Päivitys ja Uusi Vuosi

 Koska kennelin kotisivut aika ajoin olivat toimittamatta jopa viikkoa kerrallaan, eikä niistä syystä tai toisesta pystynyt päivittämään kunnolla ilman hirveää ajan tuhlausta ja koodausta, päätin siirtää kaiken infon blogin liitteeksi. Näin pääsen ainakin minä paljon helpommalla.

 Aloitetaan sillä, että EI, italianvinttikoirat Mytty, Lula ja Vili eivät ole siirtyneet tähtien tuolle puolen, vaan elävät edelleen omassa laumassaan Itä-Suomessa. Fakta nyt vain on se, että minä en tule enää kasvattamaan italianvinttikoiria vaan aion jatkossa keskittyä ainoastaan kooikerhondjen pienimuotoiseen kasvatukseen.

 Africa siis juoksee, eikä näin ollen ole kuvioissa mukana 3-4 viikkoon. Sen sijaat kooikkerit pyörivät jaloissa jatkuvasti, nyt ollaankin treenailtu vähän rally-tokoa.
 Siriuksesta se on hurjan hauskaa, kun saa kehuja koko ajan! Tosin Siriuksen on vaikea ymmärtää, ettei seuraamisen pysähdyksissä tarvitsekaan enää automaattisesti istua perusasentoon, vaan pitäisi jäädä seisomaan ja odottaa seuraavaa käskyä. Tuntuu että Titiuun päässä käyvät pienet aivonystyrät ihan kuumana, kun se yrittää tajuta mistä on kyse!
 Aurinko vasta opettelee asioita, mutta sen kanssa treenaaminen on jotenkin helpompaa koska Aurilla ei ole vahvaa tokopohjaa, joten se ei tarjoa mitään tokojuttuja vaan odottaa ja tarjoaa tekemistä, eikä jumiudu yhteen ja samaan liikkeeseen.
 Hyvin on ainakin alkanut meidän rallytokoilumme, ensi vuonna kun lajista tulee virallinen, suuntaamme todennäköisesti kisakentille.

 Sirius ja Aurinko kävivät myös luovuttamassa verta ja paketti lähti pikapostina Alankomaihin. Nyt sitten odotellaan geenitestien tuloksia jännityksellä!

 Uusi Vuosi odottaa, toivottavasti se on edellistä parempi. Toivon eniten että koirat säilyvät terveinä ja saan nauttia niiden kanssa tekemisestä myös ensi vuonna - vielä enemmän kuin tänä vuonna, jos vain mahdollista :)
 

Riemukasta Uutta Vuotta 2014! Olkoon se entistä parempi!

     

Siskoni minulle joululahjaksi huovutetut Aurinko & Sirius <3

Vuoden viimeiset agilityt = joululoma + rallytokon kotikurssi

 Viimeiset agilitytreenit on tältä vuodelta tehtiin viikko sitten, enkä voi kuin olla ylpeä koirieni - erityisesti Aurinkoisen - edistymisestä.
 Siriuksen kanssa on lähinnä tehty yhdessä kaikkea hauskaa, kontaktit ovat kyllä parantuneet huomattavasti kesän lopusta. Aurinko taas on oppinut kaikki esteet ja pystyy tekemään periaateessa kokonaisia ratojakin, joka tuli todistettua agilitymöllikisoissa.
 Koskapa emme pääse treenaamaan agilitya näillä näkymin ennen helmikuuta, on hyvä väli aloittaa meidän uusi harrastuksemme - rally-toko! Joitain liikkeitä koirat osaavat jo, erityisesti Siriukselle on paljonkin tuttuja liikkeitä sen tokotaustan takia. Aurinkoisen kanssa taas on paljonkin uutta opeteltavaa jopa alokasluokkaa varten, mutta onneksi rally-tokossa saa ja pitääkin kehua koiraa koko suorituksen ajan. Auri ei palkkaudu tokohommista läheskään samalla tavalla kuin agilitysta itsestään. Välillä tuntuu että Aurinko tekisi agilitya jopa ilman palkkaa, sen verran kuumana se käy esteisiin.
 Sirius taas on selvästi enemmän toko- kuin agilitykoira, siitä on hauskaa tehdä rally-tokojuttuja, koska A) mamma kehuu koko ajan, B) siitä saa palkkaa helpoistakin jutuista ja C) Sirius osaa niin paljon jo valmiiksi.
 Ja ihan näin sivuhuomiona, Africa -whippetkin on tehnyt vähän agilitya: se osaa hypyn, muurin, renkaan, putken ja pituuden. Lisäksi se osaa tulla luokse, seisoa näyttelyasennossa, odottaa, istua, noutaa ja mennä maahan(!) vihdoin. Saa nähdä saanko Pasin innostumaan opettamaan Africalle rally-tokojuttuja samalla, kun tahkoan niitä kahden kooikerhondjen kanssa.

 Vuoden viimeisimmät treenit näyttivät tältä:

 

 Oikeastaan aika helppo rata, kun teki oikeat ohjauskuviot. Pakkovalssia tuli tehtyä jonkin verran tällä radalla (jälleen kerran), eikä puomi-putkierottu ollut kummallekaan koiralle vaikeaa, koska minä fiksusti aina plokkasin väärän esteen.
 Siriusta taas ei kiinnostanut aluksi tehdä oikein mitään agilityyn liittyvää, joten tein sen kanssa pari tokoliikettä ja palkkasin nameilla, jonka jälkeen Titiuu meni takaisin häkkiin ja Aurinko pääsi agiliitämään.
 Aurinko huusi ja räyhäsi ja juoksi täysillä (myös kontaktit ja melkein putosi A:lta), mutta parasta oli ehdottomasti itsenäinen keppien aloitus koska en ehtinyt mukaan auttamaan, vaan olin vielä hypyllä 10. kun Auri oli kepeillä. Ja pikkuakka aloitti ne ihan oikein! Muutenkin Aurin kanssa radasta jäi hyvä fiilis, Auri malttoi ottaa kontaktit kunnolla ja keppejä otettiin vielä erillisenä esteenä vähän joka suunnasta ja molemmilta puolilta.
 Sirius innostui Aurin menosta, joten pääsin tekemään senkin kanssa vielä loppuajasta rataa. Siriukselle ei nyt sen ihmeempiä tarvitse miettiä, koska se etenee sen verran hitaasti että minäkin ehdin melko hyvin mukaan. Lisäksi se osaa esteet nimeltä ja suorittaa niitä enemmän itsenäisesti kuin Aurinko, joka tietysti antaa minulle aikaa mennä jo seuraavalle esteelle. Kontakteja naksuttelin myös Siriukselle, joka alkaa komentelemaan heti jos ei palkkaa irtoa toisen "koske" -käskyn jälkeen - olipa sitten 2on-2off -kontakti tai ei. Hauhau!


Ehdin myöskin vihdoin ja pitkästä aikaa lähtemään Anniinan ja Adyan kanssa lenkille - peräti kahtena peräkkäisenä päivänä! Toisena päivänä myös Africa pääsi mukaan lenkkeilemään, ja vaikka sää ei meitä suosinutkaan, ei se näyttänyt koiria juurikaan haittaavan.
 Kerran Adya ja Aurinko päättivät toiselleen rähähtää, nähtävästi minusta kun istuin niiden välissä lattialla. Mitään muuta ei tapahtunut kuin paljon ääntä ja ärinää, joka loppui parissa sekunnissa. Tosin sen jälkeen Auri halusi omia Siriuksen, ja pärisi kun Adya rupeasi leikkimään Titiuun kanssa! Onhan se nyt aivan kamalaa ;)
 Ulkona ei ollut minkäänlaisia ongelmia, koirat juoksivat irti ja haistelivat nenät yhdessä metsien tuoksuja. Siriuksesta oli yllättäen maailman parasta päästä kolmen nartun kanssa yhdessä lenkkeilemään, koska kahdella niistä (Adya ja Africa) alkoi juoksut 1 viikon päästä yhteislenkistä, ja Aurinkoisellakin ne on tiedossa 2-3kk sisään, mikäli aikataulu pitää paikkansa.

 Nyt sitten on tiedossa lomaa ja agilitytaukoa. Rally-tokon harjoittelu aloitetaan varmaankin joulunpyhien jälkeen, ja toivottavasti helmikuussa osataan jo sen verran että voidaan tehdä halliin jonkinlainen rally-tokorata. Kisat saavat vielä odottaa, saa nähdä jos kuitenkin ensi kesänä päästäisiin rally-tokokisoihin, mikäli niitä järjestetään siedettävän ajomatkan päässä Joensuusta/Joroisista.

 Lopuksi vielä pari agilityvideota, jotka löytyivät Pasin puhelimesta. Toinen rata on parin viikon takaa (10.12.-13), mutta toisen alkuperäistä kuvauspäivää en muista.

