Joskus tulee hiki

 ...minulle useamminkin kuin joskus. Liekö syynä huono kunto vai se, että usein agilityssa saan juosta kahden koiran kanssa - joskus jopa kolmen.

 Viimeviikkoinen treeni piti sisällään jonkinlaista haltuunottoa ja oman suunnan (kropan) linjausta niin, ettei peitä esteen näkyvyyttä koiralle eikä myöskään ohjaa kropallaan koiraa väärälle esteelle. Sinänsä rata ei ollut mitenkään erityisen vaikea, omat linjat täytyi vain miettiä koiralle sopivaksi.
 Hyppylle nro. 3 kokeilin pakkovalssia, niistoa/merkkausta ja jaakotusta/vastakäännöstä (termit on vähän hukassa, mutta idea ehkä selvä?). Pakkovalssi oli molempien kooikereitten kanssa ehdottomasti hitain vaihtoehto, sen sijaan niisto/merkkaus toimi erittäin hyvin - kun vain itse liikuin pois koiran alta, edestä ja linjalta.
 Ennen putkeen nro. 11 menoa piti koira ottaa haltuun tai hidastaa sen vauhtia, mikä Siriuksen kanssa ei ollut ongelma. Sen sijaan blokkasin itse hypyn 15 takaakierron Siriukselta, eli peitin siivekkeen joka Siriuksen olisi pitänyt kiertää, jolloin kiltti kooikkeri tietysti pysähtyy hämmentyneenä että "mitä mun piti kiertää takaa, en mä näe tässä mitään?". Oppia ikä kaikki, eli kroppa riman kohdalle ja koiranpuoleinen käsi sekä jalka ohjaavat takaakiertoon. Tadaah, mallisuoritus Siriukselta! Ohjaaja oli vaan taas tyhmä.

 Aurinko sen sijaan meni hypyltä nro. 10 hienosti takaakiertoon hypylle nro. 2 ja toisella yrityksellä hypyt nro. 2 ja 1. Tässä vaiheessa otin vähän takapakkia ja mietin uudestaan: annoin Aurinkoiselle liian pitkät linjat, se luki minun sijastani rataa, koska annoin sen tehdä niin.
 Ratkaisuksi osoittautui se, että minä linjasin Auria tiiviimmin ja osoitin hyvissä ajoin, mihin päin rata jatkuu. Kun Aurinko oli pituudella, ohjasin sen hypyille 9. ja 10., mutta itse menin putken ja hypyn nro. 3 väliin. Yllättäen Aurinko kääntyi hypyltä nro. 10 sen verran tiiviisti, että haki putken oikein eikä yrittänytkään muille esteille. Minun itseni täytyy muistaa, että Aurinko ei ole niinkuin Sirius ja toisinpäin. Niitä voi ohjata osittain samalla tavalla, mutta vauhdin kasvaessa on tehtävä uusia suunnitelmia.
 Pakko vielä hehkuttaa Aurinkoisen hienot kepit, jotka se haki itsenäisesti vaikka minä jäin hypylle nro. 15 ja teki loppuun asti ilman että minä olin vieressä tukemassa (kiersin siis hypyn nro. 12 takaa).

 Ne olivat hyvät treenit joista jäi erittäin hyvä mieli :)

Rata 19.08.2014

Viikonloppuna hieroin molemmat kooikkerit. Aurilta jumeja löytyi pitkistä selkälihaksista, istuinluiden alueelta sekä lantiolta, kuten aikaisemminkin. Kyljet Aurilla eivät ole enää läheskään niin jumissa kuin aikaisemmin, vaan ne aukeavat kevyellä hieronnalla. Siriuksella oli jumissa molemmat etujalat, erityisesti varpaiden mobilisointi tuntui Siriuksesta hieman epämiellyttävältä - pari niistä naksahtikin jonka jälkeen Sirius lakkasi laittamasta vastaan. Etureisissä ja alaselässä oli kireyttä, joka tuntui aukeavan ihan hyvin vähän pidemmällä käsittelyllä.
 Välillä toivon, että joku hieroisi minuakin edes kerran kuussa (kooikkerit saavat kotihieronnan minulta melkein viikoittain!) mutta näinhän se vain menee, että mieluummin tuhlaan rahani ja aikani koiriini kuin itseeni.

