tiistai 29. heinäkuuta 2014

Luvan kanssa

 Niin siinä sitten kävi, että useamman vuoden kisatauon jälkeen uskaltauduin vihdoin ja viimein ilmoittamaan molemmat kooikkerit agilitykisoihin.
Taukoon on ollut syynä milloin raha, milloin aika, milloin oma terveyteni tai koirieni terveys ja milloin se, että minua on yksinkertaisesti ahdistanut ja kauhistuttanut ajatus kilpailemisesta. On tuntunut siltä, että en osaa ohjata, että koira ei osaa, että koira paineistuu kun minä alan jännittää, että en halua nolata itseäni muiden edessä. Sitten armaan avopuolisoni houkuttelemana (pakottamana!) laitoin kisailmot menemään.

 Varkauden kisapäivä oli kuuma, hiostava, helteinen. Olin kisapaikalla Aurinkoisen kanssa jo heti aamulla puoli kahdeksalta, jolloin Aurinko sai kisakirjansa ja mitattiin mediksi (kuten oletettua). Tuomari Johanna Nyberg piti meille lyhyen tuomarinpuhuttelun, käski pitämään hauskaa ja nauttimaan helteestä.
Rataantutustumisessa kuvittelin olevani treeneissä. Yritin olla katsomatta, mitä ohjauskuvioita muut suunnittelevat ja tekevät koiriensa kanssa, vaan keskityin siihen mitä Aurinko osaa ja kuinka sitä tulee ohjata.
 Minien olessa radalla otin Aurin kanssa harjoituskeppejä sekä paria hyppyä. Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että koira ei liiku mihinkään ja minä jännitän ihan liikaa. Kun medit ilmoitettiin alkavaksi, sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Jalat olivat voimatonta hyytelöä, jotka eivät liikkuneet mihinkään.
 Meidän vuoromme, numero 16: Aurinko ja Taru.

 En muista kummastakaan radasta yhtikäs mitään. Muistan sen, kuinka jarruttelin Auria putken ulostuloilla ja käytin ”tässä” -käskyä varmasti joka toisen esteen jälkeen. Jalkani eivät liikkuneet mitenkään Aurinkoisen mukana, eivät todellakaan niin kuin treeneissä. Jännitys meni jalkoihin.
Aurinko sen sijaan liikkui ja kovaa, siksi sitä jarruttelinkin ja varmistelin jopa liikaa. Auri olisi varmasti juossut vielä kovempaa ja saanut paremmat ajat, mutta oliko sillä loppujen lopuksi väliä? Ei, koska:

A-agilityrata, medi 1: tulos -10,00, LUVA, sijoitus 2.
B-hyppyrata, medi1: tulos -12,76, LUVA, sijoitus 2.

 Uskomaton aloitus. Muistan molempien ratojen loppusuorilta sen, kuinka tajuan että olemme tekemässä nollaa ja maalissa kiljun Aurinkoiselle kehuja, leikitän sitä, hypin ja pompin sen mukana ja kuinka Aurinko haukkuu minulle, heiluttaa häntäänsä ja kerjää lisää kehuja.
Palkintojen jaossa kuulen onnitteluja 1-luokan ainoasta ”tuplasta”, tuomari kysyy montako starttia meillä on pohjalla ja vastaan näiden olevan ensimmäiset viralliset kisat. Hänkin sanoo sen olevan hieno aloitus, erityisesti tässä helteessä.

 Ratapiirrokset tein jälkikäteen itse, kun löysin internetin syövereistä muiden Varkaudessa kisanneiden 1-luokkalaisten videoita. Ollos hyvät.


1-luokan agilityrata

1-luokan hyppyrata

 Äitini toi Siriuksen paikalle kakkosluokkaa varten, ja sai hoidettavakseen läähättävän, iloisen ja väsyneen Aurin, joka tuntui tietävän olleensa upea molemmilla radoilla.
Siriuksen kanssa pystyin jo keskittymään paremmin, ajattelin että tavoitteena on saada Siriukselle tulos edes toiselta radalta eikä HYLlyä. Lämmittelin Siriuksen huolella ja nesteytin sen ennen ensimmäistä rataantutustumista, johon tuomarina toiminut Johanna Nyberg antoi huolella aikaa perehtyä.
Rata näytti suunnilleen tältä:




 Ei suurempia ongelmia, keppien alun varmistelin liian kanssa ja siinä meni pari ylimääräistä sekuntia, koska lähestulkoon pysäytyin Siriuksen ennen keppejä. Joka tapauksessa tulokseksi:

B-hyppyrata, medi2: tulos -6,56, LUVA, sijoitus 2.

 Siinä vaiheessa kun tulokset tulivat paperille, nauroin, pussasin Siriusta ja riemuitsin ensimmäisestä 2-luokan luvastamme. A-radalla tuskin maltoin keskittyä enää radan opettelemiseen, mikä melkein kostautuikin.
Sirius lähti hypyltä kohti toista hyppyä (vaikka putkeen piti mennä), koska minä ohjasin Siriusta vasemmalla kädellä vaikka kaiken logiikan mukaan minun olisi pitänyt vaihtaa ohjaus oikeaan käteen, jolloin Sirius olisi tiennyt linjauksestani putken olevan seuraava este. Onneksi kiltti, kuuliainen Sirius kääntyi TÄSSÄ -huudon kuulleessaan hypyn edessä takaisin minua kohti ja sujahti kauniisti putkeen. Kontaktit varmistelin huolella, mikä myöskin vei pari ylimääräistä sekuntia. Minun on ainakin opeteltava nopeampi vapautus kontakteilta kisoissa. Tulos kuitenkin tehtiin ja luva jäi alle sekunnin päähän. Mutta nolla mikä nolla!  
A-agilityrata, medi2: tulos -5,59, sij.3


