maanantai 31. heinäkuuta 2017

Lomaa ja loistohetkiä(kin)

Heinäkuun piti olla lepokuukausi. Silti sekä Soraya että Aurinko (erittäin yllättäen ja ex tempore) osallistuivat toistaiseksi viimeiseen AgiRotuun Mikkelissä, ja lisäksi tytöt pyörähtivät myös virallisessa näyttelyssä.
Sirius on sentään oikeastikin saanut olla lomalla, tosin rallytokotreeneissä olen käynyt kaikkien kanssa kerran viikossa. Sen verran loma on näkynyt koirienkin arjessa, että en ole jaksanut enkä oikeastaan edes halunnut treenata niiden kanssa kotona mitään. On vaan oltu ja murjotettu, kun melkein joka päivä on satanut vettä ja ollut kylmä. Ihan niin kuin viime kesänäkin, ja sitä edellisenä.
Sellainen ikiroudan sulattava helleaalto olisi enemmän kuin tervetullut, mutta jäi haaveeksi tänäkin kesänä. Paskat.

Onneksi lämpötila on ollut sen verran plussan puolella, että matalien ja pienien lähilampien vedet ovat uitavassa kunnossa - ainakin koirille, jos eivät minulle. Sirius on tosin jättänyt uimisen lähes kokonaan tyttöjen riemuksi, nähtävästi pappakoiralle pitäisi ruveta ottamaan uintireissuille pelastusliivit mukaan.
Kyllähän Sirius siis ui, silloin kun se saa uida yksin ilman kiljuvia, roiskuttelevia ja läträäviä narttuja. Se kun jää vesilelun haussa auttamattomasti tytöistä jälkeen, kun ne laittavat turbovaihteen päälle ja lähtevät polskimaan kilpaa kohti veden pinnalla kelluvaa kohdetta. Pelastusliivin kanssa Siriuksesta olisi todennäköisesti jotain vastustakin, ja sekin saisi jonkin palkkion uimisestaan (eli ehtisi ehkä joskus hakemaan lelun ennen narttuja).
Ja pääsiväthän kooikkerit myös uimaan meressä, kun käytiin Pasin kanssa minilomalla Turussa koirien kanssa. Kovin oli suolaista tuo vesi!

AgiRodusta lyhyesti sen verran, että Aurinko nousi varakoiran paikalta kisaamaan. Edellistä agilitykerrasta rouvakoiralla oli vuosi. Toki nyt rallytokossa on tullut putki ja hypyt vastaan, mutta siihen se on jäänytkin.
Mutta mitä; Aurinko teki todella hienon ja nopean nollaradan, otti kontaktit, teki kepit hyvällä vauhdilla ja kirmasi kilpaa maaliin  minun kanssani! Rakas Rouvakoira, siihenpä oli hyvä lopettaa meidän agilitymme kertakaikkisesti (eikä suinkaan siihen, että viime kesänä viimeiset agilityt loppuivat meidän osaltamme Aurin selkätulehduksen uusiutumiseen...). Aurinkoisen joukkue pääsikin kisaavissa medeissä 7. sijalle!
Soraya kisasi ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa agilityssa alomedi-joukkuessa. Minä itse hieman sekoitin pakkaa (jonka seurauksena ostin vihdoin ja viimein treenitaskun!), mutta Sorsa oli nopea ja taitava ♥ Alomedijoukkue saikin sitten loppujen lopuksi hopeaa!
Erinomainen päivä lopettaa meidän kaikkien agilityuramme, olkoonkin epäviralliset kisat. Hauskempaa minulla silti siellä oli kuin agilityn parissa aikoihin.


Rallytokon osalta ei ole mitään erikoisen mainittavaa, Soraya on treenannut vähän avoimen luokan hommia ja olen yrittänyt parantaa sen seuraamista. Sorsa jää helposti liian taakse seuraamaan ja kontakti saisi olla erityisesti käännöksissä parempi. Onneksi ei ole kiire mihinkään tämän asian suhteen.
Siriuksella seuratessa peruuttaminen on hankalaa, se lähtee helposti peruuttamaan vinoon ihan omia reittejään. Lisäksi koiran seuratessa oikealla puolella koiraanpäin käännökset ovat Siriukselle todella hankalia. Tuntuu ettei se hahmota voivansa kääntyä oikealle ollessaan minun oikealla puolellani. Tätä täytyy todennäköisesti harjoitella ihan erinäisten apuvälineiden (pesuvati, kosketusalusta...tms.) kanssa.
Myös Aurilla oikean puolen seuraamisessa käännökset ovat vielä vaiheessa, kuten myös peruuttaminen. Aurinko ja Sirius tosin osaavat monia sellaisia asioita, kuten käännöksiä ja merkin, jotka tulevat vastaan vasta mestariluokassa. Pitäisi tässäkin muistuttaa itseään, että ei ole mikään kiire.
Tiedän kyllä, että Sirius alkaa olla iäkäs, mutta toivon että sillä olisi vielä pari kisavuotta jäljellä. Aurinkoisen kanssa taas kisavuosia on melkein saman verran vielä edessä kuin takana. Sorayan kanssa ei olla edes päästy oikeasti alkuun. Meillä on vielä paljon aikaa.