Tänäänkin kävin treenaamassa kaikkien kolmen koiran kanssa agilitya. Siriukselle ja Aurinkoiselle palauttelin mieliin kontakteja ja opettelin itse vapauttamaan ne nopeasti siitä niin, että koirat lähtevät vauhdilla eteenpäin (lelun perään harjoituksissa). Lisäksi tietysti tehtiin ratatreenit, kun kerran meillä on useimmiten valmiiksi rakennettu rata hallissa.
 Africa pääsi myös kontaktitreeneihin, keinu on edelleen kauhistus: ei se ääni, vaan se liike. Kamalaa kerrassaan. Africasta toinen kauhunaihe (kolmas on kepit) on rengas, jonka metalliketjut kilisevät. Kyllä siinä sai houkutella ja rohkaista ja pakottaakin, että sain African menemään maksirenkaasta. Mini-/medirengas menee ilman ongelmia, nähtävästi African on helppo tähdätä siihen koska sen ei juurikaan tarvitse hypätä niin matalaan renkaaseen, juosta läpi vain. Maksirengas olikin sitten toinen tarina.

 Tämän päivän itsenäisistä ratatreeneistä on todisteena Pasin ottamat videot, kiitos jälleen kerran tuolle avopuolisolle. 

Siriuksen treeni 26.08.2014
Aurinkoisen treeni 26.08.2014
African treeni 26.08.2014

Nyt on kotona kasa edes jollain tavalla tyytyväisiä koiria, joista tosin Sirius tunki selkäni taakse  ja laittoi päänsä reidelleni, kun näki minun istuvan sohvalle läppärin kanssa. Aurinko taas tuli tapansa mukaan tuijottamaan minua läppärin ruudun takaa, ja läpsimään tassuillaan heti kun tajusi minun vilkaisevankin sitä. Asianmukainen korvien luimistelu, suun maiskutus ja hännänheilutus tietysti kuuluivat asiaan, etten vain voi olla huomaamatta päivänpaistettani :)

Motivaatiota

 Oma motivaationi ei ole ollut huipussaan. Mikään ei oikein huvittanut, ei treenaaminen koirien kanssa, ei lenkkeily, ei uiminen, ei mikään mihin pitäisi käyttää vähäkään energiaa. Lukenut olen paljon, maannut lattialla tai sohvalla ja ahminut kirjoja. Koirat olen kuitenkin päivittäin lenkittänyt, mutta siinä se. Yleensä teen jotakin rallytokojuttuja tai opetan uusia temppuja niille olohuoneessa. Viimeisimpien agilitykisojen jälkeen en tehnyt sitäkään.
 Nyt tuntuu taas siltä, että jaksan tehdä ja ennen kaikkea minua kiinnostaa tehdä. En halua antaa koirille sellaista ohjaajaa joka antaa vain puolet itsestään treeniin - miten voin silloin vaatia, että koiratkaan tekevät kaikkensa kun omat ajatukset ovat jossain ihan muualla?

Kävin tekemässä agilitya vapaavuorolla Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa, ja otin Joensuussa vierailemassa olleen äitini mukaan katsomaan treenejä. Tosin äiti joutui melkein heti apupalkkaajan rooliin, pitelemään kuolaisia vetoleluja ja vinkupalloja, vetämään niitä kilpaa naskalihampaisten kooikkereiden kanssa ja kehumaan niin paljon kuin itsestään irti saa.
 En tiedä kenellä oli hauskinta, äidilläni vaiko kooikkereilla. Siriuksesta ja Aurinkoisesta oli ehkä maailman parasta, kun isomamma oli treeneissä mukana. Molemmat kuitenkin malttoivat tehdä rataa minun kanssani, kun palkaksi sai sitten leikkihetken äitini kanssa ja minulta vielä namit kaupan päälle, kun palasi takaisin minun luokseni.

 Sen kertaisessa radassa ei ollut mitään kummallisuuksia, hyvin suoraviivaista menoa. Putkien oikeat päät löytyivät helposti ja äitini oli helppo seisoa 15. hypyn takana valmiina palkkaamaan koiria.
 Tein saman radan myös takaperin, jolloin äitini seisoi 1. hypyn takana narupallon kanssa ja sai kuolaroiskeet päälleen. Hyvää hurvittelutreeniä molemmille kooikkereille oli tämä rata.

Rata 14.08.2014

Viinimarjoja ja karviaisia tuli myös poimittua (ja syötyä), Aurinko avusti erityisesti marjojen syönnissä suoraan pensaasta. Sirius tyytyi makaamaan marjapensaiden alla, mielellään suoraan minun edessäni niin, että poimiminen oli hankalaa ja Sirius oli koko ajan näkökentässäni - tai minä Siriuksen, miten päin vain. Africa viihdytti itseään juoksemalla Kiki Popin ja tissikumin kanssa: tähän riemuun liittyivät vähän väliä myös kooikkerit.

 Viikonloppuna olikin sitten hieman enemmän toimintaa, Kiki Pop oli meillä viikonlopun hoidossa, ja lauantaina paikalle saapui myös ystäväni Roosa ja 5kk vanha Loki -cottoni. Viisi koiraa kerrostaloasunnossa ei ollut niin mahdoton yhdistelmä kuin alunperin ajattelin.
 Africa otti tehtäväkseen leikittää Lokia sisällä, Aurinko taas juoksutti cottoni-poikaa ulkona. Sirius päätti että pumpulipallo on ihan OK niin kauan, kun se pysyy puolen metrin kunnioittavan välimatkan päässä eikä tule Siriuksen ruokiin.
 Minä kävin pyöräyttämässä Lokia näyttelyhihnan päässä, hienosti pikkupoika seisoi pöydällä ja lattialla, eikä liikkuminen kauniisti ollut mikään ongelma. Toisia koiria ei tosin ollut paikalla, mutta parempi aloittaa harjoittelu ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä, erityisesti kun Loki teki näyttelyjuttuja ensimmäistä kertaa elämässään, esittäjä on "vieras" eikä oma omistaja, ja eliminaatioruokavalion takia palkkana täytyi käyttää lelua herkkupalojen sijaan. Pätevä cottoninpoikanen oli Loki, ensimmäinen virallinen näyttely on jo tiedossa jonne minä pääsen sitten Lokia esittämään.

Tänään on koirille tiedossa syvälihasharjoitus jumppapallon päällä, sitä varten on varustauduttava nameilla ja siivoamalla lattialta kaikki ylimääräinen pois, koska meillä jumppapallotreeniin syntyy jonoa :D

Putkeen tälläkin kertaa

 Vielä helle hellii, ensi viikolle on luvattu vähän viileämpää (mutta silti lämmintä) eli uimassa käydään pari kertaa viikossa niin kauan kuin vain sää ja veden lämpötila sallivat. (Viimeksi Aurinko toi minulle sukeltamalla kiven, että heitä tämä! Sirius taas yritti kiskoa kaisloja irti, kun tytöt varastivat molemmat kepit, että hänelläkin olisi jotain tuotavaa mammalle.)

 Tiistaina käytiin tekemässä pienryhmässä harjoitusrataa - tosin ryhmään kuuluvista puuttui yli puolet, joten me kaikki saimme treenata kahden koiran kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.
 Harjoitteluna takaakiertoa, haltuunottoa ja keppien avokulma. Itse harjoittelin myös takanaleikkausta ja persjättöä, koska valssi nyt on välillä liian helppo vaihtoehto eikä sitä aina ehdi tekemään. Aurinko hämmentyi haltuunotosta ja tarjosi ainoastaan takaakiertoja ensimmäisella kierroksella. Sirius taas ei tajunnut 11. putken suuta hypyltä tullessa, vaan juoksi iloisesti ohi. Oli taas peiliin katsomisen paikka. Siriukselle putki-käsky ajoissa, Aurille taas kunnon merkki siitä että kyseessä on haltuunotto: käsi alas, reiteen kiinni ja varmuudeksi vielä tässä -käsky.

