Kooikkereitten kesäpäivät ja kauheaa oloa

 Kooikerhondjien kesäpäivät järjestettiin tänä vuonna Kiteellä Villa Taivaannannasta -nimisessä paikassa. Paikan päällä tietysti treffailtiin muita kooikkereita omistajineen, agiliidettiin, rallytokoiltiin sekä kuunneltiin mielenkiintoista hajuluentoa.
 Onneksi tein hajuluennosta melko kattavat muistiinpanot, etteivät uudet opit ihan harakoille menisi. Mitään niistä en tosin ole vielä käytännössä opettanut kummallekaan koiralleni, mutta ajatuksissa on tehdä hajutyöskentelystä kovien pakkaspäivien viihdykettä.

 Agility kesäpäivillä ei mennyt ihan putkeen. Sirius toimi hyvin, sillä oli mukavasti virtaa sekä halua tehdä, vaikka kontaktit A:lla paukkuivatkin. Taas saatiin lisää ohjeita vauhdin lisäämiseen tai ainakin siihen, ettei koira hidasta vauhtiaan radalla missään vaiheessa. Toisaalta kouluttaja Mari Lukkari sanoi minulle, ettei Sirius edes ole kovin hidas. Se sentään laukkaa ja välillä ottaa selvästi spurtteja. Keppeihin saatiin neuvoksi ottaa käsi avuksi, että Siriuksen pää saadaan alas keppejä tehdessä jolloin niihin tulee vielä lisää vauhtia. Eri kulmista haku onnistuu jo erittäin hyvin :)
 Sitten Aurinkoinen. Se ei tehnyt mitään. Luimuili, alistui, ravaili, hiimaili, mielisteli. Ei se ollut agilitya eikä varsinkaan hauskaa. Aurin kanssa saatiin ohjeeksi tehdä todella pieniä pätkiä kerrallaan ja toistoa 2-3 kpl korkeintaan. Ja jokaisesta suorituksesta suuri, jättiriemukas palkka jonka jälkeen loppuu treenit. Kontakteja, keppejä sekä pöytää tulee treenata erillisinä esteinä, pari toistoa kerrallaan. Otinkin heti paikan päällä radan sivussa olevaa pöytää naksuttimen avulla, ja sieltä kuoritui miltei heti oma, vauhdikas Aurinkoiseni joka teki raivolla pöytää ja innostui jopa haukkumaan minulle välillä! Jos ensin meinasi itkettää radalla surusta, niin pöytää treenatessa meinasi itkettää ilosta. Ehkä minä sittenkin saan kaivettua takaisin sen Aurin joka minulle oli vielä viime kevättalvena.

 Rallytokoa treenattiin Saijan kanssa mölliradalla, josta Aurinko melkein suoriutui Siriusta paremmin! Siriuksella oli selvästi mielessä tokokuviot, joten se tuntui olevan jotenkin hämillään ylisevuotavasta kehumisestani aluksi. Sitten pooka innostui ja alkoi röhkimään sekä murisemaan hommia tehdessään, niin hauskaa sillä oli :)
 Auri teki rallytokoa reippaasti ja iloisesti, sopivalla vireellä eikä kuumunut kehumisestakaan liikaa. Jos agility ei meiltä sujukaan, niin ehkä voisin ajatella rallytokoa Aurin kanssa. Ja Siriuksen myös, pitäisi vain saada pieni porukka kasaan jonka kanssa treenata. Itsekseen treenaaminen jatkuvasti on kuolettavan tylsää, eikä kukaan ole kertomassa mitä virheitä ohjaajana tulee tehtyä.

 Silti poden huonoa omatuntoa Aurista. Kun se alkoi ahdistumaan agilityssa, ei siinä voinut kuin katsoa itseään peilistä ja miettiä, mitä teki väärin ja missä. En ole keksinyt sitä asiaa, mikä olisi Aurissa tuon ahdistuksen voinut aiheuttaa. Minulle on ehdoteltu Aurin ikävaihetta, valeraskautta ja hormoneja. Sekin on mahdollista, että koira yhdistää pahimmat valeraskauden oireensa nimenomaan agilityyn, eikä siksi halua tehdä aksaa ja pahimmillaan ahdistuu siitä.
 Muissa lajeissa Aurinko kuitenkin on suurimman osan ajasta oma iloinen itsensä, joka on ahne ja haluaa leikkiä.

 Toisaalta Aurinko on selvästi ohjaajapehmeämpi koira kuin Sirius. Se on herkkä, äärettömän miellyttämishaluinen ja suoraansanoen perfektionisti. Se ei kestä epäonnistumista, eikä varsinkaan ainuttakaan moitteen sanaa minulta.
 Aion kokeilla saamia neuvoja Aurin kanssa agilityn suhteen, yritän vahvistaa sen itseluottamusta ihan arkielämässäkin ja tehdä siitä jopa röyhkeän koiran. Tähän tulevat Tuire Kaimion sekä Salme Mujusen neuvot tarpeen, mikseipä muidenkin koirankouluttajien jos vain heiltä aiheesta lisätietoa löytyy.

 Seuraavassa päivityksessä Aurin sairaskertomus sekä toivottavasti myös jotain iloisempia uutisia. Ehkä meidänkin pilvessä on hopeareunus.

Misseilyä ja lemmenleikkejä

 Vähän ollaan jopa koirien kanssa tokoiltu elokuun ensimmäisinä viikkoina, vaikka itse pääsinkin yllättäen kahdeksi viikoksi myyntitöihin. Mikäs sen mukavampaa, kun sai edes jonkin verran rahaa taskunpohjalle.

 Tokossa on vielä tekemistä molempien koirien kanssa, ennenkuin kisoihin kannattaa mennä. Aurinko periaatteessa osaa muutoin alokasluokan liikkeet, paitsi oikeaoppisen seuraamisen koska sitä en ole Aurille vielä opettanut. Liikkeet se kuitenkin osaa suorittaa ihan hyvin, vielä täytyy hioa niitä paremmiksi.
 Siriuksen kanssa hinkataan vähän noudon palautusta nopeammaksi, luoksetulon stoppia terävämmäksi ja kaukoja varmoiksi. Niitä kun treenaisin edes kerran viikossa jokaista liikettä, luulen että syyskuussa Sirius (ja ennenkaikkea minä) olisi valmis korkkaamaan avoimen luokan. Tässä siis pieni välitavoite meille :)

 Lauantaina 13.8. Aurinko kävi Mikkelin ryhmänäyttelyssä esiintymässä, sekä treffaamassa isomummoaan ja isäänsä. Tulokseksi tällä kertaa NUO ERI1 SA PN2 SERT, tuomarina Paula Rekiranta ja arvostelu kuului näin:

 Erittäin hyväntyyppinen nuori narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hieman karkea kallo. Hyvä kuono-osa, valpas ilme. Riittävä kaula. Oikea ylälinja. Oikea-asentoiset hyväluustoiset raajat. Tilava runko. Hyvä turkin laatu, mutta hieman niukka hapsutus. Yhdensuuntainen liikunta.

 Kaulan pituudesta on tainnut pari tuomaria mainita, se voisi olla hieman pidempi mutta sentään se on riittävä, mikä riittää myös minulle. Turha on ruveta koiralta pelkkää kaulaa jalostamaan ;) Mutta onhan se hyvä ottaa huomioon urosvalinnoissa aikanaan.

 Samaisena lauantaina tuli sitten Pirjon (kennel Muskettikoiran) yllättävä kutsu tuoda Sirius mukana näyttelyyn, koska poika pääsi astutushommiin! Pirjon luona odotti häntäänsä viekottelevasti kääntelevä Kukka (Muskettikoiran Unikukka), joten Sirius kävi melko pian tuumasta toimeen. Astutus uusittiin vielä tänään (eli maanantaina), molemmilla kerroilla kooikkerit jäivät kiinni toisiinsa ja toivotaan, että uudet kooikkeri-itiöt pääsivät perille määränpäähänsä!
 Nyt on edessä puuduttavan pitkät 4 viikkoa, jonka jälkeen arvaillaan onko pentuja tulossa. Vasta 9 viikon päästä tiedetään varmaksi, tuleeko pentuja vaiko ei.
 Kovasti peukutan pentujen puolesta, ja jätin Siriukselle määrä-&sukupuolitilauksenkin, katsotaan menikö se perille. Samat jutut supattelin myös Kukan korvaan toisen astutuksen jälkeen :)

 Loppuun kuvia Aurinkoisesta Mikkelin KV-näyttelyssä (kuvat ottanut Sanna Pyykkönen) sekä pari kuvaa kauniista Kukkasesta.

Hei hei heinäkuu

 Kuukausi vaihtui jo elokuuksi, vaikka vastahan kesä alkoi. Onneksi sitä on vielä kuukausi jäljellä, ja toivon tosiaan että elokuussa on auringonpaistetta, hellettä ja vihreää maailmaa vaikka muille jakaa. Alkukesä kun oli mitä oli, eli ei kesää ainakaan.

 Heinäkuussa ehdittiin käydä agilityssa parikin kertaa, toisesta on jopa ratapiirros tulossa skannerin kautta seuraavaan päivitykseen sekä tarkempi selostus agilityn kulusta. Jos ehtisi lisäksi tällä viikolla käymään vielä uudestaankin agilitykentällä, myöskin näyttelytreenit kiinnostaisivat.

 Vähän ollaan tokoiltu koohottimien kanssa, silloin kun sää on ulkona antanut myöten. Sisällä tokoilusta ei kumpikaan koiran oikein perusta, on ahdasta ja lattia on liukas eikä sisällä tehdä mitään muuta kuin syödään ja nukutaan - sekä tietysti painitaan hullunlailla sohvilla ja sängyillä ja pannaan matot rullalle...
 Siriuksen ongelmaksi avoimen luokan liikkeissä on tulleet kaukokäskyt sekä tietysti luoksetulon pysäytys. Kaukokäskyissä istuma-asento jää joko vajaaksi (murtunut jalka jää liian eteen) tai sitten Sirius pomppaa innoissaan istumaan ja samalla myös parikymmentä senttiä eteenpäin. Hienosti. Tässä sitten pohdin, että miten tämä pulma  ratkaistaan. Luoksetulossa pysähtyminen valuu, enkä tiedä kummalla Sirius pysähtyy paremmin - äänellä vaiko käsiliikkeellä. Tähän tarvittaisiin ulkopuolisen silmää sekä apua, jota toivottavasti on tiedossa viimeistään syyskuussa kun palaan takaisin Joensuuhun ja pääsen tokoilemaan porukalla.

 Aurinkoisen kanssa hiotaan perusasentoa sekä jääviä liikkeitä, vaikkei Auri osaa seurata. Hienosti tyttö painuu makuulle käskystä, seisominenkin onnistui erinomaisesti kun tajusin vaihtaa käskyn. Aluksi hoin "seis" -käskyä, joka ei tuntunut tekevän oikein mitään vaikutusta, vaikka sitä oli harjoiteltu pallon avulla. Siinäpä sitten hetken pohdin, kunnes kokeiltiin "odota" -käskyä ja naks! Aurinko pysähtyi seisaalleen. Sen Aurinko on kyllä oppinut puolivahingossa lenkeillä, joissa käsken koirien pysähtymään vapaana juostessaan "odota" -käskyllä. Aurille tämä oli tietysti täysin loogista myös tokossa - minulle ei. Onneksi tajusin sen ajoissa niin ei tarvinnut opettaa toista käskyä pikkuakalle :)
 Luoksetuloa myös hiottiin, tavoitteena on siis saada Aurinko eteeni istumaan. Se lähtee kutsusta täysillä ja hidastaa ajoissa, mutta istuu n. ½ metrin päähän minusta eikä suoraan jalkojeni eteen. Tätä hiotaan ainoastaan palkkaamalla lähempää, ikäänkuin navasta. Treeniä jatketaan, kun luoksetulo alkaa olla mallillaan, niin sitten voisikin vihdoin olla seuraamisen vuoro...

 Mikkelin KV -näyttelyssäkin käytiin Aurinkoisen kanssa pyörähtämässä, Sirius oli mukana turistikoirana koska Mikkelistä matkamme jatkui Lappeenrantaan tätini syntymäpäiväpirskeisiin. Tyhjin käsin ei näyttelystä tarvinnut lähteä, Auri pokkasi mukaansa 3 ruusuketta sekä 3 pystiä. Tuloksena NUO ERI1 SA PN1 VSP SERT CACIB. Minulta oli leuka loksahtaa ensinnäkin ERIn ja SAn jälkeen, sitten paras narttu kehässä ja nurmikossa se oli jo siinä vaiheessa, kun cacib iskettiin kouraan. ROP oli sillä kertaa Callitris Jongleur Hubicka eli Benny Joensuusta, onnea vielä!

 Aurinkoisen arvostelu kuului näin:

1,5 years. Excellent type. Feminine head. Muzzle bit short. Correct body & topline. Excellent angulations. Good bone. Excellent coat, bit too much tickings on white in body. Excellent movement.
 Enpä voi olla kuin tyytyväinen tulokseen, vaikka Aurinko pistikin pöydällä pöllöilyksi eikä olisi halunnut tuomarin antaa katsoa hampaitaan myös toiselta puolelta. Ja ROP-VSP -kuvauksissa Auria alkoi hulluttaa, joten se päätti alkaa kieriä nurmikossa ja vähän myös tuomarin kenkien päällä...

 Kuvia näyttelystä tulee sitten, kunhan Sanna P. ne minulle lähettää. Nämä kuvat ovat ihan omaa käsialaani vanhempieni pihamaalta.