Harrastuksia

Se, että pääsee säännöllisesti kerran viikossa treenaamaan koirien kanssa, alkaa näkyä. Molemmat koirat menevät banaaneiksi kun otan treenirepun esille, samantien alkaa itsensä ympäripyöriminen, vinkuminen ja hännän heilutus - varsinkin Auri näyttää siltä että koko takaruumis irtoaa.

 Siriuksen kanssa on tehty agilitya kerran viikossa, ja Sirius tuntuu edistyvän jo tuollakin treenamisella oikein hyvin. Keppikulmia ja kontakteja voisi hioa varmaan sen pari kertaa viikossa, joka varmaankin tulee toteutumaan kunhan muutamme toukokuussa lähemmäs agilityhallia eikä tarvitse matkaa enää autolla tehdä.
 Summa summarum, Sirius on toiminut melkein kuin ajatus agilityssa. Tietysti virheitä tulee, koira menee väärälle esteelle, tekee sen väärään suuntaan tai jättää koko esteen välistä, mutta 99% tapauksista voin katsoa peiliin. Mitäs ohjasin päin mäntyä.
 Parasta kuitenkin on se, että Siriuksessa on vauhtia. Viime treeneissä jäin jälkeen (!) koirasta, en muista milloin viimeksi Siriuksen kanssa olisi sellaista tapahtunut. Samantien voin kirjoittaa, että pk.collie Bondi jota ohjaan harvakseltaan agilityssa, ei myöskään usein pääse edelleni. Eli melko lujaa kipitän agilityradalla! Ja niin kipittää nähtävästi Siriuskin, vaikkei se niille nopeimmille koirakoille vauhdissa pärjääkään. Mutta ehkä ihanneaikarajat alittuvat kuitenkin myös meiltä, kunhan kesällä agilitykisoihin taas mennään.
 Joskus hyvin harvoin vedän Siriuksen äärimmilleen, otan siitä kaiken irti koska jos jotain tuosta koirasta löytyy, niin se on taistelutahtoa. Se väsyy fyysisesti, sen näkee sen liikkeistä ja vauhdista, mutta nimenomaan taistelutahdolla ja halulla iskeä hampaansa vielä kerran vetoleluun sen pusertaa itsestään kaiken irti. Minä itse pidän siitä ominaisuudesta koirassa, että se antaa painostettuna kaikkensa ja vieläpä mielellään, ikäänkuin koira itsekin haastaisi itseään tekemään homman vielä kerran.

Vauhtirata kontakteilla 26.03.-13

Putkijarru 02.04.-13

Vauhti- ja irtoamisrata 09.04.-13

 Vaikka Aurista ei ihan samanlaista taistelutahtoa löydykään, on akassa aivan tarpeeksi potkua BH-koeharjoituksiin. Tällä hetkellä siis harjoittelemme BH-kokeen tottisosuutta, kaupunkiosuudessa ongelmana ovat ainoastaan toisten koirien ohituksen sekä kaupan edessä odottaminen hiljaa. Onhan se nyt Aurilta aivan liikaa vaadittu, että kaupan edessä pitäisi YKSIN odottaa hiljaa kun siitä menee ohi koiria tai ihmisiä, jotka tunkevat Aurin YKSITYISELLE alueelle. Helvetti sentään, huutia sellaisille tunkeilijoille. Siihen siis tarvitaan harjoitusta, ehkä pitää kysellä PoKSilta tai JoSePalta kiinnostuineita treenikavereita kaupunkipätkiin.
 Seuraaminen on Aurilla ihan OK, välillä vire nousee liian korkealle (edistää tai liikkuu liian kauas minusta sivusuunnassa) tai sitten Auri alkaa vaanimaan lelupalkkaa, jolloin se taas jätättää. Uutena tekniikkana kokeilen lelun pitämistä koiranpuoleisessa kainalossa, josta sitten vain pudotan lelun Aurille.
 Jäävissä liikkeissä maahanmeno on erinomainen, istumisesssa Auri kaipaa vielä vähän avustamista mutta sitä liikettä ei olla harjoiteltukaan kuin muutamia toistoja. Luoksetulo luo vauhtia ja vaarallisia tilanteita, polvilumpioilla on uhkana muljahtaa kun Aurinko juoksee täysillä kohti ja jarrut eivät toimikaan ihan kunnolla. Onneksi kyseessä on vain 12kg pikkuspanieli, eikä mikään monikymmenkiloinen "oikea" PK-koira.
 Paikkamakuuta olen vaikeuttanut leikkimällä itsekseni lelulla, jonka aikana Aurin pitää maata kauniisti aloillaan ja palkaksi saa vain nameja, eikä yhtään leikkihetkeä lelulla. Vire on tarkoitus pitää matalalla, tapahtuipa mitä tahansa. Tästä edetään oikeaoppiseen paikkamakuuseen, eli joku treenaa oman koiransa kanssa vieressä ja Aurin on maattava paikoillaan. Aikaa ja välimatkaa minuun on tarkoitus pidentää hiljalleen jokaisen onnistuneen treenikerran jälkeen.
 Alkaa vähitellen näyttää siltä, että Aurikin saa nimensä eteen BH -tittelin!

 Tästäpä tulikin mieleeni, että pitää joskus kuvata videolle koirien kanssa leikkimistä. Eivät ne mitään terrierejä tai käyttömalinoiseja ole, mutta kyllä niistä silti toimintakykyä ja taisteluhalua löytyy minun tarpeisiini.

 Tämä lisäksi käytiin myös Aurinkoisen alustavan paranemisen kunniaksi näyttelytreeneissä, josta ei sen suurempaa mainintaa. Sekä kooikkerit että lainakoira -Africa esiintyivät edukseen, sain jopa African ravaamaan kauniisti pomppimisen ja äkkipysähdyksen sijaan.
 Sirius sai taas huomauttamista hieman korkeasta hännänkannosta liikkeessä, seisoessa häntä laskeutuu taas oikein kauniisti oikealle paikalleen. Kehuja Sirius sai sen sijaan liikkeistään sekä purennastaan, jota kelpaa kuulemma tuomareille esitellä (tuomarin tahdosta siis!).
 Aurinko oli oma itsensä, juoksi (hieman veti kun oli nakkia herkkuna) kauniisti, seisoi kauniisti ja antoi kopeloida itseään kauniisti pöydällä (joka yllätti 6vk sairasloman eli "6vk pullossa patterin takana" -kuurin jälkeen).

 Ja kuvia harrastuksista toisessa tämän päivän postauksessa teknisten ongelmien takia.