Yhteensä 4 häntää, 8 korvaa, 16 tassua, 72 varvasta ja miljoonia karvoja

Kotoamme löytyy nykyään neljä koiraa: yksi whippet sekä kolme kooikerhondjea.
Meille saapui Aurinko-emon mukana uusi koira, Soraya. Soraya on persiaa ja tarkoittaa Seulaset -tähtikuviota (tunnetaan myös nimillä Pikku Otava sekä Seitsemän Sisarta), joka näkyy myös meidän tähtitaivaallamme. Pysyimme siis kooikkereille valitussa teemassa eli tähdissä (Sirius, Aurinko, Soraya).
Soraya tuli minulle ja Pasille sijoituskoiraksi, kuten rakkain Aurinkokin aikoinaan.

 

Myös Sorayan veli Haades (Muskettikoiran Öinen Kuunkulkija) muutti Jyväskylään, Hiisi -isän luokse! Eli leikkiseuraa löytyy läheltä. Aurinko leikittää kyllä pentuaan monta kertaa päivässä, ja myös Africa-whippet osallistuu kooikkerinalun viihdytykseen. Sirius sen sijaan haluaa pitää Sorayaan puolen metrin hajuraon. Pentu saa tulla nukkumaan Siriuksen lähelle, jopa Siriukseen kiinni, mutta Sirius ei leiki rääpäleen kanssa, eikä halua sitä omien ruokiensa lähelle.

Mitä Sorayasta osaisi kertoa sen perusteella, millainen se oli pikkuisena pentuna Pirjo-kasvattajan luona ja millainen se on nyt, asuttuaan viikon meidän kanssamme?
Soraya on vilkas pentu; se rakastaa vetoleikkejä, jahtausleikkejä, puremista, jyrsimistä, haukkumista, murisemista, vinkumista ja juoksemista.
Soraya on myös sosiaalinen; se pitää uusista ihmisistä, ei ujostele ja leikkii jokaisen kanssa, joka sitä vain jaksaa leikittää. Myös toiset koirat kelpaavat leluiksi, ja Soraya onkin jo tutustunut emonsa ja sisarustensa lisäksi kymmeneen eri koiraan.
Soraya on ahne; aina se ei jaksa syödä kuppiaan tyhjäksi, mutta kädestä kelpaa kaikki aina kurkusta juustoon ja riisinjyvään asti.
Soraya on reipas; se on pelännyt vain kolmea asiaa tähän mennessä (ruusupuska pimeässä, lattiamoppi, kilisevä joulukuusen koristenauha), mutta mennyt itse katsomaan niin muutaman sekunnin muristuaan. Sen jälkeen Soraya on ottanut pelkäämästään asiasta kiinni (ruusu tosin pisti!) ja yrittänyt kuljettaa sitä häntä pystyssä "saalinsa" omalle pedilleen.
Saa nähdä, millainen Sorayasta kasvaa, mutta nyt se on ainakin aika ihana (vaikkakin välillä karmea riiviö!) tyyppi ♥

  







  

Kaikki pennut eivät ole vielä muuttaneet omiin koteihinsa, mutta viimeinenkin pentu pääsee omien ihmistensä luokse Loppiaisen jälkeen. Tänään jo neljä uutta koiranomistajaa (minä mukaan lukien) on saanut nauttia Aurinkoisen ja Hiisin rakkauden hedelmistä.

Aika kertoo, nähdäänkö pentuja näyttelykehissä ja kisakentillä. Ennen kaikkea toivon pentujen säilyvän terveinä ja ihanina koirina, joiden kanssa voi tehdä mitä ikinä keksikään.

"Tuikkikaa, oi joulun tähtöset..."

En viime vuonnakaan tainnut asettaa koirilleni sen suurempia tavoitteita, joten en tee sitä tänäkään vuonna. Haaveita toki on, mutta niiden toteutuminen on monista asioista kiinni ja jopa monien sattumusten summa. 

Haavena on päästä agilityn SM-joukkueeseen molempien kooikkereitten kanssa. Haavena olisi myös saada molemmille yksilökisoihin SM-nollat kasaan. Aurinkoiselle haluaisin kovasti sertejä agilitysta, mutta se tuntuu olevan enemmän kiinni minusta kuin koirasta.
Rallytokon suhteen toivon saavani molemmat koirat ensi vuonna avoimeen luokkaan. Eli kooikkerikaksikolle on tavoitteena RTK1. Siitä voi sitten hyvillä mielin ja kaikessa rauhassa jatkaa harrastusta eteenpäin.
Flyballia jatketaan, siinä ei ole tarkoitus kisata, mutta näytöksissä olisi mukavaa päästä esiintymään. Frisbeetä aletaan harjoittelemaan tammi-helmikuussa, kunhan saan aikaiseksi tilattua pehmeämpiä aloittelufrisbeekiekkoja.
Näyttelyitä on tulossa jonkin verran, mahdollisesti jopa ulkomailla. Sirius tosin saa olla näyttelyistä rauhassa (vaikka kivestodistuksella se voisikin osallistua myös virallisiin näyttelyihin). Mätsäreissä on tarkoitus käydä aina, kun sopiva sattuu kohdalle.

Ainoa tavoitteeni ensi vuodelle on se, että minä kehityn kouluttajana ja ohjaajana (niin agilityssa kuin rallytokossakin). Tällöin tavoin myös koirani kehittyvät ja tulevat paremmiksi, kun minä opin kommunikoimaan niiden kanssa oikealla tavalla, jota koiranikin ymmärtävät.
Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti enemmän onnellisia edesottamuksia kuin vastoinkäymisiä. Niitä oli vuosi 2015 valitettavasti melko lailla täynnä.

Toivotan tähtösteni kanssa kaikille blogin lukijoille ihanaa ja rauhallista Joulua, sekä Entistä Parempaa Uutta Vuotta 2016 ♥

Viisiviikkoa vanhat sekä vihdoin vapaalla!

Kävin yli viikko sitten viimeksi katsomassa Aurinkoa ja sen pentuja. Ne olivat kasvaneet hurjasti! Luonne-erotkin näkyivät selkeämmin; Valko ja Tummatyttö olivat muita rauhallisempia sekä jotenkin pehmeämmän oloisia. Nätti ja Sulo taas olivat kaikista vilkkaimpia, muut neljä pentua olivat jotakin näiden kaksikoiden väliltä. Pikku oli todella sosiaalinen tyyppi, Kirjava hieman muita itsenäisempi. Isotyttö ja Sulo olivat kaikista kovimpia leikkimään! Nätti oli se, joka murisi ja ärisi, kävi sisarustensa kimppuun, protestoi kun ruoka (uunijuusto) loppui ja kiukutteli joutuessaan syliin, kun olisi mieluummin riehunut lattialla. Eka oli kaikessa todella keskiverto, siitä tulee luultavasti mukava ja melko helppo koira, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa.

Kaikki pennut ovat nyt löytäneet omat kotinsa, kiitos kaikille kodinetsinnässä auttaneille sekä tietysti itse pennunottajille!

Pennuista tietysti otettiin 5-viikkoiskuvat, joissa kakarat laitettiin taas seisomaan hienosti pakastimen päälle. Uskomatonta, että kohta ne ovat jo luovutusikäisiä ja lähtevät jokainen omaan kotiinsa.
Eilen pennut saivat pentutarkastuksen, mikrosirut niskaansa sekä viralliset nimensä. Seuraavassa postauksessa kerron sitten jokaisen pennun virallisen nimen, sekä mahdollisen kutsumanimen, mikäli pennun ottajat ovat sellaisen jo omalleen päättäneet.

"Eka"

"Nätti"

"Isotyttö" 

"Tummatyttö"

"Valko"

"Pikku"

"Kirjava"

"Sulo"

Siriuksen kanssa olemme treenaanneet oikealle puolella seuraamista, sekä erilaisia puolenvaihtoja vasemmalta oikealle ja toisinpäin. Käskysanaa en ole vieläkään oikealla puolella seuraamiseen liittänyt, koska en ole yksinkertaisesti keksinyt sopivaa, jonka muistaisin myös kisoissa.Onneksi oikealla puolella seuraaminen tulee rallytokossa eteen vasta Voittaja-luokassa, jonne on vielä ainakin 5 kilpailua matkaa.Oikeanlainen perusasento oikealla puolella on todellakin hakusessa, Sirius tulee joko liian eteen tai heittää takalistonsa erittäin vinoon. Todennäköisesti minun oma kehonkieleni ja ohjaukseni on niin kömpelöä, että Sirius ei ymmärrä, mitä haluaisin sen tekevän.Välillä ärsyttää, kun oma kroppa ei toimi niin kuin itse haluaisi sen toimivan.

Aurinkoisen kanssa jatketaan rallytokotreeneillä, kun rouva kotiutuu jouluksi ♥ Agilitya jatketaan, kunhan olen saanut Aurin kunnon kohoamaan pennutuksen jälkeen ja tehnyt speedbumpit valmiiksi. Niitä kun ei hallilla ole. Ihanaa saada rakas Löllö takaisin kotiin, minulla on ollut sitä kauhea ikävä. Vähän yli kahdeksan viikkoa (eli kaksi kuukautta!) Aurinko ehtii olla Pirjon hoivissa. Nopeasti on aika mennyt, kun olen pitänyt itseni kiireisenä töiden suhteen.

Nyt minulla on ansaittu joululoma, joka kestää 17 päivää (vielä 13 päivää jäljellä)! En ole pitänyt yhtään lomaa koko sinä aikana, kun olen ollut TT:llä töissä. Tällä hetkellä vapaapäivät tulevat todella tarpeeseen.

Hurjia petoja

Sirius oppi avaamaan kevythäkin vetoketjun. Ei hyvä. Onneksi ei sentään syönyt itseään läpi, mutta pakoon luikahteleva koira ei ole kovin mukava treeneissä.
Meidän kevythäkissämme on sentään vain yksi ovi (sekä aukeava katto), joten se on helppo kääntää seinää päin niin, että vaikka Sirius saisikin häkin auki, se ei mahdu tulemaan ulos. Ähäkutti.

Siriushan on nyt agilitytauolla, mutta rallytokoa olemme treenailleet aina sopivan tilaisuuden tullen. Hienosäätöä riittää, vaikka vielä onkin ainakin kaksi ALO-luokan starttia edessä. Sitten pääsemme hihnasta eroon, hurraa!
Sää ei kyllä todellakaan suosi lenkkeilyn tai ulkona treenaamisen kannalta, lähes joka päivä sataa vettä, tuulee ja on todella kalsea sää! Mutta välillä on edes yksi hieman aurinkoisempi päivä, jolloin ulkoilusta voi nauttia.

 

Sitten tietysti pentukuvasaastetta!
Pennuthan täyttivät siis sunnuntaina 28vrk eli 4 viikkoa. Ne purevat, murisevat, haukkuvat, leikkivät, syövät ja juoksevat. Sekä tietysti kiipeävät syliin, nuolevat naamaa ja ovat aivan ihania.

Otimme ensimmäiset kunnolliset seisotuskuvat viikonloppuna pentuhuoneessa olevan pakastearkun päällä. Osa pennuista seisoi erinomaisesti, osa taas halusi mieluummin istua. Mutta yksi nimeltä mainitsematon kakara oli kaikista hirvein kuvattava! Se murisi, haukkui, läpsi pienillä tassuillaan, halusi leikkiä kädellä ja puri sormia, yritti juosta pakastimen päältä alas tai peruuttaa pakastimen ja seinän väliin. Siitäkin saatiin kuitenkin jotensakin siedettävä seisotuskuva, kun tarpeeksi kauan jaksettiin neuvotella asiasta.

Saa nähdä, jatkaako tämä pentu samanlaista käytöstä ensi viikonloppuna, vai oliko kyseessä vain jokin hetkellinen mielenhäiriö.
Pentujen luonteissa näkee siis jo jonkinlaisia eroja, mutta mitään varmaa ei voi vielä sanoa. Vilkkailta ja sosiaalisilta ne ainakin vaikuttavat, toiset ovat leikkisämpiä kuin toiset, ja osa sitten keksii kaikkea herjuutta (kuten tämä yllä mainittu kuvattava).

Voisin silti ottaa niistä itselleni minkä tahansa ♥

"Eka", uros.

"Nätti", narttu.

"Isotyttö", narttu.

"Tummatyttö", narttu.

"Valko", uros.

"Pikku", uros.

"Kirjava",  uros.

"Sulo", uros.

Anna (isän omistaja), minä ja koko kahdeksikko!

Maailman rakkain Aurinko ♥

Rotumestaruushopeaa ja pieniä kullanmuruja

Kävin Siriuksen kanssa 29.marraskuuta JATilla agilitykisoissa kolmen startin verran, tuomarina toimi Minna Räsänen. Se täytyy kyllä sanoa, että tuskin lähden toista kertaa hänen radoilleen. Ihanneajat ja etenemät (3,8-3,9m/s) ovat sellaista luokkaa, että monella koiralla ne ottavat erityisesti talviaikaan koville.
Ensimmäiseltä A-agilityradalta saatiin 5vp puomin kontaktista, viimeisellä C-hyppyradalla sitten yliaikaa, koska minun ohjaukseni oli myöhässä ja Sirius meinasi mennä väärälle esteelle. Karjaisulla "täällä!" Sirius iski jarrut pohjaan, kääntyi takaisin hypyltä ja meni putkeen. Siinä tuhlaantui varmaan viisi sekuntia, yliaikaa tuli vähän päälle 2 sekuntia. Sijoituimme kuitenkin C-hyppärillä 3.sijalle, minusta se kertoo radan ihanneajasta sekä vaikeustasosta.
Mutta B-agilityradalta saatiin sitten puhdas aliaikanolla! Kyseinen rata oli myös kooikerhondjien agilityn mestaruusrata ja tuloksellamme sijoituimme mestaruuksissa hopealle! Kun kuulin tuloksen, taisin rutistaa Siriuksen litteäksi. En ollut edes haaveillut moisesta tuloksesta, mutta lämmittelylenkillä aamulla olin kyllä supatellut Siriukselle, että mitäs jos tehtäisiin yksi nolla? Vastaukseksi sain haukkumista ja ylävitosen. Hyvä diili! (Olisikohan sittenkin pitänyt jutella triplanollasta? :D)
Suoritus saatiin videollekin, kiitos Henni Tommola!

Marraskuun viimeisenä perjantaina kävin myös pennunkatsojien (nykyisten pennunostajien) kanssa katsomassa Aurinkoisen 3-viikkoisia pentuja. Kovasti ne jo kävelivät ja harjoittelivat haukkumista, kaikki osasivat jo halutessaan kiivetä pentulaatikosta pois ja tutkivat innoissaan kaikkea uutta.
Syliin pennut kuitenkin rauhoittuivat ja yrittivät maistella nenää, silmäripsiä sekä huulia. Aurinko oli taas revetä liitoksistaan, ja otti myös itselleen täysin vieraat ihmiset iloisesti vastaan. Se yritti tunkea vuoron perään jokaisen syliin ja kerjäsi huomiota, kun selvästi kiinnitimme Aurin mielestä liikaa huomiota pentuihin - olihan Aurikin olemassa!
Pennunottajat ihastuivat yhteen urospentuun ikihyviksi ja varasivat sen seuraavana päivänä itselleen. Myös Aurinko teki pariskuntaan lähtemättömän vaikutuksen. Saa nähdä, mitä kaikkea poikapentu pääsekään kokeilemaan, ainakin juokseminen ja agility tuntui kovasti kiinnostavan tulevaa emäntää. Isännän kanssa poika pääsee varmaankin haisteluhommiin!
Sitten loppuun taas vanhempaa kuvasaastetta 3 viikkoa vanhoista pennuista, ovathan ne aivan liian ällöttäviä!

"Eka", uros.

"Nätti", narttu.

"Isotyttö", narttu.

"Tummatyttö", narttu.

"Valko", uros.

"Pikku", uros.

"Kirjava", uros.

"Sulo", uros.

Supersuloinen ♥

Koko suuri perhe

Kaksiviikkoisia koiranpentuja! (PS. Ne ovat aika ällöttäviä.)

Jyväskylässä olleen KV-koiranäyttelyn jälkeen olo oli lopen uupunut. Vaikka olin vain esittämässä koiraa, oli silti suorastaan fyysisesti raastavaa nousta sekä lauantaina että sunnuntaina jo kuudelta ylös sängystä. Toivottavasti seuraavan näyttelymatkan koittaessa saisin nukkua pidempään. (En muuten saa, koska olen menossa Helsinkiin Vuoden Voittaja -näyttelyyn, ja siellähän on oltava paikanpäällä heti aamukahdeksalta jos haluaa välttää pahimman ryysiksen.)

Kuitenkin sunnuntaina lähdimme Pasin kanssa vielä päivällä käymään Mikkelissä. Aurinkoisen pennuille tuli 14 vuorokautta täyteen juurikin samaisena sunnuntaina, ja Pirjo toivotti meidät tervetulleiksi katsomaan jälleen pikkupyllyköitä.
Eivät ne kyllä enää mitään pieniä olleet. Eivätkä hiljaisia. Mutta sitäkin suloisempia.
Jokainen pentu painoi lähes 600g, eli ne olivat 2,5-3 kertaistaneet syntymäpainonsa kahdessa viikossa. Normaalina kasvuna pidetään sitä, kun pennut tuplaavat syntymäpainonsa 10-14 vuorokaudessa.
Suurimmalla osalla pennuista oli auennut jo molemmat silmät ja ne tuijottivat sinisillä silmillään minua jotensakin hämmentyneen näköisinä. Kaikilla Ö-pentueen lapsosilla oli vähintään toinen silmä auki ja myös korvat olivat alkaneet avautua.
Kovasti pennut harjoittelivat kävelemistä, vaikka kellahtivatkin vähän väliä selälleen. Etutassuissa oli jo pitoa, mutta takajalat eivät vielä ottaneet kuin muutaman horjuvan askeleen kerrallaan. Ruoka sen sijaan maistui kaikille, parhaista tisseistä tuli kamala riita, joka alkoi kiljunnalla, jatkui murinalla ja loppui tyytyväiseen maiskutukseen, kun jokainen pentu löysi itselleen oman tissin.
Aurinko suorastaan repesi liitoksistaan nähdessään minut ja Pasin. Sen koko vartalo tärisi, häntä heilui, se hyppi porttia vasten ja ulvoi. Aurinko tunki suoraan syliini, pesi naamani ja rutkutti tyytyväisenä saadessaan olla minua lähellä, niin kuin se tekee ollessaan erittäin onnellinen. Ikävä oli ollut molemminpuolinen ♥

Sitten tietysti niitä kuvia (joita Pasi räpsi oikein olan takaa):

"Eka", uros.

"Nätti", narttu.

"Tummatyttö", narttu.

"Isotyttö", narttu.

"Valko", uros.

"Pikku", uros.

"Kirjava", uros.

"Sulo", uros.

Nyt pennut alkavat muistuttaa pieniä koiria marsujen tai pelkkien pötköjen sijaan. Ne yrittävät kävellä, mönkivät, imevät toistensa jalkoja/häntiä/kuonoja, vinkuvat, murisevat, heiluttavat häntää, näkevät unia ja reagoivat ympäristöön.
Niiden turkki on suorastaan silkkiä, tassut ovat aivan kirkkaan pinkit, ja pennut tuntuvat kädessä niin lämpimiltä sekä pehmeiltä.

Ja sitten tietysti se tunne, kun pennun nostaa käsiinsä ja painaa sen poskeaan vasten. Pieni nenä alkaa haistella, kohta pentu yrittää imeä nenää tai sormea, mutta rauhoittuu pian kun sen painaa kaulaa vasten. Lopuksi se vain nukahtaa käsiin kauhean tyytyväisenä, siinä kun on lämmin ja turvallinen paikka nukkua ♥

En malta odottaa, että pääsen katsomaan pentuja uudestaan. Kohta on jo joulukuu, sitten joulu ja sen jälkeen Aurinko tuleekin takaisin kotiin. Aika menee nopeasti ja pienet koiranalut kasvavat hurjaa vauhtia.

Onneksi on kasvattaja, jonka luokse voi mennä melkein milloin tahansa, ja joka antaa minun oppia aivan kädestä pitäen asioita, joita vamasti tulen tarvitsemaan, kun joskus rupean itsekin koiria kasvattamaan. Sellaiset kasvattaja-opettajat ovat harvassa. Minulla on käynyt onni.

Sirius saa vieläkin nauttia yksinoikeudestaan olla minun ainoa lenkki- ja harrastukaverini (Africa ja African iho vihaavat lähestyvää talvea). Tänään harjoittelimme kontakti-putkierottelua, ja sunnuntaina suuntaamme agilitykilpailuihin. Tuloksista viis, kunhan itse muistan ohjata kunnolla ja meillä on hauskaa.
Näiden kisojen jälkeen jäämmekin agilitysta 2-3 kuukauden kisatauolle, treenitaukoa tulee ehkä kuukauden verran. Rallytokossa sen sijaan jatkamme ainakin treenaamista, tiedossa on mahdollisesti kisojakin, mikäli aikataulut ja matkat osuvat sopivasti kohdalleen!

Aurinkoa ei näy, mutta tähti sentään

Alkaa olla Aurinkoa ikävä. Se on ollut kohta 3 viikkoa Pirjon luona, ja vielä on 6 viikkoa edessä. Onneksi pääsen seuraavan kuuden viiikäkon aikana käymään Pirjon luona ainakin pariin otteseen, etten aivan räydy ikävästäni omaan päivänpaisteeseeni.

