Uusia tuulia

 Kevät toi mukanaan elämän muutoksen, joka kosketti erityisesti minun lisäkseni myös koiriani. Perhe muuttui, asunto muuttui, elämä muuttui. Mutta kenties parempaan, ainakin nyt tuntuu pitkästä aikaa onnelliselta ja rauhalliselta. Myrskytuuli elämässä muuttui lempeäksi kesän lounatuuleksi, ja nautin siitä täysillä.

 Aloitetaan uutiset sillä, että rakas Naurava Nakkini (siis Sirius) täytti 20. kesäkuuta hurjat 6 vuotta! Lahjaksi Sirius sai monenmoista herkkua aina paistetuista poronluista raakaan lampaanrustoon, sekä tietysti jo perinteeksi muodostuneen maksalaatikkokakun koristeltuna oikealla määrällä nakinpaloja ja kerman virkaa toimitti kermaviili. Suuresti onnea rakkain Koirantähteni <3

 Aurinko sekä Sirius kävivät korkkaamassa Sulkavan ryhmänäyttelyssä 18.5. valioluokan. Tuomarina oli Anna-Liisa Heikkinen, ja molemmat kooikkerit saivat ERIt. Muutoin ei ollut turkki, koko eivätkä askeleetkaan kunnossa, eriskummallista kerrassaan kuinka koirat voivat kahdessa viikossa muuttua aivan toisen laisiksi! Tai sitten on katsojalla ollut roska silmässä.
 Sunnuntaina 19.5. kävin pyörähtelemässä Varkaudessa match show'ssa peräti 4 koiran kanssa: Africa -whippet sai isoissa pennuissa punaisen nauhan, muttei sijoitusta. Milo -vaari taas oli veteraaniluokan kolmas. Sirius sai sinisen nauhan pienten aikuisten kehässä ja luokassa toinen! Aurinko taas sai punaisen nauhan pienissä aikuisissa ja oli omassa luokassaan toinen! Hienoja kakkosia jälleen kerran, ruusukkeita, pokaaleja ja ruokasäkkejä sain kotiin vietäväksi.

 Tämän jälkeen olikin Aurin aika mennä selkäkuvaukseen (Aurin selkäsairaus osa 1). Auri lakkasi siis oireilemasta melko pian saatuaan diagnoosin ja lääkkeet selkäänsä, eivätkä oireet olleet palanneet. Silti jännitin kuvia, toivoin että tulehdus olisi poissa, että syöpymä selässä ei olisi levinnyt ja että muutoinkin selkä olisi kunnossa.
 Uutiset olivat parempia kuin uskalsin odottaakaan: Selkä on täysin terve, eikä siitä löydy enää mitään muutoksia! Saadaan harrastaa mitä vain, myös agilitya, ihan miten halutaan, eli koiran omaan tahtiin. Hyvä etten hypännyt eläinlääkärin kaulaan ja suudellut! Minun pikkuakkani on taas terve <3

 Tämän seurauksena tietysti olemme käyneet muutaman kerran treenaamassa agilitya Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa. Suuria tavoitteita ei ole, Siriuksen kanssa EHKÄ uskaltaudun vielä kisoihin tänä vuonna. Aurin kanssa opetellaan kaikki esteet, joista puuttuu enää keinu. Kepit eivät ole mitenkään mallikaat, eikä niitä oteta vielä radan osana mutta alkeet on Aurilla jo hallussa. Keinun kanssa ei olla vielä tehty tuttavuutta, kontakteja harjoitellaan ensin puomilla ja A-esteellä aikansa ennenkuin siirrytään paukuttelemaan sitä kaameaa kiikkua (lienee sanomattakin selvää että inhoan keinua esteenä ja minusta se pitäisi poistaa kokonaan agilitysta).
 Tokoa ollaan tehty vähän, eikä oikeista treeneistä voi puhua mutta jotain pientä olen koirille mieliin muistutellut ja ajatellut, että kunhan taas minun normaali elämäni alkaa kulkea eteenpäin opiskelujen jatkumisen myötä, jatkuu myös jonkinlainen treenaus tällä saralla. Aurin BH-koe nyt todennäköisesti jää ensi vuoteen, mutta onhan tässä koko elämä aikaa tehdä vaikka mitä!

 Sen verran sanottakoon, että oma perheeni päätti kuitenkin kasvaa  ja tavallaan minulla on nyt kolmas koira (olkoonkin että "väärää" rotua). Kuitenkin kolmas kooikkerikin on tulossa suunnitelmieni mukaan, ja pääsen ehkä vihdoin aloittamaan erittäin pienimuotoisen kasvatustyöni parin vuoden sisällä.
 Lopuksi kuvia kesäkuun alun kooikkeritreffeiltä (ja se yksi vääränrotuinen) Jyväskylästä, kuvaajana toimi Susanna Sistonen.

 Huumaavia hellepäiviä, rakkaat lukijat!

Rakas, märkä Sirius

Vesipeto (ja keppien anastaja) Aurinko

Aurinko (taas uimassa!), vaanimassa Sirkku sekä Africa

Assa, Kossi, Nini, Sirkku, Severi, Siru, Sirius ja Aurinko

Uusi valio - tuplana

  Melko rankan viikon jälkeen suuntasin sunnuntaina kohti Tohmajärven ryhmänäyttelyä kahden vastapestyn ja puunatun kooikkerin kanssa. Molemmilla (erityisesti Aurilla) on ollut tehokas karvanlähtö, mutta eihän kooikerhondje ole (tai ainakaan kuuluisi olla) mikään turkkirotu, joten turha stressata sen enemmän jostakin karvanmäärästä - laatu ennen määrää tässäkin asiassa.

 Kilpakumppaneina olivat nuoriso-ostaston Benny (Callitris Jongleur Hubicka) sekä valioluokan Kerttu (Muskettikoiran Wilperiina). Vähän jo Bennylle povailin urosten voittoa, Aurin kanssa uskalsin vähän toivoakin valioitumista, sillä sama tuomari (Dubravka Reicher) laittoi Aurinkoisen syyskuussa Eckerössä VSP:ksi ja antoi Siriuksellekin ERIn.
Callitris -kasvattaja Tuija oli turistina näyttelyssä ja hihkaisi heti Siriuksen nähdessään, että siinä on ilmiselvä Vanjo (Siriuksen isoäidin isä)! Hassua miten tuo ulkonäkö periytyy ja pomppaa monen sukupolven takaa esille. Lisäksi Siriuksen kanssa keskusteltiin hännänkannosta, mutta yksittäisarvostelussa kehässä kuitenkin malttoi sitten pitää häntäänsä melko kauniisti eikä siellä tarvinnut machoilla muille koirille.

 Yllätyksellinen päivä alkoi jo siitä kun komea Benny sai ERIn ilman SA:ta. Minä seisoin suu auki kehän reunalla ja mietin, että jos ei Benny kelpaa niin tuskin sitten Siriuskaan. Kehään se oli kuitenkin vietävä, juoksutettava ja seisotettava tuomarin edessä. Kun kehäsihteeri kiskaisi ERIn esille, olin pelkkää hymyä, mutta vaaleanpunainen lipuke oli minulle ihan liikaa ja saman tien alkoivat kyyneleet valua. Siriuksesta tuli valio! Seisoin kyyneleet silmissä kehässä, tuijotin vain kehäsihteeriä ja tuomaria, ja yritin sopertaa sertin saatuani, että koira valioituu. Ruusukkeet kädessä Siriukselle kehuja hihkuen juoksi vaihtamaan esitettävää koiraa, enkä oikeastaan muista Aurin esittämisestä mitään ennen paras narttu -kehää. Siinä tuomari osoitti Aurinkoisen ensimmäiseksi, joten serti ja muotovalion arvo pikkuakallekin! Siinä vaiheessa kehäsihteeri sanoikin jo nauraen minulle, että älä nyt taas ala itkemään. En sentään vaikka siinäkin vaiheessa vuodatin ilonkyyneleitä.
 ROP-kehässä olivat siis Sirius ja Aurinko vastakkain, onneksi Bennyn omistaja Kati suostui esittämään Aurinkoisen ja saamaan sen vielä rotunsa parhaaksi! Lopullinen valinnan syy oli hännänkanto; Sirius innostui silmittömästi päästessään yhtä aikaa Aurin kanssa kehään joten häntä oli sen mukainen (korkea!).
 Mutta en voi olla kuin tyytyväinen tuloksiin, mikä viikonloppu kyyneleineen kaikkineen!

Sirius: AVO ERI1 SA SERT VSP -> FI MVA
5,5 years. Very well proportioned. Nice head, very good topline, good angulations and movement. Very good coat, correct furnishing. Correct bite.

Aurinko: AVO ERI 1 SA SERT ROP -> FI MVA
 2,5 years. Well proportioned. Feminine, nice head, good topline, enough good angulations and movement. Correct coat, correct furnishing, good bite. Elegant little lady.

Hiljainen huhtikuu

 Agility- ja tottistreenien lisäksi ei oikeastaan mitään uutta tai jännittävää meidän laumassa. Minä olen seilannut Joensuu-Joroinen -väliä, tehnyt vähän opiskelujuttuja ja viettänyt leppoisaa aikaa koirien kanssa.
Milo-seropi oli minulla hoidossa muutaman päivän, kun vanhempani lähtivät reissuun eli koiralauman koko kasvoi hetkeksi yhdellä puolikuurolla seniorilla. Tänä aikana ehdittiin käymään Jaamankankaalla lenkillä Anniinan, Adyan ja Anniinan lainakooikkerin Aroonan kanssa, pari tuntia vierähti erittäin hyvässä seurassa ja koiratkin saivat juosta vapaina sydämensä kyllyydestä, kiitos! Lauma tuli hienosti juttuun keskenään, jopa Milo-vaari intoutui leikkimään joukon nuorimman neidin (Aroona) kanssa. Myöskin Aurinko osoitti suopeuttaan(!) sekä Adyalle että Aroonalle, ja halusi ehdottomasti leikkiä Aroonan kanssa kepeille - juosta karkuun, vetää yhdessä ja kantaa yhdessä. Ihanat, sosiaaliset tytöt! Sirius tapaansa mukaan imppaili ja pissaili joka puun ja puskan, välillä sekin sentään kirmaili tyttöjen perässä kunnes taas hajut veivät miehen mennessään :)

 Agilityssa oltiin Siriuksen kanssa viime kerralla kahdestaan, radan olivat sentään edelliset treenaajat jättäneet mutta eivät minkäänlaista ratapiirrosta tai numerokylttejä esteiden viereen. Improvisoin sitten Siriuksen kanssa muutaman radan pätkän, erityisesti kontakteja hinkattiin kun ketään ei ollut häiritsemässä.
 Aurinkoisen kanssa sitten tottisteltiin, seuraamiseen pitäisi edelleen saada jonkinlaista järkeä, koska välillä Auri jätättää ja vaanii, toisinaan taas se on sivusuunnassa liian kaukana tai sitten se edistää (toisaalta, mieluummin pieni edistys kuin perässä raahautuminen). Jäävät ovat hyvät, luoksetulossa eteenistuminen jää hieman kauaksi - Aurinko jää minusta 50-60cm päähän, kun välimatkaa pitäisi olla vain 10cm. Eli ei ainakaan vielä olla BH-koevalmiita, mutta eihän tässä mikään hirveä kiire sinne olekaan.

 Tänään sentään kävin Varkaudessa näyttelytreeneissä, jossa kovasti opetan Siriusta pitämään häntäänsä kauniisti juostessaan. Paikalla seisoessa häntä on hienosti alhaalla, mutta liikkeessä (erityisesti jos on muita uroksia yhtä aikaa kehää kiertämässä) häntä nousee liian korkealle. Seisottaessa murtunut jalkan osoittaa jonkin verran sivulle, mutta sille ei voi mitään - eikä se ole edelleenkään periytyvä ominaisuus.
 Aurinko tarjosi seisomisen sijaa istumista, vähän aikaa piti muistutella että mitä tehdään kun sanotaan "seiso" ja annetaa käsimerkki. Juostessa Aurinko heiluttelee välillä häntäänsä ja kun vapautan sen seisomisesta, pikkuakka suurinpiirtein hyppää syliin ja syö naaman, saa hepulin ja alkaa onnellisena kieriskellä maassa. On ne näyttelyhommat hauskoja!
 Tutkiminen meni molemmilla ihan hyvin, eivät ole mitenkään kovin innoissaan hampaiden katsomisesta tai muuta kopeloinnista, mutta eivät väistä tai panikoi (huom. Aurilla on tämä ollut ongelma viime syksynä).

 Tiistaina olisi taas agilitya ja tottista luvassa, mikäli muuton keskeltä ehdin treeneihin - yritän ainakin! Lisäksi loppuviikosta olisi tarkoitus ottaa Anniinan kanssa kooikkerilenkki uusiksi, ja lauantaina sitten kutsuvatkin agilitykisat työntekijää.
 Loppuun kaksi keväistä kooikkeria!

 

...ja kuvat

Sitten vielä kuvasaastetta edelliseen "harrastuksia" -blogipostaukseen liittyen. Tyhmä blogger kun ei suostunut lisäämään näitä kuvia mitenkään tekstin loppuun. Paska lafka sanon minä, kohta vaihdan blogipaikkaa - mutta sitä ennen lähetän tulikivenkatkuisen palautteen.
 Kuvaaja ei ole ollut ihan kuvakulmista varma mutta kyllä niissä sentään näkyy koko koira :D Kaikki kuvat on ottanut African omistaja Pasi K.

Harrastuksia

Se, että pääsee säännöllisesti kerran viikossa treenaamaan koirien kanssa, alkaa näkyä. Molemmat koirat menevät banaaneiksi kun otan treenirepun esille, samantien alkaa itsensä ympäripyöriminen, vinkuminen ja hännän heilutus - varsinkin Auri näyttää siltä että koko takaruumis irtoaa.

 Siriuksen kanssa on tehty agilitya kerran viikossa, ja Sirius tuntuu edistyvän jo tuollakin treenamisella oikein hyvin. Keppikulmia ja kontakteja voisi hioa varmaan sen pari kertaa viikossa, joka varmaankin tulee toteutumaan kunhan muutamme toukokuussa lähemmäs agilityhallia eikä tarvitse matkaa enää autolla tehdä.
 Summa summarum, Sirius on toiminut melkein kuin ajatus agilityssa. Tietysti virheitä tulee, koira menee väärälle esteelle, tekee sen väärään suuntaan tai jättää koko esteen välistä, mutta 99% tapauksista voin katsoa peiliin. Mitäs ohjasin päin mäntyä.
 Parasta kuitenkin on se, että Siriuksessa on vauhtia. Viime treeneissä jäin jälkeen (!) koirasta, en muista milloin viimeksi Siriuksen kanssa olisi sellaista tapahtunut. Samantien voin kirjoittaa, että pk.collie Bondi jota ohjaan harvakseltaan agilityssa, ei myöskään usein pääse edelleni. Eli melko lujaa kipitän agilityradalla! Ja niin kipittää nähtävästi Siriuskin, vaikkei se niille nopeimmille koirakoille vauhdissa pärjääkään. Mutta ehkä ihanneaikarajat alittuvat kuitenkin myös meiltä, kunhan kesällä agilitykisoihin taas mennään.
 Joskus hyvin harvoin vedän Siriuksen äärimmilleen, otan siitä kaiken irti koska jos jotain tuosta koirasta löytyy, niin se on taistelutahtoa. Se väsyy fyysisesti, sen näkee sen liikkeistä ja vauhdista, mutta nimenomaan taistelutahdolla ja halulla iskeä hampaansa vielä kerran vetoleluun sen pusertaa itsestään kaiken irti. Minä itse pidän siitä ominaisuudesta koirassa, että se antaa painostettuna kaikkensa ja vieläpä mielellään, ikäänkuin koira itsekin haastaisi itseään tekemään homman vielä kerran.

Vauhtirata kontakteilla 26.03.-13

Putkijarru 02.04.-13

Vauhti- ja irtoamisrata 09.04.-13

 Vaikka Aurista ei ihan samanlaista taistelutahtoa löydykään, on akassa aivan tarpeeksi potkua BH-koeharjoituksiin. Tällä hetkellä siis harjoittelemme BH-kokeen tottisosuutta, kaupunkiosuudessa ongelmana ovat ainoastaan toisten koirien ohituksen sekä kaupan edessä odottaminen hiljaa. Onhan se nyt Aurilta aivan liikaa vaadittu, että kaupan edessä pitäisi YKSIN odottaa hiljaa kun siitä menee ohi koiria tai ihmisiä, jotka tunkevat Aurin YKSITYISELLE alueelle. Helvetti sentään, huutia sellaisille tunkeilijoille. Siihen siis tarvitaan harjoitusta, ehkä pitää kysellä PoKSilta tai JoSePalta kiinnostuineita treenikavereita kaupunkipätkiin.
 Seuraaminen on Aurilla ihan OK, välillä vire nousee liian korkealle (edistää tai liikkuu liian kauas minusta sivusuunnassa) tai sitten Auri alkaa vaanimaan lelupalkkaa, jolloin se taas jätättää. Uutena tekniikkana kokeilen lelun pitämistä koiranpuoleisessa kainalossa, josta sitten vain pudotan lelun Aurille.
 Jäävissä liikkeissä maahanmeno on erinomainen, istumisesssa Auri kaipaa vielä vähän avustamista mutta sitä liikettä ei olla harjoiteltukaan kuin muutamia toistoja. Luoksetulo luo vauhtia ja vaarallisia tilanteita, polvilumpioilla on uhkana muljahtaa kun Aurinko juoksee täysillä kohti ja jarrut eivät toimikaan ihan kunnolla. Onneksi kyseessä on vain 12kg pikkuspanieli, eikä mikään monikymmenkiloinen "oikea" PK-koira.
 Paikkamakuuta olen vaikeuttanut leikkimällä itsekseni lelulla, jonka aikana Aurin pitää maata kauniisti aloillaan ja palkaksi saa vain nameja, eikä yhtään leikkihetkeä lelulla. Vire on tarkoitus pitää matalalla, tapahtuipa mitä tahansa. Tästä edetään oikeaoppiseen paikkamakuuseen, eli joku treenaa oman koiransa kanssa vieressä ja Aurin on maattava paikoillaan. Aikaa ja välimatkaa minuun on tarkoitus pidentää hiljalleen jokaisen onnistuneen treenikerran jälkeen.
 Alkaa vähitellen näyttää siltä, että Aurikin saa nimensä eteen BH -tittelin!

 Tästäpä tulikin mieleeni, että pitää joskus kuvata videolle koirien kanssa leikkimistä. Eivät ne mitään terrierejä tai käyttömalinoiseja ole, mutta kyllä niistä silti toimintakykyä ja taisteluhalua löytyy minun tarpeisiini.

 Tämä lisäksi käytiin myös Aurinkoisen alustavan paranemisen kunniaksi näyttelytreeneissä, josta ei sen suurempaa mainintaa. Sekä kooikkerit että lainakoira -Africa esiintyivät edukseen, sain jopa African ravaamaan kauniisti pomppimisen ja äkkipysähdyksen sijaan.
 Sirius sai taas huomauttamista hieman korkeasta hännänkannosta liikkeessä, seisoessa häntä laskeutuu taas oikein kauniisti oikealle paikalleen. Kehuja Sirius sai sen sijaan liikkeistään sekä purennastaan, jota kelpaa kuulemma tuomareille esitellä (tuomarin tahdosta siis!).
 Aurinko oli oma itsensä, juoksi (hieman veti kun oli nakkia herkkuna) kauniisti, seisoi kauniisti ja antoi kopeloida itseään kauniisti pöydällä (joka yllätti 6vk sairasloman eli "6vk pullossa patterin takana" -kuurin jälkeen).

 Ja kuvia harrastuksista toisessa tämän päivän postauksessa teknisten ongelmien takia.

Koiranjalostus osa 2 - luonne ja perinnöllisyys

 Koska kooikerhondje-palstoilla on ollut keskustelua kooikkereiden uusien jalostussuunnitelmien laatimisesta, liittämisestä PEVISAan, luonneongelmista sekä koirien luonneominaisuuksia mittaavien testien luotettavuudesta, päätin tutkia koirien luonteen periytyvyyttä. Mitkään kisameriitit tai näyttelytulokset eivät suoraan periydy, vaan niihin liittyy vielä useampia (myös perinnöllisiä) tekijöitä kuin esim. värien periytymiseen - joilla valitettavasti on vaikutusta näyttelytuloksiin huolimatta siitä, aiheuttaako väri ongelmia (diluutiovärit, homostygootti-merle).

 Koiran luonteeseen vaikuttavat perinnölliset tekijät, ympäristö, koulutus sekä epigenetiikka (koiran vanhempien kokemien ympäristötekijöiden vaikutukset).
 Periytyvän käyttämisen osuutta on tutkittu niin Yhdysvalloissa, Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Perinnöllistä osaa piirteestä voidaan kuvata esim. periytymisasteen (heritabiliteetti) avulla – jos piirteellä korkea periytymisaste, on sitä helppo jalostaa. Testeissä on tosin vaihtelua sekä virhearvionteja, lisäksi termien määrittely on vaikeaa, esim. hermorakenne = arkuus/rohkeus + vilkkaus? Lisäksi on osattava erottaa koiran temperamentti ja persoonallisuus toisistaan. Temperamentti tarkoittaa koiran perusluonnetta ennen ympäristön vaikutuksia, persoonallisuus taas temperantin ja ympäristön yhteisvaikutusta.

 Geenien oletetaan vaikuttavan luonneominaisuuksiin 30-50%, kun taas ympäristötekijät vaikuttavat 50-70%. Lisäksi periytyvillä luonneominaisuuksilla on todettu olevan erilaisia periytymisasteita (asteikoilla 0,00 -1,00). Periytymisasteella tarkoitetaan perinnöllisen vaihtelun osuutta kaikesta koirien/rodun välisestä vaihtelusta tietyn ominaisuuden suhteen. Korkeakaan periytymisaste (0,40-1,00) ei tarkoita sitä, että esim. ääniarkkuus on suoraan perinnöllistä mutta taipumus siihen on.
 Myöskään alhainen periytymisaste (0,00-0,20) ei tarkoita etteikö ominaisuus olisi periytyvä ja etteikö siihen voitaisi jalostuksella vaikuttaa. Mitä enemmän populaatiossa on geneettistä vaihtelua, sitä helpompaa ominaisuuden jalostaminen on. Luonneominaisuuksien periytymisastetutkimuksien mukaan muuanmuassa seuraavat ominaisuudet ovat korkeasti periytyviä (0,35-1,00): aktiivisuus, aggressiivisuus koiria/ihmisiä kohtaan, pelokkuus, ääniarkuus, innokkuus (metsästys), sosiaalisuus ja rohkeus.
 Lisäksi Iso-Britanniassa tehdyn roturisteytystutkimuksen avulla todettiin seuraavien taipumusten periytyminen:

äänekäs ajo - äänetön ajo

yläpäinen haku - alapäinen haku

veteenmenohalukkuus - veteenmenohaluttomuus

lintukiinnostus - lintukiinnostamattomuus

näöllä metsästäminen - vainulla metsästäminen

varautuneisuus - avoimuus

vilkkaus - tasaisuus

herkkyys - epäherkkyys

itsepäisyys - yhteistyökykyisyys

paimentaminen - paimennuksen puute

 Ympäristön vaikutus alkaa jo hedelmöityksessä ja emon kohdussa (emän ravitsemuksellinen ja hormonaalinen tila). Emän tiineysaikana ja erityisesti sen viimeisellä kolmanneksella kokema stressi saattaa aiheuttaa pelkoja, oppimisvaikeuksia, levottomuutta yms. Ympäristötekijöiden vaikutus pentuun on voimakkaimmillaan noin 3-8 viikon iässä ja jatkuu voimakkaana läpi koko nuoruusiän.
 Vaikka puolet koiran geeneistä tulevat sen isältä, on emolla kuitenkin suurempi vaikutus pennun luonneominaisuuksien kehittymiseen juurikin ympäristövaikutteilla.
 Luonne- ja terveysominaisuudet ovat monen geenin aikaansaamia, ja ympäristöllä on erittäin suuri vaikutus näihin ominaisuuksiin. Ympäristö vaikuttaa siihen, miten geenit ilmenevät, ja geenit puolestaan vaikuttavat siihen, miten ympäristö vaikuttaa yksilöön. Sen sijaan yhden tai muutaman geenin aikaansaamiin ominaisuuksiin ympäristötekijöillä ei juurikaan ole vaikutusta.


 Millainen sitten on hyvä luonne? Ja keneltä siihen saadaan oikea arvio? Ovatko edes kaikki rotumääritelmässä esitetyt luonteenpiirteet jotenkin mitattavissa, ja ymmärtävätkö ihmiset ne määreet samalla tavalla? Tästä hyvänä esimerkkinä on pidättyväinen, jonka osa ihmisistä kuvailee välinpitämättömänä, osa hyväksyy jopa arkuuden pidättyväisyydeksi. Epäselvyyttä aiheuttavat luonnekuvaukset tulisi poistaa tai muuttaa muotoon, jossa virhekäsitys olisi lähdes mahdotonta. Voiko välinpitämätön olla arka, aggressiivinen tai yltiöystävällinen?
 
  Luonnetaan voidaan kuitenkin nykyään testata:

• erilaisin testein ja kokein (luonnetestit ja –kuvaukset, aggressiivisuustestit)

• havainnoimalla (pentutestit, taipumustestit, valintatestit erilaisiin koiratyötehtäviin)

• kyselyillä (Kennelliitto, rotujärjestöt)

• eläinten liikemalleja tarkastelemalla (esim. metsästyskäyttäytymisen osat)

• aivojen ja hermoston toimintaa tutkimalla

• hormonien ja välittäjäaineiden tasoja tutkimalla

 Kuitenkaan mikään ei ole täysin luotettava ja autenttinen luonneominaisuuksien testaamiseen, sillä jokaisella koirayksilöllä on eri geenit, ympäristö ja koulutus, jotka vaikuttavat tuloksiin. Lisäksi koirat täytyisi testata systemaattisesti samanikäisinä ja vertailu tehdä saman sukupuolen sisällä, jotta saataisiin mahdollisimman tarkka kokonaiskuva luonneominaisuuksista.
 Lisäksi kokeissa ja testeissä voi sattua odottamaton häiriö tai tapahtua mittausvirhe, joka muuttaa tulosta. Järkevintä olisikin tehdä useampia samoja kokeita eri arvostelijoilla ja eri paikoissa - tämä kuitenkin vaatisi todella paljon resursseja niin koiran omistajilta kuin testien järjestäjiltäkin.
  Melko yleistä luonnepohdintaa siis tällä kertaa, toivottavasti joku muukin saa tästä jotakin irti ja osaa arvioida myös oman koiransa luonnetta kriittisesti.
 Oma koira on aina paras koira, mutta se ei ole välttämättä paras koira rodun parantamisen kannalta.

 Lähteitä en ole merkinnyt kumpaankaan jalostuskirjoitukseeni, mutta lähteet saa kysymällä - ellen innostu lisäämään niitä jälkeenpäin kunhan pääsen jalostuskirjoituksissani loppuun.

 

Luonneominaisuuksien moninaisuudesta kuvan muodossa: Rauhallisia, flegmaattisia, väsyneitä vai käskyn alla?

Koiranjalostus osa 1 - terveys

 Nyt kun kooikerhondjepentueita on tälle vuodelle suunnitteilla jopa kymmeniä ja osa on jo syntynytkin, on väistämättä tullut rotuun rakastuneena ja mahdollisena tulevana kasvattajana tutkittua koirien terveystaustoja, sukulinjoja, ulkomuotoa sekä erityisesti luonnepuolta.
 Sukulinjat pystyy jokainen kooikerhondjesta kiinnostunut katsomaan KoiraNetistä ja sen jälkeen tutustumaan kooikkereiden ClubRekisteriin, josta löytyvät melkein kaikki koirat sekä niiden terveystulokset aina kuolinsyihin asti. Ulkomuodossa kauneus on katsojan silmässä, ja monet (multi)muotovalion arvon saavuttaneet koirat eivät minusta ole rodun keskivertokoiraa kummempia, jopa päinvastoin – näin rodussa kuin rodussa.

 Koska kooikerhondje on pienilukuinen rotu ja geenipooli on erittäin kapea, ulkonäköön ei mielestäni tulisi kiinnittää liikaa huomiota. Tärkeimpiä ulkonäössä ovat tällä hetkellä hyvät kulmaukset sekä riittävän vankka runko ja hyvät rungon mittasuhteet, tarpeeksi vahvat leuat (ei ns. läppäleukaa) ja oikeanlainen purenta (mielellään leikkaavapurenta, tasapurenta sallitaan).
 Koira tulee kuitenkin tunnistaa kooikerhondjeksi, mutta muuan muassa väriin, turkinpituuteen, hännänkantoon tai korvien asentoon ei tulisi liiaksi kiinnittää huomiota. Rodunjalostusta ei tulisi aloittaa ulkonäöstä, eikä varsinkaan rodun parantamista! Kun rodun terveys ja luonne on saatu nostettua hyvälle tasolle sekä geenipoolia laajennettua esim. roturisteytyksillä, voidaan alkaa keskittyä enemmän ulkonäön jalostamiseen ja siitosyksilöiden valintaan myös ulkonäön perusteella terveyttä ja luonnetta unohtamatta.
 Olipa kyseessä mikä rotu tahansa, tulisi rodun jalostuksessa ensimmäisellä jaetulla 1.sijalla olla terveys ja luonne. Ulkonäkö on toissijainen ominaisuus, joka toki antaa jokaiselle rodulle omat erityispiirteensä, mutta mitä tekee ulkomuodollisesti upealla rotunsa edustajalla joka on sairas ja/tai luonneongelmainen tavalla tai toisella?
 Terveys on kenties helpoin ajatella mustavalkoisesti, vaikka terveys ei sitä olekaan. Terveyttä on helppo mitata, ainakin niitä ominaisuuksia joita mm. kooikerhondjelta vaaditaan, jotta koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Peilataan silmät, kokeillaan polvet ja kuvataan koiralta ainakin lonkat, mahdollisesti koko luusto jos omistaja niin haluaa, mikäli on valveutunut tai koiralla itsellään (tai sen lähisukulaisella) on oireita, jotka voivat viitata luustoperäiseen ongelmaan.
 On kuitenkin muistettava myös muut sairaudet, jotka eivät välttämättä röntgenkuvissa näy - ainakaan sillä hetkellä - voivat olla perinnöllisiä ja vakaviakin sairauksia, jotka ilmenevät vasta koiran ikääntyessä. Perinnöllisiksi sairauksiksi on arvioitu mm. syöpä, kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänsairaudet, kivesviat, häntämutkat, hammaspuutokset sekä synnytys- ja lisääntymisvaikeudet.

 Koiralla tunnetaan n. 400 geneettistä sairautta, ja jokainen koira kantaa noin 20 haitallista sairausgeeniä. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka sairaus tai muutos on synnynnäinen (kongenitaalinen), ei se välttämättä ole perinnöllinen. Kuinka terveys/sairaus sitten periytyy?

Yhden geenin sairaudet:

• vallitsevasti (dominoivasti) periytyvä, viallinen geeni tulee toiselta vanhemmilta

• peittyvästi (resessiivisesti) periytyvä, viallinen geeni tulee molemmilta vanhemmalta

• autosomaalisesti periytyvä, geenin paikka sijaitsee muualla kuin sukupuolikromosomissa

• X-kromosominen periytyminen, geeni sijaitsee X-kromosomissa eli narttu periyttää vikaa ja urokset sairastuvat

• monitekijäinen (polygeeninen) periytymistapa

Perinnöllinen alttius sairastua syntyy usean geenin yhteisvaikutuksesta. Lisäksi ympäristötekijöillä ja elintavoilla on ratkaiseva osuus taudin puhkeamisessa. Suurin osa perinnöllisistä sairauksista on polygeenisesti periytyviä. Myös niissä voi olla dominanssivaikutuksia sekä muita geenienyhteisvaikutuksia "sotkemassa", ja tarkan periytymiskaavan muodostaminen on näiden sairauksien kohdalla hyvin vaikeaa. Tällöin on vain yritettävä laskea todennäköisyyksiä esim. indeksien avulla.
 Olen kerännyt tietoa kooikerhondjeilla esiintyvistä terveysongelmista tänne *klik*, joita kuitenkin löytyy myös muilta koiraroduilta. Vaikka suurin osa sairauksista onkin polygeenisesti periytyviä, tulisi näihin asioihin kiinnittää huomiota jalostusvalintoja tehtäessä riippumatta siitä, mikä rodun sen hetkinen terveystilanne on. Mitä suurempia ongelmia, sitä suurempia (ja radikaalimpia) ratkaisuja on tehtävä.

 Uskon että jokainen haluaa ennen kaikkea terveen koiran, joka elää hyvän, kivuttoman elämän. Ainakin minä haluan, ja olen valmis tekemään töitä sen eteen että jatkossakin sellainen koira on mahdollista saada - vielä enemmän kuin nykyään.

Aurin selkäsairauskertomus

Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin, Aurinko on oireillut selkäänsä kieltäytymällä hyppäämästä tai kiipeämästä portaita. Myöskin laukkaaminen näytti tuottavan ongelmia, koska koira ei ottanut ulkona ainuttakaan laukka-askelta ystävänpäivän jälkeen. Normaalisti Aurinko kuitenkin juoksee ja säntäilee ympäriinsä pää viidentenä jalkana, joten tämä ei ollut pikkuakalta ollenkaan normaalia käytöstä.

 Maanantaina kutsuin hierojan jonka hieroi ja mobilisoi Aurin, löytämättä mitään sen suurempaa vikaa, ainoastaan jäykkyyttä oikealta puolelta selästä/nivusesta.
 Tiistai-iltana päätin itse venytellä Aurin jos se helpottaisi akan olotilaa. Lämmittelin koiran lihakset kuumavesipullon avulla ennenkuin aloitin venyttelyn. Selkää venytellessä tunsin rintarangassa aivan selkärangan vieressä kummallisen pikkuisen muhkuran molemmilla puolille selkää.
 Keskiviikkona soitin tutulle eläinlääkärille ja kerroin löydöksestä sekä muista Aurinkoisen oireista. Hän epäili ensimmäisenä välilevyn pullistumaa, jonka kuulemma on koirilla yleisempää kuin selkälihaksien venähdykset tms. jota Aurilla ensin epäiltiin. Soitin samantien yhdelle Joensuun eläinlääkäreistä ja varasin ajan sekä röntgeniin että verikokeeseen. Verikokeissa näkyi kohonnut tulehdusarvo, kohonneet valkosolumäärät sekä alhainen hemoglobiini ja vähäinen punasolujen määrä. Röntgenkuvassa sen sijaan näkyi tummentuma tai siis muutos (syöpymä) viimeisten rintanikamien kohdalla - juurikin samassa kohtaa jossa tunsin sormien alla kummallisen pallukan.
Diagnoosina on bakteeritulehdus nikamissa ja välilevyissä eli diskospondyliitti. Bakteeri kulkeutuu alueella veriteitse, tavallisimmin ensisijainen tulehdus on iholla, virtsateissä tai kiveksissä. Oireina havaitaan paikallista kipua, kuumetta, haluttomuuta ja laihtumista. Mittasin Aurilta kuumeen perjantaina jolloin sillä ei vielä kuumetta ollut, mutta lämmöt olivat koholla keskiviikkona. Kipu ja haluttomuus tehdä oikeastaan mitään pitävät paikkansa, Aurinko kyllä söi koko ajan normaalisti (mutta silti ystäväni sanoi sen laihtuneen jonkin verran kun näki Auria nyt kahden viikon jälkeen). Vaakakin sen todistaa, pikkuakka on laihtunut.
 Ensisijainen hoito on 4-6 viikkoa kestävä antibioottihoito, tulehduskipulääke (sekä 1. viikon ajan Tramalia) ja pakkolepo kuukauden ajan, eli Aurinko viettää yöt ja päivät näyttelyhäkissä. Ulkoilu tapahtuu hihnassa, jossa koira ei saa juosta (ravaus OK) ja lenkit ovat juuri sen pituisia että koira tekee tarpeensa. Kiipeäminen, hyppiminen ja kaikenlainen riehuminen (=repivät liikkeet) ovat nyt kiellettyjä.

 Fakta on se, että agility jää Aurin kanssa nyt kokonaan. Oli kyseessä sitten diskospondyliitti tai välilevyn pullistuma, en aio rasittaa koiran selkää agilitylla. Spondyliitti ei periaatteessa parannu mihinkään, ainoastaan bakteerien lisääntyminen pysähtyy jolloin tulehdus häviää. Kuitenkin bakteerien syövyttämä luu jää hauraaksi ja voi aiheuttaa kovassa rasituksessa erinäisiä selkäongelmia.
 Meille jää kuitenkin kaikki muut lajit aina rallytokosta mejään, joita voimme harrastaa koiran jaksamisen mukaan juuri niin paljon kuin haluamme, eli todennäköisesti aivan normaalisti.

 Lisäksi olen tutkinut paljon koirien selkäsairauksia Aurin ongelmien takia ja törmäsin tällaisiin tutkimuksiin:
"Vahva selässä pituussuuntaan kulkeva nivelside, ligamentum longitudinale dorsale tukee diskusta yläpuolelta kulkien pitkin luisen selkäydinkanavan pohjaa. Rintarangan alueella anulus fibrosuksen

yläseinämää vahvistaa myös kylkiluiden välinen siderakenne, eli ligamentti, joka kuuluu kylkiluiden tukijärjestelmään. Tämä ligamentti puuttuu kuitenkin I, Xl, XII ja XIll kylkiluuparien väliltä, mikä saattaa osaltaan selittää välilevytyrien puuttumisen rintarangan alueelta."

 Jospa tämä optimistisuus kannattaa.
 Tänään en antanut enää Aurinkoiselle Tramalia ja nyt se leikki kumipalloa, yrittäen kimpoilla seinien väliä. Koiran pitäminen levossa on helpommin sanottu kuin tehty! Onneksi Auri sentään pitää häkissä olemista, varsinkin kun sille antaa puruluun tai jotakin muuta herkkupureskeltavaa, ettei pikkuakka ihan tylsyyteen kuole.

 Sirius pääsee nyt nauttimaan kuukauden ajan kahdenkeskisistä lenkeistä sekä treenihetkistä, ennenkuin Aurinko on taas kuvioissa mukana. Sirius ei sitä tunnu pistävän pahakseen, vaikka sisällä ollessaan se tunkee väkisin Aurin viereen nukkumaan myös pikkuhäkkiin, joka on tarkoitettu tasan yhdelle kooikkerille. Läheisyys lämmittää jos ei muuta :)

Treenaamista ja kipuilua

Olen kuumeessa kolmatta päivää, joten teksti voi olla sen mukaista. Pahoitteluni.

 Helmikuun alussa aloitimme agilityn PoKSin pienryhmässä. Ensimmäisellä treenikerralla Sirius oli ihan villinä, korvat hukkuivat puolimatkaan ja kooikkeri rynnisti milloin mihinkiin suuntaan suorittamaan esteitä. Muutama haltuunottotreeni hypyn avulla tuotti kuitenkin nopeasti tulosta, ja Sirius oli taas omaan tapaansa hienosti kuulolla - minulle itselläni vain oli hieman kankeutta siinä, miten pitikään ohjata missäkin kohtaa. Huomaa että edellisestä kunnon agilitytreenistä on ollut kauan!
 Toisella treenikerralla viikkoa myöhemmin en olisi voinut olla ylpeämpi Siriuksesta, kun teimme valmiiksi rakennettua 3-luokan rataa toistamiseen. Kontaktit osuivat nappiin, samoin ohjauskuviot ja vauhtikin oli oikein hyvä. Kontakteissa onkin meillä treenaamista niin, että koira pysähtyy niille myös silloin jos minä olen jossakin muualla, kuin hieman etuviistossa Siriukseen nähden ja kohtalaisen lähellä komentamassa "koske!".
  Nyt kun löysin taas naksuttimetkin parin viikon etsinnän jälkeen, voin ottaa ne käyttöön kontakteja hinkatessa - olettaen että päästään jossain vaiheessa treenamaan, kunhan minä ensin tervehdyn ja sitten Aurinko.

 Ennenkuin Aurinko tuli kipuilevaksi ja apaattiseksi, ehti sekin treenata agilitya kaksi kertaa. Tein molemmilla kerroilla sen kanssa lyhyitä, melko helppoja pätkiä johon sisältyi hyppyjä, putkia ja puomi. Erillisinä esteinä harjoiteltiin keppejä (hiljalleen alkavat jo sujua, aloitusväli on jo ihan oikea!) sekä A-este ensimmäistä kertaa. Jos Aurilla jokin on agilityssa kohdallaan, niin se on kontaktit - ainakin vielä tässä vaiheessa *koputtaa puuta*. Akka ottaa hienosti kontaktit kuullessaan sanan "koske!", hienosäätönä on vain se että Aurinko saisi tulla hieman alemmas ja koskettaa etutassuillaan maata eikä asetella itseään ja neljää jalkaansa sumppuun kontaktialueelle. Hitaasti mutta varmasti edetään eteenpäin jokaisessa lajissa.

 Myöskin tokoa ollaan treenattu omassa kaveriryhmässä, Aurin kanssa BH-kuvioita ja Siruksen kanssa tokon sekä AVO- että VOI-liikkeitä minun mielenliikkeitteni mukaan. Siriuksella on vain intoa tässäkin lajissa hieman liikaa, seuraamisessa edistää ja muissa liikkeissä saattaa äristä tai jopa haukkua! Jos joku nyt vetää tähän johtajuuden mukaan, niin voin sanoa samantien etten usko moiseen. Koirahan ei voi vain olla innoissaan ja kuumua tekemisestä sekä vaatia toimintaa saadakseen haluamansa resurssin, eihän?