Heinäkuun puolessa välissä saatiin sitten whippetseuraa tänne Järvisuomeen, eli siskoni Tiina ja Kiki Pop & Ponyo. Alun jähmeyden jälkeen serkukset Sorsa ja Ponno löysivät yhteisen sävelen niin sisällä kuin ulkona, ja ulkona myös muut koirat päättivät leikkiä (juosta päättöminä peräkkäin ja huutaa) keskenään. Ehdittiin käydä uimassa (monta kertaa), juoksemassa hiekkakuopalla, juoksemassa metsässä, juoksemassa pellolla (jossa whippetit kamppasivat minut kumoon), juoksemassa suolla ja juoksemassa pihaa ympäri. Hitsin hauska pitkä viikonloppu siis!

Suonenjoen ryhmänäyttelyssä oli ihanan lämmin, onnistuin hieman jopa polttamaan yläselkääni siellä, mutta punoittava nahka on kaiken sen arvoista. Jokaisesta hellettä muistuttavastakin lämpöaallosta on nautittava täysillä!
Koskapa molemmat tytöt oli näyttelyyn ilmoitettu, ja ajatuksena oli saada kasvattajaluokkaankin koirat esille, Aurinkoa pääsi esittämään paras ystäväni Roosa, kun taas minä itse handlasin Sorayaa.
Tuomarina kooikkereille toimi (tuomarinvaihdoksen jälkeen) Virpi Montonen, joka käsitteli nätisti koiria ja antoi pitkät, kokonaisvaltaiset arvostelut.
Lisäksi Sorayan veli ja Aurinkoisen pentu Ralli (M. Öinen Kuuntanssi) oli ROP, Aurinkoisen äiti Tipi (M. Unilintu) ROP-VET ja Muskettikoiran -kennel ROP- sekä BIS3-kasvattaja! Ihan huikeaa!


Soraya NUO ERI1 SA PN2 SERT: Ihastuttava asenteinen, pirteä juniori,joka voisi olla hieman tiiviimpi mittasuhteitaan. Runko saa vielä täyttyä. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvahapsut. Hyvä kaula ja ylälinja. Edestä riittävästi kulmautunut, takaa hyvin kulmautunut. Lyhyehkö olkavarsi. Liikkuu riittävällä askelpituudella erinomaisella tehokkuudella ja ryhdikkäästi. Hyvänlaatuinen ja -värinen karvapeite. Ihastuttava kokonaisuus.

Aurinko VAL ERI1 SA PN1 VSP: Erinomainen, laadukas valio, joka tänään harmillisen karvaton. Erinomaiset mittasuhteet & runko. Hieman turhan vahva kallo-osa, hienot korvahapsut. Hyvin kulmautunut, erinomainen rintakehä, luusto, lihaksisto ja häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja hyvällä tehokkuudella. Upea pirtsakka esiintyjä.

This smells fishy! (Acana Pacific Pilchard)

"Tää on miun!"
Meille saapui toinen testattava ruokapussukka, joka oli tällä kertaa Acana Pacific Pilchard. Ainoa eläinperäisenä proteiininlähteenä tässä kyseisessä kanadalaislähtöisessä eväässä toimii sardiini, joka on ruoan sivuston tietojen mukaan pyydystetty Tyynestä Valtamerestä. 

Pasific Pilchardin tuoksu iski vasten naamaa heti kun pussin aukaisi. Todellakin kalaista. Koirista moinen haju oli erittäin hyvä, ne istuivat keittiön portin takana kirsut kippurassa ja sieraimet levällään, kun sekoittelin Sorayalle uutta kuivaruokaa vanhan sekaan. Toki myös aikuis-/senioriosasto eli Aurinko ja Sirius saivat maistiaiset sponsorisäkistä sekä pussin saavuttua että treeninameina kotona. 
 
Ravintoainesisällöltään sardiinisapuska vastasi meidän edellistä Acana-testinappulaamme eli Yorkshiren possua, mutta laitetaan nyt tähänkin kuvaus suoraan SlnImportin sivuilta copypastella:

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 31 %, Raakarasva 15 %, Raakakuitu 5 %, Hehkutusjäännös 7,5 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,1 %, Fosfori 0,9 %, Omega-6 2,5 %, Omega-3 1,5 %, DHA 0,4 %, EPA 0,3 %, Glukosamiini 700 mg/kg, Kondroitiini 900 mg/kg.

ENERGIAJAKAUMA
Metabolinen energia on 3393 kcal/kg. Energiajakauma koostuu 32 % proteiineista, 38 % rasvoista ja 30 % hedelmistä ja vihanneksista.

Tästä ruoasta haju jäi voimakkaasti käsiin, erityisesti mikäli käytin nappulaa treeninamina kotona, jolloin yllättäen sitä joutui myös kynsien alle. Sardiini tuoksahti pitkään näpeissä, mikäli ei ollut mahdollisuutta käsien pesuun astetta tehokkaammilla hajunpoistosaippuoilla. Edelleenkin, koirille tämä odour kelpasi mainiosti.
Miinuksena minun (ja puolisoni kannalta) on nimenomaan tuo haju, koska myös Soraya haisi erittäin vahvasti kalalta ruokaa syötyään. Eikä haju hälvennyt kovinkaan nopeasti, vaan tästä merellisen muhevasta tuoksusta saatiin nauttia aina aamuun asti, kun Sorsa tuli hönkimään hyvät huomenet.

Nähtävästi possunappulaa voimakkaampi haju sai Pasific Pilchardin myös maistumaan paremmin. Kuivaruoka hävisi vähän nopeammin kupista ja Soraya esitteli itsensä-ympäri-pyörimis-tanssiaan, kun kannoin ruokakuppia sen eteen. Kyseinen piruettipyörähtely ilmaisee siis innostusta ja hyvää ruokaa. (Superhyvää ruokaa ja isoa innostusta säestää tanssin lisäksi yninä, joka muistuttaa jotakin jodlauksen ja mongolian kurkkulaulannan yhdistelmää.)

Sitten vatsa- ja suolistoasioihin.
Ilmavaivat eivät vaivanneet, eikä närästys nähtävästi poltellut kurkussa. Tällä kalapohjaisella kuivaruoalla päästiin kahteen kakkauskertaan päivässä, eli ei huonosti ollenkaan. Ulosteet olivat edelleen pehmeitä ja melko haisevia, mikä saattoi toki johtua myös siitä, että löysä uloste ei tyhjennä anaalirauhasia kunnolla. Yllättäen pahin lemu katosi, kun tyhjensin itse Sorayan melkoisen täynnä olevat anaalirauhaset. Ulosteen olomuoto ei siltikään hirveästi muuttunut, vaan pysyi hieman liian pehmeänä ajatellen nimenomaan anaalirauhasten tyhjentymistä (jostakin syystä Sorayalla ja myös sen vanhemmilla anaalirauhaset täyttyvät nopeasti).

"Hyvää, voin ottaa!"
Lopputulema on se, että Acana Pasific Pilchard oli koirien mielestä paremman makuista (ja tuoksuista) kuin moni muu kuivaruoka. Maistuvuudesta ja sulavuudesta plussaa. Pehmeät ulosteet taas aiheuttavat miinusta, samoin kuin hajuhaitta joka levisi sekä pussista että Sorayan suusta - siis hajuhaitta meille ihmisille!
Asteikolla 1-10, tämä kanadalainen sardiinisafka saa arvosanakseen 8.

Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Work(ing it) out

Maanantaina oli viimeiset agilitytreenit niin Sorayalle kuin minullekin. Oman ryhmän ohjaamisen lopettaminen oli haikeampaa kuin itse lajin lopettaminen. Jatkan kuitenkin kouluttamista rallytokon parissa heti heinäkuusta alkaen.
En tiedä, lopetanko agilityn lopullisesti vai jatkanko sitä joskus. Nyt ainakin agility on tauolla siihen asti, että Soraya on terveystutkittu perusteellisesti. Enkä tiedä, että aloitanko agilitya ollenkaan seuraavan koirani kanssa. Pelkään koiran menevän agissa rikki, eikä laji siksi tunnu mielekkäältä.
Viimeisistä treeneistä jäi kuitenkin ihan hyvä mieli. Alla video Sorayan vikoista treeneistä maanantain ryhmässä. Kiitos kavereille ja kouluttajalle erityisesti!



Torstaina oli myös tämän kauden viimeiset rallytokoharkat. Heinäkuun myötä vaihtuu niin ryhmä kuin ohjaajakin. Soraya pääsee alo/avo-ryhmään treenamaan, kun taas Sirius ja Aurinko jakavat ryhmäpaikan voi/mes-ryhmässä.
Onneksi vihdoin pääsen ohjattuun ylempien luokkien ryhmään harjoittelemaan, meillä on monen monta kompastuskiveä erityisesti mestariluokkaan ajatellen, eikä se voittajaluokassa vaadittu peruutuskaan ole todellakaan kisavalmis. Sorayan kanssa haetaan vielä sitä yhteistä tekemistä, tempon yhteen sovittamista ja nimenomaan Sorsalle toimivia ohjauksia. Toki myös liikkeet tarvitsevat vielä lisää vahvistamista sekä varmuutta, ennen kuin voidaan edes ajatella kisaamista avoimessa luokassa.

Tänään sitten tein jotakin sellaista, mitä en ole tehnyt yli kolmeen vuoteen; kävin ohjatuissa tokotreeneissä! Jestas sentään.
Tokosäännötkin ovat muuttuneet tässä välissä, ja olin välillä ihan pihalla siitä, mitä minun pitäisi tehdä ja mihin pitäisikään kävellä tai pysähtyä. Ihmekään, jos koiratkin olivat aika ajoin hieman pöllämystyneitä minun yhtäkkisistä suunnanmuutoksistani ja töksähtelevästä ohjauksestani.
Täytyy silti sanoa, että Sirius olisi pientä hiomista ja ruudun opettelua vaille valmis avoimeen luokkaan. Aurinkoisella liikkeet kaipaavat lähinnä muistuttelua ja vahvistusta, noutokapulan pito on toki meille sellainen ikuisuusprojekti, koska kapulan voi kyllä noutaa mutta suuhun sitä ei voi oikein kädestä ottaa.
Toki molemmat kooikkerit kaipaavat rutiinia tokoon sekä ns. turnauskestävyyttä eli palkattomuutta. Mutta eivätköhän nuo mahdolliset tokostartit jää joka tapauksessa ensi vuodelle, joten tässä on aikaa harjoitella.

Soraya oli ihan superhieno. Sorsahan ei oikeasti osaa tokoa - sen kanssa on tehty agilitya, näyttelyhommia, vähän jälkeä, vähän rallytokoa. Onhan RT:ssä toki samoja elementtejä kuin tokossa, mutta myös paljon erilaista. Sorayan innokkuus tehdä hommia on jotain, mistä olen iloinen.
Toki silläkin on huonoja päiviä ja juoksut sekä valeraskaudet saavat sen mielialan heittämään voltteja hormoonien kanssa, mutta yleisesti ottaen Sorsa on aina ihan fiiliksissä päästessään tekemään jotakin. Ja niin se oli tänäänkin.
Sain palkattua sitä tosi intensiivisistä perusasennoista, hyvästä seuraamisesta, liikkestä maahanmenosta ja jopa liikkeestä seisomisesta! Sitähän Soraya ei oikeasti osaa, enkä ole sitä treenannut. Toki Sorsa osaa käskyt "seiso" (=näyttelyseisonta) ja "odota". Mutta tadaah, käskimerkillä ja sanalla "seis" Soraya pysähtyi nätisti paikoilleen seuruussa, ja minä ehdin ottaa kolme askelta eteenpäin ilman koiraa, ennen kuin edes tajusin palkata sen! Otettiin sitten pari toistoa, jossa palkka tuli heti yhden askeleen päässä, että Soraya saa palkan oikeasta toiminnasta heti eikä kohta.


Kaiken kaikkiaan ainakin tästä tokoilukerrasta jäi tosi hyvä fiilis. Toivottavasti se säilyy ja minäkin innostun edes alimpien luokkien verran kouluttamaan koiriani. Ylemmät luokan kirjaimellisesti pilkunviilauksineen jätään suosiolla muille, tokoa vakavammin harrastaville.
Intoa mihinkään SM-tasolle ei edes ole, mutta kyllähän se TK1 ja/tai TK2 tittelinä koiran nimen edessä on aika mukavaa katsottavaa. Ja jos se ei muusta kerro, niin siitä että koira on koulutettavissa, ja että minä itse osaan edes jotakin kouluttajana.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Menestys maistuu mansikoilta - eli makealta

Kesäkuun alussa suuntasin viikonlopuksi Eestin puolelle Annan, Hiisin ja Heran kanssa, tarkemmin ottaen Tallinnaan. Nauroinkin, että tämä on Aurin ja Hiisin myöhästynyt häämatka, mutta valitettavasti vain kolmas pyörä eli Hera-basenji oli koko ajan häiritsemässä pariskunnan kahdenkeskistä rauhaa.
Reissua ajatellen ikävä kyllä minä voin pahoin laivassa, mutta onneksi matkapahoinvointilääkkeet on keksitty. Matkaseuralaiseni Aurinko sen sijaan matkusti hytissä varsin tyytyväisenä sekä meno- että paluumatkalla. Se nukkui vieressäni sängyllä tai istui hytin pyörällä ikkunalla katsellen vaaleansinistä merta sekä ikkunan korkeudelle liihottelevia lokkeja.
Tallinnassa tuli käveltyä ehkä vähän liikaakin kenkävalintaa ajatellen, mutta oli reissu silti sen arvoinen. Ihan senkin takia, että Aurinko esiintyi Tallinnan voittajanäyttelyssä tuomari Catherine Collinsin (Irlanti) edessä kerrassaan ihanasti ja tulokseksi saatiin VAL ERI2 SA PN2 SERT VARA-CACIB (joka vahvistuu CACIBiksi).
Aurinko sai siis kaksi uutta titteliä: Eestin muotovalio sekä kansainvälinen muotovalio ♥ Tämä siis tarkoittaa sitä, että Aurinko tuskin enää ulkomaisissa näyttelykehissä nähdään, ei ainakaan ennen veteraaniluokkia jotka avautuvat meille kahden vuoden päästä.
Matkaseuralaisemme Hiisi (Sorayan isä) sai Tallinnan voittaja -tittelin, cacibin ja VSP-ruusukkeen kotiin viemisiksi.

Tästä pari viikkoa eteenpäin oli sitten ässien vuoro. Sirius osallistui ihan tarkoituksella LAUKAn joukkueessa rally-tokon piirinmestaruuskisoihin, Soraya taas ilmoittautui viime tipassa ja puolivahingossa, koska sen virallinen kisaura oli tarkoitus aloittaa vasta joskus ensi vuonna (jos silloinkaan). Sorayan osallistumisen myötä saatiin kuitenkin toinenkin joukkue meidän koiraseuraltamme PiirM-kisoihin, joten siitä sitten uramme urkeni.
Jämsässä järjestettävissä kisoissa tuomarina toimi Hannele Pirttimaa. Alokasluokan rata oli helpohko, ei mitään hirvittävän vaikeita tehtäviä (kuten spiraalia juosten tms), kun taas voittajaluokan rata vaati paljon koiran hallintaa sekä ihan oikeaa tehtävien osaamista.

Onneksi minulla on taitava Sirius, joka minun virheistäni huolimatta onnistui radalla hienosti, sai juuri hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta eli 70/100p
Minä astuin koiran varpaille (uusin kyltin -3p), annoin väärän käskyn (uusin kyltin -3p ja annoin liian suuren vartaloavun -3p), käännyin väärin (tvä -10p) ja laskin peruutuksessa askeleet päin honkia (tvä -10p). Vielä yhden pisteen menetimme jostakin vinoudesta, mutta Siriuksen asenne radalla oli ihan mahtava ja se teki töitä juuri niin kuin minä pyysin!
RTK3-koulutustunnus on enää yhden hyväksytyn tuloksen päässä.

Soraya yllätti minut täysin. Meidän treenaamisemme on ollut sellaista vähän-sinne-päin. Seuraaminen on ollut lähinnä namilla imuuttamista, ja perusasennoissa on vielä vahvat käsiavut mukana. Lisäksi minä inhoan hihnaa, en ikinä osaa päättää kummassako kädessä se olisi milläkin kyltillä parempi, sotkeutuuko se johonkin, kiristyykö se, häiritseekö se koiran suoritusta. Siksipä Soraya on treenannut aina ilman hihnaa, pieniä pätkiä kerrallaan eikä koskaan täyspitkää alokasluokan rataa. Pari viimeistä treeniä ennen kisaa otin ihan harjoituksen vuoksi hihnan kanssa, että homma ei ainakaan siihen kaatuisi.
Sorsaa se hihna ei häirinnyt. Ainoa mikä häiritsi Sorayaa, olin minä sekä valokuvaaja, jota Soraya olisi halunnut käydä katsomassa (talutin kiristyi -1p). Yksi lähestyminen meni huonoksi, koska ajauduin ihan liian lähelle kylttiä, eikä koira olisi mitenkään voinut suorittaa eteenistumista (uusiminen -3p). Enkä myöskään alokasluokan radalla osannut laskea askeleita, vaan jouduin uusimaan toisenkin kyltin (-3p).
Siihenpä ne pistevähennykset sitten jäivätkin. Minä maltoin kävellä Sorayan kanssa rauhallisesti, annoin selkeät ja lyhyet käskyt, kehuin reilusti ja annoin koiralle aikaa tehdä tehtävän rauhassa loppuun. Tuloksena olikin 93/100p sekä tuomarinpalkinto "iloisimmasta radasta ja erinomaisesta yhteistyöstä"!
Voi Sorsanpoikanen minkä teit


Heinäkuu ollaankin sitten täysin vapaalla virallisista kilpailuista, joihinkin möllikisoihin/mätsäreihin olen todennäköisesti osallistumassa kaikkien kanssa, mutta ennen kaikkea nyt nautitaan lomasta sekä kevätkauden hienosta menestyksestä rallytoko- ja näyttelyrintamilla.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Yorkshiren possua à la Acana

Itse koe-eläin Soraya äärimmäisenä oikealla.
Tammikuussa pääsi käymään niin, että Acana sponsoroi meitä vuoden 2017 ajan lähettämällä erinäisiä ruokapussukoitaan, jotta kooikkerit pääsevät kokeilemaan erilaisia kuivaruokia. Minä sitten kirjoitan havaintojani näistä kyseisistä Acanan tarjoamista ruoista tänne blogiin.

Koska ruokapussi on vain 2kg kokoinen, ei siitä riitä pitkään testaukseen kolmelle spanielille. Siispä varsinaiseksi testaajaksi valitsin Sorayan, joka on lauman nuorin, nirsoin ja herkkävatsaisin koira.
Sanottakoon nyt tässä vaiheessa, että Soraya ei ole oikeasti nirso eikä nyt erikoisen herkkävatsainenkaan, mutta toisinaan erikoisempi ruoka-aine aiheuttaa Sorsalle ilmavaivoja, eikä se "sisäänhengitä" ruoka-annostaan samalla tavalla kuin emänsä Aurinko. Toki kaikki kooikkerit saivat ruoasta pienet alkupalamaistiaiset.

Ensimmäisenä testattavaksi saapui Acana Yorkshire Pork. Se kuuluu Acana Singles -sarjaan, jossa kuivaruoat sisältävät vain yhden eläinproteiinin lähteen. Lisäksi Singles -sarjan ruoat ovat perunattomia ja viljattomia. SLN-importin internetsivustolla tuotetta kuvaillaan seuraavasti: 

Albertan preeriatiloilla kasvanutta possua

ACANA Yorkshire Pork on herkkävatsaisille ja allergisille koirille tarkoitettu ruoka. Ruoan valmistukseen käytetään 50 % Albertan preeriatiloilla kasvanutta possua. Liha, maksa ja sisäelimet, luonnollista ruokavaliota mukailevassa WholePrey -suhteessa, vähentävät synteettisten lisäaineiden tarvetta. Kylmäkuivattu maksa houkuttelee nirsompiakin ruokailijoita. Tuoreesta kurpitsasta saadaan runsaasti liukoisia kuituja, jotka hellivät herkkää vatsaa.

VALMISTETTU KÄYTTÄEN AINUTLAATUISIA RAAKA-AINEITA:
50 % Yorkshire possua
50 % Vihanneksia, hedelmiä, kasveja ja marjoja
0 % Gmo raaka-aineita, perunaa tai viljaa

Aloitetaan siis vatsa-asialla, eli suoliston tuotoksilla.
Alkuun Sorayan uloste muuttui löysemmäksi, vaikka sekoitin Yorkshire Porkia tietenkin entisen kuivaruoan sekaan muutaman päivän ajan, ennen kuin Soraya siirtyi syömään ainoastaan Acanaa. Kun säkin pohja alkoi lähestyä, myös kakka alkoi kiinteytyä. Vähimmilläänkin Soraya kakkaa 2 kertaa päivässä, Acanan kanssa päästiin 3 (t)ulostuskertaan.
Ilmavaivoja en huomannut Sorayalla olevan, eikä ruoka aiheuttanut närästystä. Ulosteen haju oli melko mellevä eritysesti alkuun, ja jatkoi katkuaan aina ruokapussin loppuun asti. Toki kakka haisee aina, mutta tämän ruoan myötä siihen tuli voimakkaampi vivahde.

Seuraavaksi sitten siihen, mitä tämä Yorkshiren possusta valmistettu kuivamuona oikeastaan sisältääkään. Minä en ole koiranruoka-alan asiantuntija, ja puhun vain omasta kokemuksestani - tai oikeastaan koirieni kokemuksesta, jossa olen ollut sivustaseuraajan asemassa. Minä itse olen maistanut koirannappulaa viimeksi lapsena, jolloin totesin sen koostumuksen olevan perin kuiva ja kummallisen hajuinen, joskin maku oli ihan OK.

KOOSTUMUS
Tuore yorkshire possu (16 %), kuivattu possu (16 %), kokonainen vihreä herne, kokonainen punainen linssi, tuore possunmaksa (6 %), possunrasva (6 %), tuore possun munuainen (4 %), tuore kokonainen talvikurpitsa, kokonainen kikherne, kokonainen vihreä linssi, kokonainen keltainen herne, kuivattu possu rusto (2 %), linssikuitu, merilevä (1,2 %) (puhdas DHA ja EPA:n lähde), tuore kokonainen kurpitsa, kuivattu ruskolevä, kylmäkuivattu possunmaksa (0,1 %), suola, tuore kokonainen karpalo, tuore kokonainen mustikka, sikurinjuuri, kurkumanjuuri, maarianohdake, takiaisen juuri, laventeli, rohtosalkoruusunjuuri, ruusunmarja.

Lisäravinteet (per kg): Teknologiset lisäravinteet: tokoferoli uute luonnollista alkuperää. Ravitsemukselliset lisäravinteet: D3 -vitamiini: 500 KY, E-vitamiini: 100 KY, E6 (sinkki): 100 mg, E4 (kupari): 10 mg. Muut lisäravinteet: Enterococcus faecium NCIMB10415: 600x10^6 CFU.

RAVINTOAINEKOOSTUMUS
Raakavalkuainen 31 %, Raakarasva 15 %, Raakakuitu 5 %, Hehkutusjäännös 7,5 %, Kosteus 12 %, Kalsium 1,2 %, Fosfori 0,9 %, Omega-6 2,6 %, Omega-3 0,9 %, DHA 0,15 %, EPA 0,1 %, Glukosamiini 600 mg/kg, Kondroitiini 800 mg/kg.

Vaikka tähän Acanaan ei olekaan laitettu sitä perunaa eikä viljoja,vaan siitä löytyy jos jonkinlaista kurpistaa, hernettä ja linssiä, sekä tietysti niitä marjoja, yrttejä etc. En kuitenkaan valita, mikään näistä käytetyistä ruoka-aineista ei ainakaan 2kg ruokapussin jälkeen vaikuttanut aiheuttaneet Sorayalle mitään dramaattisen negatiivista.
Nappulan koko oli sopiva pienehköllekin koiralle, hampaille on vähän pureskeltavaa, eikä nappula ole niin pieni, että se menisi koiran sieraimesta sisään. Käsiin nappulasta jäi hajua sekä vähän rasvaa ja pieniä murusia itse nappulasta. Mikäli nappuloita liotti (omat koirani syövät ne turvottamatta), ne paisuivat 1,5 -kertaisiksi, mutta eivät oikeastaan murentuneet nesteeseen.
Yorkshire Porkissa on melko vähän rasvaa, ainakin verrattuna niin muihin kuivaruokiin, joita Soraya on syönyt. Yleensä tarjoilen sille nappulaa, joka on tarkoitettua pennuille tai aktiivisille koirille - niisä rasvamäärät tuppaavat olemaan siinä 20% tienoilla. Proteiinia toivon ruoassa olevan vähintään 30%, mielellään jopa enemmän. Sen Acanan possu tarjoaakin. Mutta vaikka rasvan määrä oli matalampi, ei Soraya suinkaan laihtunut tällä ruoalla, vaikka annoin sitä saman määrän kuin edellistäkin kuivaruokaa (eli 1,5-2dl päivässä sekä höysteet).

Ja sitten tietysti se viimeinen asia, eli maistuvuus:

KYLMÄKUIVATTUJA RAAKA-AINEITA - LUONNOLLISTA MAKUA
Champion Petfoodsin omissa keittiöissä kylmäkuivattu tuore maksa antaa lisää makua, josta nirsommatkin koirat pitävät.

"Ite haiset. Mä voin ottaa lisää
sitä possua, kiitos." t. Soraya
No, kyllähän tuo possunappula upposi hyvin. Pussia avatessa tuoksu ei ollut mitenkään etova tai sieraimeen survoutuva, vaan hieman kostea, lihainen tuoksu. Vaikka kuivaruoka katosi parempiin suihin, ei sen maistuvuus ollut ihan huippuluokkaa.
Kun jokin on kooikkereista erityisen hyvää, ne kuolaavat koiraportin takana ja vinkuvat, kun laitan niille muonaa kuppeihin. Acanan Yorkshire Pork ei aivan tällaista reaktiota aiheuttanut, mutta yksikään nappula ei myöskään jäänyt syömättä. Ne maistuivat myös hyvin lenkeillä palkkana, joten sanoisin Sorayan pitäneen possupapanan mausta.

Kaikkinensa sain Sorayan (ja vähän kahden muunkin kooikkerini) perusteella Acanan Yorkshire Porkista sellaisen kuvan, että se olisi sopiva ruoka minn koirilleni. Löysähköt, hajustetummat ja isohkot ulosteet ovat miinuksena, maistuvuudesta en nyt suoranaisesti voi miinusta antaa koska ruoka kuitenkin upposi Sorayalle hyvin.
Asteikolla 1-10 ilman puolikkaita, annan Acanan Yorkshire Porkille arvosanaksi 7.

