Harrastuksesta työtä?

Viime viikolla agilityn ryhmätreeneissä olin menettää hermoni, koska en osannut lukea rataa järkevästi vaan ajattelin kaiken liian vaikeasti. En osaa tehdä niistoa kunnolla, joten miksi tekisin niiston, jos takaakierto on aivan yhtä toimiva ratkaisu? Miksi yrittäisin vetää koiraa vastakkaisella kädellä, jos ehdin tekemään valssin mikäli juoksen itse täysillä? Miksi teen ohjauksesta vaikeampaa kuin se itseasiassa onkaan?
Lisäksi Aurinkoiselle kannattaa kertoa ihan ääneen, mikä este on seuraavaksi. Muuri on edelleen sellainen este, johon Aurinko haluaa erillisen käskyn, muutoin se juoksee muurin ohitse. Kun sain oman pääni selkeäksi ja muutin paria ohjauskuvioita, ei kooikkereilla ollut minkäänlaista ongelmaa saada rataa puhtaasti loppuun asti. Välillä toivon, että minulla olisi agilityvalmentaja, joka sanoisi minulle heti rataantutustuttaessa, että ohjaajan ohjauskuviovalinta on typerä, ei koira.

Rata 22.04.2015

Tällä viikolla kävin treenaamassa vapaavuorolla itsenäisesti agilitya koko kolmikon kanssa heti aamusta, koska yliopiston professoreilla on jokin ihmeellinen tarve tunkea kaikki mahdolliset kurssit maalis-toukokuun iltapäiviin ja iltoihin! Vapaa-aika ja harrastukset siinä kärsivät, kun joutuu kykkimään yliopiston kovilla penkeillä iltaseitsemään asti.

Tämä rata oli kooikkereille sopiva. Takaakiertoja ja välistävetoja, sekä muutama helppo juoksupätkä. Minulle tuli hiki, koska putkien jälkeen sai todellakin pitää kiirettä. Lisäksi harjoittelin kooikkereiden kanssa putkelle irtoamista (joka sujui erinomaisesti) ja okseria (sujui hyvin Aurilta, Sirius putosi ensimmäisellä kerralla suoraan takariman päälle). Okserilla on kooikkerikaverin neuvosta käytössä käskysana pituus, joka on vähentänyt rimojen pudottelua huomattavasti. Siriuksen kanssa okseri on aina epävarma este, koska Sirius ei tunnu tajuavan okserin pituutta ja korkeutta. Tosin sitä tulee treenattuakin melko harvoin, joten pitäisi varmasti ottaa okseri treeneihin mukaan edes kerran kuukaudessa, ettei sen suorittaminen unohdu.
African kanssa tein muuten saman radan, mutta keppien sijaan tehtiin A-este. Tällä kertaa Africakin oli innoissaan, juoksi suorat täysillä ja haukkui minulle, mikäli palkkaa ei tullut heti. Whippet olisi valmis mölliradalle ja jopa kisoihin, mikäli kepit saataisiin kuntoon. Kesäprojektina ajattelin opettaa sille kepit 2x2 -menetelmällä, mikäli appiukko nyt saa päätettyä, että mistä materiaalista kepit koirille tehdään... :D
 Hauskat treenit, minulla jäi hyvä mieli ja niin taisi jäädä koirillekin, koska kaikki huusivat vuoron perään häkissä, kun yksi oli radalla juoksemassa minun kanssani. Kotona oli illalla varsin hiljaista.

Rata 29.04.2015

 Laskeskelin että olen harrastanut agilitya erittäin epäsäännöllisesti 11 vuotta. Mukaan on mahtunut vuosia, jolloin en ole kisannut edes epävirallisissa kilpailuissa, ja vuosia jolloin kävin ehkä joka toinen kuukausi agilitytreeneissä.
Viimeiset 3-4 vuotta olen ollut huomattavasti aktiivisempi agilityn suhteen ja sen huomaa paitsi oman "agilitysilmä" kehittymisessä (ja rahatilanteessa...), myös koirien kehittymisessä. Ne osaavat paljon sellaisia asioita, joita en olisi osannut edes opettaa niille pari vuotta sitten. Jotkin asiat ovat niille vielä epävarmoja tai outoja, mutta suurin syy siihen on se, etten itse opeta koirilleni kaikkia mahdollisia ohjauskuvioita, koska en itsekään käytä kaikkia ohjauskuvoita. Ne eivät vain sovi minulle, en opi joitain ohjauskuvioita millään ja se heijastuu omaan ohjaamiseeni epävarmuutena, jolloin myös koira on hidas, se epäröi ja stressaa, kun minä stressaan - ja epävarma, stressaantunut eläin ei opi uutaa, olipa kyse sitten koirasta tai ihmisestä.

Tokoa olen harrastanut agiakin epäsäännöllisemmin 12 vuotta, rallytokoa vasta vuoden päivät. Molempia lajeja olen opettanut muille koirakoille, tokossa olen jopa kisannut niin virallisissa kuin epävirallisissakin kilpailuissa. Rallytokoura on vielä harrastamistasolla. Näyttelypuolella osaan perusasiat, olen toiminut sekä kehäsihteerinä että tuomarina mätsäreissä ja vetänyt näyttelytreenejä. Mejää olen tehnyt huvin vuoksi ja urheilun kannalta, samoin kuin hakua.

Nyt sitten sain osa-aikatöitä koirankouluttajana(!). En ole vieläkään ihan sisäistänyt sitä, että rakkaimmasta harrastuksestani tulee minulle ainakin hetkellisesti työtä. Toki jatkan harrastamista koirieni kanssa, mutta sen lisäksi minä olen vastuussa myös muiden ihmisten koirien hyvinvoinnista sekä koulutuksesta. Haastavaa kenties, mutta ei mahdotonta. Olen kuitenkin 7 opintopisteen päästä opetusalan ammattilainen, joten eiköhän niistä ole jotakin hyötyä myös koirakoulussa - koulu kuin koulu :)

Hauskaa Vappua! Glad Valborg!