torstai 31. joulukuuta 2015

Yhteensä 4 häntää, 8 korvaa, 16 tassua, 72 varvasta ja miljoonia karvoja

Kotoamme löytyy nykyään neljä koiraa: yksi whippet sekä kolme kooikerhondjea.
Meille saapui Aurinko-emon mukana uusi koira, Soraya. Soraya on persiaa ja tarkoittaa Seulaset -tähtikuviota (tunnetaan myös nimillä Pikku Otava sekä Seitsemän Sisarta), joka näkyy myös meidän tähtitaivaallamme. Pysyimme siis kooikkereille valitussa teemassa eli tähdissä (Sirius, Aurinko, Soraya).
Soraya tuli minulle ja Pasille sijoituskoiraksi, kuten rakkain Aurinkokin aikoinaan.

 

Myös Sorayan veli Haades (Muskettikoiran Öinen Kuunkulkija) muutti Jyväskylään, Hiisi -isän luokse! Eli leikkiseuraa löytyy läheltä. Aurinko leikittää kyllä pentuaan monta kertaa päivässä, ja myös Africa-whippet osallistuu kooikkerinalun viihdytykseen. Sirius sen sijaan haluaa pitää Sorayaan puolen metrin hajuraon. Pentu saa tulla nukkumaan Siriuksen lähelle, jopa Siriukseen kiinni, mutta Sirius ei leiki rääpäleen kanssa, eikä halua sitä omien ruokiensa lähelle.

Mitä Sorayasta osaisi kertoa sen perusteella, millainen se oli pikkuisena pentuna Pirjo-kasvattajan luona ja millainen se on nyt, asuttuaan viikon meidän kanssamme?
Soraya on vilkas pentu; se rakastaa vetoleikkejä, jahtausleikkejä, puremista, jyrsimistä, haukkumista, murisemista, vinkumista ja juoksemista.
Soraya on myös sosiaalinen; se pitää uusista ihmisistä, ei ujostele ja leikkii jokaisen kanssa, joka sitä vain jaksaa leikittää. Myös toiset koirat kelpaavat leluiksi, ja Soraya onkin jo tutustunut emonsa ja sisarustensa lisäksi kymmeneen eri koiraan.
Soraya on ahne; aina se ei jaksa syödä kuppiaan tyhjäksi, mutta kädestä kelpaa kaikki aina kurkusta juustoon ja riisinjyvään asti.
Soraya on reipas; se on pelännyt vain kolmea asiaa tähän mennessä (ruusupuska pimeässä, lattiamoppi, kilisevä joulukuusen koristenauha), mutta mennyt itse katsomaan niin muutaman sekunnin muristuaan. Sen jälkeen Soraya on ottanut pelkäämästään asiasta kiinni (ruusu tosin pisti!) ja yrittänyt kuljettaa sitä häntä pystyssä "saalinsa" omalle pedilleen.
Saa nähdä, millainen Sorayasta kasvaa, mutta nyt se on ainakin aika ihana (vaikkakin välillä karmea riiviö!) tyyppi



  







  

Kaikki pennut eivät ole vielä muuttaneet omiin koteihinsa, mutta viimeinenkin pentu pääsee omien ihmistensä luokse Loppiaisen jälkeen. Tänään jo neljä uutta koiranomistajaa (minä mukaan lukien) on saanut nauttia Aurinkoisen ja Hiisin rakkauden hedelmistä.
Aika kertoo, nähdäänkö pentuja näyttelykehissä ja kisakentillä. Ennen kaikkea toivon pentujen säilyvän terveinä ja ihanina koirina, joiden kanssa voi tehdä mitä ikinä keksikään.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

"Tuikkikaa, oi joulun tähtöset..."

En viime vuonnakaan tainnut asettaa koirilleni sen suurempia tavoitteita, joten en tee sitä tänäkään vuonna. Haaveita toki on, mutta niiden toteutuminen on monista asioista kiinni ja jopa monien sattumusten summa. 