Lisätietoja ruoasta löydät seuraavilta sivustoilta:

lauantai 27. toukokuuta 2017

Toukokuu kokonaisuudessaan

Maanantai 01.05.
Hyvää vappua vaan, minä suuntasin Sorayan, Annan ja Haades -veljen kanssa Hankasalmen ryhmänäyttelyyn. Koiria oli paikalla hurjat 4, joista Sorsa oli ainoa narttu. Tuomarina (tuomarinmuutoksen jälkeen) oli minulle uusi tuttavuus, Juha Palosaari. Hän käsitteli koiria nätisti, mutta halusi katsoa tarkkaan hampaat, pään ja etenkin etuosan. Hapsiainen nappasi hienosti vara-sertin, Sorayan tuloksen ollessa JUN ERI1 SA PN1 VSP SERT

Kaunis pää ja ilme. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut,
ja eturinta selvempi. Muuten hyvä rungon malli,
joskin hieman pitkä lanneosastaan. Riittävä takaosa.
Napakat, yhdensuuntaiset liikkeet.
Hyvä asenne! Miellyttävä luonne. 



Maanantai 08.05.
Kaikki kooikkerit pääsivät jäsenkorjaajalle. Kaikissa oli jotain jumeja; Sorayalla takaosa ja reidet, Siriuksella kyljet ja oikea etujalka (ei murtunut siis), ja Aurinkoisella koko selkä. Kaikki koirat lähtivät aukeamaan hyvin, mutta varasin Aurille kuitenkin uuden ajan. Haluan sen olevan ehdottomasti mahdollisimman vetreänä, vaikka se sitten tarkoittaisi 1-2kk välein tapahtuvaa hierontaa/jäsenkorjausta/osteopatiaa.
Fakta nyt vain on se, että jokainen koira jumiutuu vaikkei sen kanssa oikeastaan tehtäisi mitään muuta kuin lenkkeiltäisiin. Sorayalla takaosan jumiutuminen johtuu varmasti osittain agilitysta, mutta myös siitä, että se tekee nollasta sataan kiihdytyksiä, hyppii tasajalkaa ilmaan ja iskee jarrut pohjaan täydestä vauhdista. Siriuksen jumit taas johtuvat pääasiassa murtuneesta etujalasta sekä iästä.

Aurinko taas varoo herkästi selkäänsä, koska sillä on lihasmuistissa kipu joka aktivoituu erityisesti tilanteissa, joissa Aurinko muistaa olleensa todella kipuileva. Aurin kipureaktio on siis myös psyykkinen, ei ainoastaan fyysinen. Röntgenien (marraskuussa 2016 kuvattu) ja koirien lihashuollon ammattilaisten mukaan ei selässä ole mitään rakenteellista tms. vikaa, ainakaan juuri tällä hetkellä, vaan kyse on juurikin kivun muistijäljestä. Aurinko on pehmeä ja melko terävä koira, joka takuuvarmasti ei unohda sitä jäätävää kipua, johon auttoivat aluksi (~7 vrk ajan) vain opioidit kuten Tramal.
Minä todella toivon, ettei Aurinkoisen tarvitsisi enää kärsiä discospondyliitin uusiutumisesta, vaan se saisi elää kivuttoman ja ihanan loppuelämän, joka toivottavasti on vielä useamman vuoden mittainen.

Torstai 25.05.
Pitkästä aikaa uskaltauduin rallytokokisoihin! Vieläpä oman koiraseuran eli LAUKAn kilpailuihin, tutulle kentälle, mutta vieraalle tuomarille (Taru Leskinen). Aurinko kävi edellisen kerran kisaradalla joulukuussa, ja Sirius taas syyskuussa. Yli puoli vuotta taukoa molemmilla. Kyllä se siltä tuntuikin, vaikka olen treeneissä käynytkin melkein viikoittain, sillä radanlukutaito tuntui unohtuneen. Häiriköin tuomaria jatkuvasti rataantutustumisessa, mutta se kannatti.
Sirius korkkasi VOI-luokan saamalla 99/100p ja voittamalla koko luokan! Ainoa virhe tuli spiraalissa, jossa koiran tuli seurata oikealle, ja Sirius ajatui hetkellisesti sivusuunnassa minusta liian kauas. Kauneusvirhe siis, mutta tietääpä mitä harjoitella lisää.

AVO-luokassa Aurinkoisen kanssa sitten jouduin uusimaan kaksi peräkkäistä kylttiä; minä sähläsin istumisen koiralla maahanmenoksi heti viidennellä kyltillä, ja kuudennella kyltillä sitten ajauduin liian lähelle kylttitelinettä, eikä Auri mahtunu tekemään täyskäännöstä. Yhden pisteen (KONTR) menetimme vielä siitä, kun Aurinko päätti kesken spiraalin hypätä innoissaan minua vasten, koska kehuin sitä riemuissani tosi hienosti menneestä tehtävästä.

Treenikaverit olivat nauraneet radan laidalla, että maalikyltin jälkeen Aurilta oli kuulemma meinannut lähteä koko häntä pyllyineen irti ruumista, kun minä olin alkanut vuolaasti kehumaan rouvakoiran mainiota suoritusta. Aurinko on vaan niin vilpittömän iloinen, kun se tajuaa minun olevan siihen tyytyväinen ♥ Aurinko palkittiinkin hienosti 93/100 pisteellä, 3.sijalla ja RTK2 -koulutustunnuksella!

