Koiranjalostus osa 2 - luonne ja perinnöllisyys

 Koska kooikerhondje-palstoilla on ollut keskustelua kooikkereiden uusien jalostussuunnitelmien laatimisesta, liittämisestä PEVISAan, luonneongelmista sekä koirien luonneominaisuuksia mittaavien testien luotettavuudesta, päätin tutkia koirien luonteen periytyvyyttä. Mitkään kisameriitit tai näyttelytulokset eivät suoraan periydy, vaan niihin liittyy vielä useampia (myös perinnöllisiä) tekijöitä kuin esim. värien periytymiseen - joilla valitettavasti on vaikutusta näyttelytuloksiin huolimatta siitä, aiheuttaako väri ongelmia (diluutiovärit, homostygootti-merle).

 Koiran luonteeseen vaikuttavat perinnölliset tekijät, ympäristö, koulutus sekä epigenetiikka (koiran vanhempien kokemien ympäristötekijöiden vaikutukset).
 Periytyvän käyttämisen osuutta on tutkittu niin Yhdysvalloissa, Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Perinnöllistä osaa piirteestä voidaan kuvata esim. periytymisasteen (heritabiliteetti) avulla – jos piirteellä korkea periytymisaste, on sitä helppo jalostaa. Testeissä on tosin vaihtelua sekä virhearvionteja, lisäksi termien määrittely on vaikeaa, esim. hermorakenne = arkuus/rohkeus + vilkkaus? Lisäksi on osattava erottaa koiran temperamentti ja persoonallisuus toisistaan. Temperamentti tarkoittaa koiran perusluonnetta ennen ympäristön vaikutuksia, persoonallisuus taas temperantin ja ympäristön yhteisvaikutusta.

 Geenien oletetaan vaikuttavan luonneominaisuuksiin 30-50%, kun taas ympäristötekijät vaikuttavat 50-70%. Lisäksi periytyvillä luonneominaisuuksilla on todettu olevan erilaisia periytymisasteita (asteikoilla 0,00 -1,00). Periytymisasteella tarkoitetaan perinnöllisen vaihtelun osuutta kaikesta koirien/rodun välisestä vaihtelusta tietyn ominaisuuden suhteen. Korkeakaan periytymisaste (0,40-1,00) ei tarkoita sitä, että esim. ääniarkkuus on suoraan perinnöllistä mutta taipumus siihen on.
 Myöskään alhainen periytymisaste (0,00-0,20) ei tarkoita etteikö ominaisuus olisi periytyvä ja etteikö siihen voitaisi jalostuksella vaikuttaa. Mitä enemmän populaatiossa on geneettistä vaihtelua, sitä helpompaa ominaisuuden jalostaminen on. Luonneominaisuuksien periytymisastetutkimuksien mukaan muuanmuassa seuraavat ominaisuudet ovat korkeasti periytyviä (0,35-1,00): aktiivisuus, aggressiivisuus koiria/ihmisiä kohtaan, pelokkuus, ääniarkuus, innokkuus (metsästys), sosiaalisuus ja rohkeus.
 Lisäksi Iso-Britanniassa tehdyn roturisteytystutkimuksen avulla todettiin seuraavien taipumusten periytyminen:

äänekäs ajo - äänetön ajo

yläpäinen haku - alapäinen haku

veteenmenohalukkuus - veteenmenohaluttomuus

lintukiinnostus - lintukiinnostamattomuus

näöllä metsästäminen - vainulla metsästäminen

varautuneisuus - avoimuus

vilkkaus - tasaisuus

herkkyys - epäherkkyys

itsepäisyys - yhteistyökykyisyys

paimentaminen - paimennuksen puute

 Ympäristön vaikutus alkaa jo hedelmöityksessä ja emon kohdussa (emän ravitsemuksellinen ja hormonaalinen tila). Emän tiineysaikana ja erityisesti sen viimeisellä kolmanneksella kokema stressi saattaa aiheuttaa pelkoja, oppimisvaikeuksia, levottomuutta yms. Ympäristötekijöiden vaikutus pentuun on voimakkaimmillaan noin 3-8 viikon iässä ja jatkuu voimakkaana läpi koko nuoruusiän.
 Vaikka puolet koiran geeneistä tulevat sen isältä, on emolla kuitenkin suurempi vaikutus pennun luonneominaisuuksien kehittymiseen juurikin ympäristövaikutteilla.
 Luonne- ja terveysominaisuudet ovat monen geenin aikaansaamia, ja ympäristöllä on erittäin suuri vaikutus näihin ominaisuuksiin. Ympäristö vaikuttaa siihen, miten geenit ilmenevät, ja geenit puolestaan vaikuttavat siihen, miten ympäristö vaikuttaa yksilöön. Sen sijaan yhden tai muutaman geenin aikaansaamiin ominaisuuksiin ympäristötekijöillä ei juurikaan ole vaikutusta.


 Millainen sitten on hyvä luonne? Ja keneltä siihen saadaan oikea arvio? Ovatko edes kaikki rotumääritelmässä esitetyt luonteenpiirteet jotenkin mitattavissa, ja ymmärtävätkö ihmiset ne määreet samalla tavalla? Tästä hyvänä esimerkkinä on pidättyväinen, jonka osa ihmisistä kuvailee välinpitämättömänä, osa hyväksyy jopa arkuuden pidättyväisyydeksi. Epäselvyyttä aiheuttavat luonnekuvaukset tulisi poistaa tai muuttaa muotoon, jossa virhekäsitys olisi lähdes mahdotonta. Voiko välinpitämätön olla arka, aggressiivinen tai yltiöystävällinen?
 
  Luonnetaan voidaan kuitenkin nykyään testata:

• erilaisin testein ja kokein (luonnetestit ja –kuvaukset, aggressiivisuustestit)

• havainnoimalla (pentutestit, taipumustestit, valintatestit erilaisiin koiratyötehtäviin)

• kyselyillä (Kennelliitto, rotujärjestöt)

• eläinten liikemalleja tarkastelemalla (esim. metsästyskäyttäytymisen osat)

• aivojen ja hermoston toimintaa tutkimalla

• hormonien ja välittäjäaineiden tasoja tutkimalla

 Kuitenkaan mikään ei ole täysin luotettava ja autenttinen luonneominaisuuksien testaamiseen, sillä jokaisella koirayksilöllä on eri geenit, ympäristö ja koulutus, jotka vaikuttavat tuloksiin. Lisäksi koirat täytyisi testata systemaattisesti samanikäisinä ja vertailu tehdä saman sukupuolen sisällä, jotta saataisiin mahdollisimman tarkka kokonaiskuva luonneominaisuuksista.
 Lisäksi kokeissa ja testeissä voi sattua odottamaton häiriö tai tapahtua mittausvirhe, joka muuttaa tulosta. Järkevintä olisikin tehdä useampia samoja kokeita eri arvostelijoilla ja eri paikoissa - tämä kuitenkin vaatisi todella paljon resursseja niin koiran omistajilta kuin testien järjestäjiltäkin.
  Melko yleistä luonnepohdintaa siis tällä kertaa, toivottavasti joku muukin saa tästä jotakin irti ja osaa arvioida myös oman koiransa luonnetta kriittisesti.
 Oma koira on aina paras koira, mutta se ei ole välttämättä paras koira rodun parantamisen kannalta.

 Lähteitä en ole merkinnyt kumpaankaan jalostuskirjoitukseeni, mutta lähteet saa kysymällä - ellen innostu lisäämään niitä jälkeenpäin kunhan pääsen jalostuskirjoituksissani loppuun.

 

Luonneominaisuuksien moninaisuudesta kuvan muodossa: Rauhallisia, flegmaattisia, väsyneitä vai käskyn alla?

Koiranjalostus osa 1 - terveys

 Nyt kun kooikerhondjepentueita on tälle vuodelle suunnitteilla jopa kymmeniä ja osa on jo syntynytkin, on väistämättä tullut rotuun rakastuneena ja mahdollisena tulevana kasvattajana tutkittua koirien terveystaustoja, sukulinjoja, ulkomuotoa sekä erityisesti luonnepuolta.
 Sukulinjat pystyy jokainen kooikerhondjesta kiinnostunut katsomaan KoiraNetistä ja sen jälkeen tutustumaan kooikkereiden ClubRekisteriin, josta löytyvät melkein kaikki koirat sekä niiden terveystulokset aina kuolinsyihin asti. Ulkomuodossa kauneus on katsojan silmässä, ja monet (multi)muotovalion arvon saavuttaneet koirat eivät minusta ole rodun keskivertokoiraa kummempia, jopa päinvastoin – näin rodussa kuin rodussa.

 Koska kooikerhondje on pienilukuinen rotu ja geenipooli on erittäin kapea, ulkonäköön ei mielestäni tulisi kiinnittää liikaa huomiota. Tärkeimpiä ulkonäössä ovat tällä hetkellä hyvät kulmaukset sekä riittävän vankka runko ja hyvät rungon mittasuhteet, tarpeeksi vahvat leuat (ei ns. läppäleukaa) ja oikeanlainen purenta (mielellään leikkaavapurenta, tasapurenta sallitaan).
 Koira tulee kuitenkin tunnistaa kooikerhondjeksi, mutta muuan muassa väriin, turkinpituuteen, hännänkantoon tai korvien asentoon ei tulisi liiaksi kiinnittää huomiota. Rodunjalostusta ei tulisi aloittaa ulkonäöstä, eikä varsinkaan rodun parantamista! Kun rodun terveys ja luonne on saatu nostettua hyvälle tasolle sekä geenipoolia laajennettua esim. roturisteytyksillä, voidaan alkaa keskittyä enemmän ulkonäön jalostamiseen ja siitosyksilöiden valintaan myös ulkonäön perusteella terveyttä ja luonnetta unohtamatta.
 Olipa kyseessä mikä rotu tahansa, tulisi rodun jalostuksessa ensimmäisellä jaetulla 1.sijalla olla terveys ja luonne. Ulkonäkö on toissijainen ominaisuus, joka toki antaa jokaiselle rodulle omat erityispiirteensä, mutta mitä tekee ulkomuodollisesti upealla rotunsa edustajalla joka on sairas ja/tai luonneongelmainen tavalla tai toisella?
 Terveys on kenties helpoin ajatella mustavalkoisesti, vaikka terveys ei sitä olekaan. Terveyttä on helppo mitata, ainakin niitä ominaisuuksia joita mm. kooikerhondjelta vaaditaan, jotta koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Peilataan silmät, kokeillaan polvet ja kuvataan koiralta ainakin lonkat, mahdollisesti koko luusto jos omistaja niin haluaa, mikäli on valveutunut tai koiralla itsellään (tai sen lähisukulaisella) on oireita, jotka voivat viitata luustoperäiseen ongelmaan.
 On kuitenkin muistettava myös muut sairaudet, jotka eivät välttämättä röntgenkuvissa näy - ainakaan sillä hetkellä - voivat olla perinnöllisiä ja vakaviakin sairauksia, jotka ilmenevät vasta koiran ikääntyessä. Perinnöllisiksi sairauksiksi on arvioitu mm. syöpä, kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänsairaudet, kivesviat, häntämutkat, hammaspuutokset sekä synnytys- ja lisääntymisvaikeudet.

 Koiralla tunnetaan n. 400 geneettistä sairautta, ja jokainen koira kantaa noin 20 haitallista sairausgeeniä. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka sairaus tai muutos on synnynnäinen (kongenitaalinen), ei se välttämättä ole perinnöllinen. Kuinka terveys/sairaus sitten periytyy?

Yhden geenin sairaudet:

• vallitsevasti (dominoivasti) periytyvä, viallinen geeni tulee toiselta vanhemmilta

• peittyvästi (resessiivisesti) periytyvä, viallinen geeni tulee molemmilta vanhemmalta

• autosomaalisesti periytyvä, geenin paikka sijaitsee muualla kuin sukupuolikromosomissa

• X-kromosominen periytyminen, geeni sijaitsee X-kromosomissa eli narttu periyttää vikaa ja urokset sairastuvat

• monitekijäinen (polygeeninen) periytymistapa

Perinnöllinen alttius sairastua syntyy usean geenin yhteisvaikutuksesta. Lisäksi ympäristötekijöillä ja elintavoilla on ratkaiseva osuus taudin puhkeamisessa. Suurin osa perinnöllisistä sairauksista on polygeenisesti periytyviä. Myös niissä voi olla dominanssivaikutuksia sekä muita geenienyhteisvaikutuksia "sotkemassa", ja tarkan periytymiskaavan muodostaminen on näiden sairauksien kohdalla hyvin vaikeaa. Tällöin on vain yritettävä laskea todennäköisyyksiä esim. indeksien avulla.
 Olen kerännyt tietoa kooikerhondjeilla esiintyvistä terveysongelmista tänne *klik*, joita kuitenkin löytyy myös muilta koiraroduilta. Vaikka suurin osa sairauksista onkin polygeenisesti periytyviä, tulisi näihin asioihin kiinnittää huomiota jalostusvalintoja tehtäessä riippumatta siitä, mikä rodun sen hetkinen terveystilanne on. Mitä suurempia ongelmia, sitä suurempia (ja radikaalimpia) ratkaisuja on tehtävä.

 Uskon että jokainen haluaa ennen kaikkea terveen koiran, joka elää hyvän, kivuttoman elämän. Ainakin minä haluan, ja olen valmis tekemään töitä sen eteen että jatkossakin sellainen koira on mahdollista saada - vielä enemmän kuin nykyään.