maanantai 4. maaliskuuta 2013

Koiranjalostus osa 1 - terveys



 Nyt kun kooikerhondjepentueita on tälle vuodelle suunnitteilla jopa kymmeniä ja osa on jo syntynytkin, on väistämättä tullut rotuun rakastuneena ja mahdollisena tulevana kasvattajana tutkittua koirien terveystaustoja, sukulinjoja, ulkomuotoa sekä erityisesti luonnepuolta.
 Sukulinjat pystyy jokainen kooikerhondjesta kiinnostunut katsomaan KoiraNetistä ja sen jälkeen tutustumaan kooikkereiden ClubRekisteriin, josta löytyvät melkein kaikki koirat sekä niiden terveystulokset aina kuolinsyihin asti. Ulkomuodossa kauneus on katsojan silmässä, ja monet (multi)muotovalion arvon saavuttaneet koirat eivät minusta ole rodun keskivertokoiraa kummempia, jopa päinvastoin – näin rodussa kuin rodussa.

 Koska kooikerhondje on pienilukuinen rotu ja geenipooli on erittäin kapea, ulkonäköön ei mielestäni tulisi kiinnittää liikaa huomiota. Tärkeimpiä ulkonäössä ovat tällä hetkellä hyvät kulmaukset sekä riittävän vankka runko ja hyvät rungon mittasuhteet, tarpeeksi vahvat leuat (ei ns. läppäleukaa) ja oikeanlainen purenta (mielellään leikkaavapurenta, tasapurenta sallitaan).
 Koira tulee kuitenkin tunnistaa kooikerhondjeksi, mutta muuan muassa väriin, turkinpituuteen, hännänkantoon tai korvien asentoon ei tulisi liiaksi kiinnittää huomiota. Rodunjalostusta ei tulisi aloittaa ulkonäöstä, eikä varsinkaan rodun parantamista! Kun rodun terveys ja luonne on saatu nostettua hyvälle tasolle sekä geenipoolia laajennettua esim. roturisteytyksillä, voidaan alkaa keskittyä enemmän ulkonäön jalostamiseen ja siitosyksilöiden valintaan myös ulkonäön perusteella terveyttä ja luonnetta unohtamatta.

 Olipa kyseessä mikä rotu tahansa, tulisi rodun jalostuksessa ensimmäisellä jaetulla 1.sijalla olla terveys ja luonne. Ulkonäkö on toissijainen ominaisuus, joka toki antaa jokaiselle rodulle omat erityispiirteensä, mutta mitä tekee ulkomuodollisesti upealla rotunsa edustajalla joka on sairas ja/tai luonneongelmainen tavalla tai toisella?

 Terveys on kenties helpoin ajatella mustavalkoisesti, vaikka terveys ei sitä olekaan. Terveyttä on helppo mitata, ainakin niitä ominaisuuksia joita mm. kooikerhondjelta vaaditaan, jotta koiraa voidaan käyttää jalostukseen. Peilataan silmät, kokeillaan polvet ja kuvataan koiralta ainakin lonkat, mahdollisesti koko luusto jos omistaja niin haluaa, mikäli on valveutunut tai koiralla itsellään (tai sen lähisukulaisella) on oireita, jotka voivat viitata luustoperäiseen ongelmaan.
 On kuitenkin muistettava myös muut sairaudet, jotka eivät välttämättä röntgenkuvissa näy - ainakaan sillä hetkellä - voivat olla perinnöllisiä ja vakaviakin sairauksia, jotka ilmenevät vasta koiran ikääntyessä. Perinnöllisiksi sairauksiksi on arvioitu
mm. syöpä, kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänsairaudet, kivesviat, häntämutkat, hammaspuutokset sekä synnytys- ja lisääntymisvaikeudet.

 Koiralla tunnetaan n. 400 geneettistä sairautta, ja jokainen koira kantaa noin 20 haitallista sairausgeeniä. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka sairaus tai muutos on synnynnäinen (kongenitaalinen), ei se välttämättä ole perinnöllinen. Kuinka terveys/sairaus sitten periytyy?


Yhden geenin sairaudet:


  • vallitsevasti (dominoivasti) periytyvä, viallinen geeni tulee toiselta vanhemmilta
  • peittyvästi (resessiivisesti) periytyvä, viallinen geeni tulee molemmilta vanhemmalta
  • autosomaalisesti periytyvä, geenin paikka sijaitsee muualla kuin sukupuolikromosomissa
  • X-kromosominen periytyminen, geeni sijaitsee X-kromosomissa eli narttu periyttää vikaa ja urokset sairastuvat
  • monitekijäinen (polygeeninen) periytymistapa


Perinnöllinen alttius sairastua syntyy usean geenin yhteisvaikutuksesta. Lisäksi ympäristötekijöillä ja elintavoilla on ratkaiseva osuus taudin puhkeamisessa. Suurin osa perinnöllisistä sairauksista on polygeenisesti periytyviä. Myös niissä voi olla dominanssivaikutuksia sekä muita geenienyhteisvaikutuksia "sotkemassa", ja tarkan periytymiskaavan muodostaminen on näiden sairauksien kohdalla hyvin vaikeaa. Tällöin on vain yritettävä laskea todennäköisyyksiä esim. indeksien avulla.
 Olen kerännyt tietoa kooikerhondjeilla esiintyvistä terveysongelmista tänne *klik*, joita kuitenkin löytyy myös muilta koiraroduilta. Vaikka suurin osa sairauksista onkin polygeenisesti periytyviä, tulisi näihin asioihin kiinnittää huomiota jalostusvalintoja tehtäessä riippumatta siitä, mikä rodun sen hetkinen terveystilanne on. Mitä suurempia ongelmia, sitä suurempia (ja radikaalimpia) ratkaisuja on tehtävä.

 Uskon että jokainen haluaa ennen kaikkea terveen koiran, joka elää hyvän, kivuttoman elämän. Ainakin minä haluan, ja olen valmis tekemään töitä sen eteen että jatkossakin sellainen koira on mahdollista saada - vielä enemmän kuin nykyään.

1 kommentti:

  1. Hyvä juttu. Tämänkaltaisten ohjeiden luulisi, noh toivoisi, olevan ihan lähtökohta ja itsestäänselvyys kaikille kasvattajillle rodusta riippumatta. Että nämä selkeät sairaudet saataisiin vähenemään. Vaikeampi nakki onkin mielestäni nämä jokaisen omatulkintaiset esim. autoimmuunisairaudet ja se mikä on niiden suhteen vielä jalostuskelpoinen yksilö ja mikä ei.

    Jäämme odottamaan part kakkosta :)

    VastaaPoista