Sirius agiliitää marraskuussa
Aurinko agiliitää marraskuussa

Sirius agilityssä 10.12.2013
Aurinko agilityssä 10.12.2013

Näihin tunnelmiin on hyvä aloittaa joulu ja päättää samalla vuosi 2013. Olkoon ensi vuosi entistä parempi!

Rauhallista Joulua & Riemukasta Uutta Vuotta 2014!

Ekat agilitymöllit ikinä ja treeniä, treeniä

 Kävin kooikkereiden kanssa elämäni ensimäisissä epävirallisissa agilitykisoissa, jotka järjestettiin PoKSin pikkujoulujen yhteydessä. Enkä oikeastaan osannut edes kauheasti jännittää, ehkä otin radat ja ohjaukset turhan varman päälle varsinkin Aurinkoisen kohdalla, koska pelkäsin sen karkaavan radalta (tai jotakin muuta yhtä typerää).
 Turha pelko oli se, ei pikkuakkaa voinut mikään muu vähemmän kiinnostaa kunhan hän vain pääsee tekemään aksaa! Siriuksellakin oli asenne kohdallaan ja vauhtiakin hienosti ollakseen Sirius talvipakkasella. Sen verran on kuitenkin murtunut jalka jäykkä näin talvella, etten ainakaan virallisiin kisoihin lähde ennenkuin vähän lämpenee - ellei sitten kisapaikka ole lämmin (+10 vähintään).
 Tuloksina kuitenkin sijoituksia ja palkintoja, Aurinkoiselle sijat 1. ja 4. huippuajoilla sekä Siriukselle sijat 2. ja 3. Hienot lentävät hollantilaiseni! Pukukisasta saatiin "lämpimin asu" -palkinto, meillä kaikilla oli villapaidat päällä - kooikkereilla tietysti minun neulomani ;)
 Agilitya on treenattu tällä hetkellä vain se 1 kerta viikossa, Siriuksen motivaatio ei ole ollut huippuluokkaa mutta se johtuu suurimmaksi osaksi jalan oireilusta näin talvella. Se on jäykkä, sitä palelee ja hermotus ei toimi yhtä hyvin kuin lämpimällä säällä. Sirius siis käyttää sitä talvella huonosti, mikä tietysti jumiuttaa lapa- sekä selkälihaksia.
 Tosin meille tuleekin agilityyn 6 viikon tauko joululoman sekä minun opetusharjoitteluni takia, se varmasti tekee hyvää meille kaikille. Varalajiksi otetaan rally-toko, pitää vain väsätä kyltit ja alkaa treenailemaan kotona joulu-tammikuun ajan. Helmikuussa päästään sitten tekemään rally-tokoratoja halliin :D

 Tässä kuitenkin viimeisten 3 viikon agilityradat treeneistä, kaikki radat olen yrittänyt tehdä molempien koirien kanssa ja vielä erikseen keppi- sekä kontaktiharjoittelua molemmille.

 Tällainen (alla) rata odotti eräänä treenikertana hallissa sekä 4 hyppyesteen hyppytreeni. Vaihteenvuoksi oli hauskaa tehdä rata, jossa ei ollut yhden ainutta perushyppyestettä - joskin Aurinkoisen kanssa tämä oli vielä melko haastava rata koska Aurilla on kova vauhti eikä se osaa hakea esteitä vielä kunnolla nimeltä sekä se tarvitsee keppien kanssa apua.
 Molempien kanssa kävin radalla rallattelemassa, tämän radan paras puoli oli se että minun piti tosissani miettiä, kummalla puolella kannattaa milloinkin olla ohjaamassa ja missä kohtaa voin sekä ehdin vaihtaa ohjauspuolta.
 Hyppytreenissä kokeiltiin molempien kanssa etupalkkaa, yhdessäjuoksua sekä luoksekutsumista. Tiedä häntä oliko se nyt mikään oikea hyppytreeni, mutta ainakin kooikkereilla oli hauskaa sitä tehdessään (jopa Sirius oli varastaa ja lähteä omin lupineen hyppimään hakeakseen etupalkkalelunsa!).

19.11.2013

 Seuraavalla kerralla radalla olikin sitten tällainen ilmestys, joka oli minusta myös hauska rata ohjata. Siriuksella oli alussa hieman motivaatio-ongelmia (vai olivatko lihakset vielä viileät sekä jäykät?), joten sen kanssa tein aluksi vain pari kontakti- ja keppitreeniä.
 Aurinko sen sijaan sinkoili jo ensimmäisellä kierroksella esteeltä toiselle ja huusi mennessään. Mahtavaa. Kepit otettiin erillisenä pari kertaa, sitten radalla niin että palkkasin 9. hypyn jälkeen ja sitten mentiin rauhassa tekemään kepit ja jatkettiin siitä rata loppuun asti. Mitään muita ongelmia ei oikeastaan ollutkaan, pakkovalssia käytin monessa kohtaa koska se toimii Aurinkoiselle mielestäni erittäin hyvin. Pussin jälkeen tosin minulle meinasi tulla kiire, koska Aurinko juoksee paljon kovempaa kuin minä, mutta onneksi(!) Arska on putkihullu ja ohjautuu putkeen kaukaa.
 Sirius piristyi Aurinkoisen menosta ja teki hienon, puhtaan radan (kahdessa osassa tosin). Minun itseni pitää vain opetella sanomaan estekäskyt ajoissa, erityisesti kun ne ovat hankalassa kulmassa (kuten kepit tällä radalla), eikä jäädä miettimään että osaisikohan koira lukea noita numerokylttejä ihan itse? Onneksi Titiuu antaa minulle nämä ohjausvirheet anteeksi, ainakin jos pyydän anteeksi antamalla makkaraa :)

26.11.2013

 Viimeisen rata heti joulukuun alussa tuotti ongelmia. Jos se on 3-luokan rata, niin taidan jättää suosiolla sen luokan sikseen. Siriuksella oli taas sellainen fiilis, että se ei halunnut tehdä mitään. Jätin siis suosiolla Siriuksen kanssa tämän radan sikseen, tein sen kanssa alussa vain pari hyppyä ja kontakteja, joista palkkasin ruhtinaallisesti ja laitoin Titiuun takaisin häkkiin.
 Auri sen sijaan taas oli ihan liekeissä, vähän liiankin kuumana koska Aurinko oli sitä mieltä että 7. este ei suinkaan ole hyppy vaan putki uudestaan! Käpälästä pitäen piti Aurille näyttää, mihin halusinkaan sen tulevan. Ja tadah! - sen jälkeen rata sujui kuin rasvattu. Jopa kepit Aurinko osasi aloittaa ihan itse ihan oikein! Voi mikä riemu ja superpalkkaus taitavalle aksa-Ritsalle!
 Suoralla (18.-20.) jäin Aurista auttamattomasti jälkeen, mutta onneksi Auri tietää mikä este on "hyppy" ja lukee (välillä liiankin) tarkasti kehonkieltäni ohjauksessa vaikka olisikin minusta kaukana. Pitäisi vain itse taas joko opetella juoksemaan kovempaa tai ohjaamaan paremmin, eikä vain antaa käsien ja kropan heilua miten sattuu.
 Siriuksen kanssa otettiin lopuksi vielä esteitä 9.-16., johon sitten tehtiin omiakin kuvioita. Rimat laskin minikorkeuteen, ihan Siriuksen murtunutta jalkaa ajatellen. Tässä löytyi Siriukseenkin jo oikea agilityfiilis, vaikka jälleen se oli aluksi vähän hakusessa.
 Minullakaan ei mikään paras päivä ollut, eikä rata ollut mieleinen (niitäkin ratoja on välillä tehtävä, tiedän), joten varmasti Sirius vaistosi myös sen ja yritti kovasti minua rauhoitella ja lepytellä, vaikkei paska päivä johtunut todellakaan koirista.
 Näitä sattuu ja tapahtuu, pitäisi vain osata unohtaa treenaamisen ajaksi kaikki mikä vituttaa, ja keskittyä vain koiriin sekä niiden kanssa tehtyihin positiivisiin asioihin. Tästä on taas hyvä ottaa opikseen ja muistaa ensi kerralla hymyillä koirille kuin hangon keksi, vaikka oikeasti tekisi mieli käydä kuristamassa joku. Jokaisessa koiraharrastajassa on hyvä olla ripaus luonnenäyttelijää.

03.12.2013

 Vielä ehditään tänä vuonna kahdessa agilitytreenissä käydä ennen joululomalle jäämistä. Sen jälkeen onkin sitten rally-tokon tehotreenaus(toivottavasti!) kotioloissa. Koirille on myös tiedossa metsä- ja peltolenkkejä, joilla saa olla koko ajan irti sekä saunomista ja kotihierontaa. Ja vielä saavat sisävessankin (siis joulukuusen, tosin auta armias jos joku menee siihen ruikkimaan...)!
 Ensi viikonloppuna on toivottavasti suuntana Helsingin Messukeskus ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttely, jälleen kerran vain turistina. Sieltä varmasti löytyy koirille joululahjat ja kaikkea muuta mukavaa, että voi taas viettää loppuvuoden pankkitili tyhjillään ;)

 Jälleen loppuun kännykkäkameran uumenista kuvia, on se vaan ihanaa kun noita koiria on monta <3

 Hyvää joulunodotusta, rakas lukijakunta!

Uninen lauma sunnuntaiaamuna <3

Sirius vahtii Aurinkoisen unta.

Aksamöllien palkintosaalis.

 

Elämän pieniä iloja

Elämän pienet ilot sisältävät melko kattavasti koirat. Tosin ne myös tekevät suuria iloja, ratkiriemuja ja onnellisuutta.
 Koska opiskeluelämä ei ole tällä hetkellä mitenkään mukavaa (milloin se kovin miellyttävää olisi ollut?), niin on tärkeää että on jotain ilonaiheita - kuten nyt nuo koirat ja niiden kanssa harrastaminen. Tällä hetkellä siihen harrastukseen sisältyy agility. Ja ehkä vähän toko tai ainakin jokin sen suuntainen toiminta silloin tällöin.

 Agilitypäivitys on siis jälleen tiedossa! Ja jopa pari ratapiirrosta sekä videoita linkitettyinä.

Tällainen rata odotti meitä 6. marraskuuta, kun lähdin treenaamaan Sannan ja Ruudolfin kanssa keskellä päivää hallille. Vähän kauhulla katselin keppejä Aurinkoisen kannalta - Siriushan ei moisesta keppikulmasta välitä.

 Siriuksella oli taas aluksi jonkinlaisia motivaatio-ongelmia, se lähti tahmeasti mukaan eikä halunnut edes tulla luokse (!), vaikka minulla oli sekä lelu että namia taskussa. Ei niin ei. Sen verran sain sen innostettua tekemään, että se teki yhden hypyn. Palkkasin Siriuksen reilusti suorituksesta ja laitoin takaisin häkkiin - mitäpä sitä pakottamaan, siitä ei seuraa mitään hyvää.
 Aurinko oli taas tulta ja tappuraa - pikkuakka teki ensimmäisellä kerralla puhtaan radan! Voi sitä riemua ja leikin määrää, jonka Auri sai palkakseen. Kepeille mentäessä tosin otin vahvan "tässä" -käskyn ja ohjasin Aurin suorassa linjassa kepeille, että aloitus olisi  mahdollisimman helppo. Tärkeintä kuitenkin oli, että Aurinko teki kepit hienosti radan osana :)
 Seuraavalla kierroksella ongelmaksi osoittautui sitten 5.hypyn takaakierto. Aurinko ei ensin millään lähtenyt takaakiertoon, ja sitten kun se lähti, se ei suinkaan hypännyt estettä vaan kiersi sen kokonaan. Tässä kohtaa piti tuijottaa hetki peiliin (kirjaimellisesti, hallin seinälle on ilmestynyt jostain syystä iso peili), ja ottaa sitten molemmat käden takaakiertoon mukaan, että sain oman kroppanikin kääntymään oikein - ja tadaah. Aurinko teki takaakierron. Muita ongelmakohtia ei sitten tällä radalla ollutkaan, tosin putkisuorassa minulla meinasi tulla joka kerta kiire, että ehdin ohjata Aurin 11.hypyn takaakiertoon. Kunto kasvaa kohisten tuon taskuritsan kanssa :)

 Sirius innostui silmittömästi Aurin saamista kehuista ensimmäisen kierroksen jälkeen, joten päätin kokeilla rataa uudestaan myös Siriuksen kanssa. Hitaasti se lämpeni, ensimmäinen kierros meni aika tahmeasti ja hitaasti, mutta toisella kierroksella löytyi jo draivia ja homma hoitui hienosti kotiin. Siriukselle radassa ei ollut mitään vaikeampaa kohtaa, ainoastaan esteiden 5-7. välillä täytyi saada pidettyä sillä vauhtia yllä (johon auttoi ihana, uusi vinkupehmopallo!). Viimeisellä kierroksella Sirius päätti taas purra minua sormeen kun meni vähän ohi lelusta - se siitä tahmeudesta!

 Jotakin tällaista löytyi hallista kun treenasin itsekseni 14. marraskuuta. Toistaalta melko helponoloinen rata, mutta ei sitä aina tarvitsekaan treenata MM-tason ratoja - niihin kyllästyy sekä omistaja että koirat ainakin meillä.

 Tällä kertaa Sirius pääsi aloittamaan, tosin otin lämmittelyksi vain keppejä pari kertaa vaikeammista kulmista sekä hioin kontakteja. Naksutin ja nakinpalaset ovat ihmeellisiä taikakaluja kooikkereiden koulutuksessa: Aurinko nimittäin ulvoi häkissä odottaessaan omaa vuoroaan, kun Sirius röhisi ja rähisi minulle keppejä tehdessään.
 Siriukselle rata oli selvästi helppo, tosin tällä kertaa Sirius alkoi tehdä omia ratojaan kesken kaiken, eikä millään olisi halunnut kuunnella. Argh! Erityisesti 5.hypyn jälkeen Siriusta kutsui putki niin kovaa, että aivan sama mitä minä huusin tai kuinka aikaisessa ja paljon minä käännyin. Sirius halusi mennä putkeen. Lopulta ratkaisuksi tuli se, että tehtiin esteitä 3-6. yksistään niin, että minä seisoin 5.hypyn takana ja pakotin Siriuksen menemään kepeille seisomalla putken suun edessä. Tämä tehtiin tasan kerran, jonka jälkeen Siriukselle taas muistui mieleen että se ei osaakaan lukea numerokylttejä ja parempi vain seurata mammaa... :D

 Aurille tuli hyvää pakkovalssiharjoitusta heti 2.esteellä. Tätä teinkin aluksi pari kertaa niin, että palkkasin Aurin heti 2.hypyn jälkeen. Kepeille Aurinko tarvitsi taas rauhoitusta, mutta teki nekin mallikkaasti.
 Meillä vain on se ongelma, että Aurinko on niin nopea että minun pitäisi ehtiä sitä muutama metri edelle tai ainakin saada mennä itse oikoreittejä radalla. Keppien kanssa se ei ole vielä mahdollista, sillä Aurinko häirintyy, tekee kepit väärin tai jättää ne kesken mikäli minä olen liian kaukana edellä.
 Joten tässä tyydyin palkkaamaan Aurinkoisen heti keppien jälkeen, että itse ehdin tarpeeksi edelle. Putkeenhan Aurinko sujahtelee melkein mistä tahansa kulmasta ja melko kaukaakin, mutta toisaalta putki on sille niin kutsuva este että välissä olevat hypyt voivat jäädä välistä, mikäli pikkuakka käy tarpeeksi kuumana.
 Ja keinu: ei ole enää mikään ongelma! Hurraa!

 Kaiken kaikkiaan niistä treeneistä jäi hyvä fiilis, nähtävästi koirillekin koska kun päästin ne häkistä pois treenien loputtuja, ne lähtivät vetämään irtopersehepulia ympäri hallia. Hienosti ovat hallinnassa nuo minun kooikkerini - not. Ei siinä voinut kuin nauraa toisten riemulle, joka jatkui sitten jäähdyttelylenkillä maastossa. Illalla meno on kyllä ihanan rauhallista treenien jälkeen, siihen en voi olla kuin tyytyväinen kun kooikkerit nukkuvat lötkömatoina lattialla, sohvalla, omalla pedillään tai kainalossa.

 Sitten kyllä loppuu kainalot minulta kesken, kun noita lentäviä hollantilaisia on joskus kolme <3

 Lopuksi pari agilityvideota, jotka Pasi minulle ystävällisesti kuvasi eräänä pimeänä marraskuisena päivä, kun halusin mennä hallille treenaamaan.
 Videoiden taustalla voitte kuulla alkuperäisesti brittiläisen, syntyjään suomalaisen nenähuilistin nimeltä Africa.
 Sirius treenaa agilitya
 Aurinko treenaa agilitya

 Kohta aurinkokin taas paistaa, onneksi koirahallissa saa kirkasvalohoitoa!

Märkä marraskuun alku

 Lokakuuhun on mahtunut agilitya ja jopa vähän tokoakin!


 Siriuksella on ollut pieniä motivaatio- ja vauhtiongelmia agilityssa, enkä oikein keksi että mistä se voisi johtua. Narttujen hajuja, lihaskipua, jokin epäonnistuminen joissain treeneissä josta huomautin koiraa? Sirius tuntuu ottavan herkästi itseensä, mikäli negatiivinen palaute tulee suoraan minulta. Hieroin molemmat kooikkerit varmuuden vuoksi; Aurinkoisella reidet ja kyljet olivat jumissa, Siriuksella yllättäen taas lavat sekä lonkkien ympäristön lihaksisto. Back On Track -loimea olen taas alkanut käyttää melko ahkerasti sisällä, yleensä molemmat koirat pitävät sitä sesn 6-8 tuntia päivässä. Siriukselle lisäsin ulkoiluvarustukseen myös säärystimen murtuneeseen jalkaan, kunhan pakkaset tulevat ja maa jäätyy, saavat kooikkerit myös manttelit niskaansa.

 Tokossa Aurin kanssa harjoitellaan noutokapulan suuhun ottamista ja sen kantamista, mitään kunnollista palautusta en vielä sen kanssa ota. Luoksetulossa vauhti on hiipunut, tähän luultavasti auttaa liikkuva lelupalkka tai lelun heitto minun taakseni kun koira lähtee liikkeelle.Myöskin tokohyppyä on harjoiteltu sekä seuraamista, joka tosin aina aika ajoin tuntuu hajoilevan, paikka pysyy mutta kontakti pettää. Auttaisiko tähän tiheämpi palkkaus, palkan vaihto (naksu+nami vai lelu) vaiko yleisen vietin nosto? Tosin jos Auri käy kuumana, se edistää, saattaa haukkua ja menee pienestäkin pään liikahduksesta maahan liikkeessä. Miksi, oi miksi, tuo koira lukee minua niin tarkasti! 
 Sama vika (ja hyöty) on myös agilityssa; minä liikahdan vasemmalle 1cm, niin Aurinko on sinkoutunut vasemmalle vähintään metrin ja yleensä erittäin laajassa kaaressa. Tiukat käänteet ovat vaikeita, koska Auri lukee minua niin herkästi että mikäli teen ennakoivan ohjausliikkeen parikin sekuntia liian aikaisin, Aurinko ei suorita estettä (ellei kyseessä ole iki-ihana putki!) vaan lähtee minun liikkeeni mukaan.
 En ole tottunut ohjaamaan ihan noin reaktioherkkää koiraa. Sirius ei todellakaan ole kovin reaktiivinen minun liikkeisiini, vaikka voinkin ohjata sitä pelkästään kropalla ilman ääntä. Aurinkoisen kanssa en uskalla edes moista kuvitella, voisin kuvitella kuinka se kimpoilisi ympäri hallia ja suorittaisi esteitä täysin mielivaltaisessa järjestyksessä ja tekisi lentokeinuja. Tässä on minullekin hyvää harjoitusta siihen, miten paljon voin ennakoida ja kuinka nopea minun pitääkään olla. Ehkä tämä ongelma helpottaa Aurin kanssa, kunhan sille tulee lisää estevarmuutta ja minä opin ohjaamaan sitä paremmin.
 Keinu ei tosiaan ole enää ongelma, sitä voi tehdä hyvin radan osana ja Aurin häntä heiluu keinulle mentäessä. Suosikkieste se ei missään nimessä ole, mutta nähtävästi ihan mieleinen koska sen jälkeen pitää alkaa haukkua ja rähistä, mikäli en palkkaa sitä kontaktille :P
 Kepit ovat edelleen itsenäinen este, tosin sen verran olen tehnyt että ennen keppejä on yleensä 1 hyppyeste. Eli pikkuhiljaa edetään kohti radalla olevia keppejä, sitä että esteitä on keppejä ennen sekä niiden jälkeenkin.

 Siriuksen kanssa tokossa tehtiin avoimen luokan hyppyä, kaukokäskyjä ja seuraamista. Se olisi kyllä melkein valmis korkkaamaan avoimen luokan, mutta luoksetulon pysäytys kusee. Se ei pysähdy tarpeeksi nopeasti ja aktiivisesti, vaan hidastaa vauhtia ja hiipii seisahtumiseen asti. Tähän menee useimmiten se 3-5 metriä käskyn jälkeen, eli tokokokeessa taidettaisiin tästä liikkeestä saada hurjat 5 pistettä. Treeniä, treeniä, mutta miten? Takapalkka, pallon heitto, naksutin?
Agilityssa tosiaan Siriuksella oli vauhti- ja motivaatio-ongelmia, se saattoi jäädä seisomaan ensimmäisen esteen taakse kun pyysin sitä mukaan, kieltäytyi tekemästä yhteistyötä ja halusi vain takaisin häkkiin. Pari kertaa piti purra hammasta, etten olisi ravistanut Siriusta ennen käyttö - tuollainen käytös vain ärsyttää, vaikka kuinka olisi lelua ja namia ja iloista mieltä taskuissa mukana.
 Mutta tämä ongelma ratkesi hieronnan ja pienten leikkitreenien jälkeen. Leikitin siis Siriusta agilityhallissa vetolelulla jokaisen esteen jälkeen, juoksin karkuun, hihkuin, kiljuin, kehuin ja tanssin riverdancea. Kiitoksena tästä ihanasta agilityleikkihetkestä sain pureman kyynärpäähäni, kun Sirius iski lelusta lahjakkaasti ohi. Auts. Viimeisimmät treenit menivät jo nappiin, excellent!

 Jossain välissä ehdin joskus neuloakin - tällä hetkellä koirille villapaitoja! -, lukea, katsoa leffoja ja päivittää blogia. Kunhan taas opetusharjoittelu menee hetkeksi tauolle, on minullakin vähän enemmän aikaa.
 Lupaan yrittää kirjoittaa blogiin edes kahdesti kuussa, niin ei kerralla tarvitse kaikkea muistaa. Ratoja ei ole tällä hetkellä mitään ylhäällä, ehkä ne jostain aivojen sopukoista löytyisivät mutta täällä yliopistolla ei ole agiradanteko -ohjelmaa! Hyvin siis käytän aikani täällä hyödyksi ;)

 Muutoin elämä on melkolailla samanlaista päivästä toiseen: minulla se sisältää tentteihin lukemista ja pedagogisia harjoitteluja tuntien suunniteluineen sekä pitoineen. Lisäksi tietysti treenit koirien kanssa 2-3 kertaa viikossa, lenkitys päivittäin ja joskus viikonloppuisin ihania pitkiä metsälenkkejä - joskus suurenkin koiralauman (Tiinan 3 itskua ja Kiki Pop -whippet tai Milo -vaari).
 Lopuksi muutama kuva ja videolinkkejä, jotka toivottavasti toimivat!

Sirius agilityssa 16.10.2013

Aurinko agilityssa 16.10.1013

Aurinkoisen kepit 16.10.2013

Aurinko auttaa siivomisessa melkein rullamalla maton!

Siriusta väsyttää.

Syysmuotia a lá kooikerhondje.

Agilitya ja ajatuksia

Ensin 3 viikon takaiset agilitytreenit. Lyhyenä kertauksena itsenäisissä treeneissä käydään siis kerran viikossa ja ryhmätreeneissä kerran viikossa. Itsenäisissä treeneissä harjoitellaan lähinnä yksittäisiä esteitä ja niiden erilaisia suoritustapoja ja ohjauskuvioita. Ryhmätreeneissä sitten tehdään rataa ja kuvitellaan että ollaan kisoissa.
 Molemmilla kerroilla otan yleensä koirien kanssa myös vauhtitreeniä lopuksi, sellaisen hauskuutus-hulluttelurallin jossa on tarkoituksena vain juosta mahdollisimman kovaa, suorittaa eteentulevia esteitä täysillä ja pitää hauskaa. On toiminut tähän mennessä joka kerta :)

 Tällä radalla (17.09.) treenailtiin lähinnä kunnon vetoja ja haltuunottoja, että koiran sai menemään oikealle esteelle. Siriukselle rata oli helppo, se osaa erotella hyvin putken ja kepit toisistaan, eikä edes yrittänyt mennä 7. putkeen vaan sujahti suoraan käskystä keppeilemään. Varsin mallikkaita suorituksia teki Sirius, intoa riitti ja vauhtia oli. Tein radan myös takaperin, ei tarvinnut vaihtaa kuin pituus toisinpäin ja antaa mennä. Siriukselle tekee hyvää vaihtaa ratapiirrosta kesken treenien, koska se muistaa nopeasti mikä este tulee seuraavaksi ja alkaa suorittaa rataa itsenäisesti, ilman että seurailee suuremmin mitä minä teen. Toisaalta se on hyvä siinä mielessä, että voin itse vaihdella ja harjoitella eri ohjaustekniikoita ja -kuvioita.
 Aurinkoisen kanssa tehtiin sama rata kahdessa osassa, kepit tosin jätettiin välistä ja pituudelta tehtiin suoraan 6. hyppy. Aurinko irtoaa ihanasti putkiin, jolloin minä saan vähän etumatkaa ja pääsen ohjaamaan paremmin. Aurille hankaluuksia tuotti este 13., johon yritin tehdä takanaleikkauksen. Aurinko kääntyi joka kerta minua kohti sen sijaan, että olisi hypännyt esteen kun leikkaisin sen takana. Tämä ratkaistiin nakkipalojen ja naksuttimen avulla: heitetään nakki esteen yli, naksautetaan kun koira hyppää ja tehdään samalla takanaleikkaus. Parin toiston jälkeen tämä toimi myös vauhdissa. Keppejä tehtiin erillisenä esteenä Aurinkoisen kanssa, hieno pieni akka on hän!

