Viime vuosi loppui huonosti, tämä vuosi alkoi huonosti - vielä huonommin kuin osasin ehkä ajatella. Olisipa ihan helvetin kiva, jos välillä olisi sellainen pidempi jakso, ettei tarvitsisi huolehtia, itkeä, ahdistua tai surra. En vaan voi olla odottamatta seuraava pommia. Että kuka koirista seuraavaksi sairastuu, tai mitä ikäviä uutisia tulee lähipiiristä.
Tällainen päivästä toiseen rämpiminen ja jatkuvat huonot uutiset vievät voimat, sekä pohjan niiltä pieniltäkin iloisilta asioilta.
En edes muista, mitä kaikkea on jäänyt päivittämättä. Elämään on mahtunut niin paljon (negatiivisia) muutoksia, että ajatuksissakaan ei ole ollut tilaa millekään ylimääräiselle.
Soraya on nyt suurinpiirtein terve. Ainakin eläinlääkäri oli maaliskuun lopussa sitä mieltä verikokeiden ja yleiskunnon tarkituksen perusteella. Ihan terveeltä tuo koira on nyt vaikuttanutkin, tai ainakin käytös on aivan samanlaista kuin ennenkin. Eli se kimpoilee toisinaan seinille ja juoksee ojanpohjia myöten.
Aurinko ja Sirius kävivät 3 viikkoa sitten oman seuramme rallytokomölleissä ihan extempore, koska halusin vain jotakin muuta ajateltavaa. Onko se taas niin, että lahjattomat treenaa: Aurinko AVO 94p ja 2.sija, Sirius VOI 97p ja voitto kotiin ♥
Olipa kiva olla hetki iloinen ja tyytyväinen (myös vähän itseensä).
Lisäksi Soraya teki "mielikuvituspennut", lopullinen lukumäärä taisi olla 5 kappaletta. Onneksi nämä kakarat tulivat hyvin nopeasti luovutusikään, ja pahin valeraskaus meni Sorsan kohdalta ohi parissa viikossa.
Aurinko sen sijaan on edelleen sitä mieltä, että hän voisi hoitaa pentuja. Eihän tätä valeraskautta olekaan kestänyt kuin vähän päälle kuukauden vasta... Rouvakoira vuotaa vieläkin maitoa ja varsinkin takatissit ovat ihan hirveän kokoiset. Käytös on sentään jo mennyt normaalimpaan suuntaan.
Ohjatut rallytoko- ja agilitytreenit ovat edelleen jääneet välistä parina viikkonna. En vaan jotenkin ole saanut aikaiseksi lähteä, on ollut helpompi jäädä iltaisin kotiin. Eikä ole ollut motivaatiotakaan lähteä ihmisten keskelle väsyneenä ja surullisena.
Itsenäisesti olen sentään käynyt treenamassa, etteivät koirat nyt vallan pääse elämään kuin pellossa. Ajatuksena olisi mennä toukokuussa kisaamaan ainakin Aurin kanssa, todennäköisesti Siriuksen voittajaluokan korkkaus saa jäädä vielä odottamaan - puhumattakaan Sorayan alokasluokan valloituksesta...
Mejäinnostus on nostanut päätään ihan tosissaan, vaikka vielä en ole yhtään jälkeä tänä vuonna koirille tehnyt, enkä edes tarvikkeita ostanut. Mutta ajatus siitä, että koirien jäljestämistaitoa voisi käyttää apuna etsittäessä kolarissa loukkaantuneita eläimiä poliisin kanssa yhteistyössä, on kiehtova. Antaisin mielelläni koirani tällaiseen "hyötykäyttöön".
Yksi treenikaverikin on jo hankittu, ettei yksikseen tarvitse metsissä tarpoa ja kiskoa verivanaa perässään. Täytyykin ottaa nyt tavoitteeksi, että äitienpäivään mennessä on yksi verijälki ajettuna kaikilla kooikkereilla - tai Sorayan tapauksessa, ainakin tutustuttu veren hajuun.
Tämän kesän näyttelyitä en ole vielä ihan lukkoon lyönyt, vaikka monia onkin tullut katseltua jo vähän tarkemmin. Ajatuksena kuitenkin olisi, että molemmat tytöt pääsisivät pyörähtämään virallisissa kehissä tänä vuonna. Joka tapauksessa, pääsiäisviikonloppuna Soraya kävi esiintymässä Lappeenrannan KV-näyttelyssä (joka tosin järjestettiin Imatralla) kroatialaiselle Marko Bubalolle, saaden tulokseksi NUO ERI1 SA PN1 VSP SERT CACIB ♥
Alla suomentamani arvostelu:
Tyypilliset pään linjat erinomaisella värityksellä.
Korvissa hyvät korvakorut. Kaunis ylälinja.
Tyypillinen rotunsa edustaja, jolla oikein kannettu häntä liikkeessä.
Hyvin hapsuttunut. Liikkeessä hieman ahdas takaa.
Käyttäytyminen: Käsiteltävissä (1)
Vaikka on huhtikuuhun on mahtunut vähän hyvää, niin silti haluaisin unohtaa tämän kuukauden. Mielellään kaikki ikävät asiat viime elokuusta lähtien. Jos se auttaisi taas jaksamaan. Että en edes osaisi ahdistua ja aloittaa murehtemista niistä ikävistä asioista yhä uudelleen ja uudelleen, koska en muistaisi niiden tapahtuneen. Mutta valitettavasti vain tiettyjen tapahtumien unohtaminen ei ole mahdollista.
Kaikki tai ei mitään. Välillä se kaikki on vaan ihan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti