Molemmilla kerroilla otan yleensä koirien kanssa myös vauhtitreeniä lopuksi, sellaisen hauskuutus-hulluttelurallin jossa on tarkoituksena vain juosta mahdollisimman kovaa, suorittaa eteentulevia esteitä täysillä ja pitää hauskaa. On toiminut tähän mennessä joka kerta :)
Tällä radalla (17.09.) treenailtiin lähinnä kunnon vetoja ja haltuunottoja, että koiran sai menemään oikealle esteelle. Siriukselle rata oli helppo, se osaa erotella hyvin putken ja kepit toisistaan, eikä edes yrittänyt mennä 7. putkeen vaan sujahti suoraan käskystä keppeilemään. Varsin mallikkaita suorituksia teki Sirius, intoa riitti ja vauhtia oli. Tein radan myös takaperin, ei tarvinnut vaihtaa kuin pituus toisinpäin ja antaa mennä. Siriukselle tekee hyvää vaihtaa ratapiirrosta kesken treenien, koska se muistaa nopeasti mikä este tulee seuraavaksi ja alkaa suorittaa rataa itsenäisesti, ilman että seurailee suuremmin mitä minä teen. Toisaalta se on hyvä siinä mielessä, että voin itse vaihdella ja harjoitella eri ohjaustekniikoita ja -kuvioita.
Aurinkoisen kanssa tehtiin sama rata kahdessa osassa, kepit tosin jätettiin välistä ja pituudelta tehtiin suoraan 6. hyppy. Aurinko irtoaa ihanasti putkiin, jolloin minä saan vähän etumatkaa ja pääsen ohjaamaan paremmin. Aurille hankaluuksia tuotti este 13., johon yritin tehdä takanaleikkauksen. Aurinko kääntyi joka kerta minua kohti sen sijaan, että olisi hypännyt esteen kun leikkaisin sen takana. Tämä ratkaistiin nakkipalojen ja naksuttimen avulla: heitetään nakki esteen yli, naksautetaan kun koira hyppää ja tehdään samalla takanaleikkaus. Parin toiston jälkeen tämä toimi myös vauhdissa. Keppejä tehtiin erillisenä esteenä Aurinkoisen kanssa, hieno pieni akka on hän!
Seuraavalla viikolla (24.09) harjoiteltiin juoksemista. Sirius teki hommia tavanomaiseen tapaansa, ihan hyvällä vauhdilla mutta ei selvästikään niin kovalla vauhdilla kuin olisi päässyt. Tähän ongelmaan auttoi koiran vaihto. Aurinko innostui silmittömästi kun radalla oli niin monta putkea! Parasta! Ongelmaksi tulikin heti ensimmäisen hypyn jälkeen muuri, jonka Auri olisi halunnut jättää täysin omaan arvoonsa ja syöksyä pää edellä putkeen. Siinä tahkottiin pieni hetki, että sain Aurin hyppäämään muurin ja sen jälkeen vielä menemään 3. putkeen eikä suinkaan takaperin 5. putkeen. Putkihullukoira(?). Kun pääsi Aurin kanssa yhteisymmärrykseen, sujui rata täysin moitteettomasti ja hyvällä vauhdilla kahdessa osassa.
Koiran vaihto Siriukseen takaisin aiheutti Aurissa huutokonsertin puhkeaminen ja Siriuksessa korkean vireen: sekin ampui kuin tykin suusta jokaiseen putkeen ja pussiin, haukkui välillä ja puri ohi vetolelusta kyynärvarteen. Pikkuvikoja.
Otin saman rallatteluradan vielä uudestaan Aurinkoisen kanssa, johon myös oli tullut vielä entisestään lisää vauhtia - niin siinä käy kun mamma tekee jonkun toisen kanssa rataa, eikä Hänen Korkeutensa kanssa.
Tässä radassa ei ollut mitään sen mutkikkaampaa etu- eikä takaperin tehtynä, estekäskyt piti vain antaa tarpeeksi ajoissa ja etsiä itselleen lyhyimmät reitit juosta että ehtii suorittamaan rataa koiran mukana. Hauskat treenit!
Vietin syyslomaa viikolla 39, jolloin myös agilityn ryhmätreenit jäivät välistä. Maanantaina ehdin kuitenkin käymään itsenäisissä treeneissä harjoittelemassa vähän tekniikkaa (takaakiertoja ja välistävetoja), keppejä sekä keinua. Sitten pääsin ryhmätreeneihin valmiiksi rakennetulle radalle - yksin! Ketään muuta ei treeneihin ilmaantunut, olivatko sitten viettämässä syyslomaa? Itsekseni sain molempien koirien kanssa treenata, vaikka olisin ehkä kaivannut silmäpareja katsomaan ja ehdottamaan uusia ohjauskuvioita vaikeissa kohdissa, mutta ei auta jälkeenpäin valittaa. Kuitenkin onnistuneitakin suorituksia sain aikaiseksi sekä Aurinkoisen että Siriuksen kanssa.
Puomi-putki erottelu osoittautui Aurille helpommaksi kuin Siriukselle. Samoin se, mihin hypylle ja putken suulle piti milloinkin mennä, Sirius taituroi radalla täysin oman mielensä mukaan, Aurinko taas kuunteli ohjeita ja meni juuri sinne, mihin itse ohjasin (välillä päin p*rsettä).
Tällä kertaa uskalsin ottaa Aurin kanssa keinun osana rataa, koska keinuttelutreenit ovat menneet sen verran mallikkaasti. Vähän hidas on tuo keinu vielä, mutta mieluummin hidas keinu kuin lentokeinu tai ei keinua ollenkaan. Kepit tehtiin jälleen erillisenä esteenä, aloitus on Aurille vielä vähän hankalaa ilman opastusta, mutta rytmi on muutoin kohdallaan ja vauhtiakin tulee kerta kerralta vähän lisää. Muy bien! Jaoin radan molemmille koirille kolmeen osaan (1-10; 7-13; 10-22) että pääsin palkkamaan tarpeeksi usein. Kontakteilla palkkasin Aurinkoisen vielä erikseen, Siriuksen kanssa otettiin myös yksi sellainen kierros että sekin sai naksun ja nakin oikeasta kontaktin suorittamisesta.
Haastava rata sekä koirille että minulle, minua alkoi oli yhdessä vaiheessa pyörryttää kesken radan ja oli pakko pysähtyä istumaan ja hengittämään hetkeksi. Liekö niskat vai mikä pyörrytyksen, hirveän hengästymisen ja korvien lukkiutumisen syynä, ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta kun noin käy vähänkään raskaammassa liikuntasuorituksessa.
Ajatuksia sen verran, että uskaltauduin katsomaan tulevia agility-, toko- ja BH-kisoja/kokeita. Haaveena olisi edes toisen koiran kanssa käydä jossakin virallisessa näyttäytymässä (muuallakin kuin näyttelyissä), ja ehkä saada joku tuloskin. Se nyt on toissijainen asia, kunhan pääsisin lievästä kisakammostani ja uskaltautuisin ilmoittamaan myös Aurin kisoihin. En tiedä, enkö luota Aurinkoiseen vaiko itseeni, mutta joku luottamusongelma tässä on. Tai itseluottamusongelma. Se on todennäköisesti lähempänä totuutta.
Mutta jos vaikka rohkaistuisin ja johonkin lähtisin kooikkereitteni kanssa. Kyllä ne sen verran osaavat, että ainakin huvitetaan yleisöä jos ei muuta!
 |
| Siskopuolet automatkalla <3 |
 |
| Syksyn heijastinmuotia. |
 |
| Hela gänget. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti