Jäähyväiset Joensuulle

Joensuu jäi taakse perjantaina. En tiedä, tuntuiko Joensuu kodilta mutta jonkinlainen välimatkan pysäkki tämä on ollut kuuden vuoden ajan.
Nyt kuitenkin opiskelut alkavat olla loppusuoralla muutamaa kurssia ja gradua lukuunottamatta. Töitäkin sain toiselta paikkakunnalta ja nyt asuinkaupunkina on siis Jyväskylä.

Viime viikolla kävin viehejuoksussa koirien kanssa, josta koirat nauttivat enemmän kuin viime kesänä. Africa ei pelännyt enää muovi-fleecenauhaviehettä, vaan jahtasi sitä innoissaan ja tappoikin hienosti. Sirius oli tapansa mukaan innoissaan vieheestä, mutta Aurinko suorastaan ulvoi vieheen perään, eikä suostunut lopettamaan vieheen tappamista ennenkuin raahasin kooikkerin karvoista muualle. Viime kesänä Aurinko juoksi lähinnä vieheen mukana, mutta nyt akan todellinen saalisvietti pääsi valloilleen. Huh!

Kiki Pop ja Africa

Lauantaina 23.toukokuuta kävin omien koirieni ja kahden lainakoiran kanssa PoKSin agilitymölleissä: lainakoirille ei mainittavia tuloksia tullut, koska yhteisiä treenikertoja niiden kanssa oli takana ainakin yksi! Sen sijaan omien karvakorvieni kanssa meni yllättäen paremmin; Africa aloitti (epävirallisen) agilityuransa voittamalla makseissa supermöllit (hyppyjä&putkia) ja sijoittumalla tuloksella 5 (okseri) maksien mölliradalla sijalle 2. Kooikkerit ottivat hienoille nollatuloksilla kaksoisvoiton medien kisaavien radalta, Aurinko voitti ja Sirius sai hopeaa :)
Viehejuoksun ja agiliitelyn lisäksi käytiin tietysti pitkällä metsälenkillä Mertalammella siskoni Tiinan ja vinttikoirien kanssa, yksi parhaista lenkkeilypaikoista Joensuussa, koska siellä koiratkin pääsevät uimaan ja juoksemaan metsikössä ilman suurempia huolia.

Mölliagilitaajat palkintoineen.

 

Keskiviikkona kävin vielä viimeisen kerran treenaamassa agilitya PoKSilla, kun meille SM-joukkuekisaajille järjestettiin yhteiset ylimääräiset harjoitukset. Koutsi oli ottanut Jan Egil Eiden melko kaamean radan, jossa piti ehtiä kolmeen eri paikkaan yhtäaikaa ja tehdä ohjauskuviot juuri oikeassa kohdassa (valitettavasti en löytänyt ratapiirrosta!).
Siriuksen kanssa ehdin tekemään ohjaukset oikeissa kohdissa, jotenkin Sirius teki puhtaan radan molemmilla kierroksilla - jälkimmäisellä kierroksella paransi vielä aikaansakin 5 sekunnilla :) Aurinkoisen kanssa en ehtinyt yhtä hyvin ekalla kierroksella, joten yhdelle hypylle tuli kielto mutta muutoin vauhti oli hyvä ja eteneminen melko sujuvaa. Toisella kierroksella minä unohdin radan ja sähläsin oikein kunnolla! Aurinko jaksoi hyvin minun virheitäni, antoi anteeksi ja teki uudestaan pyydettäessä.
Keppien aloituksesta täytyy olla erityisen ylpeä, koska radalla oli avoin keppikulma suoraan putkelta, jonka ulostulo osoitti johonkin 3-4 keppivälin tienoolle. Monille se oli ongelma, koira haki väärän keppivälin tai ohjaaja ei ehtinyt niistämään koiraa aloitusväliin. Siriuksen kanssa ehdin juuri ja juuri niistämään, mutta Aurinkoisen kanssa ei tarvinnut: se osasi hakea kauniisti itse oikean välin! Kyllä akka on välillä hirveän taitava.

Huomenna minulla alkavat työt ja samalla arki Jyväskylässä. Koirat ovat saaneet jo totutella yksinoloon uudessa asunnossa, kun olemme käyneet ostamassa sitä-ja-tätä-ja-tuota ties mistä marketeista. Suurin osa tavaroista on jo löytänyt paikkansa, mutta vieläkin elämme jonkinlaisen pahvilaatikkohelvetin keskellä.
Africaa muutto on ahdistanut kamalasti; se on vain maannut pedillään (ei nukkunut), ei suostu syömään kunnolla eikä tekemään tarpeitaan ennen kuin todellisessa hädässä. Ulkona Africa ei ole edes haistellut mitään tai reagoinut puuhun kipittävään oravaan, mikä normaalisti aiheuttaa kimpoilun hihnassa. Toivottavasti tätä ei jatku enää kauaa, stressaava koira stressaa omistajiaan kahta kauheammin... Onneksi sentään kooikkerit ovat ottaneet muuton rennosti, yrittäneet tunkea pahvilaatikoihin ja kasseihin auttamaan, syöneet kaikki kantolaatikoista pudonneet ruoanmurut (tai edes etäisesti ruoalta vaikuttavan), impanneet pihapiirin kaikki puskat ja haukkuneet mainostenjakajalle - postiluukku on uusi asia meille kaikille, ja mitäs tuli jakamaan mainoslehtistä lauantaina klo 05 aamulla!

Ensi päivitykseen saan ehkä kuvia Jyväskylän kauniista maisemista, harjusta ja järvenrannasta joista tulee varmasti lenkkimme vakiokulkureittejä :)

Agility x (treeni x 2) + (kisastartti x 6) + koulutus = melko osaamaton ohjaaja + HIKI!

Agilitya on mahtunut viime viikkoon ihan ruhtinaallisesti ja tämä viikko näyttää hieman samanlaiselta, ilman virallisten kisojen paineita. Yritän ottaa vapaahetkistäni ilon irti, ennen kuin  uppoudun yhtä aikaa sekä työhön että opiskeluun ja gradun kirjoittamiseen. Kääk!
 
Viikko sitten maanantaina kävin treenaamassa Sariannan ja pehkojen kanssa agilitya hallilla.
Sirius toimi varsin näppärästi tällä radalla, myöskin silloin kun tein radan takaperin sen kanssa (vaati siis keinun sekä pituuden kääntämistä). Puomin kontakti oli ongelmallinen, koska siitä jatkettiin kepeille. Sirius oli sitä mieltä, että hän ei voi ottaa kontaktia, mikäli minä menen keppien aloitukseen tekemään niistoa. Vinossa seisominen puomin kontaktilla on ihan liian vaikeaa. Sitäpä sitten harjoiteltiin muutamaan otteeseen, kunnes tulos on tyydyttävä, ja lopuksi Sirius sai tehdä vielä 2on2off -kontaktin puomilla niin, että minä juoksin vain suoraan eteen päin kun Sirius jäi kontaktille. Se onnistui hienosti, josta Titiuulle superpalkka! 
Aurinko osasi radan hienosti oikeinpäin - jos ei oteta huomioon sitä, että ensin muuri jäi välistä, mikäli en sanonut muuri ja renkaan jälkeen kutsui väärä pää, mikäli minä olin sekunnin kymmesosankin myöhässä. Takaperin tehtynä Aurinko ampui pituudelta putken väärään päähän, mikäli en tehnyt joko todella rajua niistola tai poispäinkäännöstä. Kyllä oli taas minulla tekemistä, kun pähkäilin että mitä teen ja mitä ehdin tekemään ja miten ehdin tuohon-ja-tuohon kohtaan ohjaamaan. Ei auta, kuin lähteä juoksulenkeille kunhan saan selkäni edes aavistuksen parempaan kuntoon.
 Tein radan myös Bondi -pehkopojan kanssa, hienosti se tekikin vaikka kepit tuottivat alkuun hankaluuksia. Keinusta tuli melkein lentokeinu, jonka jälkeen Bondia piti palkkailla usempaan kertaan pelkästä keinulle nousemisesta. Nakin avulla saatiin keinukin onnistumaan.