2-luokan agilityrata


 Kakkosluokan palkintojen jaossa tuomari kehui hyvää ohjaustani ja jaksamistani, kun tein 4 nollaa samana päivänä. Enpä voinut itsekään kuin olla todella tyytyväinen! Lisäksi vielä pari kisaajaa tuli onnittelemaan minua ja sanomaan, kuinka kiva oli katsoa ohjaustani molempien koirieni kanssa kun meillä oli radalla niin hauskaa.
Siriukselle tosiaan päästelin päristelyääniä kisaradalla, koska sillä tavalla Siriukseen saa lisää vauhtia (tätä on harjoiteltu lelun kanssa :D ), mikä yllättäen nauratti niin tuomaria kuin yleisöäkin.

 Ja ettei hienojen tulosten teko olisi vielä loppunut, ilmoitin molemmat kooikkerit aika extempore möllitokokisoihin, jotka pidettiin PoKSin hallilla. Meidän onneksemme liikkeiden välillä sai palkata koiraa (mitä sitten harrastinkin runsaalla kädellä): tuloksena Aurinkoiselle ALO1 ja Siriukselle AVO1.
Näistä tuloksista olin melkoisen yllättynyt, koska tokoa en ole treenannut koemaisesti pitkään aikaan, varsinkaan Aurin kanssa. Mutta nähtävästi rallytokon satunnaisesta harjoittelemisesta on ollut apua tähänkin.
Parasta kuitenkin oli möllitokotuomarin antama erikoispalkinto meille iloisesta, posiitivisesta ja innostavasta asenteesta (?!), joka minulla on koirieni kanssa. VAU!

 Pakko kai siinä on jotakin perää olla, kun nyt olen kuullut siitä niin näyttelyissä, agilitykisoissa kuin tokossakin. Tietysti jos tällä iloisella asenteella tuloksia tulee (edes silloin tällöin), niin hyvähän sitä on jatkaa.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, tärkeintä on että koirilla on hauskaa. Ja nähtävästi niillä on <3

Kuvasaastetta agilitysta ja möllitokosta, kiitos Pasille agilitykuvista!









(c) Ilona Karjalainen





keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Oivallus agilityssa

 Hieroin kooikkerit maanantaina ja ilokseni huomasin, että niissä ei ole suurempia jumikohtia. Aurinkoisen normaalit trigger-pisteet jotka ovat rintarangan, kylkien ja lanteen kohdalla eivät  värisseet kosketuksen alla, niin kuin aikaisemmin. Aurinko vastasi hierontaan niin hyvin, että niskaa hieroessani Aurinko laittoi silmät tyytyväisenä kiinni.  Hieronnan lopussa Aurinko ravisteli, venytteli ja ryömi ylöspäin syliin, että pystyi painamaan päänsä kaulaani vasten. Mamman oma päivänpaiste <3
 Siriukselta löytyi lihasjumi murtuneesta jalasta sekä takareisistä, mutta sain nekin pehmenemään hyvin josta Sirius kiitti minua ensin päästämällä hajupommin hieronnan loppuvaiheessa (kuulemma merkki rentoutumisesta: silti, kiitos ei!). Hieronnan loputtua Sirius venytteli hartaasti, jonka jälkeen piti hakea ensimmäinen eteenosuva lelu (tyhjä muovirasia) jolla pystyi heittämään minua päähän. Erikoinen tapa sanoa kiitos...

Tiistaina vihdoin oli meidän oma pienryhmäagilityvuoromme - jossa tosin sain tällä kertaa treenata ypöyksin. Kolmen viikon tauon jälkeen pääsimme jälleen treenaamaan agilitya. Hallissa odottikin hurja 26 esteen rata, jonka tein suosiolla neljässä osassa.

Ratapiirros 22.07.2014

 Aurinkoisen kanssa suoran putken jälkeiset esteet tuottivat päänvaivaa ensiyrittämällä, kunnes koin agilityoivalluksen: minun pitää vaihtaa jo ennen putkea sille puolelle, missä seuraava este on. Muutoin putkessa oleva koira juoksee juurikin väärään suuntaa. Eli keppien jälkeen minun oli vaihdettava koira oikeaan käteen, jolloin Aurinko yllättäen tajusi renkaan olevan seuraava este putken jälkeen. Samoin renkaan jälkeen minun oli vaihdettava koira vasempaan käteen, jolloin Aurinko osasi kääntyä putken jälkeen 8.hypyn suuntaan.
 Hyvä että tajusin tämän treeneissä ja jopa toisella kerralla, etten jäänyt tekemään yhtä ja samaa epäonnistuvaa toistoa kerta toisensa jälkeen ja miettimään, että miksi tuo tyhmä koira ei nyt tajua. Totuus taitaa olla se, että vika todellakin on aina hihnan toisessa päässä - eli omistajassa.

 Sirius tykitti tapansa mukaan, sen kanssa ei ollut radassa mitään suurempia ongelmia (kun sain ensin Aurin kanssa oivalluksen!), kunhan sain vaan Siriuksen syttymään ja juoksemaan niin lujaa esteiden välillä kuin se vain kintuistaan pääsee. Myöskin sormi otti osumaa, kun Sirius syöksyi pienen eläimen raivolla vetoleluun kiinni ja tähtäys osui sentin ohi maalista. Auts.

 Tänään kävin tekemässä kooikkereiden kanssa keppitreeniä. Lisäksi muistuttelin myös kooikkereita siitä, miten okseri kuuluu hypätä. Täytynee ottaa sille esteelle jokin eri käskysana käyttöön, että koirat todellakin erottavat sen normaalista hyppyesteestä.
Myös tänään ne 10 minuutin treenit olivat iloiset, mahtavat, hauskat treenit. En voi olla kuin tyytyväinen siihen intoon, mikä näistä koirista kumpuaa kun ne pääsevät tekemään jotakin minun kanssani.
 Lisäksi kooikkerit pääsivät jäähdyttelylenkille metsään ja uimaan, jossa piti taas karjua toiselle kun se ehti noutaa kepin ensin, yrittää sukeltaa kiviä ja kadota kaislikkoon, kun typerä mamma ei osaa heittää keppiä suoraan.
 Kotona on varsin hiljaista, kun kaikki kolme koiraa makaavat väsyneinä pitkin lattioita. Tuulettimen edusta on tällä hetkellä ehdoton suosikkipaikka. Tai sitten minun jumppamattoni, jonka kooikkerit valtaavat heti kun minä siitä erehdyn hetkeksi ylös nousemaan. On ne vaan mammankoiria.



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Löhöloma

 Viimeiset kaksi viikkoa olen vain maannut kotona - ja lenkkeillyt koirien kanssa, neulonut, lukenut, ottanut aurinkoa, uinut ja käynyt liian monta kertaa kaupungilla ja syönyt ihan liian vähän jäätelöä.
 Nyt söin liian paljon mansikoita, ehkä pärjään taas pari viikkoa ilman. Aurinko tosin avusti niin ahomansikoiden kuin metsämansikoidenkin syömisessä, jopa suoraan puskasta. Sirius söi mieluummin heinää, nam.

 Siskoni Tiinan Kiki Pop -whippet oli meillä muutaman päivän hoidossa. Riemua riitti sisällä ja ulkona, vaikka syöminen ei ollutkaan Kikistä yhtään hauskaa - silti virtaa riitti. Joka päivä käytiin lenkillä, parina päivänä uimassa ja sisälläkin piti painia African kanssa tai vetää kilpaa lelua Siriuksen tai Aurinkoisen kanssa. Kumpi tahansa sattuikaan osumaan kohdalle kun Kiki Pop hakkasi lelulla joko itseään, lattiaa tai liian lähelle tulevaa koiraa.
 Africasta oli parasta olla bestiksen kanssa, tosin yöllä tuli sen verran kuuma että läheisyydestä oli whippetinkin annettava luovutusvoitto toisinaan, ja suostuttava nukkumaan yksin. Silloin tosin Aurinko meni heti paikkaamaan paikkansa luovuttanutta whippettiä. Sirius nukkui ylhäässä yksinäisyydessään nojatuolissa.

 Kooikkerit ovat siis olleet lomalla kaikista koiraharrastuksista pari viikkoa, kunnes nyt loppuu loma ja alkaa taas treenaus.
Ensimmäinen koitos oli Ristiinan KR-näyttelyssä lauantaina.. Aurinko pääsi näyttelyihin sekä valio- että kasvattajaluokkaan, ja Sirius oli mukana turistina. Näyttelypaikalla treenasin vähän tokoa molempien koirien kanssa; Sirius toimi hienosti kuten aina, mutta Aurinko oli vähän löysän oloinen. Osasyynä kenties helle ja kirkkaalta taivaalta paahtava aurinko, koska Aurinko olisi halunnut kehässäkin heittäytyä vain pitkäkseen nurmikentälle ja esitellä sammakkoasentoa tuomarille.
 Juoksutin Aurinkoa reilusti ennen kehän alkua, että sain sen lihakset lämpenemään ja liikeradat paremmiksi. Tein sen vain puoli tuntia liian aikaisin, koska kooikkereita edeltävässä rodussa menikin arvioitua pidempään, joten Auri -parka sai sitten juosta uudet lämmittelykierrokset ennen omaa vuoroaan. Tässä välissä päätin ottaa vähän tokoliikkeitä Aurinkoisen kanssa, mikä ei ollut kovin hyvä ajatus näin jälkikäteen - jos on kamalan kuuma ja valmiiksi jo väsynyt, niin ei siinä jaksa pieni kooikkeri aivojaan enää käyttää.
 Kehässä Aurinko kuitenkin käyttäytyi kauniisti, erityisen tyytyväinen olin Aurin liikkeisiin. Pöydällä tutkiminen sujui ongelmitta. Tuomari Petra Bannach (Saksa) halusi katsoa koirien ilmeet ja päät useampaan kertaan, joten hän päästeli hassuja ääniä ja teeskenteli pitävänsä herkkupalaa kädessään. Ahneena koirana Aurinko tietysti joka välissä kävi tarkistamassa tuomarin kädet, jos sinne olisi tällä kertaa ilmestynyt ihan oikea nami!
 Tuloksena VAL ERI2 SA PN3 ja Muskettikoiran -kennelille kasvattajaluokassa KP. Arvostelu vapaasti suomennettuna:

3 -vuotias ihana narttu. Erittäin hyvä koko. Upea pää, suloinen ilme. Ihanat korvakorut. Lyhyt lanneosa. Erittäin hieno ylälinja ja hännänkanto. Erittäin hyvä lapojen asento. Erittäin hyvä luusto. Erinomainen liikkuja ponnekkailla askelilla. Hyvä turkki. Haluaisin valkoisen olevan puhtaampi. Erinomaisesti esitetty.