Torstaina kävin vielä kaikkien kolmen koiran kanssa agiliitämässä, Pasin ystävällisellä avustuksella.
 African kanssa uusina esteinä otettiin keinua ja pussia, sekä lisäksi treenattiin A-estettä, puomia ja rengasta (mini-medikorkeudelle vielä). Pussi sujuu hienosti, keinulla Africa tarvitsee vielä paljon kannustusta, mutta keinu saa jo mennä rämähdyksellä alas. Kepit ovat edelleen ahdistavat, koska ne kolisevat ja kilisevät - hirveää! Ratatreeniäkin tehtiin, uutena asiana opelteltiin takaakiertoja, jotka ovat Africalle haastavia kovan vauhdin ja laaojen kaarroksien takia. Nyt saatiin jopa mentyä 10 estettä yhteen menoon, hienoa!
 Aurinko ja Sirius treenasivat kontakteja: minä juoksin ja annoin käskyt, Pasi naksautti oikeasti on-off -asennosta ja palkkasi. Keppejä harjoiteltiin muutaman kerran molempien kanssa niin, että Pasi palkkasi ja minä pysyttelin sivusuunnassa kauempana ja jäin jopa vähän jälkeen koirien tehdessä kepit loppuun. Lisäksi tein hypyillä 1-3 takaakiertoja sekä haltuunottoja. Takaakierrot palkkasin heittämällä lelun poispäin, haltuunotot taas palkkasin itseeni päin. Saa nähdä, onko siitä apua.
 Mukavat treenit kaikkien kanssa joka tapauksessa :)

Treenirata 05.08.2014

 Lauantaina lähdin Aurinkoisen kanssa aamukahdeksalta JoA:n agilitykisoihin Pärnävaaralle, jossa 1- ja 2-luokkia tuomaroi Sisko Pulkkinen. Olin ilmoittanut Aurinkoisen kahdelle agilityradalla, samoin kuin Siriuksen joka pääsi paikalle myöhemmin treenikavereideni Ritvan ja Zetan kyydissä, kiitos paljon!

 Jännitys meni minulla yllättäen taas jalkoihin, minua huimasi ja reisilihakset kramppasivat vähän väliä. Kunpa saisin jännityksen edes lihaksistani pois, että voisin juosta samaa vauhtia kuin treeneissäkin! Tietysti minun liikkumiseni vaikuttaa myös koirieni liikkumiseen, jotka miettivät että miksi ihmeessä tuo nainen liikkuu noin hitaasti ja jäykästi jalat koukussa?
 Nopeuden ja ajan puolesta sillä oli (ja on vieläkin) väliä, miten hyvin minä liikun, mutta tulosten puolesta sillä ei tällä kertaa ollut vaikutusta Aurinkoisen tulokseen:

 A-agilityrata, medi 1: tulos -6,30, sij. 1 -> SERT ja siirto 2-luokkaan
 Akka repäisi ja siirtyi kolmella 1-luokan startilla suoraan 2-luokkaan! Minä olin revetä liitoksistani, ja iloni tarttui Aurinkoiseenkin joka suukotteli naamani märäksi. Maailman hienoin agiliito-Aurinko!

1-luokan A-agilityrata

 Näin ollen Aurinko siis starttaisi ensimmäistä kertaa 2-luokkassa Siriuksen kanssa B-agilityradalla. Kun sain Siriuksen lämmiteltäväksi, piti minun vielä käydä selvittelemässä se, missä vaiheessa Aurinko on juoksemassa B-radalla. Sirius oli nimittäin merkitty lähteväksi toisena B-agilityradalle, ja tuomari antoi Aurinkoisen luva startata viimeisenä - tavallisesti luokkanousijat starttaavat ensimmäisenä, mutta tuomari sanoi että minun pitää saada hengähtää edes hetken. Kiitos hänelle!

 Kun B-agilityradan rataantutustuminen alkoi, mietin kuinka opettelisin ohjaamaan radan - Aurinkoisen vaiko Siriuksen näkökulmasta. Päädyin valitsemaan Aurinkoisen, koska se on Siriusta nopeampi ja terävämpi reagoimaan. Siriuksen kanssa sitten kuulemman pyörin radalla suuntaan jos toiseen, koska olin koiraa niin paljon edellä. Aurinkoisen kanssa rata meni paljon sulavammin, vaikka käännökset olisivat saaneet olla tiukempia. Kontakteilta vapautus voisi edelleen olla molempien koirien kohdalla paljon nopeampi, tästä jälleen post-it-lappu treenikassiin.

2-luokan B-agilityrata

 A-agilityradalla pääsin sitten jo helpommalla, koska Aurinko pääsi lepäämään ansaitusti ja pystyin keskittymään Siriuksen ohjaamiseen. Sirius toimi erinomaisesti myös A-agilityradalla, mutta pehmeä pohja nähtävästi vaati veronsa ja Sirius pudotti yhden riman (hyppy nro 13), nähtävästi murtuneella etujalallaan jonka lihaksisto selvästi väsyy liian pehmeällä pohjalla treenaamisesta.
 En silti voi kuin kehua Siriuksen jaksamisesta sille sopimattomasta alustasta huolimatta. Minä tsemppasin sitä kovasti, erityisesti riman pudotuksen jälkeen, koska huomasin Siriuksen itsekin hämmentyvän siitä ja hidastavan vauhtinsa raviin. Kuitenkin A-esteen jälkeen Sirius sai ilonsa takaisin, pinkaisi hypyn kautta putkeen ja teki mainiot kepit vaikka minä juoksin reilusti edelle.
 Sirius saikin ainoa tuloksen A-agilityradalta, muut medikoirakot tekivät HYLkyjä. Titiuu on hieno, tottelevainen ja maailman kiltein kisakaveri :)

2-luokan A-agilityrata

 Tulokseksi 2-luokasta saatiin tällaisia:

Aurinko:
medi2, B-agilityrata: tulos - 5,81, sij. 1 -> LUVA

Sirius:
medi2, A-agilityrata: tulos 5, sij. 1
medi2, B-agilityrata: tulos -3,95, sij. 2 -> LUVA

 Jo toisen kerran peräkkäin kisat menivät meidän osaltamme erinomaisesti! Mitään tällaista en todellakaan osannut kuvitella, tavoitteena oli jälleen tehdä edes yksi tulos molempien koirien kanssa. Mutta jälleen 3 LUVAa (joista yksi siis serti) lähtivät meidän mukaamme. Hienot kooikkerit!

 Tosin Aurinko oli minusta tavallista vaisumpi lämmittelyissä sekä kisoissa, se innostui ajoittain mutta sitten se taas tuntui painuvan kasaan -  namit kelpasivat hyvin, mutta lelut eivät oikein. Syyksi selvisi mahatauti, joka alkoi kisoista kotiin päästyämme: Aurinko ripuloi myöhään yöhön asti, ja nyt sunnuntaiaamuna ripuloinnin aloitti Sirius.
 Onneksi kumpikaan ei ole oksentanut, piimävesi+maitohappobakteerijauhe on maistunut, samoin keitetty riisi ja kaurapuuro. Ja lenkille on tietysti täytynyt ehdottomasti päästä, vaikka pyllykarvat kakassa olisivatkin - puhumattakaan uimisesta, sehän on pesu samalla ;)

Mun agilitykiiturit <3

Loppuleikit yhdessä!

  

Lisää treeniä - ohjaajalle!

Ilmoittaudun Aurinkoisen kanssa PoKSin hallilla järjestettyyn Saija Mustosen agilitykoulutukseen. Treenissä keskityttiin lähinnä tekniikkaan, koiran hyvään linjaamiseen sekä omaan liikkumiseen. Omalla liikkumisella on tärkeää saada kerrottua koiralle mahdollisimman aikaisin seuraava suoritettava este, sekä samalla pystyä jo linjaamaan itseään sekä koiraa sitä seuraavalle esteelle.
1-luokan radoilla linjauksia ei tarvitse vielä juurikaan miettiä, radat ovat usein varsin suoraviivaisia joissa ei koiralle eikä ohjaajalle vaikeita ohjauskuvioita tarvita. Saijan laatima rata oli kuitenkin muuta kuin suoraviivainen. Se ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea, mutta riittävän haastava erityisesti nopeamman koiran kanssa.

Aluksi tutustuimme ryhmässä rataan, jonka jälkeen esitimme Saijalle omat ohjauskuviomme ja hän korjasi kuvioitamme, antoi muita vaihtoehtoja ja kertoi miksi juuri hänen ehdottomallaan tavalla koiran olisi helpompi suorittaa rata virheettömästi.

Tässä vaiheessa on huomautettava, että Aurinkoisen kanssa en ole juurikaan opetellut mitään ihmeellisempiä ohjauskuvioita erikseen, takaakierto taitaa olla ainoa asia jota olen opettamalla opettanut Aurille. Muut ohjauskuviot Aurinko on oppinut (tai ollut oppimatta) ratojen yhteydessä. Tästä voin syyttää ihan itseäni, koska yleensä turvaudun hyvin helppoihin ohjauskuvioihin - niillä pärjääkin useimmilla radoilla erityisesti treeneissä, kisat ovat sitten eri asia.

