Milo-seropi oli minulla hoidossa muutaman päivän, kun vanhempani lähtivät reissuun eli koiralauman koko kasvoi hetkeksi yhdellä puolikuurolla seniorilla. Tänä aikana ehdittiin käymään Jaamankankaalla lenkillä Anniinan, Adyan ja Anniinan lainakooikkerin Aroonan kanssa, pari tuntia vierähti erittäin hyvässä seurassa ja koiratkin saivat juosta vapaina sydämensä kyllyydestä, kiitos! Lauma tuli hienosti juttuun keskenään, jopa Milo-vaari intoutui leikkimään joukon nuorimman neidin (Aroona) kanssa. Myöskin Aurinko osoitti suopeuttaan(!) sekä Adyalle että Aroonalle, ja halusi ehdottomasti leikkiä Aroonan kanssa kepeille - juosta karkuun, vetää yhdessä ja kantaa yhdessä. Ihanat, sosiaaliset tytöt! Sirius tapaansa mukaan imppaili ja pissaili joka puun ja puskan, välillä sekin sentään kirmaili tyttöjen perässä kunnes taas hajut veivät miehen mennessään :)
Agilityssa oltiin Siriuksen kanssa viime kerralla kahdestaan, radan olivat sentään edelliset treenaajat jättäneet mutta eivät minkäänlaista ratapiirrosta tai numerokylttejä esteiden viereen. Improvisoin sitten Siriuksen kanssa muutaman radan pätkän, erityisesti kontakteja hinkattiin kun ketään ei ollut häiritsemässä.
Aurinkoisen kanssa sitten tottisteltiin, seuraamiseen pitäisi edelleen saada jonkinlaista järkeä, koska välillä Auri jätättää ja vaanii, toisinaan taas se on sivusuunnassa liian kaukana tai sitten se edistää (toisaalta, mieluummin pieni edistys kuin perässä raahautuminen). Jäävät ovat hyvät, luoksetulossa eteenistuminen jää hieman kauaksi - Aurinko jää minusta 50-60cm päähän, kun välimatkaa pitäisi olla vain 10cm. Eli ei ainakaan vielä olla BH-koevalmiita, mutta eihän tässä mikään hirveä kiire sinne olekaan.
Tänään sentään kävin Varkaudessa näyttelytreeneissä, jossa kovasti opetan Siriusta pitämään häntäänsä kauniisti juostessaan. Paikalla seisoessa häntä on hienosti alhaalla, mutta liikkeessä (erityisesti jos on muita uroksia yhtä aikaa kehää kiertämässä) häntä nousee liian korkealle. Seisottaessa murtunut jalkan osoittaa jonkin verran sivulle, mutta sille ei voi mitään - eikä se ole edelleenkään periytyvä ominaisuus.
Aurinko tarjosi seisomisen sijaa istumista, vähän aikaa piti muistutella että mitä tehdään kun sanotaan "seiso" ja annetaa käsimerkki. Juostessa Aurinko heiluttelee välillä häntäänsä ja kun vapautan sen seisomisesta, pikkuakka suurinpiirtein hyppää syliin ja syö naaman, saa hepulin ja alkaa onnellisena kieriskellä maassa. On ne näyttelyhommat hauskoja!
Tutkiminen meni molemmilla ihan hyvin, eivät ole mitenkään kovin innoissaan hampaiden katsomisesta tai muuta kopeloinnista, mutta eivät väistä tai panikoi (huom. Aurilla on tämä ollut ongelma viime syksynä).
Tiistaina olisi taas agilitya ja tottista luvassa, mikäli muuton keskeltä ehdin treeneihin - yritän ainakin! Lisäksi loppuviikosta olisi tarkoitus ottaa Anniinan kanssa kooikkerilenkki uusiksi, ja lauantaina sitten kutsuvatkin agilitykisat työntekijää.
Loppuun kaksi keväistä kooikkeria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti