Ratapiirroksia ja rasitusta oman pään sisällä

Tässä postauksessa päätin vain yksinkertaisesti jakaa ne ratapiirrokset, joita ollaan harjoiteltu maanantaisin Aki-koutsin valvovien silmien alla. Osa treeniradoista on mennyt hyvin, osa erittäin hyvin. Jotain uuttakin olen oppinut, vaikka osa ohjaustekniikoista (kuten jaakotus) on minulle yllättävän vaikeita.
Kiva kuitenkin nähdä, että Aurinko osaa vaikka mitä. Aki onkin usein näyttänyt Aurin kanssa, kuinka jokin minulle hankala ohjauskuvio tulisi tehdä. Se on katkeran kaunista katsoa, kuinka oma koira ohjautuu niin hienosti osaavan, vieraan ihmisen kanssa.

Monen monta kertaa olenkin sanonut, että jos Aurinkoisella olisi agilityssa osaavampi ohjaaja, se olisi varmasti jo agility/hyppyvalio. Siinä on potentiaalia, vauhtia, iloa ja intoa, se kestää toistoja ja haluaa miellyttää, se lähtee todella harvoin lapasesta ja antaa ohjaajan pieniä virheitä anteeksi.
Valitettavasti Aurinko EI kestä sitä, että minä jännitän kisoissa kuollakseni. Se hidastelee, ravailee, ei kuuntele, mielestelee minua, eikä tee agilitya treeneissä nähtävällä riemulla ja nopeudella. Sitä ne treenikaveritkin sanovat, että kuin olisi kaksi eri koiraa kisoissa ja treeneissä. Sama koskee tietysti minua - kuin olisin kaksi eri ihmistä.
Hävettää, harmittaa, ärsyttää, vituttaa, itkettää, raivostuttaa, tekee katkeraksi. Se epäonnistumisen tunne kerta toisensa jälkeen, kun kisat kaatuvat vain ja ainoastaan minun jännitykseeni ja sen takia muuttuneeseen käytökseeni. Kun Aurinko voisi antaa ja olla niin paljon enemmän, mutta minä pidättelen sitä, estän koiran menestymisen.
Voin kertoa, että tällainen ei todellakaan tee hyvää itsetunnolle eikä motivaatiolle. En tiedä, mitä mantroja minun pitäisi lukea, etten jännittäisi kilpailemista. Mistään neuvoista, mitä olen saanut, ei ole ollut apua. Toinen vaihtoehto olisi kokeilla vetää kourallinen rauhoittavia ennen rataantutustumista. Mitähän siitäkin tulisi.

Joka tapauksessa, elokuun ratapiirrokset alla. Yhden treenikerran sijaistin minä, joten silloin en yllättäen itse päässyt treenaamaan, ja yhden kerran pilasi rankkasade-ukkosrintama. Kiitos vaan. Onneksi kohta päästään halliin.

Rata 08.08.2016

Rata 22.08.2016

Rata 29.08.2016

Siriuskin on päässyt tekemään näitä ratoja 1-2 kierrosta minikorkeuksilla, ihan vain huvin vuoksi. Vaikka pyöreät vuodet lähestyvät vauhdilla, jatketaan agilityn harrastelua Siriuksen kanssa niin pitkään, kuin se vain itse jaksaa ja haluaa.

Sorayan kanssa harjoitellaan helppoja ohjauskuvioita muuri-hyppy-putki-esteillä, pikkuhiljaa voisin alkaa opettamaan myös rengasta ja pituutta. Ajatuksena on myös opettaa Sorayalle irtoaminen eteenpäin suoralla linjalla, sen kouluttaminen on jäänyt aina jotekin roikkumaan edellisten agilitykoirien kanssa.

On vaikeaa sanoa, mitä Sorayasta vielä tulee vai tuleeko siitä mitään. Vähän yli 9kk vanha koira on vielä aivan kesken kaikilta osin, eikä terveystuloksiakaan kannata tehdä vielä vuoteen. Siihen asti siis tehdään rauhassa ja koiraa säästellen, opetellaan perusasioita koiraa vähemmän kuluttavilla esteillä ja jätetään vaikeat hommat siihen hetkeen, kun Soraya on terveystutkittu ja (toivottavasti) terveeksi todettu.

Välillä meinaa tulla itsellekin kiire koirankoulutuksessa, mutta onneksi yleensä joku sanoo, että hidasta vähän. Anna junnukoiran olla vielä pentu, ehtii sitä myöhemminkin kouluttaa eri lajeihin. Mikä on tullut itsekin todistettua jo 3 koiran kohdalla, että kyllä se aikuinenkin koira oppii uusia temppuja ja ehtii harrastamaan vaikka mitä lajeja.

Ei karhutkaan riehu koko aikaa,
ne vetää välillä puolukoita!