Pennut ovat kasvaneet erinomaisesti! Kaikki kahdeksan pentua painavat jo yli 400 grammaa per pötkö, Aurinko syö edelleen kaiken mitä vain eteen kannetaan ja maitoa riittää paljon jokaiselle pennulle. Ne ovatkin Pirjo -kasvattajan mukaan pyöreitä ja pehmeitä, tosin öisin tulee herkästi riitaa parhaimmista tisseistä - kukaan pennuista ei halua luovuttaa paikkaansa toiselle ja silloin alkaa ärinä sekä kiljunta.
Kohta pennuilta aukeavat silmät ja ne alkavat kuulla päänsä ulkopuolisia ääniä, tarkoituksena on mennä katsomaan niitä mahdollisimman pian Pasin kanssa.

PS. Pentueessa on vielä vapaana aivan hurmaavia poikia, jotka etsivät omia, aktiivisia kotejaan! Kelpaavat niin koulutuskentille kuin näyttelyihinkin sekä tietenkin lenkki- ja sylikaveriksi.

Aurinko ja Eka ♥

Siriuksen kanssa olemme treenaanneet vähän rallytokoa sekä tehneet pitkästä aikaa agilityssa ratoja. Titiuu oli aivan tulessa päästessään pitkästä aikaa harjoittelemaan pujottelua (?!), ihan kuin se olisi ollut paras asia maailmassa.

Radoista ei ole tullut otettua videota, koska olen treenannut niitä yksin aina oman kisa-agilityryhmäni jälkeen. He siis pääsevät rakentamaan radan ja treenaamaan omilla koirillaan, ja minä jaan sitten tunnin jälkeen harjoittelemaan vielä hetkeksi Siriuksen kanssa. Onneksi minulle on jäänyt purkuapua joka kerta.

Treeni 05.11.2015

Tässä radassa oli ajatuksena harjoitella erilaisia tapoja ohjata ensimmäiset 5 estettä. Ne voi tehdä joko välistävetoina, takaakiertoina tai kauko-ohjauksena.
Mikäli hypyt suorittaa takaakiertoina, koiran saaminen putkeen (nro 5) on haastavaa mikäli ohjaaja on myöhässä tai koiran edessä. Hypylle nro 4 toimi parhaiten niisto-persjättö-yhdistelmä.
Välistävedot toimivat parhaiten mini- ja medikoirille tai hyvin kääntyville makseille. Silloin hypylle nro 4 oli hyvä tehdä vastaanottovalssi tai persjättö hieman koirasta riippuen, että koira saatiin putken oikeaan päähän.
Kauko-ohjauksessa mentiin itse hypyn nro 4 kohdalle, koiran jäädessä odottamaan ensimmäisen hypyn taakse. Ohjaajan kasvot ovat koiraan päin ja ohjaus aloitetaan vasemmalla kädellä, jolla koira työnnetään kakkoshypylle. Jokaisessa välistävedossa käytetään oikeaa (eli koiran puoleista) kättä, kun taas hypylle koira työnnetään vasemmalla kädellä. Putkeen koira lähetetään puolittaisella pakkovalssilla.
Siriuksen kanssa paras menetelmä oli ehdottomasti kauko-ohjaus. Se oli nopein vaihtoehto, ja oikea putkenpää löytyi helposti.

Treeni 12.11.2015

Tämä rata oli melko yksinkertainen. Putkille leijeröinnissä tuli muistaa ohjata koira putkeen nro 4/17 niin, että ohjaava käsi on puomin yläpuolella. Osa ohjaajista yritti ohjata koiraansa putkeen osoittamalla kädellään puomin alta, mutta koiralle se tarkoitti luoksetuloa, eikä suinkaan vaikeahkon putken pään hakemista.
Toinen huomioitava kohta oli suora linja puomille (ratapiirroksessa hyppy nro 3 on liian kaukana puomista). Vaihtoehtoina oli tiukka, ennakoiva valssi tai poispäinkäännös, jolla koira saatiin suoristettua, ennenkuin se kiipesi puomille.
Siriuksesta rata oli todella hauska, pujottelussa ehdin juosta hyvin koiran edelle, eikä ennakoiva valssini hypyllä nro 13 ollut yhtään myöhässä. Leijeröinnissä Sirius meinasi lähteä kepeille asti innoissaan, mutta toisella kierroksella Titiuu malttoi etsiä lähempänä olevan putken.

Treenit jatkuvat edelleen, tällä viikolla tehdään jotain helppoa ja hauskaa :)