Saija Mustosen tekemä koulutusrata

 Sitten itse rataan, jonka suoritin osittain itsepäättämilläni ohjauskuvioilla ja osan niillä, jotka Saija neuvoi. Hypylle nro 2 tehtiin merkkaus, jonka jälkeen linjaus 3. hypylle josta sylkkärin kautta 4. hypylle. Aurinko hoksasi sylkkärin idean kahdella toistolla, hieno tyttö!
 Hyppyjen 9-10 väliin suunnittelin takaaleikkauksen, mutta jostain syystä se ei Aurinkoiselle toiminut. Akka kääntyi liian aikaisin takaisin minua kohti, heti suoritettuaan hypyn nro 10. Päädyin siis tekemään 9. hypyn jälkeen tiukan valssin, jolla sain Aurin linjattua oikein niin hypylle kuin putkellekin.
 Putki nro 15 vaati hieman putkijarrua, jonka jälkeen jenkkiläisellä poispäinkäännöksella sain Aurin hypyltä nro 16 ohjattua hypylle nro 17.
 Pituuden (20. este) jälkeen tiukka, linjattu valssi hypylle 21. Keppien (nro 23) jälkeen kevyt haltuunotto ja tiukka käännös kohti hyppyä nro 25. Itse tein 24 ja 25 esteen väliin takaaleikkauksen joka toimi tässä tilanteessa erinomaisesta. Hypylle nro 27 laitetaan koira takaakiertoon, jonka jälkeen tehdään vielä niisto hypylle nro 27 ja poistutaan itse pois koiran linjalta kohti seuraavaa estettä.
 Voin kertoa, että Aurinkoisen kanssa tuli kuuma!

 Pakko päästä vielä sanomaan se, että Aurinko pääsi treenien lopuksi tekemään koko radan koska oli niin hyvä! Tästä on pakko ottaa itselleenkin vähän kunniaa, koska olen kouluttanut Aurinkoisen alusta asti aivan itse ilman alkeis- tai jatkokursseja. Nähtävästi olen jotakin siis tehnyt oikein.
 Sirius pääsi kokeilemaan rataa seuraavana päivänä samoilla ohjauskuvioilla. Sirius on sen verran hitaampi kuin Aurinko, että ehdin miettimään paremmin oman linjaukseni ja tekemään koiralle lyhyemmät reitit - joka taas tekee koiran suorituksesta vähän nopeamman.

 Molemmat kooikkerit osasivat hienosti hakea keppien aloituksen molemmista suunnista (vaikka Sirius ei päässytkään Saijan silmien alle treenaamaan). Saija käskikin minun kasvattaa välimatkaa kepeillä Aurin kanssa, ja olla häiritsemättä koiraa. Välimatkaa tulee sivusuunnassa olla vähintään puoli metriä, käsi voi olla ojentuneena tukemassa koiraa mutta hiljaa on oltava sen jälkeen, kun olen antanut koiralle estekäskyn ja se on lähtenyt tekemään keppejä oikein.
 Aurinko suoritti kepit todella kauniisti näiden ohjeiden avulla ja sai palkaksi vetoleikin Saijalta: parasta!

 Muutoin arki on koostunut lenkkeilystä, uimisesta, osteopaatin jumppaohjeista, "doboilusta" perusjumppapallolla ja rallytokoliikkeiden harjoittelusta pari kertaa viikossa.
 Koirien ehdoton suosikki on uimaranta, jossa saa polskuttaa sydämensä kyllyydestä, hakea keppiä/lelua ja juosta päättömänä ympäri matalaa kaislikkoa. Rallytokoilu ja "doboilu" ovat seuraavat suosikit, kooikkerit jopa jonottavat omaa vuoroaan päästäkseen jumppapallon päälle tasapainoilemaan. Liekö syynä se, että jumppaus tuntuu mukavalta vaiko se, kun mammalta saa kehuja ja rapsutuksia?

 Meillä elämä on hauskaa ja parasta helteelläkin - ja erityisesti silloin, kun saa melkein joka päivä uida ja syödä jäätelöä!