. Metacamin kliininen vaste alkaa vasta 3-4 päivän viiveellä, joten nähtävästi Siriuksen niska oli vain todella ärtynyt saamastaan tärähdyksestä.

Näillä eväillä jatketaan.

Viikonloppuna maalla oli märkää, mutta mukavaa!

Rocktähden ikä ja koiraharrastuksia.

Ehdin vanhetakin edellisen blogikirjoituksen ja tämän välissä taas vuoden. Olen nyt rock-tähden maagisessa iässä - bändi tosin puuttuu, mutta asenne on ainakin kohdallaan. Kolmekymmentä lähestyy uhkaavaa vauhtia, saa nähdä saanko sen-kuuluisan-kriisin jo nyt vai sitten ajallaan.
Mutta miten voikin olla, että esimerkiksi viimeisestä LotR -elokuvasta  on jo 12 vuotta, ja minä en ole vanhentunut yhtään! Ei ainakaan tunnu siltä. Peilistäkin katsoo ihan samannäköinen pärstä kuin 5 tai vaikka 10 vuotta sitten - hiustyyli ja lävistyksien määrä vain vaihtelevat. Hämmentävää on tämä.

Kooikkereiden kanssa olen tehnyt agilitya (hallilla) ja rallytokoa (kotona). Siriukselle yritän vahvistaa sivulta eteen siirtymistä, koska Sirius jää herkästi minusta liian kauas - ihannehan olisi alle 30cm välimatkaa. Kosketuskeppiä on ehdotettu avuksi, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä sellaista. Minulla oli itsetehty kosketuskeppi joskus aikoinaan, mutta muuttojen myllerryksessä se on kadonnut jonnekin. Pitänee uhrata koulutustarkoitukseen yksi syömäpuikko ja askarella siihen päähän jokin pallo vaikka ilmastointiteipistä.
 Aurinkoiselle vahvistamisen alla on seuraaminen. Oikea paikka on välillä hakusessa, koska Aurinko alkaa herkästi ennakoimaan jääviä liikkeitä. Mikäli ensimmäisellä seuraamispätkällä tehdään jokin jäävä liike, Auri alkaa jätättää toisellakin seuraamispätkällä ja vaanimaan jäämiskäskyä. Onneksi rallytokossa voi kehua koiraa ja toistaa käskysanaa, koska se auttaa Auria ja seuraaminenkin näyttää paremmalta. Palkka kyllä suuntautuu aina eteenpäin, mutta silti Aurinko ei yritä edistää vaan jää mieluummin taaemmas. Täytyy joku päivä kuvata videolle meidän seuraamista, josko minun ruumiinkielessäni on jotakin mikä saa Aurinkoisen hidastelemaan

Agilitya olen käynyt treenaamassa itsenäisesti, koska viime viikolla ryhmätreenit sattuivat syntymäpäivälleni ja iltani oli jo Pasin toimesta varattu juhlimiselle.
 Aurilla oli hirveä tunku puomille, mikäli annoin sille yhtään tilaa ja hetkeäkään aikaa ajatella itsenäisesti. Jo 2.hypyn jälkeen Aurinko juoksi puomille, mikäli en ollut oikeassa paikassa ohjaamassa. Toinen ongelma oli 6.putki, koska olin aluksi aina myöhässä ohjaamassa. Minun piti tehdä valssi 5.hypyn jälkeen, jolloin Aurinko hidasti vauhtiaan ja sain sen oikeaan putken päähän.
 Siriuksen kanssa ongelmana oli keppien aloitus, mikä hämmensi minua suuresti. Sirius osaa hakea kepit monista kulmista ja yleensä kepit eivät aiheuta hankaluuksia. Kulma oli vaikeahko, mutta oletin Siriuksen osaavan hakea sen ilman tukemista - väärin oletettu. Kun kävin pari kertaa vetämässä Siriuksen niistolla keppien oikeaan aloitusväliin, onnistui Siriuksenkin hakea keppien aloitus oikein itsenäisesti.
 Lopuksi otin vielä keppitreeniä, jossa koiran piti tehdä kepit itsenäisesti loppuun asti, kun minä jäin paikoilleni koiran taakse. Sirius osasi kepittää hyvin loppuun asti - ja niin osasi Aurinkoinenkin! Yllätyin Aurin hyvästä suorituksesta niin, etten tajunnut heittää sille heti lelua. Aurinko ehti siis lähteä tulemaan minua kohti, ennenkuin tajusin kehua pikkuakkaa. Onneksi seuraavissa toistoissa minäkin olin ajan tasalla.
 Lisäksi tein kauko-ohjaustreeninä keppien hakua niin, että lähtetin koiran  putkeen ja jäin seisomaan paikoilleni, jonka jälkeen koiran piti tehdä kepit minua kohti. Putkijarrulla ("tsstsss") sain Aurinkoisen hidastamaan ulostulossa ja hakemaan kepit oikein, mahtavaa! Sirius sen sijaan juoksi innoissaan monta kertaa 16. hypylle, eikä kuunnellut putkijarrua. Lopulta erittäin raikuva TÄSSÄTÄSSÄ sai Siriuksen havahtumaan putkesta tultuaan ja hakemaan kepit. Jälleen yhden onnistuneen suorituksen jälkeen Siriuksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa putkijarrun ja keppin suorituksen kanssa.
Kunpa osaisin ohjata (ja opettaa) koiriani paremmin, niin saisin heti alkuun onnistuneita suorituksia. Jospa sitä joskus oppisi.

Rata viikolla 7.

Tällä viikolla kävin maanantaina vielä kooikkereiden kanssa treenaamassa kontakteja sekä keppejä Pasin avustuksella. Pasi sai seisoi namialustan ja nakkien kanssa milloin minkäkin kontaktiesteen vieressä, vahtia että kooikkerit suorittavat kepit oikein loppuun asti, ja olla lelunheittokätenä, kun tein loppurallateluksi kooikkereiden kanssa putki-hyppyrallia. Minulle tuli hiki ja kooikkereilla oli hauskaa (jee!), mutta Pasi taisi saada vain reiän hanskaansa.

 Loppuun sitten pari kuvaa, joita olen ottanut vain kännykällä. Pitäisi taas ottaa järkkäri Pasin vanhemmilta lainaan, että joskus saisi koirista vähän laadukkaampiakin kuvia. Oma järkkäri on haaveissa, mutta vielä siihen ei todellakaan ole varaa. Ehkä ensi vuonna.

Same old, same old

Samaa vanhaa. Lenkkeilyä, agilitytreenit 1-2 kertaa viikossa, temppujen opettelua ja rallytokoilua sisällä.

Koirilla on taas raakaruokintakausi, koska sain siskoltani Tiinalta kassillisen kalkkunaa, possua ja poroa. Africahan syö noista vain kalkkunaa, koska porosta se saa allergiaoireita ja possun rustot ovat muka olevinaan liian isoja whippetin syötäväksi. Kooikkereita ei ruoan koko haittaa, sitä varten on raateluhampaat ja vahvat leuat!

Tammikuun viimeiset treenit menivät oikein mainiosti molempien kooikkereiden kanssa. Hyppyjen 2-4 mutkittelu oli meille melko helppo, kooikkerit lukevat hyvin jalkaan kiinni tulevaa kättä ja tässä-käskyä. Myös sylkkäri/backlap/mikälie toimi hyvin esteiden 10-12 välillä.

Aurinkoiselle keppien hakeminen itsenäisesti on vielä vähän hankalaa, erityisesti avokulmassa. Sain siihen kuitenkin muutaman onnistuneen toiston, jossa Aurinko haki kepit oikein minun seistessä ehkä 1,5m päässä keppien aloituksesta. Siriukselle näytin yhden kerran nenästä vetämällä, mistä välistä sen kuului kepit aloittaa, jonka jälkeen ongelmaa ei ollutkaan.

Treenirata 28.01.2015

Viime viikolla pääsimme kokeilemaan yhtä Oreniuksen koulutusradoista. Siinä sitten olikin vähän enemmän haastetta, varsinkaan kun Aurinko ei mitenkään meinannut lähteä takaakiertoihin (minunhan ei siis kannata sanoa käskyä takaa ja osoittaa oikeaa hyppyä) ja Sirius sai angstikohtauksen treenien alussa, ollen sitä mieltä, että mamma vihaa häntä eikä hän voi tehdä enää mitään.

Alkutahmeuden jälkeen (ja kun kokosin itseni) ratakin alkoi sujua niin kuin piti. Aurilla kontaktit osuivat kauniisti ja vauhdilla kohdalleen, Sirius vähän himmaili alakontakteilla, mutta teki ne kuitenkin oikein ja sentään ravilla. Lisää treeniä palkka-avustajan kanssa, niin jos sitten päästäisiin taas viime kesän kohtuullisiin kontaktivauhteihin.

Oreniuksen koulutusrata

Syynä kooikkereiden empimiseen ja ahdistukseen on ehkä se, että kotona on vieläkin kireähkö tunnelma African takia, ja oli myös tuona iltana. Lisäksi viime keskiviikkoiltana Africa päätti myös kusaista olohuoneen matolle syystä X, joten ihmekös tuo jos kooikkerit vaistosivat minun olevan hieman kireä. Africa on yli viikon ajan kieltäytynyt syömästä ruokaansa (paitsi nappuloita), mikäli minä olen samassa tilassa tai edes katson siihen päin, kun se syö. Vaikka poistuisinkin huoneesta, Africa ei siltikään suostu syömään, vaan alkaa sen jälkeen kytätä Pasia. Mikäli Pasi poistuu paikalta, Africa ei todellakaan ala syödä vaan seuraa Pasin perässä. R-A-I-V-O-S-T-U-T-T-A-V-A-A. Mutta eipä Africa ole todellakaan ainoa vinttikoira, joka näin tekee. Kahden päivän paaston jälkeen Africa sentään suostui syömään raakaruokaansa (paitsi ei rustoja tai luita).

Lisäksi vielä tämä talvi, kylmyys, kova hanki ja allerginen koira jolla on atooppinen iho, voivat tehdä ihmisen todella ärsyyntyneeksi. Kävimme Pasin kanssa juoksuttamassa koiria metsätiellä Savossa, hanki ei ollut kova, eikä pakkastakaan ollut kuin pari astetta. Africalla oli päällään paita ja mantteli, jotka suojasivat etujalkoja sekä vatsaa. Kuvissa atooppisen African takajalat 30 minuutin ulkoilun jälkeen (verestävistä, halkeilevista tassuista ei tullut otettua kuvia). Voitte arvata, että jalat olivat kosketusarat, vereslihalla ja mustelmilla vielä seuraavanakin päivänä.

Lopuksi sitten kuvia ja tämän päivän tapahtuma: Aurinko kävi fysioterapeutilla hieronnassa ja saamassa laserhoitoa selkäänsä. Jumeja on alaselässä ja lantiolla, mutta ei niin pahoja etteikö niitä kotihoidolla saisi kuntoon. Fyssari painotti lämmittelyn ja jäähdyttelyn tärkeyttä treeneissä, koirien pukemista kylmällä säällä ja B-vitamiinilisän antamista kuuriluontoisesti.

Fyssari oli myös tyytyväinen kuulleessaan, että meillä on BackOnTrack-mantteli, kaura- sekä lämpötyynyjä ja jonkinlainen kotikoirahieroja - eli minä. Onneksi olen käynyt kolmella koiranhierontakurssilla, joten osaan edes joitain hierontaotteita ja tiedän, miltä kireä tai kipeä lihas käden alla tuntuu ja kuinka yleisimpiä lihasjumeja voi laukaista. Näillä tiedoilla mennään taas eteenpäin.

Pylly & peppu

Aurinko fysioterapiassa