Täysiä pisteitä

Kävin lauantaina elämäni toisissa rallytokokisoissa Jyväskylässä, joihin olin ilmoittanut mukaan sekä Siriuksen että Aurinkoisen. Aurin suoritusta jännitin jo etukäteen ihan kamalasti, Siriuksen uskoin suoriutuvan ilman suurempia ongelmia radasta, mikäli minä vain en mokaisi mitään.

Aurin kanssahan vire on toisinaan ollut ongelma, välillä liikkeet menevät ihan yli kun koira käy niin kierroksilla, tai sitten kaikki liikkeet ovat hitaita, tahmeita ja koira on sen oloinen kuin en olisi sille koskaan hyvää sanaa sanonut.
Myös maahanmeno on tällä hetkellä hankalaa, Aurinko ei mene suullisesta käskystä maahan (kuten aikaisemmin), vaan jää joko seisomaan tai menee maahan niin, että kyynärpäät eivät ole lähelläkään lattiaa. Käsiavulla Aurinko kuitenkin painuu siististi ja hyvällä tekniikalla maahan. Ota nyt taas selvää, että missä on vika. Siinä, että Aurinko oli melkein 3kk treenaamatta mitään?
Onneksi kuitenkin rallytokon alokasluokassa saa käyttää niin käsi- kuin vartaloapujakin, joten maahanmenossa päätin käyttää käsiapua - joka toimi todella hyvin.

Rallytokokisojen tuomarina toimi Minna Hillebrand. Kisaradan voi nähdä täältä *klik*. Tutustuin rataa huolellisesti, kyselin tuomarilta kuinka hän halusi liikkeet suoritettavan ja mitä ongelmatilanteissa (uusiminen) tulisi tehdä.Jälleen kerran huolellisuus kannatti. Yllätyksekseni molemmat kooikkerit saivat täydet pisteet (100/100 pistettä) ja ALO HYV -merkinnät kisakirjoihinsa! Siriuksella RTK1-koulutustunnus on enää yhden hyväksytyn suorituksen päässä, jonka jälkeen pääsemme vihdoinkin hihnasta eroon ja kokeilemaan taitojamme avoimessa luokassa.
Siriuksella täytyy vahvistaa eteenistumista lähemmäs minua sekä oikeaa seuraamispaikkaa. Innostuessaan Sirius kulkee helposti liian edellä, jolloin pysäyttävät liikkeet saattavat mennä pitkiksi, mikäli koiran keskittyminen herpaantuu minusta hetkeksikin muualle.
Aurinko aloitti rallytokouransa todella vahvasti, sen kontakti oli suorastaan upea ja perusasennot sekä eteenistumiset ihanan tiiviitä. Parantamista on edelleen maahanmenossa (että menee pelkällä suullisella käskyllä) sekä seuraamispaikanpitämisessä juoksukäännöksien aikana. Nyt voin kuitenkin olla ylpeä saavutetusta ensimmäisestä tuloksesta :)
Kuvat kisoista on ottanut Tiina Paananen.

Soraya on aloittanut hampaiden pudottelun. Nyt se alkaa näyttää jääkiekkoilijalta, kun edestä puuttuu suurin osa pikkunaskaleista. Sen hengitys haisee verelle (yllätysyllätys), ja puruvimma on todella suuri. Siinä on huonekalut ja omat varpaatkin vaarassa, kun Sorayan ikeniä alkaa kutittaa.
Soraya suoritti myös näyttelyvalmennuskurssinsa loppuun arvosanalla ERInomainen, ja tuloksena oli vielä pienten pentujen 1.sija loppuarvostelussa! On se vaan ihana tyttö kaikesta herjuuden väännöstään huolimatta ♥ 

Mitään uutta en ole Sorayan kanssa tehnyt, kertaillut vain opittuja asioita eri ympäristöissä ja vahvistanut opittua. Toisten koirien ja ihmisten ohittamista olemme kovasti harjoitelleet lenkillä, missä tietenkin pidän noin nuorta koiranpentua vapaana (ihan lakipykälien puitteissa, ähäkutti!).
Toisaalta, aikuisetkin kooikkerit ovat minulle irti aina kuin se on vain mahdollista ja turvallista. Onneksi asumme järven vieressä, sillä järven rantaa pitkin kulkeva hiekkatie (2-3km pitkä) on turvallinen paikka pitää koiria vapaana. Monesti lenkkeilijät ovatkin ihastelleet, kuinka tottelevaisia koiria minulla on. Toden totta, minä kun olen kouluttanut niille sellaiset asiat käskystä kuin luoksetulo, odottaminen, ohittaminen (käsky on 'reunaan') ja vierellä(kulkeminen). Kyllähän koulutettujen koirien kanssa on miellyttävää liikkua missä vain, olivatpa ne sitten hihnassa tai vapaana.
Tähän sitä pyritään Sorayankin kanssa hitaasti mutta varmasti!