tiistai 27. tammikuuta 2015

Hyvä treeni, parempi mieli

Koska nyt päätin keskittyä koirien kanssa kaikenlaiseen harrastamiseen, olen käynyt kahdesti treenaamassa agilitya hallilla, naksutellut sisällä rallytokoliikkeistä ja opettanut uuden tempun kooikkereille. Ohessa videotodiste uudesta tempusta, josta ei sen suurempaa hyötyä mihinkään meidän harrastamaamme lajiin ole, mutta voinpahan viihdyttää vähintään itseäni sillä :D
Tässä linkki videoon: Reppuselkään -temppu


Kävin treenaamassa itsekseni kaikkien kolmen koiran kanssa Eva Lacnakovan agikoulutusrataa, jonka ratapiirroksen löysin internetin syövereistä. Vaihdoin yhden putken keppeihin (jotka tosin jätin African kanssa välistä), ja tein leijeröintiä sekä irtoamistreeniä niin paljon kuin radalla pystyin.
 Kooikkereille rata oli helppo, Africa taas tarvitsi tarkempaa (minulle vaikeampaa ja enemmän askelia vaativaa) ohjausta ja muistutusta siitä, mitä tässä -sana tarkoittaa. Africahan on tunnetusti putkihullu, joten putkikäskyt menivät perillä kauempaakin. Tosin hypyn nro 10 jälkeen Africa olisi halunnut juosta molempiin putkiin yhtäaikaa, joten tässä -käsky oli paikallaan. Africahan ei myöskään tajua omaa nimeään agilityssa, se varmasti kuulostaa whippetin korvissa vain tuulen huminalta, koska AGILITYSSA SAA JUOSTA. Eihän silloin tarvitse omaa nimeään kuunnella.
Aurinkoiselle ja Siriukselle tein hypylle nro 8 jaakotuksen, ja leijeröin kepeille sekä putkeen 11/18 molemmilla kerroilla. Samoin leijeröin putkelta 12 hypyille nnro 13 & 14, tällöin sain itse seisoa rauhassa putken nro 12 suulla ja ohjata koiria kauempaa.


Eva Lacnakovan koulutusrata keppilisällä.

Maanantaina treeniseuraksi lähti Sari collieineen, jossa sitten paitsi autoin Raisan treenaamisessa, pääsin tekemään rataa neljän eri koiran kanssa. 
 Aurinkoiselle ja Siriuksella halusin opettaa backlap -ohjauskuvion, jota en ainakaan muista käyttäneeni aikaisemmin. Ongelmana ei suinkaan ollut se, etteivätkö koirat olisi tajunneet ohjaustekniikan ideaa, vaan se että minä en aluksi itse osannut ohjata oikein. Juoksin liian paljon koiran edellä, ohjasin liian myöhässä, en sanonut koiralle edes sen nimeä. Onneksi Sari oli kriittisenä silmäparina seuraamassa uuden opettelua, ja tajusin itsekin että missä on vika.
 Lisäksi Sari palkkasi Aurinkoa ja Siriusta keppien suorittamisesta niin, että minä jäin seisomaan paikoilleni koiran taakse ja koiran tuli tehdä kepit itsenäisesti loppuun. Sirius osasi tämän varsin mallikkaasti, Aurinkoinen kaipaa vielä lisää treenausta ja palkanpitelijää, vaikka tekikin kepit kauniisti loppuun asti, kun Sari seisoi palkkaamassa. Ilman Saria Auri ei voinutkaan tehdä yksin keppejä kokonaan, vaan tuli välistä pois kuin ihmetellen, että mihin minä jäin ja missä se palkka muka voisi olla, kun keppien päässä ei odotakaan ketään namin kanssa. Harjoitukset siis jatkuvat!
 Loppuun otin putkirallia kooikkereiden sekä kahden collien kanssa, minulta virtasi hiki vaikka kooikkerit ja Bondi ovatkin enemmän kauko-ohjattavia kuin lajia aloitteleva Raisa. Silti sain juosta ihan riittävän lujaa, ottaen huomioon että Aurinko ei tällä hetkellä edes juokse täysillä (valeraskaushormonit...) ja kaikki koirat olivat jo vähän väsyneitä kaikesta treenaamisesta. Päätin kuitenkin lopettaa harjoituskerran helppoon vauhtiharjoitukseen, josta riemukkaana kiitoksena Raisa iski minua sormeen nakin sijasta, Bondi haukkui korvani lukkoon, Sirius iski päänsä leukaani ja Aurinko haukkasi nenääni. Nähtävästi koirilla oli hauskaa!

