Viikko sitten käytiin Anniina ja Adyan kanssa pitkällä lenkillä, jossa parannettiin koiramaailmaa samalla kun 3 kooikkeria juoksivat hangessa (kyllä, silloin oli vielä lunta). Ja toissamaanantaina oli viimeinen tokoilu kaveriporukassa Joensuussa tämän vuoden osalta.
Auri oli ihan superinnoissaan kaikesta tekemisestä, joten uusia juttuja ei tehty yhtään, vahvistin vain naksuttimella ja namilla perusasentoa, istumista, maahanmenoa ja paikallaoloa (maaten ja istuen). Luoksetulon harjoittelussa käytin lelua, samoin liikkeestä seisomaan jäämisessä. Kaikki oli hienoa, vaikkei mitään kokonaisia liikkeitä Auri osaakaan. Seuraamista voisi alkaa harjoittelemaan, samoin kuin hyppyä. Eikä Auri myöskään osaa nousta makuuasennosta istumaan vielä, kaikista näistä asioista voi vain syyttää ohjaajaa/kouluttajaa.
Tuntuu vaan että Aurinkoinen sählää sähläämistään, mutta se ei kuitenkaan tarjoa mitään juttua itse vaikka odottaisi kuinka. Pitäisi vaan itse ryhdistäytyä erityisesti tokossa Aurin kanssa, agilityahan ei voi vielä todellakaan tosissaan treenata 11kk vanhan kooikkerin kanssa. Kaikki hommat tehdään leikin varjolla ja kontakteja eikä keppejä olla käyty vielä lähelläkään. Nyt tosin ajattelin opettaa Aurille kontaktit pahvilaatikon tms. avulla, kun kerran on joululomakin. Katsotaan sitten osaanko nauttia siitä ja saanko mitään aikaiseksi koirien kanssa, kun kandin tutkielma painaa päälle ihan liikaa.
Siriuksen kanssa tehtiin kaikki avoimen luokan liikkeet jälleen kerran ilman hyppyä, ei voi muuta sanoa kuin että kaikki liikkeet alkavat olla kisakunnossa! Ei hassumpaa, mutta vielä ei minulle rohkeus eikä rahat riitä tokokokeeseen ilmoittautumiseen. Toisaalta, Tommy Wirén on sanonut että paremmaksi koirankouluttajaksi tulee kun treenaa perusasioita, oli sitten aloittelija tai huippuosaaja. Nähtävästi minä olen ottanut tämän neuvon ihan tietämättäni ohjenuorakseni tokossa :D
Ja Aurikin täytti tosiaan jo 11kk, joten mitatahan se piti:
39cm - 9,7kg
Laihtuminen johtuu siitä, että Auri oli valeraskaana juoksujensa jälkeen joten vähensin ruokaa rajusti ja lisäsin liikuntaa melkein kaksinkertaiseksi. Nyt on hoikka pikkuakka, mutta onneksi valeraskauskin maidonvuotamisineen meni jo ohi, joten Aurinkoinen voi alkaa syödä taas normaaleja annoksiaan.
Eilen käytiin myöskin Heinävedelle äidinäitini luona ja tavattiin muitakin kaukaisempia sukulaisia. Sirius ja Aurinko olivat kerjäämässä sekä rapsutuksia että ruokaa, Sirius jopa päätti mennä vieraiden jalkoihin makaamaan kahvipyödässä ettei vain jäisi paitsi mistään mukavasta :) Lisäksi molemmat nukkuivat päivän päätteeksi tyytyväisinä mummon jalkotaipeessa vierivieressä lämmittämässä.
Ja vaikka en pidä talvesta yhtään ja toivoisin kesän olevan aina, ei tämä loskasää mukavaa ole. Pesin kooikkerit ja Milon jo kertaalleen, mutta nähtävästi minun on tehtävä se vielä kerran ennen joulua. Onneksi niillä on sentään kurahaalarit, ettei tarvitse ihan kokonaan kaikkia koiria uudestaan kuurata. Joululahjatkin on jo koirille sekä ihmisille ostettu ja tehty, enää on edessä vain paketointi. Jos siinä vaiheessa tulisi minullekin vähän jouluisempi mieli, nyt ei todellakaan tunnun joululta eikä edes lomalta sen kanditutkielman takia. Aivojen nollaus tulisi kyllä tarpeeseen, ehkä jouluherkkujen leivonta auttaisi tähän ongelmaan. Tai ainakin niiden taikinoiden syönti, valmiista leivoksista viis :D