Treenirata 11.05.2015

 Africa pääsi minun kanssani kahdestaan keskiviikon ryhmätreeneihin, koska jätin kooikkerit lepäämään kotiin. Whippetin kanssa jätin kepit välistä ja tein sen sijaan esteet nro. 10-11, ja sen jälkeen putken nro. 7. Africa toimi hienosti, eikä häiriintynyt edes treenikaverista, jonka pyysin radalle "tuomariksi". Africa ei ole koskaan joutunut tekemään minkäänlaista rataa niin, että joku on katsomassa ja kävelemässä vierellä - ellei Pasia lasketa.

Helatorstaina kävin starttaamassa kolmella radalla kooikkereiden kanssa naapuriseuran JoAn kisoissa. Tuomarina A-agilityradalla oli Katarina Virkkala, B-agillityradalla ja C-hyppärillä taas Vesa Sivonen.
Annan miinusta Sivoselle siitä, että C-hyppyradalla rimat olivat kaikilla kokoluokilla tapissaan (35cm - 45cm -65cm). Aika kamalan näköistä, kun koirat joutuvat raskaalla pohjalla ponnistamaan maksimikorkeuksia. Ihanneaikaakaan ei alitettu parhaimmillaankaan kuin muutamalla sekunnilla.

Siriuksen kanssa minä sähläsin ihan toden teolla, olin koko ajan sen edessä. Jokaiselta radalta tehtiin kuitenkin tulos, agilityradoilta vitoset (pituus ja kepit), hyppäriltä sitten puoli sekuntia yliaikaa. A-radalla kerroin Siriukselle liian aikaisin mikä on 3. este ja Sirius rämähti pituuden päälle (este nro. 2), yrittäen kääntyä siitä minun luokseni. Kuitenkin etemä oli ihan hyvä huolimatta siitä, että Sirius pudotti raville pariin esteen ajaksi, koska etujalka kolahti ikävästi pituuteen. B-radalla olin pahasti Siriuksen edessä, valssasin liian myöhään ja se valui, jolloin Sirius aloitti kepit toisesta välistä, pujotteli loppuun ja eikun alusta. Yllättäen vitosen lisäksi yliaikaa tuli vain 3 sekuntia. Ilman minun mokaani oltaisiin saatu aliaikanolla. C-hyppäriltä sitten saatiin yliaikaa, minulla valui taas valssit, joten Siriuksella meni käännöksiin aikaa.
 Olen kuitenkin tyytyväinen Siriukseen, koska JoAn ratapohja on raskas (joskin kivituhkaa), se upottaa useamman sentin ja tarttuu märkiin karvoihin kuin tauti. Hienosti kuitenkin Sirius jaksoi tehdä duunia ja juosta, minun vain pitäisi opetella ohjaamaan paremmin eikä ainakaan olla koiran edessä!

 Aurinko sen sijaan teki A- ja C-radalta aliaikanollat! Meidänkin 3-luokan nollatili on siis avattu :)
B-radalta Aurinkoiselle hieno hylky, minä olin ohjauksen kanssa ensin myöhässä (5vp) ja sitten ohjasin päin p*rsettä putkeen, jolloin Aurinko kyllä meni putkeen - mutta siihen, joka oli 20 metrin päässä oikeasta putkesta! Hieno irtoaminen, en voinut kuin nauraa ja ottaa hyllyn yllättävän tyytyväisenä vastaan.
 Aurikin oli tavallista hitaampi, pohja varmasti vaikutti parin sekunnin verran mutta myös minun armottoman huono ohjaukseni. Olin Aurinkoisen kanssa vielä enemmän myöhässä kuin Siriuksen, oikaisin väärissä kohdissa ja olin taas häiritsemässä Aurinkoista kepeillä jokaisella radalla. Se teki kepit kauniisti mutta hitaasti, koska minä seisoin maksimissaan metrin päässä koirasta, kävelin sen vierellä ja suorastaan tungin sen iholle.
Treeneissä jätän kooikkereille vähintään metrin sivusuuntaan tilaa tehdä kepit, juoksen reilusti edelle mikäli rata jatkuu eteenpäin ja annan kooikkereiden tehdä kepit itsenäisesti sekä ennen kaikkea rauhassa. Kisoissa olen vain niin hermostunut, että unohdan mitä kaikkea koirani oikeastaan osaavatkaan.

Lauantaina pääsin sairastuneen tilalle Sari Vähäniityn  koulutukseen. Rata näytti tältä:

Sari V:n agilitykoulutus.

Aurinko pääsi siis varsinaiseen treeniin, kun taas Sirius sai tehdä rada extrakoirakkona. Sirius teki radan hienosti, joskin ensimmäisellä kerralla hieman hitaasti, mutta toisella kerralla sain siihen jo kivasti vauhtia. Sitä ennen harjoittelin Siriuksen kanssa hallissa sisällä keppikulmia 6 kepillä niin, että jätin palkan keppien päähän ja lähetin kooikkerin kepeille. Sirius ei edes yrittänyt karata lelulle, vaan teki kilttinä poikana kepit varsin vauhdikkaasti (ja komensi minua haukkumalla).
Aurinko sai erityiskehuja hienosta keppien hakemisesta, putki-innosta sekä siitä, kuinka kauniisti se lähtee mukaan tiiviisiin pyörityksiin (kuten hypyllä nro. 14). Sariltakin tuli samat sanat, kuin muiltakin kouluttajilta: koira on tosi hyvä, ohjaaja vaan tarvitsee lisää treeniä. Minun tulisi erityisesti miettiä sitä, mitkä ovat koiran kannalta lyhimmät ja nopeimmat reitit. Sari ihmetteli, miksi tein radalla niin paljon valsseja, mutta kun kerroin niiden valuneen pahasti kisoissa, Sari tsemppasi ja sanoi, että hyvä kun itsekin osaan treenata niitä minulle vaikeita asioita - ja että treeniradalla valssini eivät valuneet yhtään, vaan olivat oikein hyviä :)

Lisää agilitya on varmaankin luvassa seuraavassa blogitekstissä, ja vähän haikeitakin tunnelmia, koska Jyväskylään muuttamiseen on aikaa enää 10 päivää. Sitten en ole enää Savosta tullut pohjoiskarjalainen, vaan savolainen keskisuomalainen.
Ehkäpä siis seuraavassa postauksessa on kuvia niistä paikoista täällä Joensuussa, jotka ovat olleet minulle (ja koirille) kaikista tutuimpia ja hauskimpia paikkoja.

Kisatauko on ohi

Kisatauko, joka kesti 8 kuukautta, on nyt ohi.
Toukokuun 2. päivänä starttasin kooikkereiden kanssa PoKSin kisoissa kahdella 3-luokan radalla. Sirius teki tuplanollan, vaikka ensimmäisellä radalla koira tuntui tahmealta ja hitaalta. Toisella radalla sitten mentiinkin huomattavasti lujempaa, ja sijoitus olikin 4.
Aurinko sen sijaan teki vitosen ekalla radalla ja toisella radalla sitten hylsyn. Syynä se, että sateisena päivänä tuomari Salme Mujusella oli päällään pitkä, musta sadetakki. Jo lähdössä Auri jäi tuijottamaan tuomaria, eikä meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan. Ensimmäisellä radalla Aurinko lähti heti toisen hypyn jälkeen katsomaan tuomaria lähempää, kävi haistelemassa jalkoja ja palasi tekemään rataa kymmenen sekunnin jälkeen. Aurin piti vielä toisen kerran mennä katsomaan tuomaria kesken keppien, josta tuli 5 virhepistettä. Aikavirhettä tuli yli 3 sekuntia, mikä on yllättävän vähän ottaen huomioon että Aurinko jätti kahdesti radan kesken, koska tuomari oli mielenkiintoinen. Toisella radalla Aurinko keskittyi taas tuomarin tuijottamiseen, jätti hypyn välistä ja siitä seurasi hylsy. Toisella radalla sentään juostiin jo parempaa vauhtia, vaikka keinu ei ollutkaan kovin kaksinen. Aurinko kaipaa selvästi lisää häiriötreeniä radoille, liekö se edes ihme kun pikkuakalla on alle 20 agilitystarttia takana?

Kuitenkin minulle jäi kisoista myös Aurinkoisen kanssa ihan hyvä mieli, ainakin tiedän mitä pitää treenata lisää ja missä erityisesti minulla on parannettavaa (vastaus: ainakin valsseissa!).

Viime viikon treeneissä harjoiteltiin sitten leijeröintiä, tai ainakin yritettiin harjoitella. Sirius on nokkela poika, eikä hämmentynyt leijeröinnistä. Sen sijaan puomin alastulon kontakti oli hidas ja hankala, koska matka ei jatkunutkaan suoraan puomilta eteenpäin, vaan takaisin puomin sivulle.
 Aurinko sen sijaan kävi kierroksilla, säntäili minne sattuu, kiljui kuin syötävä kun yritin ottaa sitä kiinni ja jätti kepit kesken useammin kuin kerran. Rauhoitin tilanteen ottamalla Aurinkoisen kiinni sen kiljumisesta huolimatta, pyysin sitä tekemään yksinkertaisia tokoliikkeitä, palkkasin nameilla että se rauhoittuisi ja samalla tuntisi onnistuneensa edes jossakin annetussa tehtävässä, ja sen jälkeen käskytin sen putkeen josta annoin palkan ja laitoin häkkiin tauolle.
Yllättäen tauon jälkeen Aurinko toimi taas melko normaalisti, onnistuneita leijeröintejäkin (putket 18-19, ohjaaja puomin takana) saatiin tehtyä ja kepit tehtiin pari kertaa erillisenä esteenä.

Rata 06.05.2015

 Myös keppien jälkeen hyppy nro 5 oli vaikea, koska erityisesti Aurinko sujahti putkeen ja Siriuskin sitä yritti, kun itse suuntasin linjani kohti hypyn rimaa, ja koira tuli kepeiltä vasempaan käteeni. Radan ajatuksena oli siis saada koira takaakiertoon putken ja hypyn välistä, mutta varsinkin Aurinkoisen kanssa se oli melko mahdotonta, koska A) minä en osannut, B) Aurinko ei tee keppejä kunnollisesti minusta poispäin vaan tarvitsee vielä vähän tukea ja C) Aurinko on putkihullu.
 Siispä pähkäilyn jälkeen päätin viedä koirat 5.hypylle takaakiertoon, mutta niin että koira oli oikeassa kädessäni, enkä yrittänytkään saada koiria putken ja hypyn välistä, vaan pidempää kautta. Voilá, se onnistui ilman ongelmia.
 Putkelta 8 tullessa en ehtinyt tekemään valssia kummankaan kooikkerin kanssa, joten siihen sitten täytyi tehdä haltuunotto ("tässä") ja sen jälkeen jonkinlainen sylkkäri/vippaus 9.hypyn takaakiertoon. Hypylle nro 10. tein takaaleikkauksen, jonka jälkeen suoraan kohti hyppyä nro 12. Onnistunut ohjauskuvio!
Kooikkereiden lisäksi tein radan vielä treenikaverin kahden jackrusselin kanssa, koska treenikaveri oli melkoisessa flunssassa. Oli mukavaa vaihtelua juosta kahden sähäkän minikoira-terrierin kanssa radalla, ja miettiä pari kohtaa radasta uusiksi järkevämmän ohjauksen kannalta. Kiitokset lainasta!

Muutoin on ollut opiskelun suhteen hektistä ja kaupungin vaihto alkaa lähestyä uhkaavasti. Joitakin tavaroita olen jo lajitellut ja pakannut mukaan lähteviin sekä kirpputorille meneviin, paljon on kuitenkin vielä jäljellä.
Äitienpäiväviikonlopun vietin rauhallisessa Savossa, jossa keskityin lähinnä mattojen pesuun sekä ruoanlaittoon - vatsa on vieläkin täynnä sunnuntaina tehdystä äitienpäivälounaasta, nam! Koiratkin taisivat lihoa yhden viikonlopun aikana :D