Kaksi erilaista backlap-treeniä

Putkiralli


lauantai 24. tammikuuta 2015

Stressiä ja suunnitelmien muutoksia

Viime aikoina olen ollut todella stressaantunut. Enemmän kuin yleensä. Stressiä aiheuttavat niin opiskelu, asunto, koirat, edessä häämöttävä valmistuminen, töiden etsiminen kuin omat haaveetkin.
Olen ollut aina sellainen ihminen, joka ottaa vastoinkäymiset ja epäonnistumiset todella raskaasti. Stressaannun herkästi melkein mistä tahansa asiasta. Olen jonkinlainen perfektionisti, pessimisti, dramaattinen, yliherkkä, tunteellinen ja ahdistuva henkilö. Saan vielä kaiken lisäksi pään sisäisestä kaaoksesta fyysisiä oireita, jotka pahimmillaan häiritsevät elämää ja pahentavat myllääviä angsteja entisestään.

Löysin internetistä stressipistetaulukoita (jotka toki ovat suuntaa antavia), mutta mielenkiintoisia. Harvoin tulee ajatelleeksi, että myös positiiviset asiat voivat lisätä stressiä. Eri asia sitten, aiheuttavatko ne lyhytkestoista stressiä, joka on useimmiten vain ihmistä stimuloivaa, vai pitkäaikaista stressiä joka pahimmillaan lamaannuttaa.

https://www.nyyti.fi/elamantaitokurssi/osallistujan-opas/
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00090

Päätin listata asiat, jotka löysin noista stressitaulukoista että tajuaisin itsekin, miksi minun pitäisi ottaa rennommin ja yrittää poistaa ylimääräisiä stressinaiheuttajia elämästäni. Viimeisen 7 vuoden aikana: 

  • olen kaksi kertaa jäänyt ilman yliopistopaikkaa
  • olen ollut töissä seitsemässä eri työpaikassa
  • olen muuttanut kahdesti uudelle paikkakunnalle
  • neljä läheistäni on kuollut
  • olen aloittanut opiskelun
  • olen muuttanut seitsemän kertaa uuteen asuntoon
  • läheiseni on sairastunut vakavasti
  • olen itse sairastunut vakavasti kahdesti
  • olen hankkinut uusia perheenjäseniä (Sirius, Pipari-kissa, Aurinko, Africa)
  • koirille on tapahtunut ikäviä asioita: Siriuksen murtunut jalka, Aurin rei'itetyt poski ja jalka, Siriuksen halki purtu korva, Aurinkoisen suu- sekä selkätulehdus, Aurinko on jäänyt tyhjäksi, Siriuksen tulehtunut häntäpatti sekä eturauhas- ja siittiöntuotanto-ongelmat.
  • olen aloittanut kaksi uutta parisuhdetta
  • olen kokenut avoeron kahdesti 
  • olen kihlautunut kahdesti, joista toinen kihlaus purkautui

