Lisää treeniä - ohjaajalle!

Ilmoittaudun Aurinkoisen kanssa PoKSin hallilla järjestettyyn Saija Mustosen agilitykoulutukseen. Treenissä keskityttiin lähinnä tekniikkaan, koiran hyvään linjaamiseen sekä omaan liikkumiseen. Omalla liikkumisella on tärkeää saada kerrottua koiralle mahdollisimman aikaisin seuraava suoritettava este, sekä samalla pystyä jo linjaamaan itseään sekä koiraa sitä seuraavalle esteelle.
1-luokan radoilla linjauksia ei tarvitse vielä juurikaan miettiä, radat ovat usein varsin suoraviivaisia joissa ei koiralle eikä ohjaajalle vaikeita ohjauskuvioita tarvita. Saijan laatima rata oli kuitenkin muuta kuin suoraviivainen. Se ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea, mutta riittävän haastava erityisesti nopeamman koiran kanssa.

Aluksi tutustuimme ryhmässä rataan, jonka jälkeen esitimme Saijalle omat ohjauskuviomme ja hän korjasi kuvioitamme, antoi muita vaihtoehtoja ja kertoi miksi juuri hänen ehdottomallaan tavalla koiran olisi helpompi suorittaa rata virheettömästi.

Tässä vaiheessa on huomautettava, että Aurinkoisen kanssa en ole juurikaan opetellut mitään ihmeellisempiä ohjauskuvioita erikseen, takaakierto taitaa olla ainoa asia jota olen opettamalla opettanut Aurille. Muut ohjauskuviot Aurinko on oppinut (tai ollut oppimatta) ratojen yhteydessä. Tästä voin syyttää ihan itseäni, koska yleensä turvaudun hyvin helppoihin ohjauskuvioihin - niillä pärjääkin useimmilla radoilla erityisesti treeneissä, kisat ovat sitten eri asia.

Saija Mustosen tekemä koulutusrata

 Sitten itse rataan, jonka suoritin osittain itsepäättämilläni ohjauskuvioilla ja osan niillä, jotka Saija neuvoi. Hypylle nro 2 tehtiin merkkaus, jonka jälkeen linjaus 3. hypylle josta sylkkärin kautta 4. hypylle. Aurinko hoksasi sylkkärin idean kahdella toistolla, hieno tyttö!
 Hyppyjen 9-10 väliin suunnittelin takaaleikkauksen, mutta jostain syystä se ei Aurinkoiselle toiminut. Akka kääntyi liian aikaisin takaisin minua kohti, heti suoritettuaan hypyn nro 10. Päädyin siis tekemään 9. hypyn jälkeen tiukan valssin, jolla sain Aurin linjattua oikein niin hypylle kuin putkellekin.
 Putki nro 15 vaati hieman putkijarrua, jonka jälkeen jenkkiläisellä poispäinkäännöksella sain Aurin hypyltä nro 16 ohjattua hypylle nro 17.
 Pituuden (20. este) jälkeen tiukka, linjattu valssi hypylle 21. Keppien (nro 23) jälkeen kevyt haltuunotto ja tiukka käännös kohti hyppyä nro 25. Itse tein 24 ja 25 esteen väliin takaaleikkauksen joka toimi tässä tilanteessa erinomaisesta. Hypylle nro 27 laitetaan koira takaakiertoon, jonka jälkeen tehdään vielä niisto hypylle nro 27 ja poistutaan itse pois koiran linjalta kohti seuraavaa estettä.
 Voin kertoa, että Aurinkoisen kanssa tuli kuuma!

 Pakko päästä vielä sanomaan se, että Aurinko pääsi treenien lopuksi tekemään koko radan koska oli niin hyvä! Tästä on pakko ottaa itselleenkin vähän kunniaa, koska olen kouluttanut Aurinkoisen alusta asti aivan itse ilman alkeis- tai jatkokursseja. Nähtävästi olen jotakin siis tehnyt oikein.
 Sirius pääsi kokeilemaan rataa seuraavana päivänä samoilla ohjauskuvioilla. Sirius on sen verran hitaampi kuin Aurinko, että ehdin miettimään paremmin oman linjaukseni ja tekemään koiralle lyhyemmät reitit - joka taas tekee koiran suorituksesta vähän nopeamman.

 Molemmat kooikkerit osasivat hienosti hakea keppien aloituksen molemmista suunnista (vaikka Sirius ei päässytkään Saijan silmien alle treenaamaan). Saija käskikin minun kasvattaa välimatkaa kepeillä Aurin kanssa, ja olla häiritsemättä koiraa. Välimatkaa tulee sivusuunnassa olla vähintään puoli metriä, käsi voi olla ojentuneena tukemassa koiraa mutta hiljaa on oltava sen jälkeen, kun olen antanut koiralle estekäskyn ja se on lähtenyt tekemään keppejä oikein.
 Aurinko suoritti kepit todella kauniisti näiden ohjeiden avulla ja sai palkaksi vetoleikin Saijalta: parasta!

 Muutoin arki on koostunut lenkkeilystä, uimisesta, osteopaatin jumppaohjeista, "doboilusta" perusjumppapallolla ja rallytokoliikkeiden harjoittelusta pari kertaa viikossa.
 Koirien ehdoton suosikki on uimaranta, jossa saa polskuttaa sydämensä kyllyydestä, hakea keppiä/lelua ja juosta päättömänä ympäri matalaa kaislikkoa. Rallytokoilu ja "doboilu" ovat seuraavat suosikit, kooikkerit jopa jonottavat omaa vuoroaan päästäkseen jumppapallon päälle tasapainoilemaan. Liekö syynä se, että jumppaus tuntuu mukavalta vaiko se, kun mammalta saa kehuja ja rapsutuksia?

 Meillä elämä on hauskaa ja parasta helteelläkin - ja erityisesti silloin, kun saa melkein joka päivä uida ja syödä jäätelöä!