Haavena on päästä agilityn SM-joukkueeseen molempien kooikkereitten kanssa. Haavena olisi myös saada molemmille yksilökisoihin SM-nollat kasaan. Aurinkoiselle haluaisin kovasti sertejä agilitysta, mutta se tuntuu olevan enemmän kiinni minusta kuin koirasta.
Rallytokon suhteen toivon saavani molemmat koirat ensi vuonna avoimeen luokkaan. Eli kooikkerikaksikolle on tavoitteena RTK1. Siitä voi sitten hyvillä mielin ja kaikessa rauhassa jatkaa harrastusta eteenpäin.
Flyballia jatketaan, siinä ei ole tarkoitus kisata, mutta näytöksissä olisi mukavaa päästä esiintymään. Frisbeetä aletaan harjoittelemaan tammi-helmikuussa, kunhan saan aikaiseksi tilattua pehmeämpiä aloittelufrisbeekiekkoja.
Näyttelyitä on tulossa jonkin verran, mahdollisesti jopa ulkomailla. Sirius tosin saa olla näyttelyistä rauhassa (vaikka kivestodistuksella se voisikin osallistua myös virallisiin näyttelyihin). Mätsäreissä on tarkoitus käydä aina, kun sopiva sattuu kohdalle.


Ainoa tavoitteeni ensi vuodelle on se, että minä kehityn kouluttajana ja ohjaajana (niin agilityssa kuin rallytokossakin). Tällöin tavoin myös koirani kehittyvät ja tulevat paremmiksi, kun minä opin kommunikoimaan niiden kanssa oikealla tavalla, jota koiranikin ymmärtävät.
Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti enemmän onnellisia edesottamuksia kuin vastoinkäymisiä. Niitä oli vuosi 2015 valitettavasti melko lailla täynnä.


Toivotan tähtösteni kanssa kaikille blogin lukijoille ihanaa ja rauhallista Joulua, sekä Entistä Parempaa Uutta Vuotta 2016 






tiistai 22. joulukuuta 2015

Viisiviikkoa vanhat sekä vihdoin vapaalla!

Kävin yli viikko sitten viimeksi katsomassa Aurinkoa ja sen pentuja. Ne olivat kasvaneet hurjasti! Luonne-erotkin näkyivät selkeämmin; Valko ja Tummatyttö olivat muita rauhallisempia sekä jotenkin pehmeämmän oloisia. Nätti ja Sulo taas olivat kaikista vilkkaimpia, muut neljä pentua olivat jotakin näiden kaksikoiden väliltä. Pikku oli todella sosiaalinen tyyppi, Kirjava hieman muita itsenäisempi. Isotyttö ja Sulo olivat kaikista kovimpia leikkimään! Nätti oli se, joka murisi ja ärisi, kävi sisarustensa kimppuun, protestoi kun ruoka (uunijuusto) loppui ja kiukutteli joutuessaan syliin, kun olisi mieluummin riehunut lattialla. Eka oli kaikessa todella keskiverto, siitä tulee luultavasti mukava ja melko helppo koira, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa.

Kaikki pennut ovat nyt löytäneet omat kotinsa, kiitos kaikille kodinetsinnässä auttaneille sekä tietysti itse pennunottajille!

Pennuista tietysti otettiin 5-viikkoiskuvat, joissa kakarat laitettiin taas seisomaan hienosti pakastimen päälle. Uskomatonta, että kohta ne ovat jo luovutusikäisiä ja lähtevät jokainen omaan kotiinsa.
Eilen pennut saivat pentutarkastuksen, mikrosirut niskaansa sekä viralliset nimensä. Seuraavassa postauksessa kerron sitten jokaisen pennun virallisen nimen, sekä mahdollisen kutsumanimen, mikäli pennun ottajat ovat sellaisen jo omalleen päättäneet.

"Eka"

"Nätti"

"Isotyttö" 
"Tummatyttö"

"Valko"

"Pikku"

"Kirjava"

"Sulo"
Siriuksen kanssa olemme treenaanneet oikealle puolella seuraamista, sekä erilaisia puolenvaihtoja vasemmalta oikealle ja toisinpäin. Käskysanaa en ole vieläkään oikealla puolella seuraamiseen liittänyt, koska en ole yksinkertaisesti keksinyt sopivaa, jonka muistaisin myös kisoissa.Onneksi oikealla puolella seuraaminen tulee rallytokossa eteen vasta Voittaja-luokassa, jonne on vielä ainakin 5 kilpailua matkaa.Oikeanlainen perusasento oikealla puolella on todellakin hakusessa, Sirius tulee joko liian eteen tai heittää takalistonsa erittäin vinoon. Todennäköisesti minun oma kehonkieleni ja ohjaukseni on niin kömpelöä, että Sirius ei ymmärrä, mitä haluaisin sen tekevän.Välillä ärsyttää, kun oma kroppa ei toimi niin kuin itse haluaisi sen toimivan.

Aurinkoisen kanssa jatketaan rallytokotreeneillä, kun rouva kotiutuu jouluksi ♥ Agilitya jatketaan, kunhan olen saanut Aurin kunnon kohoamaan pennutuksen jälkeen ja tehnyt speedbumpit valmiiksi. Niitä kun ei hallilla ole. Ihanaa saada rakas Löllö takaisin kotiin, minulla on ollut sitä kauhea ikävä. Vähän yli kahdeksan viikkoa (eli kaksi kuukautta!) Aurinko ehtii olla Pirjon hoivissa. Nopeasti on aika mennyt, kun olen pitänyt itseni kiireisenä töiden suhteen.

Nyt minulla on ansaittu joululoma, joka kestää 17 päivää (vielä 13 päivää jäljellä)! En ole pitänyt yhtään lomaa koko sinä aikana, kun olen ollut TT:llä töissä. Tällä hetkellä vapaapäivät tulevat todella tarpeeseen.

torstai 10. joulukuuta 2015

Hurjia petoja

Sirius oppi avaamaan kevythäkin vetoketjun. Ei hyvä. Onneksi ei sentään syönyt itseään läpi, mutta pakoon luikahteleva koira ei ole kovin mukava treeneissä.
Meidän kevythäkissämme on sentään vain yksi ovi (sekä aukeava katto), joten se on helppo kääntää seinää päin niin, että vaikka Sirius saisikin häkin auki, se ei mahdu tulemaan ulos. Ähäkutti.

Siriushan on nyt agilitytauolla, mutta rallytokoa olemme treenailleet aina sopivan tilaisuuden tullen. Hienosäätöä riittää, vaikka vielä onkin ainakin kaksi ALO-luokan starttia edessä. Sitten pääsemme hihnasta eroon, hurraa!
Sää ei kyllä todellakaan suosi lenkkeilyn tai ulkona treenaamisen kannalta, lähes joka päivä sataa vettä, tuulee ja on todella kalsea sää! Mutta välillä on edes yksi hieman aurinkoisempi päivä, jolloin ulkoilusta voi nauttia.

 

Sitten tietysti pentukuvasaastetta!
Pennuthan täyttivät siis sunnuntaina 28vrk eli 4 viikkoa. Ne purevat, murisevat, haukkuvat, leikkivät, syövät ja juoksevat. Sekä tietysti kiipeävät syliin, nuolevat naamaa ja ovat aivan ihania.
Otimme ensimmäiset kunnolliset seisotuskuvat viikonloppuna pentuhuoneessa olevan pakastearkun päällä. Osa pennuista seisoi erinomaisesti, osa taas halusi mieluummin istua. Mutta yksi nimeltä mainitsematon kakara oli kaikista hirvein kuvattava! Se murisi, haukkui, läpsi pienillä tassuillaan, halusi leikkiä kädellä ja puri sormia, yritti juosta pakastimen päältä alas tai peruuttaa pakastimen ja seinän väliin. Siitäkin saatiin kuitenkin jotensakin siedettävä seisotuskuva, kun tarpeeksi kauan jaksettiin neuvotella asiasta.
Saa nähdä, jatkaako tämä pentu samanlaista käytöstä ensi viikonloppuna, vai oliko kyseessä vain jokin hetkellinen mielenhäiriö.
Pentujen luonteissa näkee siis jo jonkinlaisia eroja, mutta mitään varmaa ei voi vielä sanoa. Vilkkailta ja sosiaalisilta ne ainakin vaikuttavat, toiset ovat leikkisämpiä kuin toiset, ja osa sitten keksii kaikkea herjuutta (kuten tämä yllä mainittu kuvattava).
Voisin silti ottaa niistä itselleni minkä tahansa

"Eka", uros.
"Nätti", narttu.
"Isotyttö", narttu.
"Tummatyttö", narttu.
"Valko", uros.
"Pikku", uros.
"Kirjava",  uros.
"Sulo", uros.
Anna (isän omistaja), minä ja koko kahdeksikko!
Maailman rakkain Aurinko



sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Rotumestaruushopeaa ja pieniä kullanmuruja

Kävin Siriuksen kanssa 29.marraskuuta JATilla agilitykisoissa kolmen startin verran, tuomarina toimi Minna Räsänen. Se täytyy kyllä sanoa, että tuskin lähden toista kertaa hänen radoilleen. Ihanneajat ja etenemät (3,8-3,9m/s) ovat sellaista luokkaa, että monella koiralla ne ottavat erityisesti talviaikaan koville.
Ensimmäiseltä A-agilityradalta saatiin 5vp puomin kontaktista, viimeisellä C-hyppyradalla sitten yliaikaa, koska minun ohjaukseni oli myöhässä ja Sirius meinasi mennä väärälle esteelle. Karjaisulla "täällä!" Sirius iski jarrut pohjaan, kääntyi takaisin hypyltä ja meni putkeen. Siinä tuhlaantui varmaan viisi sekuntia, yliaikaa tuli vähän päälle 2 sekuntia. Sijoituimme kuitenkin C-hyppärillä 3.sijalle, minusta se kertoo radan ihanneajasta sekä vaikeustasosta.
Mutta B-agilityradalta saatiin sitten puhdas aliaikanolla! Kyseinen rata oli myös kooikerhondjien agilityn mestaruusrata ja tuloksellamme sijoituimme mestaruuksissa hopealle! Kun kuulin tuloksen, taisin rutistaa Siriuksen litteäksi. En ollut edes haaveillut moisesta tuloksesta, mutta lämmittelylenkillä aamulla olin kyllä supatellut Siriukselle, että mitäs jos tehtäisiin yksi nolla? Vastaukseksi sain haukkumista ja ylävitosen. Hyvä diili! (Olisikohan sittenkin pitänyt jutella triplanollasta? :D)
Suoritus saatiin videollekin, kiitos Henni Tommola!


Marraskuun viimeisenä perjantaina kävin myös pennunkatsojien (nykyisten pennunostajien) kanssa katsomassa Aurinkoisen 3-viikkoisia pentuja. Kovasti ne jo kävelivät ja harjoittelivat haukkumista, kaikki osasivat jo halutessaan kiivetä pentulaatikosta pois ja tutkivat innoissaan kaikkea uutta.
Syliin pennut kuitenkin rauhoittuivat ja yrittivät maistella nenää, silmäripsiä sekä huulia. Aurinko oli taas revetä liitoksistaan, ja otti myös itselleen täysin vieraat ihmiset iloisesti vastaan. Se yritti tunkea vuoron perään jokaisen syliin ja kerjäsi huomiota, kun selvästi kiinnitimme Aurin mielestä liikaa huomiota pentuihin - olihan Aurikin olemassa!
Pennunottajat ihastuivat yhteen urospentuun ikihyviksi ja varasivat sen seuraavana päivänä itselleen. Myös Aurinko teki pariskuntaan lähtemättömän vaikutuksen. Saa nähdä, mitä kaikkea poikapentu pääsekään kokeilemaan, ainakin juokseminen ja agility tuntui kovasti kiinnostavan tulevaa emäntää. Isännän kanssa poika pääsee varmaankin haisteluhommiin!
Sitten loppuun taas vanhempaa kuvasaastetta 3 viikkoa vanhoista pennuista, ovathan ne aivan liian ällöttäviä!

"Eka", uros.
"Nätti", narttu.
"Isotyttö", narttu.
"Tummatyttö", narttu.
"Valko", uros.
"Pikku", uros.
"Kirjava", uros.
"Sulo", uros.
Supersuloinen
Koko suuri perhe