Tähän kaiken väliin mahtui muun muassa äitienpäivä, jolloin kooikkerit pääsivät juoksemaan siskoni Tiinan vinttikoiralauman kanssa, Aurinkoisen BIS2 -sijoitus mätsärissä, Sorayan silmätulehdus, mahtava maastolenkki Varjolassa, Siriuksen turkin ajelu "leijonaleikkaukseen", sekä Haades -veljen yökyläily (joka on parasta aikaa käynnissä).
Näistä tapauksista saatte nauttia vain kuvien muodossa, varsågod:

Sirius, Aurinko, Soraya, Lula, Kiki Pop, Ponyo & Mytty
Sirius väittää, ettei se muka tykkää Haadeksesta...



sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lyhyt katsaus harrastussuunnitelmiin

Olen huomannut, että en tosiaan saa agilitysta enää oikein mitään irti. Siis henkisesti, mitään erikoisempaa iloa tai sellaista. Käyn edelleen viikkoryhmässä treenaamassa Sorayan kanssa, ja vedän omaa ryhmääni, mutta mitä lähemmäs kauden vaihtuminen tulee (heinäkuu), sitä vähemmän minua kiinnostaa koko agility.
Välillä tekisi mieli jättää treenien vetäminenkin välistä, mutta sitä en yksinkertaisesti kehtaa tehdä. Ryhmäläiset ovat kuitenkin maksaneet (seuralle, eivät minulle) siitä, että saavat harjoitella sellaisessa ryhmässä, jossa on kouluttaja. Enää yhdeksän kertaa agilitya, enää yhdeksän viikkoa siihen, että minulta loppuu aksa kokonaan, ja siirryn rallytokokouluttajaksi.

Hainkin rallytokoon kahta tai jopa kolmea paikkaa, riippuu kuinka uusia ryhmiä pystytään muodostamaan ja miten vanhoissa ryhmissä on tilaa. Sirius ja Aurinko pääsevät toivottavasti harjoittelemaan VOI/MES-ryhmässä, kun taas Sorayalle on takuuvarma paikka ALO/AVO-ryhmässä. 
Lisäksi olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut uusia kavereita. Sellaisia, jotka lähtevät mielellään treenaamaan rallytokoa tai perustottelevaisuutta muuallekin kuin LAUKAn tarjoamaan sisähalliin/ulkokaukaloon.
Tosin tässäkin asiassa on pieni taka-ajatus: ohjaan toisen kaverin koiraa ainakin yksissä rallytokokisoissa, ja toisten koiraa taas esitän parissa näyttelyssä. Minua käytetään selkeästi hyväksi! ...Vaikka on ne lainakoirat kyllä tosi ihania, ei haittaa yhtään.
 
Yritän kovasti saada rohkeutta ja varmuutta ilmoitta myös omat koirani rallytokokisoihin. Vieläkin mietin, että olenko minä valmis ja ovatko koirat valmiita. Tai no, uskon että Aurinko selvittää avoimen luokan ilman suurempia ongelmia. Siriuksen voittajaluokan startti aiheuttaa enemmän päänvaivaa. En todellakaan halua mennä keskeneräisen koiran kanssa kisaamaan!
RT-kouluttajamme oli tosin sitä mieltä, että voin ihan hyvin mennä Titiuun kanssa kisoihin. Että siellä sitten huomaa, kuinka jännitys vaikuttaa uusiin liikkeisiin, mitä pitää vielä harjoitella enemmän, ja mitkä liikkeet ovat jo hyvin hallussa.
Lisäksi ehdin vielä treenata kaikessa rauhassa kokonaiset 4 viikkoa, ja vahvistaa niitä heikkoja liikeitämme paremmiksi. Kaipaisin vain potkun persaukselle, että nyt kisoihin ja tuloksista viis! Siis en oikeasti halua ottaa osumaa takalistoon, tämä oli vertauskuvallinen lause.

Sen verran epävirallista tulospäivitystä, että kävin Siriuksen ja Aurinkoisen (sekä laina-aussi Lillin) kanssa match show'ssa torstaina. Lainakoiralle ei erikoisempaa tulosta, vaikka se esiintykin hienosti: punainen nauha ja kiitos-näkemiin.
Aurinko sen sijaan sai kehut tuomarilta siitä, kun se oli niin aurinkoinen ja tykkää ihan kaikesta. Pieneten aikuisten PUN 4. sija irtosi ihanuudelle ♥ Mutta Sirius, pappakoira: SIN VET1 BIS8 (10 lkoiran joukosta). Siriuksesta oli ihan hirveän hauskaa päästä tekemään minun kanssani jotakin ihan kahdestaan, ja se näkyi myös ulospäin.

Huomenna on sitten Sorayan vuoro esiintyä ihan virallisessa näyttelyssä, jonne tuli viime hetken tuomarinmuutos, joten tulokset voivat olla mitä tahansa (toivottavasti nyt ei HYL tai EVA). Se nähdään sitten huomenna.
Sorsa on sentään juuri pesty, föönattu ja harjattu, kynnet leikattu sekä lihakset venytelty pariin otteeseen tällä viikolla. Kotihieronnasta on jo yli viikko, mutta jospa tuo venyttely on pitänyt pahimmat kireydet poissa.
Huomenna voin sitten jännittää. Onneksi Anna ja ihanan iloinen Haades -veli tulevat mukaan.