Opiskelua ja odottamista

 Kamala ikävä Aurinkoa. Mitenköhän selviän sitten sen mahdollisen ajan, kun Auri on Pirjon luona hoivaamassa pentujaan 8-9 viikkoa? Luultavasti räydyn ikävään ja tuskaan.
 Onneksi minulla on Sirius, joka tunkee pöydän alle nukkumaan kun teen opiskelujuttuja, haluaa lähteä lenkille säällä kuin säällä ja on valmis treenaamaan mitä tahansa lajia, kunhan siitä vaan saa kehuja.
 Opiskelusta puheenollen, alan olla loman tarpeessa. Mutta ei, pitäisi vielä kesäkuussakin jaksaa opiskella erittäin intensiivisesti 3 viikon ajan. Sen lisäksi tämä kevät on täynnä erilaisten tutkielmien, esitelmien ja esseiden kirjoittamista, kohta menee mielenterveys ja niskat, kun joudun päivät pitkät istumaan koneen ääressä ja kirjoittamaan jotakin tyhjänpäivästä akateemista huttua, josta en koe hyötyväni millään asteella. Kirjotan asiat paperille jonka palautan professorille, jonka jälkeen unohdan kaiken ja jatkan elämääni. Olipa paljon hyötyä.
 Blogin kirjoittaminenhan ei vaadi koneella istumista, ei myöskään sähköpostit, sosiaaliset mediat, PC-pelit, erilaiset koiriin liittyvät artikkelit ja muut... Mutta ne ovatkin mielenkiintoisia!

 Viime viikolla ehdin käymään agilityssa, vihdoin ja viimein. Tosin en silloinkaan ryhmätreenipäivänä vaan vapaavuorolla. Selvästikin kyseessä oli jonkinlainen takaakiertoharjoitus, jossa koiran piti myös tehdä tiukkoja käännöksiä ja mielellään aloittaa kepit itsenäisesti.
 Ei mikään vaikea rata Siriuksen kanssa, tein tämänkin radan muutamassa osassa. Vauhtia oli hyvin, rimat olivat 35cm ja Sirius irtosi hyvin erityisesti kontaktiesteille. Putkiin pitäisi ehdottomasti saada lisää välimatkaa, jostain syystä Sirius ei irtoa putkiin kauhea hyvin. Namialustaa tai lelua on käytettävä nähtävästi putken ulostulosuulla houkuttimena, jos se innostaisi Siriusta irtoamaan putkeen edes 5m päästä.
 Keppejä sekä kontakteja tehtiin vielä lisäksi erillisinä esteinä, kepeillä itsenäinen suorittaminen on Siriukselle hankalaa mutta en tiedä, haluanko opettaa koiralleni itsenäisiä keppejä. En oikein näe siinä ideaa varsinkaan sen verran hitaan koiran kanssa, kuin Sirius jonka kanssa juoksen agilityradalla yhtä kovaa.
 Aurinkoisen kanssa itsenäiset kepit eivät varmasti olisi yhtään huono ajatus, mutta en tiedä miten lähteä opettamaan niitä kunnolla ja tarvitaanko siihen avustavaa käsiparia palkkaamaan koiraa? Ennenkuin tiedän asiasta tarkemmin, jatkan keppien treenaamista samalla tavalla kuin ennenkin - sillä tavalla en ainakaan onnistu pilaamaan koirani suoritusta.

03.04.2014

 Viikonloppuna hieroin Siriuksen pitkästä aikaa, edellisestä kerrasta onkin muutama viikko aikaa. Jumeja löytyi selästä ja reisistä, mutta ei mitään suurempia "lihasmuhkuroita" eteen tullut. Kireyttä lähinnä, joka helpottaa huomattavasti taas kesän tullen. Sirius päätti kiittää minua hieronnasta kunnon venyttelyillä ja ravisteluilla - sekä aivastamalla suoraan naamalleni. Thanks.
  Lisäksi tehtiin ihana lenkki aurinkoisella mutta erittäin tuulisella säällä lähimetsän pitkillä lenkkipoluilla Siriuksen kanssa. En silti osaa olla lenkillä vain yhden kooikkerin kanssa: varsinkin silloin kun Sirius oli irti ja minä omissa ajatuksissani, rupesin enemmän kuin kerran tähyilemään että missäs Aurinko on.

 Toisaalta Siriuksen kanssa saa nauttia siitä, kun on niin helppo ja tasainen koira. Se ei välitä mistään äänistä tai yllättävistä liikkeistä ympäristössä, ei toisista (räyhäävistäkään) koirista, ei vastaantulevista ihmistä - oli Sirius sitten vapaana tai hihnassa. Ainoastaan luvan kanssa Sirius menee moikkaamaan vieraita ihmisiä tai koiria, silloinkin hyvin omanarvontuntoisesti ja tyynesti. On se vaan ihana. Sirius on äitini ja siskoni ja ties kenen hoitajan mukaan maailman vaivattomin hoitokoira. Koska se on niin tasapainoinen ja kuuliainen hymyilevä kooikkeri.
 Mutta siltikin minun on ikävä Aurinkoa, joka tekee kaiken täysillä tai ei ollenkaan. Auri, joka juoksee vapaana ollessaan täysillä jokaiseen ilmansuuntaan vuorotellen kepin/tikun/havun/kävyn/pallon kanssa, ei arvosta rähjääviä vastaantulevia koiria vaikka muuten ohittaa kauniisti, haluaisi käydä haistamassa jokaista Aurin mielestä mielenkiintoista vastaantulevaa ihmistä, mutta ei onneksi pelkää mitään ääniä tai liikkeitä. Joka säikähtäessään tukeutuu minuun, kerää sitten rohkeutensa ja menee katsomaan säikähdyksen aiheuttajaa joko yksin tai minun kanssani - ja todettuaan sen vaarattomaksi, unohtaa koko jutun. "Emmä oikeesti sitä säikähtäny, mä vaan kokeilin että mitä mamma tekee."
 Rakkaimmat Sirius ja Aurinko. En voi muuta sanoa.

 Tätä se ikävä teettää, blogitekstiinkin tulee siirappista vuodatusta kooikkereista. Vielä muutama päivä ja sitten Aurinko taas laumassamme koirakuningattarena. Nyt Sirius saa vielä hetken nauttia ainoa kooikerhondjen asemastaan :)

On se rankkaa olla ainoa kooikkeri talossa.

Komea Titiuu <3

Aurinko kerjää huomiota äidiltäni (äidin kännykkäkuva).

Aurinko tahtoo ruokaa (siskoni oli käymässä vanhemmillani).

Koiranjalostus osa 3 - luonnetestikäsitteitä

Kooikerhondjepiireissä on puhuttu viime aikoina melko paljon luonteista ja luonneominaisuuksista. Olen kuitenkin huomannut yleisestikin koirapiireissä, että luonnekäsitteisiin liittyy monenlaisia mielikuvia: yhdelle terävä tarkoittaa aggressiivista, toiselle taas reagoivaa. Kova koira taas voi tarkoittaa jollekin toisille koirille ärhentelevää, dominoivaa koiraa, kun taas toimintakyky voidaan nähdä halukkuutena tehdä agilitya.

 Päätin koota tätä ajatellen luonnetestikäsitteet ja niihin liittyvät kuvaukset. Miksi? Siksi, että koiria on luonnetestattu vuodesta 1947 (Suomessa vuodesta 1968) ja luonnetestissä käytetyt luonnetta kuvaavat käsitteet ovat vakioituneet. Niistä on tehty melko tarkat kuvaukset, joka osaltaan helpottaa koiran luonteen tulkitsemista ja sitä, että muut ymmärtävät mitä tarkoitetaan, kun jonkin koiran kerrotaan olevan "hieman pehmeä, hyvä toimintakyvyltään, vilkas ja terävä".
 En tarkoita, että luonnetesti olisi ainoa tai oikea testi kertomaan, millainen on testatun koiran luonne. Testitulokseen vaikuttaa kuitenkin testipaikka ja -aika, testaajat, koiran oma mieliala ja viretila, koiran ohjaajan mieliala ja viretila sekä kymmenen muuta muuttujaa.

 Nämä ovat kuitenkin minun mielestäni hyviä ja toimivia luonnetermejä, joita voi sujuvasti käyttää kertoessaan omasta koirastaan (olettaen, että kuulijakin ymmärtää mitä nämä termit tarkoittavat). Koirasta saa niin koti-, harrastus- kuin jalostuskoiranakin kattavamman kuvan, kun on tutustunut Suomessa melko yleisesti käytettyihin koirien luonnetta kuvaaviin käsitteisiin. Kuten jo yllä mainitsikin, "hieman pehmeä, hyvä toimintakyvyltään, vilkas ja terävä" kertoo ainakin minulle koirasta paljon enemmän, kuin "tosi kiva koira, tykkää lapsista ja puruluista".

Toimintakyky

 Toimintakykyä voisi kuvailla koiran rohkeutena toimia oudoissa ja pelottavissa tilanteissa. Toimintakykyinen koira voi paeta tai puolustautua, toimintakyvytön koira taas jähmettyy eikä kykene suoriutumaan pelottavasta tilanteesta yksin - tai edes omistajan tukemana.
Jotkut voivat nähdä tämän myös koiran itsenäisyytenä, mutta itsenäinen koira on muista (ohjaajastaankin) riippumaton koira ja sillä ei juurikaan ole palvelu- eikä varsinkaan miellyttämisenhalua, toki tässäkin asiassa koira-ohjaaja suhde on ratkaisevaa.

Terävyys

 Teräsyys on koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiesssaan itseensä uhatuksi:  mitä suurempi on koiran terävyys, sitä pienemmästä ärsykkeestä se käyttäytyy aggressiivisesti. Terävyys ja puolustushalu kuuluvat selvästi yhteen. Myös sen hetkinen koiran mieliala ja viretila voivat vaikuttaa tulokseen.  Mitä terävämpi koira, sen lyhyemmän aikaa se harkitsee. Reagointietäisyys kertoo myös terävyydestä.
Osa kouluttajista väittää, että koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla ja vahvistamalla - toiset taas ovat sitä mieltä, että ominaisuus on synnynnäinen, eikä sitä pysty koiralle opettamaan.

Puolustushalu

 Koiran taipumus pulustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniään tai reviiriään. Olennaista ei ole koiran reaktion voimakkuus tai puolustuksen vakuuttavuus vaan nimenomaan koiran osoittama halu puolustaa. Mitä enemmän sivulle tai taakse koira siirtyy, sen vähemmän koira tahtoo tai pystyy puolustautumaan/puolustamaan. Puolustushaluun liittyy myös palautuminen, eli kuinka koira reagoi uhan kadotessa tai uhkaajan muuttuessa ystävälliseksi.
Puolustushalua voidaan harjoituksella vahvistaa.

Taisteluhalu

Taisteluhalu on koiran synnynnäinen taipumus nauttia kehonsa käyttämisestä kuviteltuun tai todelliseen taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna ja toimii myös moottorina, jonka avulla fyysisesti väsynyt koira jaksaa jatkaa leikkimistä. Taisteluhalu ei perustu aggressioon.
Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla (jossa apuna käytetään koiran saalisviettiä, johon kuuluvat kohteen huomaaminen, vaaniminen, takaa-ajo, taistelu ja tapporavistus), mutta ei kuitenkaan loputtomasti. 

 Hermorakenne

Hermorakenne kuvaa koiran kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muuta merkkejä, jotka viittavat koiran sisäisen tasapainon romahtamiseen (esim. rajut sijaistoiminnot).
Koiran heikko- tai vahvahermoisuus näkyy, kun se jostakin syystä joutuu voimakkaaseen ja vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan, joka voi johtua ympäristöstä tai ohjaajasta. Koiran hermorakenteen vahvuus tai heikkous määrää pitkälti koiran kyvyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin.
Hyvä hermorakenne näkyy paineensietokykynä ja auttavat koiraa selviämään stressaamatta arjen eri tilanteissa. Lisäksi hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompi hermoinen lajitoveri. Myös koiran kyky sietää kovia ja teräviä ääniä, laukauksia, on riippuvainen koiran hermorakenteesta.
Hermorakenne on synnynnäinen ja perinnöllinen ominaisuus, johon ei voi vaikuttaa koulutuksella.

Temperamentti eli vilkkaus 

Koiran käyttäytymisen vilkkaus, kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Koiran temperamentti eli vilkkaus kertoo, kuinka paljon koira havainnoi ympäristöään.
Temperamentin ollessa liian korkealla, häiritsevät kaikki ympäristön tapahtumat koiran keskittymistä tilanteisiin ja koira voi olla myös kykenemätön olemaan paikoillaan, joka taas väsyttää koiraa. Väsymyksen ja jatkuva ympäristön havannointi aiheuttavat koirassa sen, etteivät normaalivahvuiset ärsykkeet pääse koiran tietoisuuteen (esim. koiralle opetetut käskyt, ruoan tarjoaminen, leikki).
Häiritsevän vilkas/temperamentikas koira haluaa osallistua kaikkeen toimintaan jopa häiritsevässä määrin, se reagoi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan, kunnes lopulta on niin väsynyt että nukahtaa. Tällaiset koirat ovat varustettu ainoastaan ns. on-off -kytkimellä.
Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.

Kovuus

Koiran kovuus on koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa mitättömätkin ikävyydet pitkään.
Koira yhdistää kokemansa ikävyydet tilanteeseen tai tekoon, joka vallitsi tapahtumahetkellä. Lisäksi tapahtumapaikka, sen lähiympäristö sekä kuulo-, näkö- ja jopa hajuhavainnot voivat jäädä pehmeän koiran mielen, vaikkei niillä olisi mitään yhteyttä ikävään tapahtumaan - ainoastaan se, että koira havannoi ne epämiellyttävän tilanteen sattuessa. 
Hyvä hermorakenne, toimintakyky sekä hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä auttavat pehmeää koiraa selviytymään epämiellyttävistä kokemuksista. Usein puhutaan myös tilannekovuudesta ja ohjaajakovuudesta.
Tilannekova koira ei hätkähdä epämiellyttäviä tilanteita jotka sille tapahtuvat, kun taas ohjaajakova koira ei välitä ohjaajan ärähtelystä tai kovemmistakaan otteista. Ohjaajapehmeä koira sen sijaan ei välttämättä muista tai välitä epämiellyttävistä tapahtumista, kunnes niihin liittyy jotenkin koiran oma ohjaaja joka esim. ojentaa koiraa fyysisesti tai jopa psyykkisesti (ainoastaan äänellään ja kehoesteillä).
Kovuutta ei voi lisätä harjoituksilla tai koulutuksella.


Loppuun vielä kiinnostuneille: kaverini Anniina on koonnut minusta hyvin kooikerhondjen perusolemuksen ja luonteiden kirjon omaan blogiinsa, suosittelen lukemaan mikäli kooikerhondje kiinnostaa edes jollain asteella. Ja voihan sieltä hakea inspiraatiota myös omasta rodustaan ja sen luonteesta kirjoittamiseen.

Ohjaajapehmeät karvakorvani.

Pakkanen paukkuu, mutta ei pelota!

Märkä marraskuun alku

 Lokakuuhun on mahtunut agilitya ja jopa vähän tokoakin!


 Siriuksella on ollut pieniä motivaatio- ja vauhtiongelmia agilityssa, enkä oikein keksi että mistä se voisi johtua. Narttujen hajuja, lihaskipua, jokin epäonnistuminen joissain treeneissä josta huomautin koiraa? Sirius tuntuu ottavan herkästi itseensä, mikäli negatiivinen palaute tulee suoraan minulta. Hieroin molemmat kooikkerit varmuuden vuoksi; Aurinkoisella reidet ja kyljet olivat jumissa, Siriuksella yllättäen taas lavat sekä lonkkien ympäristön lihaksisto. Back On Track -loimea olen taas alkanut käyttää melko ahkerasti sisällä, yleensä molemmat koirat pitävät sitä sesn 6-8 tuntia päivässä. Siriukselle lisäsin ulkoiluvarustukseen myös säärystimen murtuneeseen jalkaan, kunhan pakkaset tulevat ja maa jäätyy, saavat kooikkerit myös manttelit niskaansa.

 Tokossa Aurin kanssa harjoitellaan noutokapulan suuhun ottamista ja sen kantamista, mitään kunnollista palautusta en vielä sen kanssa ota. Luoksetulossa vauhti on hiipunut, tähän luultavasti auttaa liikkuva lelupalkka tai lelun heitto minun taakseni kun koira lähtee liikkeelle.Myöskin tokohyppyä on harjoiteltu sekä seuraamista, joka tosin aina aika ajoin tuntuu hajoilevan, paikka pysyy mutta kontakti pettää. Auttaisiko tähän tiheämpi palkkaus, palkan vaihto (naksu+nami vai lelu) vaiko yleisen vietin nosto? Tosin jos Auri käy kuumana, se edistää, saattaa haukkua ja menee pienestäkin pään liikahduksesta maahan liikkeessä. Miksi, oi miksi, tuo koira lukee minua niin tarkasti! 
 Sama vika (ja hyöty) on myös agilityssa; minä liikahdan vasemmalle 1cm, niin Aurinko on sinkoutunut vasemmalle vähintään metrin ja yleensä erittäin laajassa kaaressa. Tiukat käänteet ovat vaikeita, koska Auri lukee minua niin herkästi että mikäli teen ennakoivan ohjausliikkeen parikin sekuntia liian aikaisin, Aurinko ei suorita estettä (ellei kyseessä ole iki-ihana putki!) vaan lähtee minun liikkeeni mukaan.
 En ole tottunut ohjaamaan ihan noin reaktioherkkää koiraa. Sirius ei todellakaan ole kovin reaktiivinen minun liikkeisiini, vaikka voinkin ohjata sitä pelkästään kropalla ilman ääntä. Aurinkoisen kanssa en uskalla edes moista kuvitella, voisin kuvitella kuinka se kimpoilisi ympäri hallia ja suorittaisi esteitä täysin mielivaltaisessa järjestyksessä ja tekisi lentokeinuja. Tässä on minullekin hyvää harjoitusta siihen, miten paljon voin ennakoida ja kuinka nopea minun pitääkään olla. Ehkä tämä ongelma helpottaa Aurin kanssa, kunhan sille tulee lisää estevarmuutta ja minä opin ohjaamaan sitä paremmin.
 Keinu ei tosiaan ole enää ongelma, sitä voi tehdä hyvin radan osana ja Aurin häntä heiluu keinulle mentäessä. Suosikkieste se ei missään nimessä ole, mutta nähtävästi ihan mieleinen koska sen jälkeen pitää alkaa haukkua ja rähistä, mikäli en palkkaa sitä kontaktille :P
 Kepit ovat edelleen itsenäinen este, tosin sen verran olen tehnyt että ennen keppejä on yleensä 1 hyppyeste. Eli pikkuhiljaa edetään kohti radalla olevia keppejä, sitä että esteitä on keppejä ennen sekä niiden jälkeenkin.

 Siriuksen kanssa tokossa tehtiin avoimen luokan hyppyä, kaukokäskyjä ja seuraamista. Se olisi kyllä melkein valmis korkkaamaan avoimen luokan, mutta luoksetulon pysäytys kusee. Se ei pysähdy tarpeeksi nopeasti ja aktiivisesti, vaan hidastaa vauhtia ja hiipii seisahtumiseen asti. Tähän menee useimmiten se 3-5 metriä käskyn jälkeen, eli tokokokeessa taidettaisiin tästä liikkeestä saada hurjat 5 pistettä. Treeniä, treeniä, mutta miten? Takapalkka, pallon heitto, naksutin?
Agilityssa tosiaan Siriuksella oli vauhti- ja motivaatio-ongelmia, se saattoi jäädä seisomaan ensimmäisen esteen taakse kun pyysin sitä mukaan, kieltäytyi tekemästä yhteistyötä ja halusi vain takaisin häkkiin. Pari kertaa piti purra hammasta, etten olisi ravistanut Siriusta ennen käyttö - tuollainen käytös vain ärsyttää, vaikka kuinka olisi lelua ja namia ja iloista mieltä taskuissa mukana.
 Mutta tämä ongelma ratkesi hieronnan ja pienten leikkitreenien jälkeen. Leikitin siis Siriusta agilityhallissa vetolelulla jokaisen esteen jälkeen, juoksin karkuun, hihkuin, kiljuin, kehuin ja tanssin riverdancea. Kiitoksena tästä ihanasta agilityleikkihetkestä sain pureman kyynärpäähäni, kun Sirius iski lelusta lahjakkaasti ohi. Auts. Viimeisimmät treenit menivät jo nappiin, excellent!

 Jossain välissä ehdin joskus neuloakin - tällä hetkellä koirille villapaitoja! -, lukea, katsoa leffoja ja päivittää blogia. Kunhan taas opetusharjoittelu menee hetkeksi tauolle, on minullakin vähän enemmän aikaa.
 Lupaan yrittää kirjoittaa blogiin edes kahdesti kuussa, niin ei kerralla tarvitse kaikkea muistaa. Ratoja ei ole tällä hetkellä mitään ylhäällä, ehkä ne jostain aivojen sopukoista löytyisivät mutta täällä yliopistolla ei ole agiradanteko -ohjelmaa! Hyvin siis käytän aikani täällä hyödyksi ;)

 Muutoin elämä on melkolailla samanlaista päivästä toiseen: minulla se sisältää tentteihin lukemista ja pedagogisia harjoitteluja tuntien suunniteluineen sekä pitoineen. Lisäksi tietysti treenit koirien kanssa 2-3 kertaa viikossa, lenkitys päivittäin ja joskus viikonloppuisin ihania pitkiä metsälenkkejä - joskus suurenkin koiralauman (Tiinan 3 itskua ja Kiki Pop -whippet tai Milo -vaari).
 Lopuksi muutama kuva ja videolinkkejä, jotka toivottavasti toimivat!

Sirius agilityssa 16.10.2013

Aurinko agilityssa 16.10.1013

Aurinkoisen kepit 16.10.2013

Aurinko auttaa siivomisessa melkein rullamalla maton!

Siriusta väsyttää.

Syysmuotia a lá kooikerhondje.

Koiranjalostus osa 2 - luonne ja perinnöllisyys

 Koska kooikerhondje-palstoilla on ollut keskustelua kooikkereiden uusien jalostussuunnitelmien laatimisesta, liittämisestä PEVISAan, luonneongelmista sekä koirien luonneominaisuuksia mittaavien testien luotettavuudesta, päätin tutkia koirien luonteen periytyvyyttä. Mitkään kisameriitit tai näyttelytulokset eivät suoraan periydy, vaan niihin liittyy vielä useampia (myös perinnöllisiä) tekijöitä kuin esim. värien periytymiseen - joilla valitettavasti on vaikutusta näyttelytuloksiin huolimatta siitä, aiheuttaako väri ongelmia (diluutiovärit, homostygootti-merle).

 Koiran luonteeseen vaikuttavat perinnölliset tekijät, ympäristö, koulutus sekä epigenetiikka (koiran vanhempien kokemien ympäristötekijöiden vaikutukset).
 Periytyvän käyttämisen osuutta on tutkittu niin Yhdysvalloissa, Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Perinnöllistä osaa piirteestä voidaan kuvata esim. periytymisasteen (heritabiliteetti) avulla – jos piirteellä korkea periytymisaste, on sitä helppo jalostaa. Testeissä on tosin vaihtelua sekä virhearvionteja, lisäksi termien määrittely on vaikeaa, esim. hermorakenne = arkuus/rohkeus + vilkkaus? Lisäksi on osattava erottaa koiran temperamentti ja persoonallisuus toisistaan. Temperamentti tarkoittaa koiran perusluonnetta ennen ympäristön vaikutuksia, persoonallisuus taas temperantin ja ympäristön yhteisvaikutusta.

 Geenien oletetaan vaikuttavan luonneominaisuuksiin 30-50%, kun taas ympäristötekijät vaikuttavat 50-70%. Lisäksi periytyvillä luonneominaisuuksilla on todettu olevan erilaisia periytymisasteita (asteikoilla 0,00 -1,00). Periytymisasteella tarkoitetaan perinnöllisen vaihtelun osuutta kaikesta koirien/rodun välisestä vaihtelusta tietyn ominaisuuden suhteen. Korkeakaan periytymisaste (0,40-1,00) ei tarkoita sitä, että esim. ääniarkkuus on suoraan perinnöllistä mutta taipumus siihen on.
 Myöskään alhainen periytymisaste (0,00-0,20) ei tarkoita etteikö ominaisuus olisi periytyvä ja etteikö siihen voitaisi jalostuksella vaikuttaa. Mitä enemmän populaatiossa on geneettistä vaihtelua, sitä helpompaa ominaisuuden jalostaminen on. Luonneominaisuuksien periytymisastetutkimuksien mukaan muuanmuassa seuraavat ominaisuudet ovat korkeasti periytyviä (0,35-1,00): aktiivisuus, aggressiivisuus koiria/ihmisiä kohtaan, pelokkuus, ääniarkuus, innokkuus (metsästys), sosiaalisuus ja rohkeus.
 Lisäksi Iso-Britanniassa tehdyn roturisteytystutkimuksen avulla todettiin seuraavien taipumusten periytyminen:

äänekäs ajo - äänetön ajo

yläpäinen haku - alapäinen haku

veteenmenohalukkuus - veteenmenohaluttomuus

lintukiinnostus - lintukiinnostamattomuus

näöllä metsästäminen - vainulla metsästäminen

varautuneisuus - avoimuus

vilkkaus - tasaisuus

herkkyys - epäherkkyys

itsepäisyys - yhteistyökykyisyys

paimentaminen - paimennuksen puute

 Ympäristön vaikutus alkaa jo hedelmöityksessä ja emon kohdussa (emän ravitsemuksellinen ja hormonaalinen tila). Emän tiineysaikana ja erityisesti sen viimeisellä kolmanneksella kokema stressi saattaa aiheuttaa pelkoja, oppimisvaikeuksia, levottomuutta yms. Ympäristötekijöiden vaikutus pentuun on voimakkaimmillaan noin 3-8 viikon iässä ja jatkuu voimakkaana läpi koko nuoruusiän.
 Vaikka puolet koiran geeneistä tulevat sen isältä, on emolla kuitenkin suurempi vaikutus pennun luonneominaisuuksien kehittymiseen juurikin ympäristövaikutteilla.
 Luonne- ja terveysominaisuudet ovat monen geenin aikaansaamia, ja ympäristöllä on erittäin suuri vaikutus näihin ominaisuuksiin. Ympäristö vaikuttaa siihen, miten geenit ilmenevät, ja geenit puolestaan vaikuttavat siihen, miten ympäristö vaikuttaa yksilöön. Sen sijaan yhden tai muutaman geenin aikaansaamiin ominaisuuksiin ympäristötekijöillä ei juurikaan ole vaikutusta.


 Millainen sitten on hyvä luonne? Ja keneltä siihen saadaan oikea arvio? Ovatko edes kaikki rotumääritelmässä esitetyt luonteenpiirteet jotenkin mitattavissa, ja ymmärtävätkö ihmiset ne määreet samalla tavalla? Tästä hyvänä esimerkkinä on pidättyväinen, jonka osa ihmisistä kuvailee välinpitämättömänä, osa hyväksyy jopa arkuuden pidättyväisyydeksi. Epäselvyyttä aiheuttavat luonnekuvaukset tulisi poistaa tai muuttaa muotoon, jossa virhekäsitys olisi lähdes mahdotonta. Voiko välinpitämätön olla arka, aggressiivinen tai yltiöystävällinen?
 
  Luonnetaan voidaan kuitenkin nykyään testata:

• erilaisin testein ja kokein (luonnetestit ja –kuvaukset, aggressiivisuustestit)

• havainnoimalla (pentutestit, taipumustestit, valintatestit erilaisiin koiratyötehtäviin)

• kyselyillä (Kennelliitto, rotujärjestöt)

• eläinten liikemalleja tarkastelemalla (esim. metsästyskäyttäytymisen osat)

• aivojen ja hermoston toimintaa tutkimalla

• hormonien ja välittäjäaineiden tasoja tutkimalla

 Kuitenkaan mikään ei ole täysin luotettava ja autenttinen luonneominaisuuksien testaamiseen, sillä jokaisella koirayksilöllä on eri geenit, ympäristö ja koulutus, jotka vaikuttavat tuloksiin. Lisäksi koirat täytyisi testata systemaattisesti samanikäisinä ja vertailu tehdä saman sukupuolen sisällä, jotta saataisiin mahdollisimman tarkka kokonaiskuva luonneominaisuuksista.
 Lisäksi kokeissa ja testeissä voi sattua odottamaton häiriö tai tapahtua mittausvirhe, joka muuttaa tulosta. Järkevintä olisikin tehdä useampia samoja kokeita eri arvostelijoilla ja eri paikoissa - tämä kuitenkin vaatisi todella paljon resursseja niin koiran omistajilta kuin testien järjestäjiltäkin.
  Melko yleistä luonnepohdintaa siis tällä kertaa, toivottavasti joku muukin saa tästä jotakin irti ja osaa arvioida myös oman koiransa luonnetta kriittisesti.
 Oma koira on aina paras koira, mutta se ei ole välttämättä paras koira rodun parantamisen kannalta.

 Lähteitä en ole merkinnyt kumpaankaan jalostuskirjoitukseeni, mutta lähteet saa kysymällä - ellen innostu lisäämään niitä jälkeenpäin kunhan pääsen jalostuskirjoituksissani loppuun.

 

Luonneominaisuuksien moninaisuudesta kuvan muodossa: Rauhallisia, flegmaattisia, väsyneitä vai käskyn alla?