  Seuraavalla viikolla (24.09) harjoiteltiin juoksemista. Sirius teki hommia tavanomaiseen tapaansa, ihan hyvällä vauhdilla mutta ei selvästikään niin kovalla vauhdilla kuin olisi päässyt. Tähän ongelmaan auttoi koiran vaihto. Aurinko innostui silmittömästi kun radalla oli niin monta putkea! Parasta! Ongelmaksi tulikin heti ensimmäisen hypyn jälkeen muuri, jonka Auri olisi halunnut jättää täysin omaan arvoonsa ja syöksyä pää edellä putkeen. Siinä tahkottiin pieni hetki, että sain Aurin hyppäämään muurin ja sen jälkeen vielä menemään 3. putkeen eikä suinkaan takaperin 5. putkeen. Putkihullukoira(?). Kun pääsi Aurin kanssa yhteisymmärrykseen, sujui rata täysin moitteettomasti ja hyvällä vauhdilla kahdessa osassa.
 Koiran vaihto Siriukseen takaisin aiheutti Aurissa huutokonsertin puhkeaminen ja Siriuksessa korkean vireen: sekin ampui kuin tykin suusta jokaiseen putkeen ja pussiin, haukkui välillä ja puri ohi vetolelusta kyynärvarteen. Pikkuvikoja.
 Otin saman rallatteluradan vielä uudestaan Aurinkoisen kanssa, johon myös oli tullut vielä entisestään lisää vauhtia - niin siinä käy kun mamma tekee jonkun toisen kanssa rataa, eikä Hänen Korkeutensa kanssa.
 Tässä radassa ei ollut mitään sen mutkikkaampaa etu- eikä takaperin tehtynä, estekäskyt piti vain antaa tarpeeksi ajoissa ja etsiä itselleen lyhyimmät reitit juosta että ehtii suorittamaan rataa koiran mukana. Hauskat treenit!

 Vietin syyslomaa viikolla 39, jolloin myös agilityn ryhmätreenit jäivät välistä. Maanantaina ehdin kuitenkin käymään itsenäisissä treeneissä harjoittelemassa vähän tekniikkaa (takaakiertoja ja välistävetoja), keppejä sekä keinua. Sitten pääsin ryhmätreeneihin valmiiksi rakennetulle radalle - yksin! Ketään muuta ei treeneihin ilmaantunut, olivatko sitten viettämässä syyslomaa? Itsekseni sain molempien koirien kanssa treenata, vaikka olisin ehkä kaivannut silmäpareja katsomaan ja ehdottamaan uusia ohjauskuvioita vaikeissa kohdissa, mutta ei auta jälkeenpäin valittaa. Kuitenkin onnistuneitakin suorituksia sain aikaiseksi sekä Aurinkoisen että Siriuksen kanssa.
 Puomi-putki erottelu osoittautui Aurille helpommaksi kuin Siriukselle. Samoin se, mihin hypylle ja putken suulle piti milloinkin mennä, Sirius taituroi radalla täysin oman mielensä mukaan, Aurinko taas kuunteli ohjeita ja meni juuri sinne, mihin itse ohjasin (välillä päin p*rsettä).
 Tällä kertaa uskalsin ottaa Aurin kanssa keinun osana rataa, koska keinuttelutreenit ovat menneet sen verran mallikkaasti. Vähän hidas on tuo keinu vielä, mutta mieluummin hidas keinu kuin lentokeinu tai ei keinua ollenkaan. Kepit tehtiin jälleen erillisenä esteenä, aloitus on Aurille vielä vähän hankalaa ilman opastusta, mutta rytmi on muutoin kohdallaan ja vauhtiakin tulee kerta kerralta vähän lisää. Muy bien! Jaoin radan molemmille koirille kolmeen osaan (1-10; 7-13; 10-22) että pääsin palkkamaan tarpeeksi usein. Kontakteilla palkkasin Aurinkoisen vielä erikseen, Siriuksen kanssa otettiin myös yksi sellainen kierros että sekin sai naksun ja nakin oikeasta kontaktin suorittamisesta.
 Haastava rata sekä koirille että minulle, minua alkoi oli yhdessä vaiheessa pyörryttää kesken radan ja oli pakko pysähtyä istumaan ja hengittämään hetkeksi. Liekö niskat vai mikä pyörrytyksen, hirveän hengästymisen ja korvien lukkiutumisen syynä, ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta kun noin käy vähänkään raskaammassa liikuntasuorituksessa.

 Ajatuksia sen verran, että uskaltauduin katsomaan tulevia agility-, toko- ja BH-kisoja/kokeita. Haaveena olisi edes toisen koiran kanssa käydä jossakin virallisessa näyttäytymässä (muuallakin kuin näyttelyissä), ja ehkä saada joku tuloskin. Se nyt on toissijainen asia, kunhan pääsisin lievästä kisakammostani ja uskaltautuisin ilmoittamaan myös Aurin kisoihin. En tiedä, enkö luota Aurinkoiseen vaiko itseeni, mutta joku luottamusongelma tässä on. Tai itseluottamusongelma. Se on todennäköisesti lähempänä totuutta.
 Mutta jos vaikka rohkaistuisin ja johonkin lähtisin kooikkereitteni kanssa. Kyllä ne sen verran osaavat, että ainakin huvitetaan yleisöä jos ei muuta!

Siskopuolet automatkalla <3

Syksyn heijastinmuotia.

Hela gänget.

Agiliitoa!

 Agiliitoa hyvinkin. Nyt olen kahdessa viikossa ehtinyt käymään 4 kertaa treenaamassa agilitya, mikä tuntuu meille juuri sopivalta tahdilta. Pienryhmätreeneissä on otettu ratoja ja itsenäisissä treeneissä sitten keskitytty ongelmakohtiin sekä tekniikkaan.
 Pitäisi tosin jostakin löytää hyvä hyppytekniikkatreeni, että voisin sitä harjoitella molempien koirien kanssa. Välillä niiden tekniikka on vähän mitä on...

 Tiistaina 10.päivä tehtiin siis pienryhmätreenissä ihan oikeaa rataa joka sisälsi hurjat 24 estettä. En ihan tajua näitä pitkiä ratoja, olen kyllä nähnyt niitä 30 esteen treenejäkin, mutta minusta 20 suoritettavaa estettä on maksimimäärä radalla. Nuo pidemmät radat otan koiran kuin koiran kanssa kahdessa osassa, Aurinkoisen kanssa ensimmäisellä kerralla useimmiten 3-4 osassa, että saan palkattua sitä tarpeeksi usein.
 Sirius suoritti radan 3 kertaa, sekä lisäksi otettiin muutaman kerran eri keppikulmia sekä kontaktiharjoitusta. Ensimmäisellä kerralla ohjasin normaalisti, Siriuksella oli ihan hyvä vauhti ja otti kontaktit täydellisesti vaikka minä juoksin monen metrin päähän! Toinen kierros otettiinkin sitten ilman ääniapuja, eli ohjasin pelkästään kropalla sekä käsillä. Ainoastaan lähtöluvan sekä kontaktikäskyt annoin äänen kanssa, ja Siriuksen ollessa putkessa piti taputtaa käsiä yhteen, että koira tajusi missä minä olen. Tämä on hyvä harjoitus kenelle tahansa, suosittelen kokeilemaan. Kolmas kierros otettiin sitten ilman sen suurempia vartaloavustuksia, pelkällä ääni ohjauksella. Tottakai kroppa kääntyilee mutkissa mukana, mutta kädet pidin tiiviisti kylkiä vasten etten vahingossakaan ohjaa niillä. Näillä kahdella viimeisellä ratakerralla Siriuksesta lähti ääntä (!) ja se haukkui putkissa, kontakteilla, ja osalla hypyistäkin sekä tietysti murisi keppejä tehdessään. Asennetta :D
 Aurinkoisen kanssa otettiin rata 3 pätkässä, palkkasin aina vaikeiden kohtien jälkeen reilusti. Kepit eivät vielä ole lähellekään itsenäiset, eli palkkasin ennen keppejä sekä heti keppien jälkeen. Vähän alkaa rytmiä löytymään toiseen suuntaan kun minä olen Aurin oikealla puolella, muutoin pitää ohjailla vähän kädellä. Mutta oikea aloitusväli alkaa Aurilla löytyä jo ihan itsestään, kiitos naksuttimen ja tietysti toistojen. Vauhtia Aurilla oli ensimmäisellä kolmen pätkän radalla aika vähän, ja seuraavalle radalle hetsasinkin koiraa huomattavasti enemmän lelulla, jolloin akka ampui ensimmäisen esteen takaa matkaan kuin tykin suusta. Lisäksi se on vielä valeraskaana, joten en ihmettele sen hieman vaisua käytöstä treeneissä ja lenkillä, vaan tehdään juuri sen verran kun Aurinkoisella riittää innostus, mieluusti vielä vähän vähemmän.
 Tässä tämän viikon tiistain rata:

 Itsenäisissä treeneissä viime viikon perjantaina (6.9.) tehtiin neliöhyppyharjoituksia molempien koirien kanssa, sekä lisäksi kontakti- ja keppitreeniä. Tosin viisastuneena päätin, että pidän kontakti- ja keppitreenit jatkossa erillään erityisesti Aurin kanssa, treenaan toisia pienryhmätreeneissä ja toisia sitten itsenäisesti.
 Siriukselle kiertoharjoitukset olivat tuttuja hommaa, sille se oli lähinnä kertausharjoitus ja yritin saada siihen lelun kanssa lisää vauhtia ilman, että tekniikka kärsii. Välistävetoihin saatiinkiin vauhtia lisää, takaakierrot ovat minusta melko samanlaisia kuin ennekin, Sirius voisi myös tehdä takaakierron vielä tiukemmin ja lähempänä siivekettä. Tämä harjoitus pitää ottaa vaikkapa viikon päästä uusiksi namien ja naksuttimen avulla.
 Aurille sekä välistäveto- että takaakiertoharjoitus olivat uusia juttuja, joskus olen helpolla radalla tehnyt sille niitä. Hyvin kuitenkin akka tajusi, mitä tehdään, erityisesti välistävedot olivat nopeita ja hypyt varsin mallikkaita. Takaakiertoa pitää harjoitella myös Aurin kanssa, tosin minunkin tekniikassani voi olla puutteita koska ohjaan Auria samalla tavalla kuin Siriusta, mikä ei todellakaan toimi! Aurinko ei osaa (ainakaan vielä) esteitä samalla tavalla nimeltä kuin Sirius, eikä se hae juurikaan itsenäisesti mitään muuta kuin putkea.
 Lisäksi tein koirien kanssa helppoa hyppytreeniä, jossa oli tarkoituksena vähän treenata vauhtia. Ensin juoksin molempien kanssa rinnakkain, sitten jätin koiran 1.esteen taakse ja kutsuin, sekä viimeisenä jätin palkan 4.esteen taakse ja lähetin koiran 1.esteeltä, juosten itse perässä. Tämä oli kaikista kolmesta hauska treeni!
 Hyppytreenikuvio näytti siis tältä (ja sitä otettiin molempiin suuntiin, eli sekä minun vasemmalla että oikealla kädelläni):

 Torstaina (12.9.) kävin jälleen itsenäisissä treeneissä, tällä kertaa tehtiin erilaisia vauhtipätkiä samalla tiistain radalla (ratapiirros alempana omalla estejärjestyksellä) ja harjoiteltiin kontakteja. Siriusta piti muistutella siitä, että esteet on todellakin suoritettava ja loppuun asti, vaikka minä en jäisikään sitä odottelemaan. Ongelmakohdaksi muodostui u-putki ja sen jälkeen oleva hyppy. Sirius oli vakaasti sitä mieltä, että minä häviän varmasti maailmasta sillä aikaa kun se suorittaa putkea. Pienen väittelyn jälkeen Sirius teki kuten käskettiin, ja sai tietysti palkkioksi kunnon vetoleikin oikeasta suorituksesta.
 Aurin kanssa paneuduttiin keinuun. Meidän ongelmaamme. Aurista keinu on hirveänkauheankamala, vihoviimeinen ja viheliäinen vempain. Se kieltäytyy nousemasta keinun alakontaktia pidemmälle, läähättää, tärisyttää jalkojaan, kääntää päänsä poispäin kun komennan sitä, kääntää selkänsä minulle ja jopa istuu keinulle selkä menosuuntaan päin. Kuinka paljon siitä on todellista pelkoa ja kuinka paljon Aurille luontaista draamaa, sitä en tiedä. Nameja se kuitenkin syö hetkenä minä hyvänsä ja suorittaa innoissaan rataa myös kamalan keinun lähellä. Lopulta laitoin Aurille hihnan ja pakotin sen keinulle. Parhaaksi keinoksi totesin hihnan, pakotteet sekä omat, kimeän kehumiseni. Silloin Aurinko suoritti keinun, ei mitenkään innoissaan ja rohkeana, mutta suoritti kuitenkin ilman sen suurempia ongelmia. Alastulossa hiljensin keinun vauhtia ja palkkasin ruhtinaallisesti kontaktilla. Tällä keinoin keinu saatiin suoritettua 3-4 kertaa mallikkaasti, ja siihen loppui meidän keinun treenaminen siltä viikolta.
 Tässä on meidän vauhtipätkät, molepien koirien kanssa otettiin rata kolmessa osassa, että pääsin palkkaamaan useammin. Aurin kanssa palkkasin heti 7. esteen jälkeen ja keinu jätettiin radalla välistä suosiolla. Ei pilata alkuun saatua työtä!

 

 Lopputreeni sitten tehtiinkin kaikkea hauskaa, eli juurikin tuota vauhtirataa sekä puomin kontakteja (koska hetken Auri oli sitä mieltä, että varmasti puomikin keinahtaa kohta).
 Kyllä siitä vielä agilitykoira tulee, vaikka ei koskaan kisattaisikaan. Kunhan on hauskaa! Se tuntuu monilta nykyisin unohtuvan - olipa kyseessä sitten mikä koiralaji tahansa. Eikö yhdessätekeminen ja ilo ole kaikista tärkeintä?

Syksy saa

 Kuten moni kooikerhondjeihminen onkin jo lukenut sosiaalisesta mediasta, ei Aurinkoisen pentuja tulekaan tänä vuonna. Joskus se vain menee näin, eikä syytä tiedetä. Keväällä yritetään seuraavista juoksuista uudestaan, jos silloin tärppäisi ja saataisiin maailmaan pieniä auringonsäteitä.

 Elokuu meni minulla kokonaan töissä ja sen jälkeen tyhjää ultraa surressa. Nyt kuitenkin opiskelut ovat alkaneet (tai siis jatkuneet) Joensuussa, tällä hetkellä on menossa erittäin pedagoginen ja filosofinen kuukausi. Mikäs siinä, joka päivä on jotakin tunteja yliopistokampuksella vietettävä mutta vapaa-aikaakin jää niin koirille kuin kaikelle muullekin.

 Agilityyn päästiin vihdoin ja viimein! Kuinka onnelliseksi voi ihminen tullakaan siitä, että pääse pitkästä aikaa todellakin tekemään jotakin koiransa kanssa! Toki koko kesä on lenkkeilty, rämmitty metsissä ja pidetty yllä niin kuntoa kuin arkitottelevaisuuttakin, mutta varsinainen jonkin lajin treenaaminen on jäänyt kokonaan pois. Nyt on tarkoitus ottaa vähän kiinni sitä, mikä kesällä jäi välistä.
 Tarkoituksena on käydä oman pienryhmän agilitytreeneissä ja lisäksi kerran viikossa itsenäisesti harjoittelemassa enemmän teknisiä ja toistoa vaativia asioita sekä kuvioita. Siriuksen kanssa harjoitellaan kontakteja, eri keppikulmia sekä irtoamista, Aurin kanssa taas keppejä, kontakteja sekä keinua, joka on tällä hetkellä ihan levällään. Kepit sentään alkavat jo sujua vähän paremmin, Auri hakee jo oikeaa rytmiä eikä tarvitse enää käsiapua niin paljon - kyllä, opetin koirani kepeille käsivedolla, se on minulle itselleni helpointa. Kontaktit ovat puomilla ja A:lla Aurinkoisella varsin mallikkaat, naksuttimesta on tässä suuresti apua.

 Nyt kun Auri ei kerran saa pentuja, on haaveissa myös mennä BH-kokeeseen tänä vuonna tai heti ensi vuoden alusta ennen seuraavia juoksuja. Saa nähdä, saanko minä itsestäni niin paljon irti että todellakin treenaan Aurinkoisen siihen kuntoon, että se BH-kokeen läpäisee. Kaupunkiosuudessa sillä tuskin on mitään ongelmia, mutta sitä ennen olisi suoritettava tottisosuus, joka sisältää paikkamakuun toisen tehdessä liikesarjoja sekä hurjan pitkän seuraamisen. Siinä meinaa minullakin jo into lopahtaa, onko siis ihme että koirakaan ei kovin mallikasta seuraamista tee?
 Paras siis vain aloittaa pienillä askelilla ja matkoilla, palkata ja motivoida Auria aina vain parempaan suoritukseen. Kyllä se BH-koe jossain vaiheessa läpi menee :)

 Siriuksen kanssa ei ole muissa lajeissa kuin agilityssa mitään tavoitteita. Periaatteessa voisin treenailla tokon avoimen luokan liikkeitä teknisesti parempaa kuntoon, jolloin Titiuu olisi periaateessa kisavalmis. Jospa innostun ja hankin sille TK2 -koularin. Ja olisihan ylipäätään erikoisvoittajaluokan korkkaus mahtavaa, vaikka siinä välissä pitäisikin saada voittajaluokastakin 1-tulos.


  Haaveita on oltava, on edes jotakin mitä voi ajatella tulevaisuudessa saavuttavansa.
 

Aurinko, Africa ja Sirius - minun laumani <3

Hektistä

Heinäkuussa en paljon ehtinyt koirien kanssa mitään tekemään. Kerran treenasin tokoa ihan treenaamalla ja siihen se sitten jäikin. Sirius pelitti tuolloin ihan hyvin, harjoiteltiin luoksetulon pysäytyksiä, kaukokäskyjä sekä oikeapaikkaista seuraamista. Luoksetulossa pysäytys vähän valui ensimmäisellä kerralla, mutta lopuksi sain hyviä pysäytyksiä sekä tehtiin myös pari läpijuoksua. Aurin kanssa harjoiteltiin luoksetuloa (siis jalkojeni eteen), mikä tuotti hankaluuksia. Samoin seuraaminen takkusi melkein koko ajan, mutta sain sentään muutaman hyvän seurausaskeleen josta palkkasin Auria reilusti. Sittenpä ilmenikin syy (josta lisää alempana), miksi Auri oli niin kummallinen ja tahmea treenikaveri. Lisäksi on vähän temppuja tehty sisällä, ulkona sitten lähinnä luoksetuloharjoituksia ja katsekontaktin vahvistusta.

 Tai ehkä olisin ehtinyt enemmänkin tekemään jos vain olisin tehnyt, mutta yllättävä kesätyö vaatii veronsa. Varsinkin kun kyseessä on vuorotyö, jossa päivien pituus vaihtelee 6 tunnista aina sinne 9,5 tuntiin. Täytyy nostaa hattua niille ihmisille, jotka käyvät vuorotyössä ja jaksavat vielä menestyksekkäästi treenata koiriensa kanssa. Minulla ei vain tunnu voimavarat riittävän siihen, ei ainakaan tällä hetkellä kun täytyy muutenkin miettiä monet asiat uusiksi - enkä edes voi vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen, mitä ympärilläni tapahtuu ja jotka tulevat vaikuttamaan myös minun elämääni.

 Agilitya ei siis olla päästy treenaamaan koko heinäkuussa koska treenipaikka on Joensuussa ja vuorotyöni Varkaudessa. Saa nähdä miten elokuussa käy, jos silloin edes kerran pääsisi kokeilemaan agilitya. Vanhemmiltani sentään löytyy pari putkea (käyvät paremman puutteessa) sekä aitatolppia kepeiksi. Seuraavina parina vapaapäivänä voisin vihdoin rakentaa jonkinnäköisen kontaktiesteen kotiin, vaikka sitten sellaisen jossa toinen puoli on puomin alastulo ja toinen A-esteen. Saisi edes jotakin treenattua.

 Mutta sitten vähän iloisempiakin uutisia: Aurinko aloitti juoksut (hieman salaa ja n. 1kk etuajassa), mikä tarkoitti sitä että Aurinko pääsi Pirjo -kasvattajan hoiviin lemmenlomalle! Nyt odotellaan tämän romanttisen matkan jälkiseurauksia, astutus tapahtui luonnollisesti ja vielä useamman kerran useampana eri päivänä. Viikon verran Auri majaili kasvattajansa luona ja oli kuulemma erittäin kiltti sekä helposti astutettava tyttö :)
 Tällä hetkellä Aurinko on jo takaisin kotona, mikä tarkoittaa sitä että Sirius itkee ja ruikuttaa portin toisella puolella ihanalta tuoksuvan akan perään. Vaikka tärppipäivät menivät Aurilta jo ohi, on tuoksu silti ihana ja Aurinko seisoo vielä ja yrittää vaihtoehtoisesti saada African astumaan itseään, kun ei kerran Siriuksen luokse pääse.
 Nyt kuitenkin odotetaan sormet ja varpaat ristissä, että pentuja on tulossa syyskuun lopussa ja että kaikki menee hyvin!

 Sitten vielä pari kännykkäkamerakuvaa aurinkoisilta hellepäiviltä, joita on sentään muutama ollut myös heinäkuussa (jopa silloin kun olen ollut vapaapäiviä viettämässä).

Uusia tuulia

 Kevät toi mukanaan elämän muutoksen, joka kosketti erityisesti minun lisäkseni myös koiriani. Perhe muuttui, asunto muuttui, elämä muuttui. Mutta kenties parempaan, ainakin nyt tuntuu pitkästä aikaa onnelliselta ja rauhalliselta. Myrskytuuli elämässä muuttui lempeäksi kesän lounatuuleksi, ja nautin siitä täysillä.

 Aloitetaan uutiset sillä, että rakas Naurava Nakkini (siis Sirius) täytti 20. kesäkuuta hurjat 6 vuotta! Lahjaksi Sirius sai monenmoista herkkua aina paistetuista poronluista raakaan lampaanrustoon, sekä tietysti jo perinteeksi muodostuneen maksalaatikkokakun koristeltuna oikealla määrällä nakinpaloja ja kerman virkaa toimitti kermaviili. Suuresti onnea rakkain Koirantähteni <3

 Aurinko sekä Sirius kävivät korkkaamassa Sulkavan ryhmänäyttelyssä 18.5. valioluokan. Tuomarina oli Anna-Liisa Heikkinen, ja molemmat kooikkerit saivat ERIt. Muutoin ei ollut turkki, koko eivätkä askeleetkaan kunnossa, eriskummallista kerrassaan kuinka koirat voivat kahdessa viikossa muuttua aivan toisen laisiksi! Tai sitten on katsojalla ollut roska silmässä.
 Sunnuntaina 19.5. kävin pyörähtelemässä Varkaudessa match show'ssa peräti 4 koiran kanssa: Africa -whippet sai isoissa pennuissa punaisen nauhan, muttei sijoitusta. Milo -vaari taas oli veteraaniluokan kolmas. Sirius sai sinisen nauhan pienten aikuisten kehässä ja luokassa toinen! Aurinko taas sai punaisen nauhan pienissä aikuisissa ja oli omassa luokassaan toinen! Hienoja kakkosia jälleen kerran, ruusukkeita, pokaaleja ja ruokasäkkejä sain kotiin vietäväksi.

 Tämän jälkeen olikin Aurin aika mennä selkäkuvaukseen (Aurin selkäsairaus osa 1). Auri lakkasi siis oireilemasta melko pian saatuaan diagnoosin ja lääkkeet selkäänsä, eivätkä oireet olleet palanneet. Silti jännitin kuvia, toivoin että tulehdus olisi poissa, että syöpymä selässä ei olisi levinnyt ja että muutoinkin selkä olisi kunnossa.
 Uutiset olivat parempia kuin uskalsin odottaakaan: Selkä on täysin terve, eikä siitä löydy enää mitään muutoksia! Saadaan harrastaa mitä vain, myös agilitya, ihan miten halutaan, eli koiran omaan tahtiin. Hyvä etten hypännyt eläinlääkärin kaulaan ja suudellut! Minun pikkuakkani on taas terve <3

 Tämän seurauksena tietysti olemme käyneet muutaman kerran treenaamassa agilitya Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa. Suuria tavoitteita ei ole, Siriuksen kanssa EHKÄ uskaltaudun vielä kisoihin tänä vuonna. Aurin kanssa opetellaan kaikki esteet, joista puuttuu enää keinu. Kepit eivät ole mitenkään mallikaat, eikä niitä oteta vielä radan osana mutta alkeet on Aurilla jo hallussa. Keinun kanssa ei olla vielä tehty tuttavuutta, kontakteja harjoitellaan ensin puomilla ja A-esteellä aikansa ennenkuin siirrytään paukuttelemaan sitä kaameaa kiikkua (lienee sanomattakin selvää että inhoan keinua esteenä ja minusta se pitäisi poistaa kokonaan agilitysta).
 Tokoa ollaan tehty vähän, eikä oikeista treeneistä voi puhua mutta jotain pientä olen koirille mieliin muistutellut ja ajatellut, että kunhan taas minun normaali elämäni alkaa kulkea eteenpäin opiskelujen jatkumisen myötä, jatkuu myös jonkinlainen treenaus tällä saralla. Aurin BH-koe nyt todennäköisesti jää ensi vuoteen, mutta onhan tässä koko elämä aikaa tehdä vaikka mitä!

