Monet ovat tehneet katsauksen kuluneeseen vuoteen, mutta minä en sitä halua tehdä. Monta unelmaa ja toivetta jäi toteutumatta, huonoja uutisia ja pettymyksiä sen sijaan riitti jokaiselle kuukaudelle - hyvä ettei jokaiselle viikollekin. Joitain onnistumisia sentään tuli ja iloakin sain jostakin irti. Silti vuosi 2014 jätti pahan maun suuhun, enkä todellakaan voi sanoa viime vuoden olleen erityisen onnellinen.
Ensimmäiset agilitytreenit ovat tänään illalla: meille jaettiin vuoden alusta uudet ryhmät, ja minä hain itsenäisesti ohjautuvaan ryhmään, jossa on sentään pari tuttuakin kasvoa. Bonuksena ehdottomasti se, että pääsin sellaiseen pienryhmään, jossa on myös muita 3-luokassa kilpailevia koirakoita, jotka erittäin todennäköisesti osaavat neuvoa minua mahdollisissa ongelmakohdissa. Hain ryhmäpaikkaa vain yhdelle koiralle opiskelijan surkean taloudellisen tilanteen takia, joten ainakin tammikuun ajan treenaan Siriuksen kanssa.
Vapaavuoroilla tuskin ehdin tammikuussa käymään, sillä aloitin juuri gradun kirjoittaminen. Gradusta täytyy olla osa (25-35 sivua) valmiina maaliskuun alkuun mennessä, joten tahti on ihan riittävän kova. Täyttä asiaa pitäisi osata kirjoittaa ja vielä ruotsiksi. Välillä kaduttaa, etten hakenut reaaliainetta pääaineeksi - olisin sentään saanut kirjoittaa akateemista suomea! Akateeminen ruotsi on nimittäin niin karmeaa, että oksat pois ja osa latvaakin. Tosiasia on se, että en todellakaan tule tarvitsemaan akateemista ruotsia aineenopettajana, mutta täytyyhän nyt yliopistossa vähän hienostella. Onpahan sitten sekin tehty.
Kooikkereiden kanssa olen rallytokoillut edelleen kodin lämmössä, koska ulkona on ollut kylmä ja halli on ollut varattuna / täynnä agilityesteitä lauantaista eteenpäin.
Mitään uutta liikettä en ole vieläkään alkanut kooikkereille opettamaan, ehkä pitäisi. Vanhoja liikkeitä olen vain vahvistanut, ja yrittänyt saada Aurinkoiselle lisää itsevarmuutta seuraamiseen. Erityisesti nopeudenvaihtelut tuntuvaat paineistavan Auria, nähtävästi oma kehonkieleni muuttuu merkittävästi kun lähden hölkkäämään tai kävelen hitaasti, jonka Aurinko sitten tulkitsee ärtyneisyydeksi (?). Pitänee ottaa nakkimakkara kauniiseen käteen, ja imuuttaa Aurinkoista seuraamisen aikana - eli palata melkein lähtöpisteeseen hetkeksi.
Sirius taas sählää liikaa, varsinkin kiihdyttävien liikkeiden (seuraaminen juostessa, puolenvaihto) aikana ja niiden jälkeen. Se haukkuu, murisee, puree, kiirehtii edelle, ei keskity. Voiko tuo koira oikeasti olla 7-vuotias? :D
Ilmoittauduin sentään kuunteluoppilaaksi rallytokokurssille, jonka PoKS järjestää tammikuun lopulla. Alkuun kuuluu tunti teoriaa ja sen jälkeen valinnainen määrä harjoitusten seuraamista. Kuunteluoppilaaksi menen yksinomaan rahatilanteen takia: säästän siinä jo 20€ kun en osallistu oman koiran kanssa harjoituksiin. Tämä on sieltä ja syvältä. Odotan vain sitä päivää, kun voin tehdä asioita ilman, että minun tarvitsee laskea jokaista euroa ja miettiä, riittäävätkö rahat loppukuun ruokaan.
Ruoasta puheenollen, African kanssa on nyt ajateltu kokeilla 50/50 -mallia: puolet kuivaruokaa ja puolet lihaa. Tähän ovat johtaneet ihan käytännön syyt. Raakaruokaa on vain niin vaikea kuljettaa mukana eri reissuille, valmistaa, pakastaa, muistaa sulattaa ja annostella oikein, lisätä oikeita ravintoaineita sopivat määrät ja sälyttää tämä kaikki vielä hoitopaikan (yleensä minun tai Pasin vanhempien) niskoille.
Kyllä, minä ja Pasi olemme mukavuudenhaluisia ja haluamme päästä koiranruokinnassa helpommalla. Tosin oikean ja hyvän kuivaruokamerkin valinta ei ole kovinkaan helppoa, koska markkinoilla on ihan liikaa koiranruokamerkkejä. Puhumattakaan siitä, mitä ravintoaineita niissä, mitä raaka-aineita niihin on käytetty ja kuinka paljon ne maksavat.
Jokin seuraavista postauksista liittyy todennäköisesti vahvasti (kuiva)ruokintaan, siihen millaista on minun mielestäni hyvä kuivaruoka ja mitä merkkiä koirien (erityisesti allergikko-African) kanssa on päädytty kokeilemaan. Kooikkerithan söisivät vaikka pieniä kiviä ja varmaan eläisivätkin niillä, eli pääpaino on löytää ruikulawhippetille evästä.
Loppuun esittely joululahjaksi saaduista uusista talvimantteleista (sekä Pohjois-Karjalan paukkupakkasesta). Heijastinnauhat ovat ainakin näkyvillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti