Lomaa ja loistohetkiä(kin)

Heinäkuun piti olla lepokuukausi. Silti sekä Soraya että Aurinko (erittäin yllättäen ja ex tempore) osallistuivat toistaiseksi viimeiseen AgiRotuun Mikkelissä, ja lisäksi tytöt pyörähtivät myös virallisessa näyttelyssä.
Sirius on sentään oikeastikin saanut olla lomalla, tosin rallytokotreeneissä olen käynyt kaikkien kanssa kerran viikossa. Sen verran loma on näkynyt koirienkin arjessa, että en ole jaksanut enkä oikeastaan edes halunnut treenata niiden kanssa kotona mitään. On vaan oltu ja murjotettu, kun melkein joka päivä on satanut vettä ja ollut kylmä. Ihan niin kuin viime kesänäkin, ja sitä edellisenä.
Sellainen ikiroudan sulattava helleaalto olisi enemmän kuin tervetullut, mutta jäi haaveeksi tänäkin kesänä. Paskat.

Onneksi lämpötila on ollut sen verran plussan puolella, että matalien ja pienien lähilampien vedet ovat uitavassa kunnossa - ainakin koirille, jos eivät minulle. Sirius on tosin jättänyt uimisen lähes kokonaan tyttöjen riemuksi, nähtävästi pappakoiralle pitäisi ruveta ottamaan uintireissuille pelastusliivit mukaan.
Kyllähän Sirius siis ui, silloin kun se saa uida yksin ilman kiljuvia, roiskuttelevia ja läträäviä narttuja. Se kun jää vesilelun haussa auttamattomasti tytöistä jälkeen, kun ne laittavat turbovaihteen päälle ja lähtevät polskimaan kilpaa kohti veden pinnalla kelluvaa kohdetta. Pelastusliivin kanssa Siriuksesta olisi todennäköisesti jotain vastustakin, ja sekin saisi jonkin palkkion uimisestaan (eli ehtisi ehkä joskus hakemaan lelun ennen narttuja).
Ja pääsiväthän kooikkerit myös uimaan meressä, kun käytiin Pasin kanssa minilomalla Turussa koirien kanssa. Kovin oli suolaista tuo vesi!

AgiRodusta lyhyesti sen verran, että Aurinko nousi varakoiran paikalta kisaamaan. Edellistä agilitykerrasta rouvakoiralla oli vuosi. Toki nyt rallytokossa on tullut putki ja hypyt vastaan, mutta siihen se on jäänytkin.
Mutta mitä; Aurinko teki todella hienon ja nopean nollaradan, otti kontaktit, teki kepit hyvällä vauhdilla ja kirmasi kilpaa maaliin  minun kanssani! Rakas Rouvakoira, siihenpä oli hyvä lopettaa meidän agilitymme kertakaikkisesti (eikä suinkaan siihen, että viime kesänä viimeiset agilityt loppuivat meidän osaltamme Aurin selkätulehduksen uusiutumiseen...). Aurinkoisen joukkue pääsikin kisaavissa medeissä 7. sijalle!
Soraya kisasi ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa agilityssa alomedi-joukkuessa. Minä itse hieman sekoitin pakkaa (jonka seurauksena ostin vihdoin ja viimein treenitaskun!), mutta Sorsa oli nopea ja taitava ♥ Alomedijoukkue saikin sitten loppujen lopuksi hopeaa!
Erinomainen päivä lopettaa meidän kaikkien agilityuramme, olkoonkin epäviralliset kisat. Hauskempaa minulla silti siellä oli kuin agilityn parissa aikoihin.

Rallytokon osalta ei ole mitään erikoisen mainittavaa, Soraya on treenannut vähän avoimen luokan hommia ja olen yrittänyt parantaa sen seuraamista. Sorsa jää helposti liian taakse seuraamaan ja kontakti saisi olla erityisesti käännöksissä parempi. Onneksi ei ole kiire mihinkään tämän asian suhteen.
Siriuksella seuratessa peruuttaminen on hankalaa, se lähtee helposti peruuttamaan vinoon ihan omia reittejään. Lisäksi koiran seuratessa oikealla puolella koiraanpäin käännökset ovat Siriukselle todella hankalia. Tuntuu ettei se hahmota voivansa kääntyä oikealle ollessaan minun oikealla puolellani. Tätä täytyy todennäköisesti harjoitella ihan erinäisten apuvälineiden (pesuvati, kosketusalusta...tms.) kanssa.
Myös Aurilla oikean puolen seuraamisessa käännökset ovat vielä vaiheessa, kuten myös peruuttaminen. Aurinko ja Sirius tosin osaavat monia sellaisia asioita, kuten käännöksiä ja merkin, jotka tulevat vastaan vasta mestariluokassa. Pitäisi tässäkin muistuttaa itseään, että ei ole mikään kiire.
Tiedän kyllä, että Sirius alkaa olla iäkäs, mutta toivon että sillä olisi vielä pari kisavuotta jäljellä. Aurinkoisen kanssa taas kisavuosia on melkein saman verran vielä edessä kuin takana. Sorayan kanssa ei olla edes päästy oikeasti alkuun. Meillä on vielä paljon aikaa.

Heinäkuun puolessa välissä saatiin sitten whippetseuraa tänne Järvisuomeen, eli siskoni Tiina ja Kiki Pop & Ponyo. Alun jähmeyden jälkeen serkukset Sorsa ja Ponno löysivät yhteisen sävelen niin sisällä kuin ulkona, ja ulkona myös muut koirat päättivät leikkiä (juosta päättöminä peräkkäin ja huutaa) keskenään. Ehdittiin käydä uimassa (monta kertaa), juoksemassa hiekkakuopalla, juoksemassa metsässä, juoksemassa pellolla (jossa whippetit kamppasivat minut kumoon), juoksemassa suolla ja juoksemassa pihaa ympäri. Hitsin hauska pitkä viikonloppu siis!

Suonenjoen ryhmänäyttelyssä oli ihanan lämmin, onnistuin hieman jopa polttamaan yläselkääni siellä, mutta punoittava nahka on kaiken sen arvoista. Jokaisesta hellettä muistuttavastakin lämpöaallosta on nautittava täysillä!
Koskapa molemmat tytöt oli näyttelyyn ilmoitettu, ja ajatuksena oli saada kasvattajaluokkaankin koirat esille, Aurinkoa pääsi esittämään paras ystäväni Roosa, kun taas minä itse handlasin Sorayaa.
Tuomarina kooikkereille toimi (tuomarinvaihdoksen jälkeen) Virpi Montonen, joka käsitteli nätisti koiria ja antoi pitkät, kokonaisvaltaiset arvostelut.
Lisäksi Sorayan veli ja Aurinkoisen pentu Ralli (M. Öinen Kuuntanssi) oli ROP, Aurinkoisen äiti Tipi (M. Unilintu) ROP-VET ja Muskettikoiran -kennel ROP- sekä BIS3-kasvattaja! Ihan huikeaa!

Soraya NUO ERI1 SA PN2 SERT: Ihastuttava asenteinen, pirteä juniori,joka voisi olla hieman tiiviimpi mittasuhteitaan. Runko saa vielä täyttyä. Kaunis pää ja ilme. Hyvät korvahapsut. Hyvä kaula ja ylälinja. Edestä riittävästi kulmautunut, takaa hyvin kulmautunut. Lyhyehkö olkavarsi. Liikkuu riittävällä askelpituudella erinomaisella tehokkuudella ja ryhdikkäästi. Hyvänlaatuinen ja -värinen karvapeite. Ihastuttava kokonaisuus. ♥

Aurinko VAL ERI1 SA PN1 VSP: Erinomainen, laadukas valio, joka tänään harmillisen karvaton. Erinomaiset mittasuhteet & runko. Hieman turhan vahva kallo-osa, hienot korvahapsut. Hyvin kulmautunut, erinomainen rintakehä, luusto, lihaksisto ja häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja hyvällä tehokkuudella. Upea pirtsakka esiintyjä. ♥