Rocktähden ikä ja koiraharrastuksia.

Ehdin vanhetakin edellisen blogikirjoituksen ja tämän välissä taas vuoden. Olen nyt rock-tähden maagisessa iässä - bändi tosin puuttuu, mutta asenne on ainakin kohdallaan. Kolmekymmentä lähestyy uhkaavaa vauhtia, saa nähdä saanko sen-kuuluisan-kriisin jo nyt vai sitten ajallaan.
Mutta miten voikin olla, että esimerkiksi viimeisestä LotR -elokuvasta  on jo 12 vuotta, ja minä en ole vanhentunut yhtään! Ei ainakaan tunnu siltä. Peilistäkin katsoo ihan samannäköinen pärstä kuin 5 tai vaikka 10 vuotta sitten - hiustyyli ja lävistyksien määrä vain vaihtelevat. Hämmentävää on tämä.

Kooikkereiden kanssa olen tehnyt agilitya (hallilla) ja rallytokoa (kotona). Siriukselle yritän vahvistaa sivulta eteen siirtymistä, koska Sirius jää herkästi minusta liian kauas - ihannehan olisi alle 30cm välimatkaa. Kosketuskeppiä on ehdotettu avuksi, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä sellaista. Minulla oli itsetehty kosketuskeppi joskus aikoinaan, mutta muuttojen myllerryksessä se on kadonnut jonnekin. Pitänee uhrata koulutustarkoitukseen yksi syömäpuikko ja askarella siihen päähän jokin pallo vaikka ilmastointiteipistä.
 Aurinkoiselle vahvistamisen alla on seuraaminen. Oikea paikka on välillä hakusessa, koska Aurinko alkaa herkästi ennakoimaan jääviä liikkeitä. Mikäli ensimmäisellä seuraamispätkällä tehdään jokin jäävä liike, Auri alkaa jätättää toisellakin seuraamispätkällä ja vaanimaan jäämiskäskyä. Onneksi rallytokossa voi kehua koiraa ja toistaa käskysanaa, koska se auttaa Auria ja seuraaminenkin näyttää paremmalta. Palkka kyllä suuntautuu aina eteenpäin, mutta silti Aurinko ei yritä edistää vaan jää mieluummin taaemmas. Täytyy joku päivä kuvata videolle meidän seuraamista, josko minun ruumiinkielessäni on jotakin mikä saa Aurinkoisen hidastelemaan

Agilitya olen käynyt treenaamassa itsenäisesti, koska viime viikolla ryhmätreenit sattuivat syntymäpäivälleni ja iltani oli jo Pasin toimesta varattu juhlimiselle.
 Aurilla oli hirveä tunku puomille, mikäli annoin sille yhtään tilaa ja hetkeäkään aikaa ajatella itsenäisesti. Jo 2.hypyn jälkeen Aurinko juoksi puomille, mikäli en ollut oikeassa paikassa ohjaamassa. Toinen ongelma oli 6.putki, koska olin aluksi aina myöhässä ohjaamassa. Minun piti tehdä valssi 5.hypyn jälkeen, jolloin Aurinko hidasti vauhtiaan ja sain sen oikeaan putken päähän.
 Siriuksen kanssa ongelmana oli keppien aloitus, mikä hämmensi minua suuresti. Sirius osaa hakea kepit monista kulmista ja yleensä kepit eivät aiheuta hankaluuksia. Kulma oli vaikeahko, mutta oletin Siriuksen osaavan hakea sen ilman tukemista - väärin oletettu. Kun kävin pari kertaa vetämässä Siriuksen niistolla keppien oikeaan aloitusväliin, onnistui Siriuksenkin hakea keppien aloitus oikein itsenäisesti.
 Lopuksi otin vielä keppitreeniä, jossa koiran piti tehdä kepit itsenäisesti loppuun asti, kun minä jäin paikoilleni koiran taakse. Sirius osasi kepittää hyvin loppuun asti - ja niin osasi Aurinkoinenkin! Yllätyin Aurin hyvästä suorituksesta niin, etten tajunnut heittää sille heti lelua. Aurinko ehti siis lähteä tulemaan minua kohti, ennenkuin tajusin kehua pikkuakkaa. Onneksi seuraavissa toistoissa minäkin olin ajan tasalla.
 Lisäksi tein kauko-ohjaustreeninä keppien hakua niin, että lähtetin koiran  putkeen ja jäin seisomaan paikoilleni, jonka jälkeen koiran piti tehdä kepit minua kohti. Putkijarrulla ("tsstsss") sain Aurinkoisen hidastamaan ulostulossa ja hakemaan kepit oikein, mahtavaa! Sirius sen sijaan juoksi innoissaan monta kertaa 16. hypylle, eikä kuunnellut putkijarrua. Lopulta erittäin raikuva TÄSSÄTÄSSÄ sai Siriuksen havahtumaan putkesta tultuaan ja hakemaan kepit. Jälleen yhden onnistuneen suorituksen jälkeen Siriuksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa putkijarrun ja keppin suorituksen kanssa.
Kunpa osaisin ohjata (ja opettaa) koiriani paremmin, niin saisin heti alkuun onnistuneita suorituksia. Jospa sitä joskus oppisi.

Rata viikolla 7.

Tällä viikolla kävin maanantaina vielä kooikkereiden kanssa treenaamassa kontakteja sekä keppejä Pasin avustuksella. Pasi sai seisoi namialustan ja nakkien kanssa milloin minkäkin kontaktiesteen vieressä, vahtia että kooikkerit suorittavat kepit oikein loppuun asti, ja olla lelunheittokätenä, kun tein loppurallateluksi kooikkereiden kanssa putki-hyppyrallia. Minulle tuli hiki ja kooikkereilla oli hauskaa (jee!), mutta Pasi taisi saada vain reiän hanskaansa.

 Loppuun sitten pari kuvaa, joita olen ottanut vain kännykällä. Pitäisi taas ottaa järkkäri Pasin vanhemmilta lainaan, että joskus saisi koirista vähän laadukkaampiakin kuvia. Oma järkkäri on haaveissa, mutta vielä siihen ei todellakaan ole varaa. Ehkä ensi vuonna.