keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Aurin selkäsairauskertomus

Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin, Aurinko on oireillut selkäänsä kieltäytymällä hyppäämästä tai kiipeämästä portaita. Myöskin laukkaaminen näytti tuottavan ongelmia, koska koira ei ottanut ulkona ainuttakaan laukka-askelta ystävänpäivän jälkeen. Normaalisti Aurinko kuitenkin juoksee ja säntäilee ympäriinsä pää viidentenä jalkana, joten tämä ei ollut pikkuakalta ollenkaan normaalia käytöstä.

 Maanantaina kutsuin hierojan jonka hieroi ja mobilisoi Aurin, löytämättä mitään sen suurempaa vikaa, ainoastaan jäykkyyttä oikealta puolelta selästä/nivusesta.
 Tiistai-iltana päätin itse venytellä Aurin jos se helpottaisi akan olotilaa. Lämmittelin koiran lihakset kuumavesipullon avulla ennenkuin aloitin venyttelyn. Selkää venytellessä tunsin rintarangassa aivan selkärangan vieressä kummallisen pikkuisen muhkuran molemmilla puolille selkää.
 Keskiviikkona soitin tutulle eläinlääkärille ja kerroin löydöksestä sekä muista Aurinkoisen oireista. Hän epäili ensimmäisenä välilevyn pullistumaa, jonka kuulemma on koirilla yleisempää kuin selkälihaksien venähdykset tms. jota Aurilla ensin epäiltiin. Soitin samantien yhdelle Joensuun eläinlääkäreistä ja varasin ajan sekä röntgeniin että verikokeeseen. Verikokeissa näkyi kohonnut tulehdusarvo, kohonneet valkosolumäärät sekä alhainen hemoglobiini ja vähäinen punasolujen määrä. Röntgenkuvassa sen sijaan näkyi tummentuma tai siis muutos (syöpymä) viimeisten rintanikamien kohdalla - juurikin samassa kohtaa jossa tunsin sormien alla kummallisen pallukan.
Diagnoosina on bakteeritulehdus nikamissa ja välilevyissä eli diskospondyliitti
. Bakteeri kulkeutuu alueella veriteitse, tavallisimmin ensisijainen tulehdus on iholla, virtsateissä tai kiveksissä. Oireina havaitaan paikallista kipua, kuumetta, haluttomuuta ja laihtumista. Mittasin Aurilta kuumeen perjantaina jolloin sillä ei vielä kuumetta ollut, mutta lämmöt olivat koholla keskiviikkona. Kipu ja haluttomuus tehdä oikeastaan mitään pitävät paikkansa, Aurinko kyllä söi koko ajan normaalisti (mutta silti ystäväni sanoi sen laihtuneen jonkin verran kun näki Auria nyt kahden viikon jälkeen). Vaakakin sen todistaa, pikkuakka on laihtunut.
 Ensisijainen hoito on 4-6 viikkoa kestävä antibioottihoito, tulehduskipulääke (sekä 1. viikon ajan Tramalia) ja pakkolepo kuukauden ajan, eli Aurinko viettää yöt ja päivät näyttelyhäkissä. Ulkoilu tapahtuu hihnassa, jossa koira ei saa juosta (ravaus OK) ja lenkit ovat juuri sen pituisia että koira tekee tarpeensa. Kiipeäminen, hyppiminen ja kaikenlainen riehuminen (=repivät liikkeet) ovat nyt kiellettyjä.


 Fakta on se, että agility jää Aurin kanssa nyt kokonaan. Oli kyseessä sitten diskospondyliitti tai välilevyn pullistuma, en aio rasittaa koiran selkää agilitylla. Spondyliitti ei periaatteessa parannu mihinkään, ainoastaan bakteerien lisääntyminen pysähtyy jolloin tulehdus häviää. Kuitenkin bakteerien syövyttämä luu jää hauraaksi ja voi aiheuttaa kovassa rasituksessa erinäisiä selkäongelmia.
 Meille jää kuitenkin kaikki muut lajit aina rallytokosta mejään, joita voimme harrastaa koiran jaksamisen mukaan juuri niin paljon kuin haluamme, eli todennäköisesti aivan normaalisti.

 Lisäksi olen tutkinut paljon koirien selkäsairauksia Aurin ongelmien takia ja törmäsin tällaisiin tutkimuksiin:
"Vahva selässä pituussuuntaan kulkeva nivelside, ligamentum longitudinale dorsale tukee diskusta yläpuolelta kulkien pitkin luisen selkäydinkanavan pohjaa. Rintarangan alueella anulus fibrosuksen

yläseinämää vahvistaa myös kylkiluiden välinen siderakenne, eli ligamentti, joka kuuluu kylkiluiden tukijärjestelmään. Tämä ligamentti puuttuu kuitenkin I, Xl, XII ja XIll kylkiluuparien väliltä, mikä saattaa osaltaan selittää välilevytyrien puuttumisen rintarangan alueelta."

 Jospa tämä optimistisuus kannattaa.
 Tänään en antanut enää Aurinkoiselle Tramalia ja nyt se leikki kumipalloa, yrittäen kimpoilla seinien väliä. Koiran pitäminen levossa on helpommin sanottu kuin tehty! Onneksi Auri sentään pitää häkissä olemista, varsinkin kun sille antaa puruluun tai jotakin muuta herkkupureskeltavaa, ettei pikkuakka ihan tylsyyteen kuole.

 Sirius pääsee nyt nauttimaan kuukauden ajan kahdenkeskisistä lenkeistä sekä treenihetkistä, ennenkuin Aurinko on taas kuvioissa mukana. Sirius ei sitä tunnu pistävän pahakseen, vaikka sisällä ollessaan se tunkee väkisin Aurin viereen nukkumaan myös pikkuhäkkiin, joka on tarkoitettu tasan yhdelle kooikkerille. Läheisyys lämmittää jos ei muuta :)

1 kommentti:

  1. Olipas kurja löydös teillä. :( Mahdollisimman hyviä vointeja kuitenkin Aurille!

    Tässä muuten taas näkee, miten hyvä olisi opettaa jokainen koira pitämään näyttelyhäkissä oleskelusta, joskus saattaa tulla pakko. Meillä on nuorempi jo pentuna oppinut sekä metalli- että kevythäkin kivoiksi pesiksi ja käyttää avonaisia itsekin oleskeluun, mutta vanhempi, joka vasta iäkkäänä on ensikertaa niihin tutustunut, hieman ahdistuu niin rajatusta tilasta.

    VastaaPoista