 Sen verran sanottakoon, että oma perheeni päätti kuitenkin kasvaa  ja tavallaan minulla on nyt kolmas koira (olkoonkin että "väärää" rotua). Kuitenkin kolmas kooikkerikin on tulossa suunnitelmieni mukaan, ja pääsen ehkä vihdoin aloittamaan erittäin pienimuotoisen kasvatustyöni parin vuoden sisällä.
 Lopuksi kuvia kesäkuun alun kooikkeritreffeiltä (ja se yksi vääränrotuinen) Jyväskylästä, kuvaajana toimi Susanna Sistonen.

 Huumaavia hellepäiviä, rakkaat lukijat!

Rakas, märkä Sirius

Vesipeto (ja keppien anastaja) Aurinko

Aurinko (taas uimassa!), vaanimassa Sirkku sekä Africa

Assa, Kossi, Nini, Sirkku, Severi, Siru, Sirius ja Aurinko

Uusi valio - tuplana

  Melko rankan viikon jälkeen suuntasin sunnuntaina kohti Tohmajärven ryhmänäyttelyä kahden vastapestyn ja puunatun kooikkerin kanssa. Molemmilla (erityisesti Aurilla) on ollut tehokas karvanlähtö, mutta eihän kooikerhondje ole (tai ainakaan kuuluisi olla) mikään turkkirotu, joten turha stressata sen enemmän jostakin karvanmäärästä - laatu ennen määrää tässäkin asiassa.

 Kilpakumppaneina olivat nuoriso-ostaston Benny (Callitris Jongleur Hubicka) sekä valioluokan Kerttu (Muskettikoiran Wilperiina). Vähän jo Bennylle povailin urosten voittoa, Aurin kanssa uskalsin vähän toivoakin valioitumista, sillä sama tuomari (Dubravka Reicher) laittoi Aurinkoisen syyskuussa Eckerössä VSP:ksi ja antoi Siriuksellekin ERIn.
Callitris -kasvattaja Tuija oli turistina näyttelyssä ja hihkaisi heti Siriuksen nähdessään, että siinä on ilmiselvä Vanjo (Siriuksen isoäidin isä)! Hassua miten tuo ulkonäkö periytyy ja pomppaa monen sukupolven takaa esille. Lisäksi Siriuksen kanssa keskusteltiin hännänkannosta, mutta yksittäisarvostelussa kehässä kuitenkin malttoi sitten pitää häntäänsä melko kauniisti eikä siellä tarvinnut machoilla muille koirille.

 Yllätyksellinen päivä alkoi jo siitä kun komea Benny sai ERIn ilman SA:ta. Minä seisoin suu auki kehän reunalla ja mietin, että jos ei Benny kelpaa niin tuskin sitten Siriuskaan. Kehään se oli kuitenkin vietävä, juoksutettava ja seisotettava tuomarin edessä. Kun kehäsihteeri kiskaisi ERIn esille, olin pelkkää hymyä, mutta vaaleanpunainen lipuke oli minulle ihan liikaa ja saman tien alkoivat kyyneleet valua. Siriuksesta tuli valio! Seisoin kyyneleet silmissä kehässä, tuijotin vain kehäsihteeriä ja tuomaria, ja yritin sopertaa sertin saatuani, että koira valioituu. Ruusukkeet kädessä Siriukselle kehuja hihkuen juoksi vaihtamaan esitettävää koiraa, enkä oikeastaan muista Aurin esittämisestä mitään ennen paras narttu -kehää. Siinä tuomari osoitti Aurinkoisen ensimmäiseksi, joten serti ja muotovalion arvo pikkuakallekin! Siinä vaiheessa kehäsihteeri sanoikin jo nauraen minulle, että älä nyt taas ala itkemään. En sentään vaikka siinäkin vaiheessa vuodatin ilonkyyneleitä.
 ROP-kehässä olivat siis Sirius ja Aurinko vastakkain, onneksi Bennyn omistaja Kati suostui esittämään Aurinkoisen ja saamaan sen vielä rotunsa parhaaksi! Lopullinen valinnan syy oli hännänkanto; Sirius innostui silmittömästi päästessään yhtä aikaa Aurin kanssa kehään joten häntä oli sen mukainen (korkea!).
 Mutta en voi olla kuin tyytyväinen tuloksiin, mikä viikonloppu kyyneleineen kaikkineen!

Sirius: AVO ERI1 SA SERT VSP -> FI MVA
5,5 years. Very well proportioned. Nice head, very good topline, good angulations and movement. Very good coat, correct furnishing. Correct bite.

Aurinko: AVO ERI 1 SA SERT ROP -> FI MVA
 2,5 years. Well proportioned. Feminine, nice head, good topline, enough good angulations and movement. Correct coat, correct furnishing, good bite. Elegant little lady.

Hiljainen huhtikuu

 Agility- ja tottistreenien lisäksi ei oikeastaan mitään uutta tai jännittävää meidän laumassa. Minä olen seilannut Joensuu-Joroinen -väliä, tehnyt vähän opiskelujuttuja ja viettänyt leppoisaa aikaa koirien kanssa.
Milo-seropi oli minulla hoidossa muutaman päivän, kun vanhempani lähtivät reissuun eli koiralauman koko kasvoi hetkeksi yhdellä puolikuurolla seniorilla. Tänä aikana ehdittiin käymään Jaamankankaalla lenkillä Anniinan, Adyan ja Anniinan lainakooikkerin Aroonan kanssa, pari tuntia vierähti erittäin hyvässä seurassa ja koiratkin saivat juosta vapaina sydämensä kyllyydestä, kiitos! Lauma tuli hienosti juttuun keskenään, jopa Milo-vaari intoutui leikkimään joukon nuorimman neidin (Aroona) kanssa. Myöskin Aurinko osoitti suopeuttaan(!) sekä Adyalle että Aroonalle, ja halusi ehdottomasti leikkiä Aroonan kanssa kepeille - juosta karkuun, vetää yhdessä ja kantaa yhdessä. Ihanat, sosiaaliset tytöt! Sirius tapaansa mukaan imppaili ja pissaili joka puun ja puskan, välillä sekin sentään kirmaili tyttöjen perässä kunnes taas hajut veivät miehen mennessään :)

 Agilityssa oltiin Siriuksen kanssa viime kerralla kahdestaan, radan olivat sentään edelliset treenaajat jättäneet mutta eivät minkäänlaista ratapiirrosta tai numerokylttejä esteiden viereen. Improvisoin sitten Siriuksen kanssa muutaman radan pätkän, erityisesti kontakteja hinkattiin kun ketään ei ollut häiritsemässä.
 Aurinkoisen kanssa sitten tottisteltiin, seuraamiseen pitäisi edelleen saada jonkinlaista järkeä, koska välillä Auri jätättää ja vaanii, toisinaan taas se on sivusuunnassa liian kaukana tai sitten se edistää (toisaalta, mieluummin pieni edistys kuin perässä raahautuminen). Jäävät ovat hyvät, luoksetulossa eteenistuminen jää hieman kauaksi - Aurinko jää minusta 50-60cm päähän, kun välimatkaa pitäisi olla vain 10cm. Eli ei ainakaan vielä olla BH-koevalmiita, mutta eihän tässä mikään hirveä kiire sinne olekaan.

 Tänään sentään kävin Varkaudessa näyttelytreeneissä, jossa kovasti opetan Siriusta pitämään häntäänsä kauniisti juostessaan. Paikalla seisoessa häntä on hienosti alhaalla, mutta liikkeessä (erityisesti jos on muita uroksia yhtä aikaa kehää kiertämässä) häntä nousee liian korkealle. Seisottaessa murtunut jalkan osoittaa jonkin verran sivulle, mutta sille ei voi mitään - eikä se ole edelleenkään periytyvä ominaisuus.
 Aurinko tarjosi seisomisen sijaa istumista, vähän aikaa piti muistutella että mitä tehdään kun sanotaan "seiso" ja annetaa käsimerkki. Juostessa Aurinko heiluttelee välillä häntäänsä ja kun vapautan sen seisomisesta, pikkuakka suurinpiirtein hyppää syliin ja syö naaman, saa hepulin ja alkaa onnellisena kieriskellä maassa. On ne näyttelyhommat hauskoja!
 Tutkiminen meni molemmilla ihan hyvin, eivät ole mitenkään kovin innoissaan hampaiden katsomisesta tai muuta kopeloinnista, mutta eivät väistä tai panikoi (huom. Aurilla on tämä ollut ongelma viime syksynä).

 Tiistaina olisi taas agilitya ja tottista luvassa, mikäli muuton keskeltä ehdin treeneihin - yritän ainakin! Lisäksi loppuviikosta olisi tarkoitus ottaa Anniinan kanssa kooikkerilenkki uusiksi, ja lauantaina sitten kutsuvatkin agilitykisat työntekijää.
 Loppuun kaksi keväistä kooikkeria!