En listannut aivan kaikkia asioita, koska jotkin niistä olivat joko liian "pieniä" listattaviksi (lomat, joulut, opiskelu- ja työongelmat jne.) tai liian henkilökohtaisia ja kipeitä aiheita.
Lisää stressiä on tälle vuodelle jo tiedossa.
Kirjoitan tällä hetkellä gradua, joka jo itsessään aiheuttaa huikeat määrät stressiä, mutta minun olisi myös tarkoitus valmistua joulukuun loppuun mennessä. Opinto-oikeuteni loppuu heinäkuussa 2016. Minulla on jo yli 300 opintopistettä kasassa, mutta kaikenkaikkiaan valmistuessani minulla on n.400 opintopistettä. Tekemistä on vielä.
Muutan Pasin kanssa Jyväskylään kesällä. Asuntoa ei ole vielä tiedossa.
Tarvitsen kesätöitä, osa-aikatöitä ja vuoden vaihteessa jopa kokoaikatöitä. Mitään näistä ei ole tiedossa.
En edes tiedä, kuinka kauan aiomme asua Jyväskylässä Pasin valmistumisen jälkeen.

Minun on pakko yrittää ottaa rauhallisemmin ja keskittyä nyt vain olennaisiin asioihin. Olenkin päättänyt laittaa koirankasvatussuunnitelmani toistaiseksi jäihin. Minulla ei ole rahaa, resursseja eikä rahkeita kasvattaa tällä hetkellä. Mietin asiaa sitten uudelleen, kun olen saanut opiskeluni päätökseen sekä hankkinut itselleni vakituisen työpaikan.
Jatkan edelleen koirien parissa, harrastan sekä kisaan niiden kanssa eri lajeissa, ja neljäs koira on erittäin todennäköisesti ensi vuoden hankintalistalla. Kasvattamisen jätän kuitenkin muille.

Päivä kerrallaan eteenpäin.


tiistai 20. tammikuuta 2015

Kun "kissa" on poissa...

 ...kooikkerit hyppivät sohvalla. Pasi oli pari päivää poissa opiskelu- ja työasioiden takia African kanssa, joten minä siirryin parvisängystä sohvalle nukkumaan. Ihan siitä syystä, että en osaa nukkua kunnolla ilman minkäänlaista vieruskaveria ja toisekseen siksi, että koirille vieressä nukkuminen on nykyään harvinaista herkkua. Parvisänkyyn kun koirat eivät tosiaan (ja onneksi) osaa kiivetä.
 Minä siis tein itselleni pedin divaanisohvallemme, ja otin kooikkerit yöksi kainaloon. Tosin Sirius nukkui suurimman osan yöstä minun jalkojeni ja selkänojan välissä, Aurinko taas divaani osalla, pää minun säärieni päällä. Aamukävelyn jälkeen sentään Aurinko ryömi kainalooni ja Sirius kiepsahti peiton alle lämmittämään varpaitani.

Sirius lämmittää varpaita <3

Aurinko kuorsaa <3

 Agilityssakin kävin Siriuksen kanssa, vaikka pakkasen takia olisi tehnyt mieli jäädä kotiin. Omat ajatuksetkin harhailivat rataantutustumisessa sekä radalla, onneksi toiselle treenikierrokselle ehdin kokoamaan itseni ja mietteeni, jolloin Siriuskin toimi oikein hyvin. Kontakteille pitäisi vain saada lisää nopeutta, johon ei auta kuin treenaaminen. Juoksukontakteja en nimittäin jaksa (enkä osaa) alkaa opettamaan, Siriukselle varsinkaan. Luulen, että minä ja Sirius selviämme vielä (toivottavasti) jäljellä olevat 2-3 agilitykisavuotta 2on2off -kontakteilla.
 Ensimmäisellä kierroksella lähinnä sähläsin ja olin myöhässä tai koiran edessä, mutta toisella kierroksella tajusin valita Siriukselle lyhyemmät reitit ja oikeanlaiset ohjauskuviot. Kepit Sirius haki itsenäisesti ja melko kaukaa, mutta oikean putken suun haussa oli jokaisella kerralla ongelmia - koska minä ohjasin väärältä puolelta tai kirjaimellisesti ohjasin koiran itse väärään putken päähän.Mitäs olin 2-3 estettä ajatuksissani edellä, ennenkuin Sirius oli edes ehtinyt suorittaa edellistä estettä loppuun. Tämän treenin post-it-lapuksi laitan: Älä hukkaa koiraa, mutta katso sinne, minne koiran pitää mennä!

Rata 14.01.2014
 Pakkanen paukkuu -22'c, ja pariksi päiväksi eteenpäin on luvattu vielä kylmempää. Lenkit ovat olleet 3-4km pitkiä, joille olen pukenut sekä itseni että kooikkerit erittäin lämpimästi. Africaa on turha tällaisilla pakkasilla ajatellakaan vievänsä lenkille: sen atooppinen iho ei kestä kovaa pakkasta, vaan varpaat aukeavat pienille haavoille samantien, ja pidemmällä lenkillä kaikki jalat sekä vatsanalus ovat vereslihalla. Sisällä alkaa sitten rasvaamisen, nuolemisen ja kieltämisen kierre, joten talvipakkasilla on parempi käyttää Africaa vain nopeilla pissatuslenkeillä lähiympäristössä.
 Koirien ruokinnassa ei olla vielä päästy paljoa pidemmälle, Africa syö 50/50 -mallilla lihaa ja kuivaruokaa sekaisin, kooikkerit syövät pelkkää nappulaa höystettynä milloin milläkin öljyllä, hapanmaitotuotteella, vitamiinilla tai kaikista-parhaimmalla-herkulla eli ihmisten ruoantähteillä. Tänään kooikkereitten ruoka-annos sisälsi raejuuston jämät ja raakaa maksaa, namnam. Huomenna on höysteeksi luvassa vain piimää ja pellavaöljyä, plääh.

Lauma jälleen koossa parin päivän eron jälkeen.

PS. Aurinkoisen syntymäpäivälahjasta paljastui vaaleansininen, minikokoa oleva WubbaKong! Se on Aurinkoisen suuhun juuri sopiva, se vinkuu ja se kelluu. Aurinko ei olisi voinut omasta mielestään parempaa, ei-syötävää lahjaa saada.



tiistai 13. tammikuuta 2015

Arkea

Arkirutiinit palasivat takaisin - mistä en pidä oikeastaan ollenkaan. Koirat pääsevät päivittäin lenkille ja olen välillä viihdyttänyt niitä opettamalla uusia temppuja sekä kertaamalla vanhoja. Niille arki on varmaan mukavaa, tasaista ja tuttua. Enkä minun pitäisi ottaa koiristani mallia, eikä vain harmitella sitä, kuinka tylsää, rutinoitunutta ja mielenkiinnotonta elämä voi välillä olla.

Viime viikolla oli tämän vuoden ensimmäiset agilitytreenit uudessa pienryhmässä, ja Sirius pääsi tällä kertaa mukaani. Rata näytti tältä:

Treenirata 07.01.2015

Aluksi rata tuntui vaikealta, toisaalta taas helpolta - ja niissä "helpoissa" kohdissa sitten ohjasin huonommin. Onneksi radan ehti menemään kaksi kertaa kunnolla läpi, joten toisella kierroksella pystyin muuttamaan ohjauskuvioita ja parantamaan suoritusta.
 Sirius yllätti: teki takaakierrot ja välistävedot erinomaisesti, seurasi ohjausta tarkasti ja haki hankalat keppikulmat kuin vettä vain! Vauhtiakin oli ihan hyvin, erityisesti putkissa Sirius kiihdytteli ja haukkui putkeen mennessään. Nähtävästi Sirius nautti ollessaan ainoa treenikoirani ja päätti näyttää, että kyllä 7,5-vuotias kooikkeri vielä jaksaa ja varsinkin osaa :)

 Tempuista sen verran, että parista otin videota ja laitoin ne jo sosiaaliseen mediaan. Aurinko oppi merkin kiertämisen parissa minuutissa, Siriukselle taas peruuttaminen on tuttua juttua, mutta nyt olen liittänyt mukaan käsimerkin ja pidentänyt matkaa pariin metriin. Hienosti menee kummallakin:

Aurinkoisen merkin kiertäminen
Sirius peruuttaa

 Nyt taas odotellaan, että säät lämpenisivät ja lumi sulaisi. Minulle riittää jo talvi, kylmyys, pimeys ja lumi. Onneksi sisällä on sähköpatteri (sekä vuokraan kuuluva sähkö!), ja osaan neuloa tarvittaessa vaatteita niin itselleni kuin koirillekin.
 Koirilla on viihdykkeenä sekä uusien temppujen opettelu että erikoisherkkujen syöminen, josta lopuksi kuvatodiste:

Erinäiset paahdetut possunosat ovat herkullisia!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Aurinkoisen juhlapäivä

 Maailman rakkain, ihanin ja suloisin Aurinko täyttää tänään 4 vuotta!

 Juhlapäivää on vietetty pitkällä lenkillä lumipyryssä, lihaisalla kakulla (josta myös Sirius ja Africa saivat osansa) sekä lämpötyynyn alla sohvalla. Minulta Aurinko sai lahjaksi herkkutäyteluun sekä viisi suukkoa - yksi jokaisesta vuodesta ja vielä yksi lisäksi tuomaan hyvää onnea.
 Huomenna Aurinko saa hieman myöhässä syntympäivävieraita (vanhempani) sekä yllätyslahjan, joka ei kuulemma ole syötävää. Saa nähdä, mitä Aurinkoisen paketista paljastuu :)

 Tähän päivään ja Aurinkoiseen itseensä sopii ehdottomasti parhaiten Aqualungin kappale "Brighter Than Sunshine". Kiitos, kun olet minun ❤


Love will remain a mystery,
But give me your hand, and you will see.
Your heart is keeping time with me.

What a feeling in my soul -
Love burns brighter than sunshine.
It's brighter than sunshine.
Let the rain fall, I don't care.
I'm yours, and suddenly you're mine.
Suddenly, you're mine.


Paljon onnea, mamman rakkain Aurinko.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Jälleen uusi vuosi

 Mihin tämä aika oikein kuluu? Se menee todella nopeasti eteenpäin, tuntuu etten pysy enää edes perässä. Viime vuosi meni hujauksessa ohi, eikä nyt suoraan sanottuna kauheasti käteen jäänyt.
 Monet ovat tehneet katsauksen kuluneeseen vuoteen, mutta minä en sitä halua tehdä. Monta unelmaa ja toivetta jäi toteutumatta, huonoja uutisia ja pettymyksiä sen sijaan riitti jokaiselle kuukaudelle - hyvä ettei jokaiselle viikollekin. Joitain onnistumisia sentään tuli ja iloakin sain jostakin irti. Silti vuosi 2014 jätti pahan maun suuhun, enkä todellakaan voi sanoa viime vuoden olleen erityisen onnellinen.

 Ensimmäiset agilitytreenit ovat tänään illalla: meille jaettiin vuoden alusta uudet ryhmät, ja minä hain itsenäisesti ohjautuvaan ryhmään, jossa on sentään pari tuttuakin kasvoa. Bonuksena ehdottomasti se, että pääsin sellaiseen pienryhmään, jossa on myös muita 3-luokassa kilpailevia koirakoita, jotka erittäin todennäköisesti osaavat neuvoa minua mahdollisissa ongelmakohdissa. Hain ryhmäpaikkaa vain yhdelle koiralle opiskelijan surkean taloudellisen tilanteen takia, joten ainakin tammikuun ajan treenaan Siriuksen kanssa.

 Vapaavuoroilla tuskin ehdin tammikuussa käymään, sillä aloitin juuri gradun kirjoittaminen. Gradusta täytyy olla osa (25-35 sivua) valmiina maaliskuun alkuun mennessä, joten tahti on ihan riittävän kova. Täyttä asiaa pitäisi osata kirjoittaa ja vielä ruotsiksi. Välillä kaduttaa, etten hakenut reaaliainetta pääaineeksi - olisin sentään saanut kirjoittaa akateemista suomea! Akateeminen ruotsi on nimittäin niin karmeaa, että oksat pois ja osa latvaakin. Tosiasia on se, että en todellakaan tule tarvitsemaan akateemista ruotsia aineenopettajana, mutta täytyyhän nyt yliopistossa vähän hienostella. Onpahan sitten sekin tehty.

 Kooikkereiden kanssa olen rallytokoillut edelleen kodin lämmössä, koska ulkona on ollut kylmä ja halli on ollut varattuna / täynnä agilityesteitä lauantaista eteenpäin.
 Mitään uutta liikettä en ole vieläkään alkanut kooikkereille opettamaan, ehkä pitäisi. Vanhoja liikkeitä olen vain vahvistanut, ja yrittänyt saada Aurinkoiselle lisää itsevarmuutta seuraamiseen. Erityisesti nopeudenvaihtelut tuntuvaat paineistavan Auria, nähtävästi oma kehonkieleni muuttuu merkittävästi kun lähden hölkkäämään tai kävelen hitaasti, jonka Aurinko sitten tulkitsee ärtyneisyydeksi (?). Pitänee ottaa nakkimakkara kauniiseen käteen, ja imuuttaa Aurinkoista seuraamisen aikana - eli palata melkein lähtöpisteeseen hetkeksi.
 Sirius taas sählää liikaa, varsinkin kiihdyttävien liikkeiden (seuraaminen juostessa, puolenvaihto) aikana ja niiden jälkeen. Se haukkuu, murisee, puree, kiirehtii edelle, ei keskity. Voiko tuo koira oikeasti olla 7-vuotias? :D
 Ilmoittauduin sentään kuunteluoppilaaksi rallytokokurssille, jonka PoKS järjestää tammikuun lopulla. Alkuun kuuluu tunti teoriaa ja sen jälkeen valinnainen määrä harjoitusten seuraamista. Kuunteluoppilaaksi menen yksinomaan rahatilanteen takia: säästän siinä jo 20€ kun en osallistu oman koiran kanssa harjoituksiin. Tämä on sieltä ja syvältä. Odotan vain sitä päivää, kun voin tehdä asioita ilman, että minun tarvitsee laskea jokaista euroa ja miettiä, riittäävätkö rahat loppukuun ruokaan.

 Ruoasta puheenollen, African kanssa on nyt ajateltu kokeilla 50/50 -mallia: puolet kuivaruokaa ja puolet lihaa. Tähän ovat johtaneet ihan käytännön syyt. Raakaruokaa on vain niin vaikea kuljettaa mukana eri reissuille, valmistaa, pakastaa, muistaa sulattaa ja annostella oikein, lisätä oikeita ravintoaineita sopivat määrät ja sälyttää tämä kaikki vielä hoitopaikan (yleensä minun tai Pasin vanhempien) niskoille.
 Kyllä, minä ja Pasi olemme mukavuudenhaluisia ja haluamme päästä koiranruokinnassa helpommalla. Tosin oikean ja hyvän kuivaruokamerkin valinta ei ole kovinkaan helppoa, koska markkinoilla on ihan liikaa koiranruokamerkkejä. Puhumattakaan siitä, mitä ravintoaineita niissä, mitä raaka-aineita niihin on käytetty ja kuinka paljon ne maksavat.
 Jokin seuraavista postauksista liittyy todennäköisesti vahvasti (kuiva)ruokintaan, siihen millaista on minun mielestäni hyvä kuivaruoka ja mitä merkkiä koirien (erityisesti allergikko-African) kanssa on päädytty kokeilemaan. Kooikkerithan söisivät vaikka pieniä kiviä ja varmaan eläisivätkin niillä, eli pääpaino on löytää ruikulawhippetille evästä.

 Loppuun esittely joululahjaksi saaduista uusista talvimantteleista (sekä Pohjois-Karjalan paukkupakkasesta). Heijastinnauhat ovat ainakin näkyvillä!