 Mutta nyt on sitten ainakin Aurinkoisen kanssa parin viikon treenitauko. Aurinko aloitti ystävänpäivänä yllättäen kipuilun, koko koira oli ihmeellisen jäykkä ja apaattinen. Sama tilanne jatkuu edelleen. Auri ei halua kiivetä portaita ylöspäin eikä hypätä, se ei myöskään laukkaa eikä venyttele. Maanantaina kutsuin hierojan tutkimaan Auria, joka löysi kipukohdan oikealta puolelta alaselästä sekä nivusesta. Kyseessä voi siis olla selkä- tai jalkalihaksen paha venähdys, revähdystä ei ainakaan hieroja tuntenut.
 Hoitona on lepo, lämpö (BoT-mantteli ja kauratyyny), lyhyet hihnalenkit, venyttely sekä hieronta. Tarpeen vaatiessa voin myös antaa tulehduskipulääkettä, johon täytyy tosin ensin hankkia resepti eläinlääkäriltä. Onneksi olen käynyt koiran kotihierontakurssin, että osaan edes jotenkin Aurinkoista auttaa. Jos oireet eivät parissa viikossa helpota, on lähdettävä eläinlääkäriin kuvauttamaan Auri päästä varpaisiin.
 Kuitenkin hieroja oli toiveikas ja oireiden perusteella (myös sillä, että keskiviikkona Aurinko teki vielä ihan normaalisti tokoa ja hakutreeniä, kunnes torstaina aloitti oireilun yllättäen) kyseessä on lihasperäinen vaiva.
 Sormet ja varpaat ristiin, että Aurinko on muutoin kunnossa ja inhottava vaiva menee parissa viikossa pois!

Pieni toipilas ja lämmin Sirius-tyyny

Misseilyä ja mietintää

 Joulukuu meni melkein puhtaasti lomaillessa, kerran kävin kooikkereiden kanssa treenaamassa Varkauden hallilla Fun for Dogs -pikkuryhmässä agilitya ja tokoa.
 Tapaninpäivänä kävin samaisessa hallissa match show'ssa, jossa esitin myös Africa -whippetin. Sirius oli pienten aikuisten SIN2 Aurinko sai ainoastaan punaisen nauhan eikä sijoittunut (ihmekö tuo, akka veti hirveän draaman hampaiden katsomisesta, halusi vain minun syliini tai pakoon, tärisi, tutisi ja itki). Siinä vietettiin tuomarin kanssa hetki, kun tuomari syötti Aurille namia ja silitteli pelkästään. Onneksi oli kokenut koiraihminen tuomarina, joka antoi hyviä neuvoja ja malttoi sen verran aikaa viettä meidän kanssamme, että Aurinko rauhoittui vähän ja antoi silittää päätään ilman panikointia.
 Africa sen sijaan esiintyi hienosti, liikkuessa tosin on parantamisen varaa koska tyttönen ei tahdo ravata kauniisti vaan loikkia tai sitten iskeä nelitassujarrutuksen. Seisominen oli erinomaista eikä tutkimisessa ollut ongelmia. Isojen pentujen PUN2 irtosi kullanmurulle.

 Ahdistuin Kajaanin näyttelystä jo valmiiksi Aurinkoisen mätsäriepisodin takia, ja treenasin hampaiden katsomista kotona, pyysin kavereita katsomaan sen hampaita ja ehdin kerran vielä käymään Fun for Dogsissa treenaamassa näyttelyjuttuja.
 Turhaan pelkäsin, Kajaanissa Aurinko esiintyi hienosti (joskin oli hieman liikaa lauantaimakkaran perään), eikä väistänyt tuomaria yhtään. Muy bien! Tuloksena AVO ERI2 SA PN3 vara-CACIB.

 2 years. Lovely temperament. Typical temperament. Gives the judge only one second to see her in the eyes. Good body. Good ears, with lovely bells. Little bit much cheeks. In the white little bit spots. Nice red colour. Nice on move.

 Sitten olikin viikon päästä vuorossa Ilomantsin ryhmänäyttely, jossa tuomaroi Paavo Mattila. Siellä valioitui Aurin ihastuttava kilpa- ja kasvukumppani Adya (onnea vielä halausten kera!), Aurin ollessa hienosti AVO ERI2 SA PN2 vara-SERT.

 Hyvin rakentunut narttu. Hieman voimakas otsapenger. Erittäin hyvä runko ja ylälinja. Hieman niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Hyvä karvapeite. Takaliike voisi olla joustavampi. Miellyttävä luonne, kantaa häntäänsä oikein.

 Vielä ei Aurista valiota tullut, mutta pari näyttelyä olen jo pikkuakalle katsonut tälle keväälle. Nyt on kuitenkin kuukauden tauko näyttelyistä jolloin minä keskityn opiskeluun, agilityyn ja tokoon. Suomen KV-näyttelyihin tuskin Aurinkoa enää ilmoitan, koska sillä on tarvittavat 2 cacibia täältä ja loput 2 olisi sitten saatava ulkomailta, kunhan sinne lähdetään.
 Katsotaan saanko Aurista kansainvälistä muotovaliota, se olisi ainakin toiveissa jos ulkomaan sertit ja cacibit helposti tulisivat :)

 Näyttelyiden välissä ollaan tokoiltu kooikkereiden kanssa. Aurilla on toivottavasti kesällä edessään BH-koe, tavoitteena saada se hyväksytysti läpi. Siriuksen kanssa jahkataan vielä tokon avoimeen luokkaan menemistä, se kyllä osaa kaikki liikkeet mutta en silti ole ihan tyytyväinen kaikkeen - tai sitten minä olen taas vain liian kriittinen perfektionisti! Tähän tarvittaisiin jokun puolueeton, objektiivinen mielipide, että olemmeko me Siriuksen kanssa valmiita menemään avoimeen luokkaan ja saamaan sieltä 1-tuloksen. Argh.
 Lisäksi sain PoKSilta agilitypaikan! Helmikuun alusta lähtien käyn Siriuksen kanssa pienryhmässä maanantaisin ja lisäksi molempien koirien kanssa vapaavuoroilla treenaamassa edes kerran viikossa. Aurinko pääsee pienryhmään siinä vaiheessa, kun osaa suurinpiirtein kaikki esteet ja pystyy tekemään lyhyitä ratoja. Kisatavoitteita en ole asettanut, tärkeintä on pitää hauskaa koirien kanssa, saada niille estevarmuutta ja vauhtia. Jos hyvin menee, saatan ilmoittaa jommankumman tai molemmat kisoihinkin.

 Nyt odotan innolla, tuleeko rally-tokosta virallinen laji myös Suomessa. Jos näin käy, todennäköisesti myös kouluttajia, kursseja ja kisoja tulee enemmän ympäri Suomea, myös Itä-Suomeen! Olisi lajin aloittaminenkin hieman helpompaa ja mukavampaa, kun olisi muita saman lajin treenaajia kannustamassa eteenpäin.
 Sitä odotellessa.

Villiä melskettä

 ...ja sitä on tiedossa koko joulun ajan, luultavasti vielä Uutena Vuotenakin.

 Aurinko aloitti juoksut 9 kuukauden tauon jälkeen (aluksi taisin väittää että 8kk jälkeen, mutta uusi laskutoimitus sanoi 9kk. Jotain sinnepäin kuitenkin.), ja joululoman ajaksi en saa Siriusta tai Aurinkoa mihinkään hoitoon, kun itsekin tahdon viettää joulun lapsuudenkodissani vanhempieni luona.
 Jouluna täällä ovat siis Sirius, Aurinko, Milo sekä italiaanot Lula ja Mytty. Vili sentään jää toiseen mummolaan hoitoon, joten on yksi koira vähemmän. Muutenhan kuuden koiran laumassa ei olisi mitään ongelmaa, mutta Aurin juoksut aiheuttavat ilmiön, jonka takia sekä Sirius että Vili yrittävät vuoroin astua Aurinkoa - ja paremman puutteessa sitten toisiaan.

 Tokoa ollaan sentään vähän saatu treenattua Aurinkoisen juoksuista huolimatta. Siriuksen keskittymiskyky tosin on sitä luokkaa, että pari toistoa riittää. Auri sen sijaan tekee mielellään vanhoja kuin uusiakin juttuja, tällä kertaa harjoitellaan merkille menoa naksuttimen avulla.
 Lisäksi koirakeilaus alkoi kotiharrasteena kiinnostaa, varsinkin kun kuulin luotettavilta tahoilta, että sitä olisi mahdollisuus saada kooikkereiden kesäpäiville leikkimieliseksi kisaksi. Pitäisi vain hankkia keilat jostakin, koirathan toimittavat koirakeilauksessa pallojen virkaa - ja ei, koiria ei heitellä tai vieritetä kaatamaan keiloja (tosin säännöt eivät mielestäni kierimistä kiellä), vaan koiran on tarkoitus tassullaan, kuonollaan tai kropallaan kaataa mahdollisimman monta keilaa (12kpl) mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Olisi ainakin viihdettä koti-iltoihin meilläkin :)

 Siriuksen kanssa tehdään edelleen rallytokohommia, varsinaiset tokoliikkeet kaukokäskyjä ja luoksarin pysähtymistä ovat nyt tauolla. Rallytokoon kuitenkin kuuluu niin paljon tokon perusliikkeitä, että niitä tulee harjoiteltua siinäkin.
 Aurinko sen sijaan oppi oikeanoppisen luoksetulon! Halusin opettaa Aurille nimenoman PK-tottiksen luoksetulon, jossa koira ensin istuutuu ohjaajan eteen ja siirtyy siitä erillisellä käskyllä sivulle. Ja nyt pikkuakka osaa sen! Kovin montaa treenikertaa ei siihen loppujen lopuksi tarvinnut, muutaman kerran tehtiin vauhtiluoksetuloja, erikseen eteenistuimista ja siitä vielä erillisenä osana sivullemenoa. Nyt on paketti kasassa ja kirsu kohti uusia tokoliikkeitä :) Tietysti luoksariakin edelleen treenataan, että taito pysyy yllä ja ainahan sitä pitää pyrkiä siinäkin täydellisyyteen...
 Opetin myös huvin vuoksi (ja mahdollisen hakuharratuksen kannalta) Aurinkoisen haukkumaan käskystä, nyt osaa jo haukahtaa kerran, kohta ruvetaan treenailemaan sarjoja.

 Myös Messukeskuksen koiranäyttelyssä tuli pyörittyä molempina päivinä sekä kehässä lainakoirien kanssa että shoppailemassa. Lähinnä koiranherkkuja tuli ostettua, samoin käsintehtyjä näyttelyhihnoja ystäville joululahjoiksi. Lisäksi Lahdessa majoituspaikassa oli ihania brasilianterrierinpentuja hurjat 6 kappaletta, että olivatkin ällöttäviä! Ja olivat ne isotkin brassit ihania, ei tarvinnut yhtään yötä nukkua yksin.

 Seuraavaan päivitykseen jos saisi muutaman uuden kuvankin, tosin se tapahtuu vasta joulun jälkeen kun koirat ovat saaneet joululahjansa ja Tapaninpäivänä olisi vielä match show, jossa voisin käydä useammankin koiran kanssa pyörähtelemässä. Näillä näkymin kehässä olisi narun päässä ainakin 3 eri koiraa, mahdollisesti jopa kuusi. Hullulla on halvat huvit, vai miten se menikään... ;)

Tottelee mutta oppiiko?

 Edelleen jatkuu tokoilu vähintään kerran viikkossa pikkuryhmässä, joskus kaksikin. Myös kotona olen treenannut vähän koirien kanssa perusasentoa sekä paikallaankäännöksiä. Molemmat myös opettelevat hiljlleen rallytokon liikkeitä, pitäisi vaan minun hankkia (tulostaa ja päällystää) kyltit että tulisi treenattua sitä lajia myös virallisesti.
 Joidenkin ylempien luokkien liikkeiden kanssa saattaa siinäkin lajissa tulla ongelmia, mutta tiedän ainakin yhden kooikkerikaverin jolta kysyä neuvoja siinä tilanteessa.
 Tokossa asia on sitten toinen. En tunne ketään, jonka koira olisi menestyksekkäästi kilpaillu tokon EVL -luokassa tai olisi jopa tokovalio. Tiedän moniakin TVA -koiria omistajineen ja törmäilen heihin satunnaisesti, mutta lähipiiriin he eivät kuulu. Ja vaikea on lähteä kysymään neuvoa ihmisiltä, joita ei tunne tai jotka eivät ole koiraa treenaamassa nähneet.
 Onneksi ALO- ja AVO -luokkien liikkeet osaan opettaa suurinpiirtein ilman suurempia ongelmia.

 Siriuksen kanssa treenataan uutena asiana merkille menoa. Tässä vaiheessa se on lähinnä Siriuksen aktivointia ja vähän aivojumppaa tokotreeneissä, ettei se joudu aina vain hinkkaamaan vanhoja liikkeitä jotka se jo osaa.
 Kaukokäskyissä istuminen on vieläkin liian innokasta toisinaan, mutta naksuttimen avulla saan palkattua ainoastaan oikeasta istumaannoususta. Huomasin myös viimeksi, että kun oma käskyni ja kädenliikkeeni on rauhallisempi, ei myöskään Sirius sinkoile istumaan vieterin lailla.
 Seuraamisessa se edistää innostuessaan, ja oikealle käännöksissä jää hieman jälkeen tai sitten irtoaa vähän sivusuunnassa. Tätä yritän korjata imuuttamisella sekä lyhyillä seuruupätkillä, joissa paikka pysyy oikeana eikä vire nouse liikaa.

 Aurinko treenaa seuraamista ja se alkaa olla hyvällä alulla. Lyhyitä, muutaman metrin suoria pystyy jo Auria seuruuttamaan hyvällä kontaktilla ja paikkakin pysyy hienosti, kunhan vain vire on tarpeeksi korkealla. Aurilla ongelma ei ole niinkään edistäminen vaan jätättäminen, joten sen virettä uskaltaa seuraamisessa nostaa eri tavalla kuin Siriuksen.
 Henkilöryhmää ollaan myös Aurinkoisen kanssa otettu (BH -koetta ajatellen) ja se sujuu hienosti. Tosin kehun Auria aina muutaman askeleen välein ja silloin, kun pysähdymme jonkun ihmisen viereen. Haluan vain tehdä sille seuraamisesta miellyttävää ja hauskaa, niin hauskaa ettei mikään muu kiinnosta Auria siinä vaiheessa kuin minä :)
 Viime kerralla päätin ottaa Aurin kanssa ALO -luokan hyppyä, kun kerrankin oltiin koirakentällä treenaamassa. Muutaman kerran otin toiston jossa heitin Aurin käsiliikkeellä esteen yli (hyppy -käskynhän se osaa jo agilitysta) koska Aurista oli outoa, kun minä jäin seisomaan tappina paikalleni kun hän hyppää esteen toiselle puolelle eikä jatketakaan täysillä juosten seuraavalle esteelle!
 Tämä liike jos mikä sai Aurin vireen nousemaan, tuntui että sen aivot ja kroppa työskentelivät täysillä, kun se yritti miettiä mitä halusin sen tekevän.
 Toistoja taisi tulla 15-20, ja Aurinko osaa ALO -luokan hypyn. Voilá! Jotain hienosäätöä siinä vielä on jäljellä ja seuraavalla treenikerralla kerrataan jo opittua, mutta hirveän tyytyväinen olen siihen kuinka nopeasti Aurinko ymmärsi, mitä sen pitää tehdä. Parasta!

 Lisäksi erityisesti Sirius on saanut treeneissä kehuja taistelutahdostaan. Yksi treenikaveri jopa mietti hetken rodunvaihtoa, kun ei hänen omassa koirassaan ole samanlaista moottoria kuin Siriuksessa ;) Rodunvaihto tyssäsi sitten siihen, kun kooikerhondjella ei ole PK-oikeuksia.
 Täytyy kyllä myöntää että Sirius on erinomainen paketti taistelutahtoa, tilannekovuutta ja hyvää hermorakennetta. Miinuksena on ohjaajapehmeys, joka kuitenkin on vältettävissä jos vain ohjaaja (eli minä) muistaa olla rauhallinen ja reilu. Nyt minua onkin houkuteltua käyttämään se luonnetestissä, ja ajatus kieltämättä kiehtoo. Toisaalta se on vain yhden päivän arvio koirastani sillä hetkellä, mutta on siinä jotain totuusperääkin. Arkielämäähän se ei kuvasta, vaan sitä kuinka koira käyttäytyy äärimmilleen vietynä ja painestettuna. Voisi tulla ehkä yllättäviäkin tuloksia.
 Se taitaakin olla ensi vuoden ohjelmassa Siriukselle :)
 Aurille on ehkä tiedossa MH-kuvaus sekä taipumuskokeet, riippuen ihan siitä missä vaiheessa Pirjo sillä pennut tahtoo teettää. Myöskin BH -koe olisi tarkoitus käydä ennen pentuja, mutta minä kun en juoksujen ajankohtaa valitse vaikka haluaisinkin :P

 Ensi kerralla luvassa ehkä kuvia, jos opin siihen mennessä käyttämään kunnolla uutta, hyvällä kameralla varustettua puhelintani!

Turkitonta tokoa

 Naksuttimen kanssa ollaan jälleen tokoiltu. Perjantaiksi tosin suuntasin Varkauteen Lemmikkikeskukselle pitämään naksutinkoulutuspäivää molempien kooikkereitten kanssa.
 Siinä samalla tuli treenattua toko liikkeitä sekä sitten temppuja, kuten pesuvatiin menoa, sen päälle nousua ja kosketusalustan tökkäämistä tassulla (Sirius) tai nenällä (Aurinko). Kovasti olivat ihmiset innoissaan koirien tempuista ja naksuttimen ideasta, siitä kuinka nopeasti koira hoksaa naksuttimen ajatuksen jos vain sen malttaa kunnolla opettaa.
 Muutama naksutin menikin kaupaksi ja tulin neuvoneeksi koiranomistajia muissakin koiraongelmissa sekä tapakoulutuksessa. Erittäin mukava päivä oli minulla ja luultavasti koirillakin, kun naksusta sateli makupaloja sekä asiakkailta rapsutuksia ja kehuja.

 Pientä tokoilua ollaan jatkettu edelleen, perusasennon vahvistamista sekä ripeää maahanmeno ja liikkeestä pysähtymistä. Aurinkoisen kanssa olisi haavena ensi keväänä mennä BH -kokeeseen ja saada se läpi, että akalla olisi edes joku koulutusmeriitti ennen pentujen tuloa näyttelytuloksien lisäksi.
 Siriuksen kanssa pitäisi vihdoin korkata se tokon AVO -luokka, mutta minulla menee joka kerta sisu kaulaan kun koira sinne pitäisi ilmoittaa. Tarvitsen jonkun ilmoittamaan Siriuksen sinne salaa, etten voi enää peruuttaa menemistäni.

 Viikonloppuna innostuin myös harjaamaan koirat, kun niistä tuntui lähtevän karvaa pelkästään katsomalla turkkiin päin. Furminator sekä kampa käyttöön, ja molemmista koirista lähti muovipussilliset irtokarvaa! Olin kyllä itsekin ihan karvoissa sen jälkeen ja pääsin vielä imuroimaankin turkkiurakan päälle.
 Enää ei ole koirissa karvoja, Aurissa varsinkaan. Se on pudottanut hapsunsakin, ainoastaan korvakorut ovat säilyneet. Ja yllättäen 2kk päästä olisi Kajaanin KV -näyttely, jonne akka on jo ilmoitettu ja jonne on tulossa monta muutakin ihanaa narttukooikkeria, jotka vievät sertin kirsun edestä.
 Aloitan Aurinkoisella ainakin biotiinikuurin, Siriuksen ei vielä tarvitse turkistaan huolehtia kun seuraava näyttely on luultavasti vasta keväällä/kesällä. Muissa harrastuksissa kun karva saa olla minkälainen hamppukasa tahansa.

 Lisäksi tietysti pentukuume polttelee ja kohta en kestä enää kavereiden laittamia pentukuvia omista koiristaan tai kasvateistaan. Menen ja varastan kaikki, sullon taskuihin ja vien kotiin! Joulukuussakin pääsen todennäköisesti katsomaan muutaman viikon ikäisiä koiranpentuja Lahteen, argh. Siinä tulee kyllä kuolema, söpöyden yliannostus ainakin.
 Pitäisi vaan tehdä järkeviä ratkaisuja ja etsiä itselleni kooikerhondjenarttu, joka sopisi joko Siriuksen tai Aurinkoisen sukulinjoihin ja toisi samalla suomalaiseen kooikkerikantaa vähän uutta tai edes hieman harvinaisempaa verta.
 Tähän hommaan auttamaan taidan pyytää erästä kooikkeriystävää, jolla on hallussaan (tai ainakin hyvin lähellä) ClubRekisteri ja joka tekee hyviä suklaamuffinsseja. Jos tunnistat itsesi, prepare yourself! ;)

 Sitten kuvia turkittomista kooikkereista ajalta, jolloin maassa oli vielä lunta eikä mutaa. Mutta silti en voi olla sanomatta, että olisipa kesä!
 Kohta on sentään joulu, yay!

Blogihaaste

 

Sari jätti minulle tällaisen blogihaasteen hieman yllättäen. Yleensä en haasteisiin enkä muihin joudu, mutta kerta se on ensimmäinenkin :)

Säännöt menevät näin:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

 Sari haastaisin, mutta enpä viitsi tätä nyt takaisin laittaa. Joten listaan 5 muuta seuraamani blogia epämääräisessä järjestyksessä:

 Loki & Fiona

Kooikerhondje Mizy

Kooikertrio (Adya)
Miko -kooiker 

Kooiker Mindi

 Loput jäivät ulkopuolelle listasta, seuraan kuitenkin yli 30 blogia mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen aktiivisuutensa ja kooikkereiden takia ;)

Loskainen lokakuu

 Vettä, kylmää ja märkää. Suomen ihana syksy ja talvi. Tosin koko tämä vuosi on ollut tuollaista, joten ilmankos alkaa kasvamaan koivuhalko otsaan ihan todenteolla.

 Koirien kanssa ollaan tokoiltu kerran pienessä collieryhmässä, ja muutaman kerran itsenäisesti. Siriuksella oikealle käännös seuraamisessa floppaa, se liikkuu liian kauas eikä käänny tarpeeksi terävästi mukana. Namilla olen imuuttanut ja palkannut oikealle kädellä mahdollisimman läheltä vasenta jalkaa, mutta ainakana vielä ei ole Siriuksella palaset päässä menneet kohdalleen. Tosin todennäköisesti syy on minussa ja palkkauksessa.
Luoksetulon pysähdys on hieno, toivottavasti se pysyy samanlaisena enkä vaan riko sitä treenaamalla liikaa. Luoksetulossa loppuasento on toisinaan vähän vajaa, Sirius jää hieman liian kauaksi jalasta mutta korjaa itse jos huomautan asiasta. Tässä pitänee ottaa naksutin käyttöön ja odottaa niin kauan, että Sirius tarjoaa oikeaa asentoa ilman minkäänlaista huomautusta minulta.
 Kaukokäskyissä istumaannousussa on hieman liikaa intoa ja koko istuminen meinaa mennä pomppimiseksi. Näitä treenaillaan nyt ahteri seinää vasten (siis Siriuksen) ja hiotaan tekniikka täydelliseksi ennenkuin taas lähden lisäämään välimatkaa.
 Paikkamakuussa ja noudossa ei ole moittimista, noudon palautus voisi tietysti olla nopeampi, mutta ainahan kaikki voisi olla parempaa ja täydellistä - toisaalta Sirius tekee juuri niin hyvin kuin olen sille opettanut ja motivoinut. AVO -luokan hyppyä en ole päässyt treenaamaan ollenkaan, kun ei minulla sellaista itselläni ole. Jos viikonloppuna Joroisissa pääsisi tällä kertaa hyppyä harjoittelemaan.

 Aurinkoisen kanssa ollaan tehty paikkamakuuta, seuraamisen alkeita, perusasennon hiomista, liikkeestä seisomista sekä maahanmenoa. Ja sitä luoksetuloa. Muut menevät hyvin ottaen huomioon treenikertojen määrän, vielä ei jäävät liikkeet onnistu ilman pientä käsiohjausta ja seuraaminen on imuuttamista, mutta tästä on suunta vain eteenpäin!
 Luoksetulo on vauhditon. Aurinko ravaa, ehkä laukkaa vähän puolihuolimattomasti ja katselee ihan muualle tai lähtee joskus jopa hajun perään. Mitä ihmettä, mikä meni väärin ja missä? Kuitenkin luoksetulo vapaana on 99% varma, käskysana on toki eri: "täällä". Tokon luoksetulossa se on "tule", jonka tarkoituksena olisi saada Aurinko juoksemaan täysillä kohti ja istumaan eteeni.
 Pitänee taas lainata Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi ja yrittää etsiä asiaan ratkaisua. Ottaisin myös mielelläni vastaan neuvoja muiltakin tokoharrastajilta, mutta harvoin heitä missään tapaa tai tuskin ainakaan silloin tulee yhdestä luoksetulosta keskustelua kun on niin paljon muutakin jutunjuurta!

 Tokoilun lisäksi käytiin ESYn järjestämässä match show'ssa Varkaudessa, jossa Sirius ja Aurinko esiintyivät pienissä aikuisissa tuloksilla SIN3 ja PUN2. Lisäksi Milo -vaariveteraani pääsi mukaan kehään pyörimään, tuloksena hienosti isojen aikuisten SIN1 BIS3!
Ja samalla tuli ulkoilutettua ensimmäistä kertaa myös kooikkereitten uudet, käsintehdyt näyttelyhihnat (made by Milla). Niitä tulee luultavasti kuvia viikonloppuna, jos vain löydän jostakin toimivan kameran sekä muistikortin.

 Suunnitteilla ei ole mitään sen suurempaa tälle vuodelle, pari match show'ta ja treeniä tokossa sekä näyttelyssä. Agility jää luultavasti ensi vuodelle kokonaan, mutta minkäs sille mahtaa kun ei ole rahaa eikä resursseja.
 Täytyy agilityn sijasta keskittyä opiskeluun (hah!) ja neulomiseen. Kohta on kaikille perheen koirille villapaidat ja -pipot puhumattakaan ihmisille neulotuista asioista. Johonkin se on luovuutensa ja vimmansa suunnattava, kun koiraharrastus on tällä hetkellä hieman hankalaa.