 Paras narttu -kehässä tuomari kertoi sijoittaneensa Aurin kolmanneksi pilkutuksen takia. Kroppa ja liikkeet Aurilla olivat hänestä erinomaiset ("Super!"), mutta samantasoisten narttujen kesken väri ratkaisi. Itse olen todella tyytyväinen Aurinkoisen esiintymiseen sekä arvosteluun, erittäin osuva kuvaus minun päivänpaisteestani :) Auri oli kehässä koko ajan niin iloinen!
 Kasvattajakehän jälkeen tuomari vielä pysäytti minut ja kehui, kuinka hyvin olen kouluttanut Aurinkoisen ja kuinka ihanaa on katsoa, kun esitän sen niin kauniisti ja iloisesti. Taisin jopa punastua mutta osasin ainakin kiittää sekä englanniksi että saksaksi näistä kauniista sanoista.
Joka kerta se lämmittää mieltä, kun kuulee kehuja omasta onnistumisestaan - että jotakin on osannut tehdä hyvin, ja se näkyy muille niin minun kuin koiranikin kautta.

Loppuun ei enempää kehuja minusta tai koiristani, vaan kuvia sekä yhteenliimattuja videonpätkiä uintireissuilta.
 Linkki YouTubeen: Uimareissulla (eväät unohtui!)


Spaaanielit noutaa.
"Minä sain sen."
Kiki yrittää hukuttaa kilpailijan (African).



Mun tytöt.






keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Koirien vitamiinien ja mineraalien A-B-C



Koska minulla on aktiivisia, kilpailevia tai vähintäänkin jollain tavalla itsensä rikkoneita koiria, päätin perehtyä tarkemmin koiran ruokintaan. Lisäksi olen lomalla ja minulla on tylsää.

Itsensä rikkoneita koiria siinä mielessä, että Africa on nyt 10 päivän tulehduskipulääkekuurilla. Eläinlääkäri epäili lonkan nivelkapselin tulehdusta, joka ilmenee oikean takajalan aristamisena. Eläinlääkärin taivutellessa jalkaa Africa kiljui kun takajalkaa käännettiin lonkasta. Saa nähdä, pääseekö Africa tänä kesänä enää vieheen perään ollenkaan. Mikäli jalka ei lopeta oireiluaan kahdessa viikossa, tehdään jatkotutkimuksia joihin sisältyy muun muassa röntgenkuvaus. Syytä jalan tilaan ei tiedetä, eikä edes sitä milloin se on tapahtunut.

Aurinko ja Sirius sen sijaan ovat kunnossa ulkoisesti, Sirius myös sisäisesti. Päätin käyttää Siriuksen eturauhasen jälkitarkistuksessa ja kaikki oli puhdasta! Mikäli kliiniset oireet palaavat, haetaan uudestaan lääkettä vaivaan - mutta nyt mennään puhtailla papereilla ja terveellä koiralla :)

Eläinlääkäri käynnillä koirat myös punnittiin: Sirius 11,4kg, Aurinko 12,8kg ja Africa 11,9kg. Sirius on pysynyt samoissa mitoissa, Aurinko sen sijaan on lihonut(!) ja Africa on vähän hoikistunut. Africalla on kyllä pudotettu ruokamäärääkin kun kesäkuussa paino lähenteli 13 kiloa, ja varmasti tulehdus on vaikuttanut hoikistumiseen. Aurinko sen sijaan pääsee pienelle dieetille, sen siitä saa kun syö kasvissyöjämammalle varatut grillimakkarat!



Sitten itse asiaan.

Suurimmassa osassa koirille tehdyissä teollisissa kuivaruoissa vitamiini ja mineraalit ovat suurinpiirtein kohdillaan. Asian voi tarkistaa pussin kyljestä joko ravintoainetaulukosta tai (viitseliäänä ihmisenä) googlaamalla tuotesisällön.

Raakaruokinnassa täytyy näitä asioita ajatella vähän enemmän, mutta ei sekään ole ylitsepääsemättömän vaikeaa, mikäli eri ruokien ravintosisältöihin kehtaa hieman tutustua. Internet on täynnä ohjeita, taulukoita ja artikkeleita, joiden avulla myös koiran ravitsemukseen on helppo perehtyä.
Osa koiranomistajista suosii luonnonmukaisia vitamiinien ja mineraalien lähteitä, osa käy hakemassa synteettisesti valmistettua purkkitavaraa. Toiset eivät lisää teolliseen kuivamuonaan mitään, toiset taas lorauttavat nappuloiden sekaan vähän joka purkista ja purnukasta.
Tärkeintä lienee kuitenkin että rakas koiraystävä voi hyvin, olipa ruokintatapa sitten mikä tahansa - ja ruokinta on yksi osa-alue jolla koiran hyvinvointiin pystyy vaikuttamaan.

Listaamieni vitamiinien ja mineraalien annosmäärät ovat määriä, jotka koira tarvitsee päivittäin. Eri elintarvikkeiden vitamiini-/mineraalipitoisuudet löytyvät helposti internetistä ja osalla tuotteista myös pakkauksista.


RASVALIUKOISET VITAMIINIT (varastoituvat elimistöön ja niistä aiheutuu liian suurina määrinä yliannostuksia):

A -VITAMIINI
Vaikutukset: Normaali kasvu ja kehitys (erityisesti pennuilla), näköaistin kehittyminen, solujen uusiutuminen ihossa ja limakalvoissa, luuston ja hampaiston kehittyminen, koiran lisääntymiskyky ja hedelmällisyys
Puute: Erilaiset limakalvo- ja ihosairaudet, hedelmällisyyshäiriöt, hämäräsokeus, lihasheikkous, turkin ja kynsien heikko kunto, sikiökuolleisuus sekä laskenut vastustuskyky.
Yliannostus: A-vitamiini kertyy erityisesti maksaan mutta myös muihin kehossa oleviin rasvasoluihin. Yliannostusoireita ovat ihon kuivuminen, ruokahaluttomuus ja silmien sidekalvojen ärtyminen. Krooninen yliannostus (myrkytys) aiheuttaa iho-oireita, luustohäiriöitä, maksa- ja sikiövaurioita (tiineysaikana pennuille kitalakihalkioita).
Lähteet: Kalanmaksaöljy, kananmunan keltuainen, keltaiset/punaiset/tummanvihreät vihannekset, maksa ja emokoiran maito (pikkupennuille tärkein lähde). A-vitamiini tuhoutuu osittain kypsennettäessä. Sinkki on vapauttaa A-vitamiinia maksasta aineenvaihdunnan käyttöön.
Annostus: Minimitarve pennulla 0,007 mg / kg, minimitarve aikuisella 0,002mg / kg.
Sairailla/rasittuneilla/vanhoilla koirilla tukihoitona suurempia annoksia.


D-VITAMIINI
Vaikutukset: Vastaa elimistön fosfori- ja kalsiumtasapainosta. Vaikuttaa elimistön omaan puolutusjärjestelmään, hampaiston, hermoston, lihasten, luuston ja munuaisten kehitykseen sekä toimintaan.
Puute: Luuston ja hampaiston kehityshäiriöt, luuston pehmeneminen.
Yliannostus: Kudosten kalkkeutuminen sekä mahdollinen osteodystrofia (pitkien luiden kasvuhäiriö).
Lähteet: Kalanmaksaöljy, kananmunan keltuainen, maksa ja rasvaiset merikalat.
Annostus: Minimitarve pennulla 0,0005 mg / kg, minimitarve aikuisella 0,0002 mg / kg.
Loukkaantumisissa/murtumissa ja talvisin annostus tulee lisätä.

E-VITAMIINI
Vaikutukset: Suojelee A-, C-, ja D-vitamiineja ja rasvoja hapettumiselta, tehostaen niiden vaikutusta. Suojaa seleenin yliannostukselta. Vaikuttaa ihoon, lihaksiin sekä niveliin, soluihin ja niiden uusiutumiseen, sydämeen ja verisuonistoon. Poistaa stressiä ja rauhoittaa koiraa. E-vitamiini tunnetaan myös ”lisääntymisvitamiinina” joka vaikuttaa kiimaan ja tiinehtymiseen sekä ehkäisee keskenmenoja.
Puute: Anemia, ennenaikaiset synnytykset, eturauhasongelmat, keskenmenot, keuhkomuutokset, lihasheikkous/-rappeuma, maksan ja munuaisten sairaudet, silmävaivoja ja steriliteetti.
Yliannostus: Harvinaista, aiheuttaa pahoinvointia ja ripulia.
Lähteet: Kasviöljyt, kananmunan keltuainen, liha, maksa, vihannekset ja viljatuotteet. Tuhoutuu herkästi kypsennettäessä ja pakastettaessa.
Annostus: Minimitarve pennulla 8 mg / kg, minimitarve aikuisella 0,3 mg / kg
Tuki- ja liikuntaelinsairaille, tiineille sekä stressaantuneille/kilpaileville koirille annostusta tulee suurentaa.

K -VITAMIINI
Vaikutukset: Luuston normaali kasvu ja kehitys, veren hyytyminen.
Puute: Ei juurikaan esiinny, paitsi mikäli koira on saanut esim. rotanmyrkkyä tai koiralla on vakava haiman/maksan toimintahäiriö. Toisinaan K-vitamiinin puutetta ilmenee pikkupennuilla ripuli- ja oksennussairauksien yhteydessä. Ulosteiden syönti voi olla merkki K-vitamiinin puutteesta (suolistossa ongelmia).
Yliannostus: Ei ole todettu koirilla.
Lähteet: Hapanmaitotuotteet, kalkkunanliha, kananliha, kananmuna, maksa ja vihreät kasvikset. Koiran omat suolistobakteerit tuottavat yleensä riittävästi K-vitamiinia.
Annostus: Minimitarve pennulla 0,02 mg / kg, minimitarve aikuisella 0,01 mg / kg


VESILIUKOISET VITAMIINIT (eivät varastoidu elimistöön, vaan ylimääräiset poistuvat vitamiinit virtsan mukana):

B -VITAMIINIT (B1, B2, B3, B5, B6, B7, B9 ja B12)
Vaikutukset: Aivojen kehitys, hedelmällisyys, kilpirauhasen ja lisämunuaisten toiminta, normaali kasvu ja luuston kehitys, ravintoaineiden (mm. raudan ja sinkin) imeytyminen, stressinsietokyky, ja sukupuolielinten toiminta.

Puute: Anemia, heikko sukupuolivietti, hermostuneisuus, iho- ja turkkiongelmat, keskenmenot, lihaskrampit, niveltulehdus, pahoinvointi, pentujen kehityshäiriöt ja ruokahalun väheneminen
Yliannostus: Ei ole todettu koirilla.
Lähteet: Kala, kananmuna, liha, sisäelimet, maitotuotteet, oluthiiva, soija, vihannekset ja viljatuotteet. Kypsentäminen tuhoaa B-vitamiineja, osa liukeaa myös veteen jossakin määrin.
Annostus: Vaihtelee vitamiineittain, puutos todenäköisempää kuin yliannostus. Sairaat/toipuvat koirat sekä kantavat ja imettävät nartut tarvitsevat suuremmat määrät B-vitamiineja kuin normaalisti.

C -VITAMIINI
Vaikutukset: Immuunijärjestelmä, kudosten uusiutuminen, sidekudokset ja nivelet. Edistää B-vitamiinien, foolihapon ja raudan imeytymista sekä ehkäisee joitain virtsakiviä. Helpottaa stressiä, lihasjännitystä ja -kramppeja.
Puute: Hidas paraneminen, huono immuunivaste, luiden ja sidekudosten heikkous, virtsatieinfektiot ja -tukokset sekä turkin huono kunto.
Yliannostus: Ripuli ja ilmavaivat. Saattaa erittäin suurina annoksina lisätä munuaiskivien muodostumista, mikäli koiralla on niihin alttiutta.
Lähteet: Hedelmät, juurekset, marjat ja kasvikset. Aikuinen koira pystyy itse tuottamaan C-vitamiinia suolistossaan. C-vitamiini tuhoutuu herkästi kypsennettäessä ja se liukenee veteen.
Annostus: 100-600mg / vrk → Vanhoille, sairaille/toipuville koirille sekä tiineille ja imettäville nartuille, koiranpennuille ja kilpaileville/työtätekeville koirille.



KIVENNÄIS- JA HIVENAINEET

FOSFORI
Vaikutukset: Vaikuttaa energia-aineenvaihduntaan sekä happo-emäs -tasapainoon kehossa.
Puute: Harvinaista.
Yliannostus: Ei todisteita koirilla.
Lähteet: Kananmuna, lohi ja liha.
Annostus: Tärkeintä on kalsiumin ja fosforin suhde, jonka tulee olla 1:1 – 2:1 niin että koira saa enemmän kalsiumia.

JODI
Vaikutukset: Varastoituu kilpirauhaseen, jossa se toimii kilpirauhashormonien tuotannossa.
Puute: Aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan kaltaisia oireita: flegmaattisuutta, iho- ja turkkiongelmia, lihavuutta ja lisääntymisongelmia.
Yliannostus: Luuston kehityshäiriöt, kilpirauhasen vajaatoiminta. Vaarallista koiralle, jolla kilpirauhas- tai munuaisperäisiä sairauksia.
Lähteet: Kala, kananmuna, liha ja merilevä.
Annostus: 0,015mg / kg

KALIUM
Vaikutukset: Nestetasapainon sääteleminen. Vähentää lihaskramppeja ja ”läpivirtsaamista”. Auttaa koiran suorituskykyyn ja palautumiseen.
Puute: Kuivuminen, lihaskrampit, oksentelu ja ripulointi.
Yliannostus: Lihasheikkous ja -värinä, oksentelu ja sydämen toimintahäiriöt. Munuaissairaille koirille hengenvaarallinen.
Lähteet: Hedelmät, kasvikset, maitotuotteet, marjat ja peruna.
Annostus: 10-30mg / kg

KALSIUM

Vaikutukset: Hampaiston ja luuston rakennusaine
Puute: Lihaskrampit, luuston kasvuhäiriöt, osteoporoosi.
Yliannostus: Luuston kasvuhäiriöt.
Lähteet: Kananmunan kuori, luut, maitotuotteet.
Annostus: minimitarve pennulla 38 mg / kg, minimitarve aikuisella 2 mg / kg 

MAGNESIUM
Vaikutukset: Lihakset, nestetasapaino.
Puute: Koiranpennuilla ontuminen, jalkojen vääntyminen ja jopa halvausoireet. Aikuisilla koirilla kylmänarkuus, lihaskrampit ja motivaationpuute (johtuen todennäköisesti kramppaavista lihaksista).
Yliannostus: Vaaraton, paitsi mikäli koiralla on munuaisongelmia.
Lähteet: Hedelmät, luut, merenelävät, merilevä ja vihreät vihannekset. 
Annostus: Minimitarve pennulla 1,2 mg / kg, minimitarve aikuisella 0,5 mg / kg

RAUTA
Vaikutukset: Punasolujen toiminta. Tarvitseen C-vitamiinia imeytyäkseen.
Puute: Anemia (harvinaista, paitsi sairaustapauksissa).

Yliannostus: Oksentelu ja suolisto-oireet. Akuutissa myrkytyksessä happomyrkytystila ja shokki (erittäin harvinaista terveellä aikuisella koiralla).
Lähteet: Luuydin, punainen liha, sisäelimet ja vihreät vihannekset.
Annostus0,5 – 1,5 mg / kg ; Pennuilla ja sairailla/toipuvilla koirilla korkeampi. 

SELEENI
Vaikutukset: Eturauhanen, nivelet, soluaineenvaihdunta, sperman laatu ja kilpirauhasen toiminta. Seleeni sitoo myös itseensä myrkyllisiä raskasmetalleja.
Puute: Kilpirauhasongelmia, steriliteettiä (erityisesti uroksilla) ja vastustuskyky heikkenee.
Yliannostus: Myrkyllinen. Koirille myrkytystilan aiheuttavaa määrää ei tiedetä, mutta ihmisillä se on 5mg / vrk. Oireina ovat hampaiden ja hiusten irtoaminen, hermostolliset muutokset, iho-oireet ja kynsivauriot. Ihmisillä yli 40mg / vrk aiheuttaa akuutin myrkytystilan. E-vitamiini toimii yhdessä seleenin kanssa, ja estää yliannostusta.
Lähteet: Kala, kananmuna, liha, maksa, panimohiiva js valkosipuli.
Annostus: Maksimiannos 0,1 mg / vrk

SINKKI
Vaikutukset: Vapauttaa A-vitamiinia elimistön käyttöön. Vaikuttaa anturoihin, haimaan, ihoon, (erityisesti urosten) sukupuolielimiin, turkkiin ja vastustuskykyyn.
Puute: Halkeilevat anturat, hermojen alikehittyminen, huono vastustuskyky, ihotulehdukset, kaljut silmänympärykset, kitukasvuisuus, matta ja ohut turkki sekä sukupuolielinongelmat.
Yliannostus: Ei tiedossa. Korkea kuidun määrä heikentää sinkin imeytymistä, joten yliannostus on miltei mahdotonta.
Lähteet: Liha (erityisesti poro), makeanveden kala ja sisäelimet.
Annostus: Minimitarve pennulla 6,8 ug / MEkg, minimitarve aikuisella 2 ug / MEkg.

Stressaantuneilla/kilpailevilla ja toipuvilla koirilla korkeampi.
HUOM! MEkg tarkoittaa koiran metabolista painokiloa, jota käytetään koiran energian sekä muiden ravitsemustarpein laskemiseen. Tällöin koiran paino korotetaan potensiin 0,75, jotta saataisiin sen metabolinen paino.
Koiran päivän sinkin tarpeen saa laskettua aikuiselle 10kg painavalle koiralle seuraavasti: (10^0,75) x 2 ug = 1,2mg / vrk. 

Toivottavasti tästä oli apua. Lisäyksiä ja muutoksia tietoihin otetaan vastaan!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Yrityksiä tasapainon saavuttamiseksi

 Talous ei ainakaan ole tasapainossa, mutta jos koirat vaikka olisivat nyt hieman paremmassa olotilassa. Kävimme nimittäin ensimmäistä kertaa osteopaatilla.
 Siriushan on käynyt niin koirahierojalla kuin -fysioterapeutillakin useampia kertoja, Aurinko on päässyt kahdesti virallisen koirahierojan käsittelyyn. Itsehän hieron ja venyttelen koiriani kotona, olen käynyt kaksi koirahierontakurssia ja kirjahyllystä löytyy Koiran lihashuolto - hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoitus -kirja, jonka olen kahlannut läpi useamman kerran. En väitä olevani todellaaan mikään ammattilainen enkä edes osaava kotikoirahieroja, mutta joitain oireita olen oppinut tunnistamaan ja antamaan niihin "pika-apua", jotakin mikä helpottaa koiran olotilaa edes hetkellisesti ennen ammattilaisapua tai jopa poistaa lievät ongelmat kokonaan.

 Osteopaatilla opin taas uusia hoitokeinoja, joilla voin helpottaa koirieni oloa ja auttaa niitä paranemaan. Kaikki oppimani liikkeet kohdistuvat lähinnä lantion ja alaselän alueelle, mutta myös ylemmäs rintarankaan ja lapoihin.
 Sain osteopaatilta kehuja siitä, että olen ylipäätään huoltanut koirieni lihaksistoa kotihieronnallaja venyttelyllä. Osteopaatti vaikutti myös ilahtuvan siitä, kun kuuli minun käyttävän lämmintä kaurapussia koirilleni ennen venyttelyä tai hierontaa, sekä myös talvisin treenien jälkeen. BoT -verkkoloimea käytetään melkein päivittäin, tosin sen käyttöä pitänee hieman vähentää tai ainakin päälläpitoaikaa lyhentää pariin tuntiin päivässä per koira.

 Minusta Siriuksella oli hieman jäykistynyt selkä sekä askeleet, ja myös vanhan murtuman takia halusin vielä Titiuun osteopaatille. Sirius oli koirista yllättäen (!) koirista ehdottomasti parhaimmassa kunnossa. Siltä löytyi lukko SI -nivelestä ja pientä jäykkyyttä oikeasta etujalasta (joka ei ole murtunut). Siriukselle saatiin kotijumppaohjeet, eikä jatkokäynnille ole tarvetta ellei uusia, vakavampia oireita ilmene.
Aurinkoisella oireina olivat kireät kyljet ja lantion alue, sekä kosketuksen varominen. Aurinko siis saattoi toisinaan sävähtää painavampaa kosketusta niin toiselta ihmiseltä kuin koiraltakin, toisinaan taas se ei oireillut mitenkään. Aurinko oli jumissa kallonpohjasta hännäntyveen asti. Voi pientä päivänpaistettani. Kallonpohja, niska ja rintaranka saatiin aukemaan, mutta SI -niveleen jäi vielä joitakin jumeja. Osteopaatti epäili kokonaisvaltaisen lukon johtuneen juurikin vuoden takaisesta selkäongelmasta (diskospondyliitti), joka kipeytti lihakset ja sai koko koiran jännityneeks i.Osa sävähtelystä ja kosketuksen säikähtämisestä oli osteopaatinkin mukaan todennäköisesti psyykkistä, eli Aurinko muistaa olleensa todella kipeä selästään jolloin kosketus todellakin sattui. Aurinkoiselle suositeltiin vielä toista käyntiä osteopaatilla syys-lokakuussa. Kotihoito-ohjeita sain Aurinkoisellekin mukaan, ja osteopaatti lohdutti ettei Auri suinkaan ole mikään toivoton tapaus. 

 Minun huomaamani oireet Africalla olivat siis alaselän hankaaminen, sen kosketus(painanta)arkuus ja selvästi lyhentynyt takapotku. Africalla ongelmia löytyi oikeasta etujalasta, jossa herneluu (myös sesamluuna tunnettu: löytyy koiralta ranteen takapuolelta peukaloanturan kohdalta) aiheutti kipua. Lisäksi myös Africalla oli SI -kohdassa ongelmia, ehkä pahimmat meidän koiristamme. Africa vinkui, yritti päästä pois, näykki minua ja jyrsi sormiani, potki jaloillaan ja haukotteli koko ajan. Myöskin African oikeasta polvesta löytyi kipupiste, kylmä kohta sekä omituinen pieni nappula. Loppua kohden Africa vähän rentoutui, etujalka ja polvi saatiin käsiteltyä loppuun, mutta selkä kaipaisi vielä lisäkäsittelyä. Eli mahdollisesti Africallekin varataan uusi aika syys-lokakuulle.

 Kuvat siitä missä se SI -nivel/nikama onkaan:







 Jatkotoimenpiteinä viikon verran kevyempää liikuntaa, eli 20-30min kerrallaan, mieluiten vapaana ja ravaten. African kanssa tämä voi olla ongelma, koska sitä ei voi pitää juurikaan irti. Ravatkoon siis hihnassa, ei muukaan auta. Sen jälkeen liikuntamäärät voivat palata toisella viikolla normaalille tasolle, kuitenkin ilman rajuja juoksulenkkejä tai leikkejä. Ne ovat sallittuja vasta 2 viikon jälkeen ja silloinkin rajoitetussa määrin. Uiminen on myös sallittua viikon päästä, kunhan koirat on lämmitelty ja jäähdytelty kunnolla - sekä kaurapussitetaan lämpimiksi vielä kotona.
 Lisäksi Aurinkoiselle ja Africalle tuli kahden viikon treenaustauko. Sen jälkeen voidaan jatkaa normaalisti, kuitenkin koiria tarkkaillen ja kuunnellen. Tähän päälle tietysti vielä osteopaattiset kuntoutusohjeet, venyttelyä, hierontaa ja lämpöä - sekä sympatiaa
 Eli kahden viikon päästä tiistaina käyn todennäköisesti treenamassa helpotettua agilitya (ilman rimoja tai ponnareilla) jolloin koirille tulee melkein 3 viikkoa treenitaukoa. Siriushan ei sitä välttämättä tarvitsisi, mutta lepo voi tehdä sillekin (ja minulle itselleni myös!) hyvää.

 Loppuun kuitenkin agilityratapiirros viime viikon treeneistä, joka oli ihanan helppo. Rimat olivat 25cm ensimmäisellä kierroksella ja toisella sitten 30-35cm. Toinen kierros tehtiinkin sitten takaperin, koska minulla on edelleen sellainen koira (Sirius) joka oppii radan kerralla ulkoa!
 Rata itsessään kummipäin tehtynä tahansa oli varmaankin 1-luokan tasoa, erityisesti Aurinkoisen kanssa on mukava päästä kokeilemaan kuinka se kulkee helpolla radalla ja osaanko minä ohjata sitä edes sellaisella. Nähtävästi osasin, koska hyvin meni sekin treenikerta. Siriuksellehan moinen rata oli ihan koiranpentukamaa, kyllä mun koira-parhaassa-iässä-Nakki osaa :D

 

Ratapiirros 01.07.2014


 Lisäksi tietysti vielä viimeiset agilityvideot kaikilta koirilta ennen tätä osteopaattista taukoa. Vaikka näen nyt itsekin vähän jäykkyyttä kaikkien tekemisessä, en näe niissä mitään järkyttävän pahoja ongelmia. Vaikka videoilla (kooikkereilla) näkyvä rata olikin vaativa, se oli minusta myös hauska, ja koirilla oli kiva asenne tehdä rataa. Hypyt olivat 30cm, ja tein molempien kooikkereitten kanssa radan vain kerran.

Africa aksaa
Sirius aksaa


 Jatkoa ajatellen teen samoin, teen vaikeammat radat osissa mielellään vain kerran ja helpommat sitten kerralla läpi - virheet korjaan vain virheitä tehtyjen esteiden kohdalta. Kontakteja ja keppejä treenaan vähän erikseen, mutta niissäkin minun on muistettava että "maltti on valttia". Kepit korkeintaan 4 kertaa per koira (molemmista suunnista, molemmilta puolilta) sekä kontaktitkit vain kahdesti per kontaktieste ja koira. Tärkeintä ei ole toistojen määrä enää tässä vaiheessa kun koirat jo osaavat esteet, vaan suorituksen puhtaus sekä oikea tekniikka. Haluan kuitenkin säästää koiriani ja pitää ne niin terveinä sekä hyväkuntoisina kuin koiralajien kanssa vain voi.