Siriuksella on ollut pieniä motivaatio- ja vauhtiongelmia agilityssa, enkä oikein keksi että mistä se voisi johtua. Narttujen hajuja, lihaskipua, jokin epäonnistuminen joissain treeneissä josta huomautin koiraa? Sirius tuntuu ottavan herkästi itseensä, mikäli negatiivinen palaute tulee suoraan minulta. Hieroin molemmat kooikkerit varmuuden vuoksi; Aurinkoisella reidet ja kyljet olivat jumissa, Siriuksella yllättäen taas lavat sekä lonkkien ympäristön lihaksisto. Back On Track -loimea olen taas alkanut käyttää melko ahkerasti sisällä, yleensä molemmat koirat pitävät sitä sesn 6-8 tuntia päivässä. Siriukselle lisäsin ulkoiluvarustukseen myös säärystimen murtuneeseen jalkaan, kunhan pakkaset tulevat ja maa jäätyy, saavat kooikkerit myös manttelit niskaansa.
Tokossa Aurin kanssa harjoitellaan noutokapulan suuhun ottamista ja sen kantamista, mitään kunnollista palautusta en vielä sen kanssa ota. Luoksetulossa vauhti on hiipunut, tähän luultavasti auttaa liikkuva lelupalkka tai lelun heitto minun taakseni kun koira lähtee liikkeelle.Myöskin tokohyppyä on harjoiteltu sekä seuraamista, joka tosin aina aika ajoin tuntuu hajoilevan, paikka pysyy mutta kontakti pettää. Auttaisiko tähän tiheämpi palkkaus, palkan vaihto (naksu+nami vai lelu) vaiko yleisen vietin nosto? Tosin jos Auri käy kuumana, se edistää, saattaa haukkua ja menee pienestäkin pään liikahduksesta maahan liikkeessä. Miksi, oi miksi, tuo koira lukee minua niin tarkasti!
Sama vika (ja hyöty) on myös agilityssa; minä liikahdan vasemmalle 1cm, niin Aurinko on sinkoutunut vasemmalle vähintään metrin ja yleensä erittäin laajassa kaaressa. Tiukat käänteet ovat vaikeita, koska Auri lukee minua niin herkästi että mikäli teen ennakoivan ohjausliikkeen parikin sekuntia liian aikaisin, Aurinko ei suorita estettä (ellei kyseessä ole iki-ihana putki!) vaan lähtee minun liikkeeni mukaan.
En ole tottunut ohjaamaan ihan noin reaktioherkkää koiraa. Sirius ei todellakaan ole kovin reaktiivinen minun liikkeisiini, vaikka voinkin ohjata sitä pelkästään kropalla ilman ääntä. Aurinkoisen kanssa en uskalla edes moista kuvitella, voisin kuvitella kuinka se kimpoilisi ympäri hallia ja suorittaisi esteitä täysin mielivaltaisessa järjestyksessä ja tekisi lentokeinuja. Tässä on minullekin hyvää harjoitusta siihen, miten paljon voin ennakoida ja kuinka nopea minun pitääkään olla. Ehkä tämä ongelma helpottaa Aurin kanssa, kunhan sille tulee lisää estevarmuutta ja minä opin ohjaamaan sitä paremmin.
Keinu ei tosiaan ole enää ongelma, sitä voi tehdä hyvin radan osana ja Aurin häntä heiluu keinulle mentäessä. Suosikkieste se ei missään nimessä ole, mutta nähtävästi ihan mieleinen koska sen jälkeen pitää alkaa haukkua ja rähistä, mikäli en palkkaa sitä kontaktille :P
Kepit ovat edelleen itsenäinen este, tosin sen verran olen tehnyt että ennen keppejä on yleensä 1 hyppyeste. Eli pikkuhiljaa edetään kohti radalla olevia keppejä, sitä että esteitä on keppejä ennen sekä niiden jälkeenkin.
Siriuksen kanssa tokossa tehtiin avoimen luokan hyppyä, kaukokäskyjä ja seuraamista. Se olisi kyllä melkein valmis korkkaamaan avoimen luokan, mutta luoksetulon pysäytys kusee. Se ei pysähdy tarpeeksi nopeasti ja aktiivisesti, vaan hidastaa vauhtia ja hiipii seisahtumiseen asti. Tähän menee useimmiten se 3-5 metriä käskyn jälkeen, eli tokokokeessa taidettaisiin tästä liikkeestä saada hurjat 5 pistettä. Treeniä, treeniä, mutta miten? Takapalkka, pallon heitto, naksutin?
Agilityssa tosiaan Siriuksella oli vauhti- ja motivaatio-ongelmia, se saattoi jäädä seisomaan ensimmäisen esteen taakse kun pyysin sitä mukaan, kieltäytyi tekemästä yhteistyötä ja halusi vain takaisin häkkiin. Pari kertaa piti purra hammasta, etten olisi ravistanut Siriusta ennen käyttö - tuollainen käytös vain ärsyttää, vaikka kuinka olisi lelua ja namia ja iloista mieltä taskuissa mukana.
Mutta tämä ongelma ratkesi hieronnan ja pienten leikkitreenien jälkeen. Leikitin siis Siriusta agilityhallissa vetolelulla jokaisen esteen jälkeen, juoksin karkuun, hihkuin, kiljuin, kehuin ja tanssin riverdancea. Kiitoksena tästä ihanasta agilityleikkihetkestä sain pureman kyynärpäähäni, kun Sirius iski lelusta lahjakkaasti ohi. Auts. Viimeisimmät treenit menivät jo nappiin, excellent!
Jossain välissä ehdin joskus neuloakin - tällä hetkellä koirille villapaitoja! -, lukea, katsoa leffoja ja päivittää blogia. Kunhan taas opetusharjoittelu menee hetkeksi tauolle, on minullakin vähän enemmän aikaa.
Lupaan yrittää kirjoittaa blogiin edes kahdesti kuussa, niin ei kerralla tarvitse kaikkea muistaa. Ratoja ei ole tällä hetkellä mitään ylhäällä, ehkä ne jostain aivojen sopukoista löytyisivät mutta täällä yliopistolla ei ole agiradanteko -ohjelmaa! Hyvin siis käytän aikani täällä hyödyksi ;)
Muutoin elämä on melkolailla samanlaista päivästä toiseen: minulla se sisältää tentteihin lukemista ja pedagogisia harjoitteluja tuntien suunniteluineen sekä pitoineen. Lisäksi tietysti treenit koirien kanssa 2-3 kertaa viikossa, lenkitys päivittäin ja joskus viikonloppuisin ihania pitkiä metsälenkkejä - joskus suurenkin koiralauman (Tiinan 3 itskua ja Kiki Pop -whippet tai Milo -vaari).
Lopuksi muutama kuva ja videolinkkejä, jotka toivottavasti toimivat!
Sirius agilityssa 16.10.2013
Aurinko agilityssa 16.10.1013
Aurinkoisen kepit 16.10.2013
 |
| Aurinko auttaa siivomisessa melkein rullamalla maton! |
 |
| Siriusta väsyttää. |
 |
| Syysmuotia a lá kooikerhondje. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti