perjantai 30. lokakuuta 2015

Suuri on kaunista

Olisikohan se niin, että suuri on kaunista?

Vielä en itse täysin varmaksi usko, että Aurinkoinen odottaa pentuja, mutta monet muut uskovat niin. Aurin vatsa on kasvanut suuremmaksi, sille on kasvanut isommat tissit (mutta nisistä ei tule maitoa), ruokahalu on valtava ja muutenkin Aurinko on paljon rauhallisempi kuin yleensä.
Aurinko ei vaikuta apaattiselta tai ahdistuneelta kuten valeraskauksiensa aikana. Se on seesteisen ja tyytyväisen oloinen suurimman osan ajasta. Lisäksi se vahtii vatsaansa hyvin tarkasti, ettei kukaan vahingossakaan tönäise sitä. Aurinko murisee toisille koirille, mikäli ne käyttäytyvät sen mielestä liian riehakkaasti tai yrittävät kutsua Auria leikkiin.
Sen sijaan Aurinko nukkuu mielellään toisten koirien lähellä, se hakeutuu jatkuvasti myös minun tai Pasin luokse kerjäämään huomiota. Erityisesti vatsan rapsuttelusta Aurinko nauttii ja makaakin usein selällään lattialla, esitellen kasvanutta vatsaansa.
Lisäksi vatsassa alkoi tuntumaan vuorokausilla 52/49 joitakin kummallisia muljahduksia kättä vasten. Ihan kuin joku olisi tönäissyt kevyesti kämmentä tai sivellyt sitä sormella. Onneksi Pirjo -kasvattaja vie Aurinkoisen röntgeniin ensi viikolla, jolloin saadaan täysi varmuus siitä, onko Aurin kohdussa pieniä koiranalkuja.
Jännitys tiivistyy (ja minä menetän kohta hermoni sen takia)!

Aurinkoisen maha: 50/47 vrk
Aurinkoisen maha: 52/49 vrk
Aurnkoisen maha: 54/51 vrk

Siriuksen kanssa kävin tekemässä alkuviikosta kisanomaisen rallytokotreenin. Tällä kertaa pidin jopa Siriuksen koko ajan kytkettynä, kuten rallytokon alokasluokassa kuuluukin. Siriukselle hihna ei ole mikään suurempi ongelma, mutta minulle on. En tiedä, kummassa kädessä hihnaa pitäisi ja miten päin. Lisäksi pitää koko ajan vahtia, että hihna ei kiristy eikä lukko nouse.
Argh. Ärsyttävä sääntö. Miksi alokasluokassa ei voisi olla vaihtoehtona pitää koiraa irti TAI hihnassa, jolloin hihna ei myöskään saisi kiristyä. Olen vain niin tottunut pitämään koiriani irti, etten osaa enää pitää niitä hihnassa muutoin kuin lenkeillä (ja näyttelykehässä). Kaikissa koulutuksissa ne ovat aina irti, eivätkä lähde mihinkään.
Katsotaan montako virhepistettä rallytokossa voi hankkia siitä, että hihna kiristyy...

Loppuviikon yritän pitää itseni kasassa ja odottaa Pirjon uutisia röntgenkuvauksesta tiistaina ilman, että saan paniikki-ahdistus-oksennus-masennuskohtausta. Saa nähdä kuinka tässä suunnitelmassa onnistun.
Mikäli Aurinkoinen odottaa pentuja, se jää Pirjon luokse mammalomalle 9 viikoksi. Siriuksen kanssa jatketaan treenausta niin agilityssa kuin rallyssakin, ehkä uskaltaudun hallille harjoittelemaan agilitya myös African kanssa. Keppien saaminen kuntoon on African kanssa yksi ikuisuusprojekti.

Hiisi oli viikonlopun hoidossa, ihana poika

Rakkautta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti