Onnistumisia seuraa epäonni - tai toisinpäin

Kahden viikon takaisissa agilitystarteissa ei ole paljon kehuttavaa. Aurilla 3 starttia, joista kaksi törkeää yliaikaa ja yksi hylly. Siriukselle kahdesta startista kaksi hyllyä, mutta ne sentään olivat "hyviä" hylkäyksiä, omia ohjausvirheitä. Sirius kulki lujaa ja sillä oli hauskaa, mikä oli tärkeintä.
Aurinko sen sijaan oli todella outo. Sillä oli juoksupäivät 18-19 päivän tienoilla, viimeiset tärppihetket päällä, eikä rouvaa olisi voinut esteet vähempää kiinnostaa. Se jätti kepit kesken kahdella ensimmäisellä radalla, ravaili eikä innostunut edes putkista! Viimeisellä radalla sain sentään ehjät, puhtaat kepit, mutta yliaikaa tuli muutama sekunti. Auri ei ollut yhtään oma itsensä, se vain vilkuili toisten koirien perään ja hetkutti ahteriaan uroksille.
Tiedänpä jatkossa olla enää viemättä juoksuista Aurinkoa agilitykisoihin, opetus se tämäkin oli. Onneksi päivä oli sentään ihanan lämmin, aurinkoinen ja kaunis, joten sain sentään hyvän rusketuksen kisoista muistoksi.

Viime viikonloppuna olimme sitten rallytokokisoissa. Siriuksella oli mahdollisuus RTK1-koulutustunnukseen, Aurinkoisella oli edessään toiset RT-kisat. Pähkäilin ilmoittautumisen kanssa pitkään, kyselin juoksukarenssista, mutta sain ilmoitettua molemmat kooikkerit kisoihin. Päivä oli lämmin, mutta harmaa ja erittäin sateinen. Verryttelin koirat huolella, tein kuivaharjoitteluna ennen radalle menoa kaikki liikkeet ja varmistelin, että Sirius ja Aurinko molemmat suostuvat menemään istumaan sekä makuulle märälle hiekalle.
Sirius pääsi radalle ensimmäisenä, luotin sen suoritukseen ja siihen, että Sirius tekee juuri kuten sanon, eikä välitä märästä hiekasta tai niskaan ropisevasta vesisateesta. Oikeassa olin, Sirius sai hienot 99 pistettä (-1, vino eteentulo) ja sai RTK1-koularin!
Aurin suoritus taas epäilytti minua, se on juoksujen aikaan ja pitkään niiden jälkeen outo, laiska, haluton ja hiljainen. Onneksi hormonit eivät kuitenkaan estä sitä innostumasta ruoasta, joten pystyn tekemään Aurinkoisen kanssa edes jotakin hauskaa myös näiden hormonimyrskykausien aikana.
Aurinko päätti kuitenkin yllättää minua ja teki aivan täydellisen suorituksen: täydet 100 pistettä ja ALOKAS-luokan voitto! Sirius sijoittui omilla pistellään 3. sijalle. Olin pelkkää hymyä ja suukottelin Auria sylissäni, en olisi uskonut, että perseelleen menneiden agilitykisojen jälkeen Aurinko loistaa rallytokossa.
Seuraavissa kisoissa Aurilla on mahdollisuus saada koulutustunnus, kun taas Sirius starttaa AVO-luokassa. Ihanaa, pääsen vihdoin hihnasta eroon.

Soraya sen sijaan pääsi Evidensia -eläinlääkäriasemien Pentupäiväkirjojen yhteen jaksoon esittelemään juuri vaihtuneita hampaitaan sekä kaunista purentaansa. Kaksi tuntia vierähti eläinlääkärissä, kun Sorayan toimenpidettä, haastatteluja ja kuvituskuvia tallennettiin videokameran muistiin.
Eläinlääkäri kehui Sorayan käytöstä ja koulutusta sanoen kuvaajille, että todella harva puolivuotias koiranpentu osaa olla näin rauhallisesti tutkittavana tai tottelee noin hyvin käskyjä erikoisessa, jopa jännittävässä tilanteessa. En voinut olla kuin ylpeä Sorayan kauniista käytöksestä. Sorsa onkin filmitähti tai ainakin linssilude :)

Ylihuomenna pääsemme vihdoin muuttamaan uuteen kotiimme. Paljon on vielä tehtävää niin vanhassa kuin uudessakin asunnossa, mutta sentään yli puolet on jo tehty. Koirat ovat varmasti innoissaan päästessään puolet isompaan taloon, jonka pihalle niille tehdään oma aitaus. Erakko minussa on erittäin tyytyväinen päästessään asumaan korven keskelle.
Koirien sosiaalistamisen eteen tarvitsee nyt vain nähdä enemmän vaivaa, kun lenkillä tuskin tulee kovinkaan montaa ihmistä vastaan (korkeintaan hevosen kanssa). Mutta mitäpä en olisi valmis tekemään omakotitalon eteen - joka ei valitettavasti sijaitse edes lähellä vesistöä, joten Sorayan uimakoulu vaatii uusia järjestelyjä.
Voisinkohan kaivaa pihalle uima-altaan?