keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Summa summarum syyskuun alku

Pitäisi selkeästi päivittää blogia useammin, sillä puolet asioista on jo unohtunut siinä vaiheessa, kun vihdoin muka saan itseni koneen ääreen kirjoitustarkoituksessa.

Jokaviikkoisista rallytokotreeneistä voisi tietysti jotain kirjoitella, ainakin silloin kun minulle tulee jokin ahaa -elämys, tai koko treeni menee syystä tahi toisesta ilman perseelleen. Valitettavasti ensimmäinen vaihtoehto ei ole vielä toteutunut, ja toinen vaihtoehto on onneksi jäänyt toteutumatta.
Kahtena peräkkäisenä viikkona olen ollut erikoisen laiska ja saamaton, enkä ole jäänyt enää ensimmäisen treeniryhmän jälkeen VOI/MES -ryhmän treeneihin. Syynä myös se, että myöhään illalla ulkona on jo tähän aikaa vuodesta kylmää ja pimeää. Lisäksi sateessa treenaaminen ei kiinnosta minua pätkän vertaa, ja sitä vettähän on sitten taivaalta tullut kuin saavista tai vähintään lasten leikkiämpäristä kaataen.
Sisällä olen vähän treenaillut sitä, tätä ja tuota, mutta en mitään säännöllisesti järkevää. Koska suunnitelmalliset tavoitteet ja minä emme vain sovi yhteen.

Syyskuun alussa Sirius ja Soraya kävivät harjoituskoirina opiskelevilla koirahierojilla, eikä kyllä minulle ole näistä kahdesta tulevasta hierojasta mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Soraya rentotui niin paljon käsittelyn loppuvaiheessa (kun jumit oli saatu auki), että se torkahti. Ihan uskomatonta. Ovathan kooikkerit erittäin tottuneita kaikenlaiseen käsittelyyn jäsenkorjauksesta osteopatiaan, mutta silti. 
Aurinkoa ei valitettavasti hierottu, ja se lievästi sanoen harmitti rouvakoiraa. Auri marmatti häkissä hieronnan ajan (oli hierontahuoneessa mukana), ja kun laskin sen vapauteen, rouvakoira suorastaan heittäytyi patjalle, että "olisiko nyt minun vuoro?". Ei ollut, perhana. Aurinkoisesta moinen syrjintä oli ihan hirveän typerää.


Sitten kun arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi peruuntui, niin sain yllättäen kaksi vapaata viikonloppua (joista toinen tosin meni ihan vaan harakoille). Viimeisenä ilmoittautumispäivänä päätin osallistua Sorayan kanssa LAUKAn rally-tokokisoihin, koska eivätkä ne valitettavasti niitä tuloksia kotiinkaan tuo!
Sen päivän tuomariksi valikoitu meille jo melkoisen tuttu Minna Hillebrandt. Lähdin kisoihin ihan yllättävän rentona, tosin sanoin jo rataantutustumisessa tuomarinsihteerinä toimineelle Jaanalle, että lieköhän mustaan sadeviittaan sonnustunautunut tuomari millainen kauhu koirille?
Sorayalle oli. Ei se sadeviitta, eikä edes sadehattu vaan hirveääapuaperkele kirjavanvärinen iso sateenvarjo, jota tuomarinsihteeri piteli paperien yllä! Kesken täyskäännöskyltin Sorsa päätti nostaa metelin ja parin sekunnin epäröinnin jälkeen yritti näyttää mokomalle sateenvarjolle närhen munat. Onneksi Soraya lopetti ärhentelyn, kun komensin sitä melkoisen napakasti, ilmoitin uusivani kyltin ja otin koiran tiukasti haltuun.
Vähennyksiähän siitä seurasi; -1p kontrolli ja -3p uusinta, mutta 96/100p ja toinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Tuomari vielä kirjoitti tämän uusittavan kyltin kohdalle paperiin "hieno pelastus!" sekä loppukommentiksi "Kaunista ja tarkkaa menoa". No niin se kyllä olikin, hieno Sorsa (ja mokoma sontsa)

Sirius kävi sitten voittajaluokassa tekemässä nollakoirakkona sellaisen esimerkkisuorituksen että huhhuh! Ei yhden yhtä virhepistettä, eli epävirallisesti 100/100p! Minna kommentoikin heti radan jälkeen, että MIKSI en ilmoittanut Siriusta virallisesti kisoihin ja käski kehystää kyseisen arvostelulomakkeen. Että on se pappakoira edelleen huikea harrastuskoira!


torstai 31. elokuuta 2017

Koirien myyntisopimuksesta ja siihen liittyvistä ehdoista

Heti alkuun huomautettakoon, että minä en ole opiskellut hetkeäkään oikeustieteellisessä tiedekunnassa, ja tekstissäni saattaa olla sana- tai jopa asiavirheitä. Mikäli näin, pyrin korjaamaan niitä sitä mukaan, jos/kun joku laeista enemmän tietävä niistä huomauttaa.
Olen kuullut ja lukenut viime aikoina ihan uskomattomista koirien myyntiehdoista, sellaisista jotka voisi helposti riitauttaa (mikäli koiran ostaja tähän hommaan lähtisi) ja siinäpä sitten olisi kasvattajalla melkoinen selittely sekä korvausvelvollisuus edessä.
Kävin jalostusneuvojakurssin marraskuussa 2016, jossa käsiteltiin muun muassa näitä uusia (sekä myös vireillä olevia) sopimuksia. Kaikki ei ole vielä selkeää niin kasvattajalle, ostajalle kuin aivan SKL:n lautakunnallekaan, mutta täsmennyksiä ja muutoksia on käsittääkseni sopimuksiin tulossa.
Suomen Kennelliittohan siis uusi koiriin liittyviä myynti-, sijoitus- ja jalostussopimuksia vuonna 2016, ja nämä kyseiset sopimuspohjat ovat voimassa 31.12.2018 saakka.

Tältä näyttää nykyinen SKL:n sopimus koiran kaupasta, jonka liitteeksi voi kasvattaja halutessaan lisäehtoja. SKL on määritellyt lisäehdoiksi esimerkiksi terveystutkimukset, eli kasvattaja voi vaatia ostajaa käyttämään koiransa tietyissä terveystutkimuksissa.
Kiistelyä tästä on herännyt siltä osin, että tuleeko ostajan maksaa kaikki terveystutkimuskulut, osa niistä vai maksaako kasvattaja kaiken. Osa kasvattajista maksaa tietyn summan koiran ostajalle takaisin (yleisesti summat vaihtelevat 50-200€ välillä), kun koira on virallisesti terveystutkittu, olipa tätä terveystutkimusvaatimusta sitten kirjattu kauppasopimukseen tai ei.

Kuitenkaan koiran kauppasopimukset lisäehdot eivät SKL:n mukaan ”saa muodostua kohtuuttomiksi”. Suomen Kennelliiton sivuillakin todetaan seuraavaa:
Esimerkiksi kuluttajariitalautakunta on todennut, että jalostusoikeuden pidättäminen kauppasopimuksella myyjälle koiran koko elinajaksi on kohtuutonta ostajaa kohtaan ja yleensä tällaista ehtoa on kohtuullistettu esimerkiksi asettamalla jalostusoikeuden pidätykselle määräaika.

Mikä sitten on kohtuutonta?

Koiran asema lainsäädännössä
Juridisesti koira luokitellaan esineeksi (vrt. jääkaappi tai auto), jonka voi omistaa kuka tahansa oikeuskelpoinen henkilö, yritys tai yhtymä. Vaikka koira käsitetäänkin lain edessä esineeksi, se on kuitenkin elävä olento, joten koiraa koskee myös eläinsuojelulaki. Eläinsuojelulaki puolestaan määrittää koiran (vähimmäis)oikeudet. Tämä taas vaikuttaa siihen, että koiraa ei voi kohdella miten tahansa, vaan kaltoinkohtelusta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.  Lain puitteissa esimerkiksi jääkaappi saa olla ilman sähköä ja auto ilman polttoainetta, mutta koira ei saa olla ilman ruokaa ja vettä.

Koiran omistaminen ja mitä se merkitsee
Koiran omistaja on se, kenen nimissä koira on. Omistus- ja haltijaoikeus ovat eri asioita: haltija vastaa käytännön asioista, kun taas omistaja päättää koiraa koskevista asioista. Tämä menettely on nähtävissä sijoituskoirien kohdalla.
Koiran voi omistaa myös useampi ihminen, jolloin puhutaan yhteis- tai osaomistuksesta. Tässä tapauksessa kunkin omistajan osuus koirasta on yhtä suuri. Omistuksen kohteesta (eli koirasta) tehtävät päätökset on kuitenkin tehtävä yhdessä, mutta kukin omistaja saa myydä tai luovuttaa oma osuutensa koirasta muita osaomistajia kuulematta. Uusi omistaja ei kuitenkaan saa suurempaa tai parempaa oikeutta koiraan kuin mikä luovuttajalla oli.

Koiran omistaja voi myydä tai lopettaa koiran, käyttää sitä jalostukseen, koiraharrastuksiin, tai mihin tahansa haluamaansa asiaan lain puitteissa ilman, että tarvitsee siihen kenenkään suostumusta. Mikäli koiralla on useampi omistaja, tarvitaan koiraa koskevissa asioissa kaikkien omistajien suostumus.
Koiran kasvattaja nähdään lain edessä koiran edellisenä omistajana. Kun sopimus koiran kaupasta on tehty ja koira on maksettu kokonaisuudessaan, koiran uusi omistaja ei ole lain edessä velvollinen ilmoittamaan koiraansa koskevista päätöksistä kasvattajalle, mikäli kasvattaja ei ole koiran osaomistaja.
Näin ollen mikäli koiran kauppasopimukseen kirjataan esimerkiksi seuraavia asioita, ne eivät ole lain edessä valideja:
- kasvattajan/myyjän etuosto-oikeus mikäli omistaja joutuu luopumaan koirastaan
- ilmoitus kasvattajalle/myyjälle mikäli koiraa aiotaan käyttää jalostukseen
- ilmoitus kasvattajalle/myyjälle mikäli koira sairastuu vakavasti, kuolee tai lopetetaan

Koska lain edessä koiraa käsitellään esineenä, ei myyjällä ole oikeutta vaatia esineen uudelta omistajalta tällaisia asioita. Se on sama, kuin elektroniikkamyyjä vaatisi, ettei ostaja saa laittaa jääkaappinsa lainkaan maitotuotteita, tai autokauppias ilmoittaisi uuden farmarin omistajalle, ettei tämä muuten sitten saa ajaa kyseisellä autolla moottoriteillä.
Tuskin kovin moni ostaisi sellaista jääkaappia tai autoa, jonka käyttöä rajoitetaan, vaikka on kyseisen esineen kokonaisuudessaan itselleen lunastanut. Koirien kanssa tilanne on toinen, ja moni tunnollisesti noudattaa jokaista kauppasopimukseen kirjattua pykälää tietämättä, onko se pieni präntti todellakin lain puitteissa tehty.

Tekstin tarkoitus ei ole saada koirien omistajia ja ostajia hyökkäämään kasvattajien kimppuun, ja tivaamaan että ”miksi tähän on tällaista kirjattu, tämä ei ole pätevä”. Vaikka jokin pykälä ei olekaan lain edessä pätevä, ei se välttämättä ole vastoin lakia. Turha pillastua suotta.
Tärkeintä on, että niin koirien kasvattajat (myyjät) kuin ostajatkin osaavat suhtautua kriittisesti ja objektiivisesti näihin kauppasopimuksiin. Mikäli jokin kohta sopimuksessa epäilyttää, on asiasta parempi ottaa selkoa ulkopuolisen tahon avulla (kuten SKL:n tai jos tuttavapiirissä sattuu olemaan juristeja).
Koirien (ja ylipäätään eläinten) kanssa tunteet tuppaavat nousemaan herkästi pintaan, jolloin virhearvioita ja ylilyöntejä tulee. On totta, että osa koiria kauppaavista henkilöistä on epärehellisiä, ja he yrittävät hyötyä jokaisesta ostajasta tavalla tai toisella. Toisaalta, toinen osa haluaa vain saada koiralleen hyvän kodin, josta pidetään yhteyttä jatkossakin ja kerrotaan koiran kuulumisia.

Palatakseni vielä noihin kolmeen ylempänä kirjaamaani kohtaan, jotka usein kirjoitetaan koiran kauppasopimukseen, mutta jotka eivät ole valideja:

Koiran etuosto-oikeus:
Kasvattaja on todennäköisesti (ja toivottavasti) panostanut pentueeseen sekä niiden kotien etsintään paljon aikaa, vaivaa sekä rahaa. Kasvattajaa kiinnostaa, mitä hänen kasvateilleen kuuluu, missä päin maailmaa ne ovat ja kuinka ne voivat – tämä kaikki jo ihan jalostuksellisistakin syistä, esim. terveyden sekä luonteiden takia.
Mikäli omistaja syystä tai toisesta joutuu kuitenkin koirastaan luopumaan, haluaa kasvattaja usein tietää syyt. Miksi koirasta luovutaan, mitä asialle voisi tehdä, ja minne koira on menossa.
Kasvattaja saattaa haluta koiran itselleen, koska näkee siinä esimerkiksi harrastus/jalostuspotentiaalia. Tai kasvattaja haluaa etsiä itse koiralle uuden kodin varmistuakseen, että se pääsee (ainakin kasvattajan itsensä mielestä) sille oikeanlaiseen sekä hyvään kotiin. Toisinaan kasvattaja ei osta koiraa itselleen, mutta auttaa omistajaa etsimään sille uuden kodin.
Koiran omistajaa ei siis voi velvoittaa ilmoittamaan koiran myynnistä (mikäli hän omistaa koiran kokonaisuudessaan), mutta usein kasvattajan informoiminen hänen kasvattinsa myynnistä auttaa sekä koiraa että omistajaa. Uusi koti voi löytyä nopeammin ja koiraa auttaa nyt yhden ihmisen sijasta kaksi (tai jopa useampi). 

Koiran jalostuskäyttö:
Jotkut kasvattajat haluavat tietää, jos tai kun heidän kasvattejaan aiotaan käyttää jalostukseen. Kasvattajilla usein on tarkempaa tietoa esim. koiran sukulinjoista ja siellä ilmenevistä ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa koiran jalostuskäyttöön tai sen partnerin valintaan.  Omistajaa ei kuitenkaan voi velvoittaa ilmoittamaan koiran jalostuskäytöstä kasvattajalle, vaan hän saa teettää omistamallaan koiralla pentuja (mikäli muut ehdot täyttyvät, kuten esim. joillain roduilla PEVISA).
Lisäksi monissa roduissa on olemassa jalostustoimikunta, joka kartoittaa yhdistelmien riskejä sekä terveys- että luonnepuolelta. Omistaja voi pyytää myös jalostustoimikunnan kartoituksen oman koiransa jalostusta ajatellen, ja voi vielä lisäksi kysyä asiasta koiransa kasvattajalta halutessaan.
Avoimuus, yhteistyö ja rehellisyys ovat koiranjalostuksessa sekä -kasvatuksessa keskeisimpiä asioita, joten on kohteliasta ainakin ilmoittaa kasvattajalle koiran jalostuskäytöstä.  Kasvattaja saa ilmaista oman mielipiteensä asiaan sekä (mielellään) kertoa tietoa koiran suvun heikkouksista ja vahvuuksista, mutta loppukädessä koiran jalostuskäyttö on omistajan päätettävissä. 

Koiran sairastuminen tai kuolema:
Monesti kasvattajat pyytävät ilmoittamaan koiran sairastumisesta tai kuolemasta kirjaamalla sen kauppasopimukseen, mutta tämäkään präntti ei ole validi. Koiran sairaus sekä myös kuolema voivat kuitenkin antaa tärkeä tietoa kasvattajalle, olipa kuoleman syynä sitten fyysinen sairaus tai luonneongelman aiheuttamat konfliktit. Koiran kuoleman lisäksi olisi hyvä ilmoittaa siis myös kuolinsyy.
Mikäli koiran omistaja on SKL:n jäsen, hän voi halutessaan kirjata koiran kuolinpäivän ja -syyn KoiraNet -tietokantaan. Kasvattaja voi siis siellä mahdollisesti törmätä tietoon kasvattinsa menehtymisestä. Koiran kuolema on aina kova paikka, olipa syynä mikä tahansa. Kasvattajalta voi saada tukea vaikeassa tilanteessa koiran sairastuttua tai kuoltua.

Monet kasvattajat kirjaavat pentuoppaaseen ja sanovat vielä erikseen koiranpentua myydessään olevansa aina tavoitettavissa sekä valmiita auttamaan. Että he haluavat olla koiran elämässä mukana koko sen elämän ajan, vaikka se tarkoittaisikin vain paria sähköpostia vuodessa, jossa kerrotaan, että koira on ollut terve ja tykkää kauheasti palloista, mutta varasti grillistä makkaran. Vaikka tällainen viesti ei anna kovin monipuolista kuvaa koiran luonteesta tai terveydestä, kasvattaja saa tiedon, että koira on rakastettu perheenjäsen, se on edelleen hengissä eikä sillä todennäköisesti ole ainakaan mitään vakavia sairauksia tällä hetkellä. Tärkeintä että koira voi hyvin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että mikäli sopimuksen vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta tai epäilyttävät, on parempi tarkistuttaa sopimus/siinä lukevat asiat ennen allekirjoittamista. Useat kasvattajat eivät kirjaa tällaisia epäpäteviä virkkeitä sopimukseen kiusallaan, vaan he ajattelevat myymiensä koirien parasta ja haluavat todellakin tietää myös jatkossa, miten heidän kasvateillaan menee.
On hyvä tietää ja muistaa omat oikeutensa, mutta kuinka paljon se on omista oikeuksista pois, jos ystävyyden (tai ainakin yhteistyön sekä valitsemansa koirarodun hyvinvoinnin) nimissä ilmoittaa koiran kasvattajalle koiran niin hyvistä kuin huonoistakin kuulumisista edes silloin tällöin?
Ei, se ei ole velvollisuus eikä pakko vaan toive. Eikä se ole edes kovin vaikea toteuttaa.

__________

Kiitos oikoluvusta sekä avusta Heidille ja Tiinalle. 


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Menestystä ja menettämistä (Kiitos kaikesta Milo ♥)

Tämä kuukausi on pitänyt sisällään paljon muistelua, hyviä ja huonoja muistoja. Olen ollut tyytyväinen siihen, että molemmat tytöt aloittivat juoksunsa viikon välein, joten olen voinut hyvillä mielin jättää treenit väliin (seurassamme juoksunartut eivät voi osallistua treeneihin). Samalla myös Sirius on saanut pitää taukoa harrastamisesta.

Viime viikolla kuitenkin kaverini Tiia ja Lilli-aussi kävivät kanssamme treenaamassa rallytokoa, ja aiheeksi valittiin eräs avoimen luokan kisarata. Sirius on unohtanut sellaisen asia, kuin eteensä katsominen kävellessään, joten se törmäsi hyppyesteeseen. Huoh. Aurinko sen sijaan oli sitä mieltä, että hän ei halua laittaa herkkää juoksupyllyään märälle nurmikolle (eli istua), ennen kuin toisella käskyllä joka kerta. Soraya kävi muuten vain kierroksilla ja teki ihan omia ylimääräisiä kylttejään, kävi kokeilemassa houkutuksen tavaroita, tarjoamassa merkin kiertoa ja merkillä seisomista, ja mitä nyt vain ikinä keksikään hormoonihöyryissään.
Kaiken kaikkiaan treenit kuitenkin menivät ihan hyvin, sain korjattua jokaisen virheitä (myös omiani) ja palkattua koiria oikeasta suorituksesta. Houkutuksessa meinasi kyllä alkuun loppua usko Sorayan kanssa, mutta naksuttimen ja vastaehdollistamisen voimaa ei tässäkään pidä aliarvioida!

Aurinko ja Soraya pääsivät myös (juoksuisina) Ristiinan koiranäyttelyyn sekä erittäin ex tempore rallytokomölleihin, jotka järjestettiin koiranäyttelyn yhteydessä. Ystäväni Sarianna lähti matka- ja yöseuraksi sekä handlaamaan Sorayaa kehään. Lisäksi laitoin Sariannan kisaamaan rallytokossa Aurinkoisen kanssa, vaikka se ei ole ikinä kyseisessä lajissa kisannut tai edes aktiivisesti harrastanut.
Aurinko kuitenkin osasi hommansa, vaikka alkuun vähän ihmettelikin erilaista ohjausta sekä käskytystä. Minä itse kävin mölleilemässä Sorsan kanssa, joka tosin keksi jälleen pari omaa kuviota radalla (ja se vaati kaksi kyltin uusintaa)Molemmat tytöt saivat tasapisteet, eli 93/100p sekä tuomarinpalkinnot!
Yhtä hyvin meni itse näyttelykehässäkin, jossa tuomarina oli jälleen Virpi Montonen. Soraya esiintyi todella nätisti Sariannan kanssa, ja Aurinkoisesta oli hirmu hauskaa päästä minun kanssani kehään. Tuloksina Sorayalle NUO ERI1 SA PN3 SERT ja Aurinkoiselle VAL ERI1 SA PN1 ROP


"Erinomainen tyyppi ja hyvä sukupuolileima.
Hyvät mittasuhteet, erinomainen runko ja
luusto. Miellyttävä ilmeinen pää. Hyvä kaula,
tasapainoisesti kulmautunut. Lantiossa hieman
jyrkkyyttä. Hyvä häntä ja sen käyttö. Ei
parhaassa turkissa tänään. Liikkuu hyvällä
ryhdillä, sopivalla askelpituudella.
Reipas esiintyjä."

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Hyvä
sukupuolileima. Hyvä pää ja ylälinja. Hyvin
kulmautunut. Erinomainen tiivis runko. Hyvä
häntä ja väritys. Ei parhaassa karvassa tänään.
Liikkuu erinomaisella askelpituudella, hyvällä
ryhdikkyydellä ja tehokkaasti. Reipas esiintyjä."





























Viime viikon perjantaina sain sitten surullisia uutisia; Milon aika oli täynnä.
Milo oli ensimmäinen ikioma koirani, jonka sain vuoden ikäisenä ongelmakoirana. Ensimmäinen vuosi ei todellakaan ollut helppo, vaan se oli täynnä itkua, raivoa ja hammastenkiristelyä - onneksi oheen mahtui myös päiviä, jolloin jaksoin uskoa siihen, että minä osaisin kouluttaa ja Milo pystyisi oppimaan. Loppujen lopuksi päädyin Milon ansioista kouluttamaan koiria koiraseuroissa, kisaamaan tokossa ja ylipäätään harrastamaan aktiivisesti koiralajeja.
Olisin aikoinaan mielelläni ottanut Milon mukaani kun lähdin opiskelemaan, mutta se ei sopeutunut kaupunkiin eikä kerrostaloon, vaan oli järkyttävän eroahdistunut ja stressasi kaikista rappukäytävästä kuuluvista äänistä. Kun menin käymään vanhemmillani maalla, Milo nukkui koko sen ajan kun olin siellä käymässä. Raukka ei pystynyt rentoutumaan minun kerrostaloasunnossani. Milolle parempi ratkaisu oli siis jäädä vanhempieni hoiviin, jossa se elikin tyytyväisenä lähes 8 vuotta.
Milon kuolema ei tullut yllätyksenä. Sen kunto oli heikentynyt huomattavasti viime kesästä ja jo joulusta lähtien muun muassa minä itse olin sitä mieltä, että Milo-vaarin olisi parempi päästä jo sateenkaarisillan tuolle puolen.
Milolla oli usean vuoden ajan pieni lihaskasvain kyljessään, joka levisi laajemmalle alueelle viimeisen vuoden aikana. Lisäksi sillä todettiin viime vuonna sivuääni sydämessä, johon se söi lääkkeitä. Epäilyksenä oli myös, että Milo sairasti degeneratiivista myelopatiaa eli selkäytimen rappeumasairautta. Viimeisinä aikoinaan sen takapäässä oli lieviä halvausoireita sekä tunnottomuutta (kiputunto säilyi).
Milo laitettiin ikiuneen 14 vuoden, 7 kuukauden ja 3 päivän iässä. Se on suurenmoinen, pitkä ikä mille tahansa koiralle.


Kiitos Milo, Miloski, Milosevitz, Iso-Pälli, Sikari-Sakari, Möntti, Vaarikoira, Huupero. Toivon että siellä missä oletkin, on loputtomiin tennispalloja, appelsiineja, jäätelöä ja uimarantoja - ihan kaikkia sun lemppariasioita.
Nähdäänhän vielä?


Milo 22.01.2003 - 25.08.2017