Toukokuu kokonaisuudessaan

Maanantai 01.05.
Hyvää vappua vaan, minä suuntasin Sorayan, Annan ja Haades -veljen kanssa Hankasalmen ryhmänäyttelyyn. Koiria oli paikalla hurjat 4, joista Sorsa oli ainoa narttu. Tuomarina (tuomarinmuutoksen jälkeen) oli minulle uusi tuttavuus, Juha Palosaari. Hän käsitteli koiria nätisti, mutta halusi katsoa tarkkaan hampaat, pään ja etenkin etuosan. Hapsiainen nappasi hienosti vara-sertin, Sorayan tuloksen ollessa JUN ERI1 SA PN1 VSP SERT ♥

Kaunis pää ja ilme. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut,
ja eturinta selvempi. Muuten hyvä rungon malli,
joskin hieman pitkä lanneosastaan. Riittävä takaosa.
Napakat, yhdensuuntaiset liikkeet.
Hyvä asenne! Miellyttävä luonne. 

Maanantai 08.05.
Kaikki kooikkerit pääsivät jäsenkorjaajalle. Kaikissa oli jotain jumeja; Sorayalla takaosa ja reidet, Siriuksella kyljet ja oikea etujalka (ei murtunut siis), ja Aurinkoisella koko selkä. Kaikki koirat lähtivät aukeamaan hyvin, mutta varasin Aurille kuitenkin uuden ajan. Haluan sen olevan ehdottomasti mahdollisimman vetreänä, vaikka se sitten tarkoittaisi 1-2kk välein tapahtuvaa hierontaa/jäsenkorjausta/osteopatiaa.

Fakta nyt vain on se, että jokainen koira jumiutuu vaikkei sen kanssa oikeastaan tehtäisi mitään muuta kuin lenkkeiltäisiin. Sorayalla takaosan jumiutuminen johtuu varmasti osittain agilitysta, mutta myös siitä, että se tekee nollasta sataan kiihdytyksiä, hyppii tasajalkaa ilmaan ja iskee jarrut pohjaan täydestä vauhdista. Siriuksen jumit taas johtuvat pääasiassa murtuneesta etujalasta sekä iästä.

Aurinko taas varoo herkästi selkäänsä, koska sillä on lihasmuistissa kipu joka aktivoituu erityisesti tilanteissa, joissa Aurinko muistaa olleensa todella kipuileva. Aurin kipureaktio on siis myös psyykkinen, ei ainoastaan fyysinen. Röntgenien (marraskuussa 2016 kuvattu) ja koirien lihashuollon ammattilaisten mukaan ei selässä ole mitään rakenteellista tms. vikaa, ainakaan juuri tällä hetkellä, vaan kyse on juurikin kivun muistijäljestä. Aurinko on pehmeä ja melko terävä koira, joka takuuvarmasti ei unohda sitä jäätävää kipua, johon auttoivat aluksi (~7 vrk ajan) vain opioidit kuten Tramal.
Minä todella toivon, ettei Aurinkoisen tarvitsisi enää kärsiä discospondyliitin uusiutumisesta, vaan se saisi elää kivuttoman ja ihanan loppuelämän, joka toivottavasti on vielä useamman vuoden mittainen.

Torstai 25.05.
Pitkästä aikaa uskaltauduin rallytokokisoihin! Vieläpä oman koiraseuran eli LAUKAn kilpailuihin, tutulle kentälle, mutta vieraalle tuomarille (Taru Leskinen). Aurinko kävi edellisen kerran kisaradalla joulukuussa, ja Sirius taas syyskuussa. Yli puoli vuotta taukoa molemmilla. Kyllä se siltä tuntuikin, vaikka olen treeneissä käynytkin melkein viikoittain, sillä radanlukutaito tuntui unohtuneen. Häiriköin tuomaria jatkuvasti rataantutustumisessa, mutta se kannatti.

Sirius korkkasi VOI-luokan saamalla 99/100p ja voittamalla koko luokan! Ainoa virhe tuli spiraalissa, jossa koiran tuli seurata oikealle, ja Sirius ajatui hetkellisesti sivusuunnassa minusta liian kauas. Kauneusvirhe siis, mutta tietääpä mitä harjoitella lisää.

AVO-luokassa Aurinkoisen kanssa sitten jouduin uusimaan kaksi peräkkäistä kylttiä; minä sähläsin istumisen koiralla maahanmenoksi heti viidennellä kyltillä, ja kuudennella kyltillä sitten ajauduin liian lähelle kylttitelinettä, eikä Auri mahtunu tekemään täyskäännöstä. Yhden pisteen (KONTR) menetimme vielä siitä, kun Aurinko päätti kesken spiraalin hypätä innoissaan minua vasten, koska kehuin sitä riemuissani tosi hienosti menneestä tehtävästä.

Treenikaverit olivat nauraneet radan laidalla, että maalikyltin jälkeen Aurilta oli kuulemma meinannut lähteä koko häntä pyllyineen irti ruumista, kun minä olin alkanut vuolaasti kehumaan rouvakoiran mainiota suoritusta. Aurinko on vaan niin vilpittömän iloinen, kun se tajuaa minun olevan siihen tyytyväinen ♥ Aurinko palkittiinkin hienosti 93/100 pisteellä, 3.sijalla ja RTK2 -koulutustunnuksella!

Tähän kaiken väliin mahtui muun muassa äitienpäivä, jolloin kooikkerit pääsivät juoksemaan siskoni Tiinan vinttikoiralauman kanssa, Aurinkoisen BIS2 -sijoitus mätsärissä, Sorayan silmätulehdus, mahtava maastolenkki Varjolassa, Siriuksen turkin ajelu "leijonaleikkaukseen", sekä Haades -veljen yökyläily (joka on parasta aikaa käynnissä).
Näistä tapauksista saatte nauttia vain kuvien muodossa, varsågod:

Sirius, Aurinko, Soraya, Lula, Kiki Pop, Ponyo & Mytty

Sirius väittää, ettei se muka tykkää Haadeksesta...

Lyhyt katsaus harrastussuunnitelmiin

Olen huomannut, että en tosiaan saa agilitysta enää oikein mitään irti. Siis henkisesti, mitään erikoisempaa iloa tai sellaista. Käyn edelleen viikkoryhmässä treenaamassa Sorayan kanssa, ja vedän omaa ryhmääni, mutta mitä lähemmäs kauden vaihtuminen tulee (heinäkuu), sitä vähemmän minua kiinnostaa koko agility.
Välillä tekisi mieli jättää treenien vetäminenkin välistä, mutta sitä en yksinkertaisesti kehtaa tehdä. Ryhmäläiset ovat kuitenkin maksaneet (seuralle, eivät minulle) siitä, että saavat harjoitella sellaisessa ryhmässä, jossa on kouluttaja. Enää yhdeksän kertaa agilitya, enää yhdeksän viikkoa siihen, että minulta loppuu aksa kokonaan, ja siirryn rallytokokouluttajaksi.

Hainkin rallytokoon kahta tai jopa kolmea paikkaa, riippuu kuinka uusia ryhmiä pystytään muodostamaan ja miten vanhoissa ryhmissä on tilaa. Sirius ja Aurinko pääsevät toivottavasti harjoittelemaan VOI/MES-ryhmässä, kun taas Sorayalle on takuuvarma paikka ALO/AVO-ryhmässä. 

Lisäksi olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut uusia kavereita. Sellaisia, jotka lähtevät mielellään treenaamaan rallytokoa tai perustottelevaisuutta muuallekin kuin LAUKAn tarjoamaan sisähalliin/ulkokaukaloon.
Tosin tässäkin asiassa on pieni taka-ajatus: ohjaan toisen kaverin koiraa ainakin yksissä rallytokokisoissa, ja toisten koiraa taas esitän parissa näyttelyssä. Minua käytetään selkeästi hyväksi! ...Vaikka on ne lainakoirat kyllä tosi ihania, ei haittaa yhtään.

 

Yritän kovasti saada rohkeutta ja varmuutta ilmoitta myös omat koirani rallytokokisoihin. Vieläkin mietin, että olenko minä valmis ja ovatko koirat valmiita. Tai no, uskon että Aurinko selvittää avoimen luokan ilman suurempia ongelmia. Siriuksen voittajaluokan startti aiheuttaa enemmän päänvaivaa. En todellakaan halua mennä keskeneräisen koiran kanssa kisaamaan!
RT-kouluttajamme oli tosin sitä mieltä, että voin ihan hyvin mennä Titiuun kanssa kisoihin. Että siellä sitten huomaa, kuinka jännitys vaikuttaa uusiin liikkeisiin, mitä pitää vielä harjoitella enemmän, ja mitkä liikkeet ovat jo hyvin hallussa.

Lisäksi ehdin vielä treenata kaikessa rauhassa kokonaiset 4 viikkoa, ja vahvistaa niitä heikkoja liikeitämme paremmiksi. Kaipaisin vain potkun persaukselle, että nyt kisoihin ja tuloksista viis! Siis en oikeasti halua ottaa osumaa takalistoon, tämä oli vertauskuvallinen lause.

Sen verran epävirallista tulospäivitystä, että kävin Siriuksen ja Aurinkoisen (sekä laina-aussi Lillin) kanssa match show'ssa torstaina. Lainakoiralle ei erikoisempaa tulosta, vaikka se esiintykin hienosti: punainen nauha ja kiitos-näkemiin.

Aurinko sen sijaan sai kehut tuomarilta siitä, kun se oli niin aurinkoinen ja tykkää ihan kaikesta. Pieneten aikuisten PUN 4. sija irtosi ihanuudelle ♥ Mutta Sirius, pappakoira: SIN VET1 BIS8 (10 lkoiran joukosta). Siriuksesta oli ihan hirveän hauskaa päästä tekemään minun kanssani jotakin ihan kahdestaan, ja se näkyi myös ulospäin.

Huomenna on sitten Sorayan vuoro esiintyä ihan virallisessa näyttelyssä, jonne tuli viime hetken tuomarinmuutos, joten tulokset voivat olla mitä tahansa (toivottavasti nyt ei HYL tai EVA). Se nähdään sitten huomenna.
Sorsa on sentään juuri pesty, föönattu ja harjattu, kynnet leikattu sekä lihakset venytelty pariin otteeseen tällä viikolla. Kotihieronnasta on jo yli viikko, mutta jospa tuo venyttely on pitänyt pahimmat kireydet poissa.

Huomenna voin sitten jännittää. Onneksi Anna ja ihanan iloinen Haades -veli tulevat mukaan.

Epävirallisia tuloksia

Kesäkuun alussa kävin match show'ssa Sorayan ja Aurinkoisen kanssa. Tällä kertaa oli Siriuksen vuoro jäädä kotiin, koska kyseisessä mätsärissä ei ollut veteraaneille omaa luokkaansa.
Soraya esiintyi pennuissa (5-9kk, ei kokoluokkia), Aurinko taas pienissä aikuisissa. Molemmat esiintyivät kerrassaan kauniisti, Aurinko hieman väisti pöydällä kun tuomari kokeili sen takapäätä. Soraya taas seisoi pöydällä kuin patsas, ei olisi tuomarin käpälöinti voinut enää vähempää kiinnostaa kun nenän edessä oli nakkia.
Molemmat saivat punaisen nauhan, ja sijoittuivat vielä punaisten nauhan saaneissa; Aurinko pääsi pienten aikuisten 4.sijalle ja Soraya oli pentujen toinen! Aurinko oli minusta hieman laiskahko juoksemaan, mielikuvituspennut varmasti painavat vatsassa ja valeraskausoireet alkavat kohta olla pahimmillaan. Soraya sen sijaan juoksi hienosti erikokoisten ja rotuisten koirien seassa, kuunteli nätisti minua ja jaksoi aina pysähtyessämme hyppiä häntä heiluen minua vasten. Ne sukkahousut joutivat roskikseen sen match show'n jälkeen...

Kävin myös LAUKAn mölliagilityssa sekä talkoilemassa että juoksemassa pari rataa. Putkiralliin osallistuin Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa. Yllättäen Aurinko hyllytti koska putket nyt vain ovat niin kivoja, että ne täytyy juosta monta kertaa läpi, kun rata on muuten liian helppo.Sirius teki siistin putkirallin, mutta kaiken kruunasi lainakoira Hiisi (Sorayan isäpappa siis) jonka kanssa tein nopean nollaradan! En ole koskaan aikaisemmin ohjannut Hiisiä, ollut vain palkkaajana kun Anna on treenannut. Hauska tietää, että Hiisi kulkee hyvin myös minun kanssani. Antaisikohan Anna sen toisenkin kerran lainaan - edes epävirallisiin kisoihin? :D
Kisaavien radalla oli sitten tiedossa yhden tämän vuoden agilityn SM-tuomarin melko mutkainen rata. Mitäpäs siitä sen kummempia kertomaan, vein kaksoisvoiton mediluokassa; Aurinko oli ensimmäinen ja Sirius toinen. Möllikisaaminen vain on niin mukavaa, kun siellä kukaan ei ota turhia paineita - en myöskään minä.

Viime viikon lauantaina oli sitten Sorayan ensimmäinen oikean näyttelyn vuoro. Olkoonkin että Soraya oli pentuluokassa, joka on aina epävirallinen, mutta kyllä sieltä silti saa kirjallisen arvostelun ihan oikealta tuomarilta, sekä mahdollisesti ruusukkeita ja pokaaleita kotiinviemiseksi.
Mikkelin ryhmänäyttelyyn oli ilmoitettu kaksi pentua (Soraya ja Sorayan veli Max), kooikkerit tuomaroi Elena Ruskovaara.
Soraya sai KP:n ja sijoitettiin ROP-pennuksi, velipoika Maxin ollessa VSP-pentu!

Mallikas hyvä luusto ja hyvä runko. Hyvä ryhdikäs kaula. Lupaavan mallinen oikeailmeinen pää. Jo nyt hyvät korvakorut. Tyylikäs häntä. Etuliike saa vielä kehittyä. Hyvät sivuliikkeet.

Kyllähän se tyttö esiintyikin kauniisti. Seisoi maassa sekä pöydällä kovin rauhallisesti, juostessa olisi saanut olla ehkä hieman enemmän potkua (johtui varmaankin myös minun melko huonosta kenkävalinnastani), mutta silti ♥

Aurinko ja Sirius olivat mukana turisteina, esittelemässä itseään muille paikallaoleville kooikkeri-ihmisille sekä näyttämässä vähän rallytokotaitojaan odotellessamme kehän alkamista. Kaikki treenitilanteet ja uudet paikat täytyy käyttää hyväkseen!

Minulle KP-ruusuke ja Sorayalle nakkia! Toisessa kuvassa iloiset omistajat palkintojensa kanssa, ja idioottikaksoset, jotka eivät tajunneet edes katsoa (kännykkä)kameraan.
Ja sitten tietysti ryhmäkuva, jossa mukana Taina ja Ilo (Muskettikoiran Ääretön Ilo), Kati ja Max (Muskettikoiran Öinen Kuunhohde), Soraya, Aurinko, Sirius sekä kasvattaja-Pirjo, Tara (Muskettikoiran Ånnetar) ja Timi (Manusia's Timmie the Dutch).
Kaiken kaikkiaan ihana päivä hyvässä seurassa - ja näyttelyn jälkeen päästiin vielä katsomaan 5-viikkoisia cockerspanielinpentuja, voi oksetus ♥

Harrastamisen tapaista

Kävin viikko sitten pitkästä aikaa match show'ssa, tällä kertaa mukana olivat Sirius sekä Soraya. Sää oli inhottava, tuulinen, kolea ja vettä satoi koko mätsärin ajan. Minä olin märkä, koirat olivat märkiä, kehät olivat märkiä. Ei näyttelyissäkään aina voi hyvä sää olla, eli siinä mielessä tuli harjoiteltua esiintymistä myös surkeissa olosuhteissa.
Soraya teki ensiesiintymisensä pentukehässä, jossa nauhoja ei jaettu eikä pentuja oltu eroteltu kokonsa mukaan, vaan isot ja pienet pennut olivat samassa kehässä. Pienetkin koirat arvosteltiin maassa, eli pöytätreeniä ei tällä kertaa tästä match show'sta saatu. Lopputuloksena Soraya oli kaikkien pentujen 3., eikä kehäkäytöstä voi kuin kehua. Lisäksi Sirius sai punaisen nauhan veteraanikehässä, ja lopputulos oli PUN VET2 ♥ 

Eilen kävin sitten aikuisten kooikkereiden voimin talkoilemassa LAUKAn koulutuskentällä, jonne tuli liikuntatapahtumaan lapsia ja nuoria kokeilemaan agilitya (joka siis on nykyään kuulemma urheilua). Sirius ja Aurinko ovat tottuneita siihen, että niitä ohjaavat vieraatkin ihmiset.
Sirius yllättäen komentaa vieraita, erityisesti lapsia, todella paljon mikäli sille antaa mahdollisuuden, eli se haukkuu, yrittää mennä siitä mistä aita on matalin ja kokeilee, jos saisi varastettua namit kädestä. Aurinko sen sijaan toimii yllätävän hyvin myös lapsilla, vaikka akalla onkin vauhtia ihan liikaa ala-asteikäisten juoksutahtiin verrattuna. Mutta saivatpahan lapset kokeilla, millaista on tehdä agilitya osaavien, nopeiden koirien kanssa. Osa halusi ehdottomasti kokeilla vielä toisenkin kerran, ja saivatpahan Sirius sekä Aurinko hyvää, lyhyttä treeniä. 
Soraya pääsi sitten kokeilemaan minun kanssani LAUKAn putkia - ei niissä ollut Sorayan mielestä mitään erikosta, putki mikä putki! Kesän tullen pääsen toivottavasti harjoittelemaan myös siivekkeiden kiertämistä, pituutta, suoraan juoksemista sekä penturengasta Sorayan kanssa.

Rallytokon suhteen on ollut hiljaista, ihan siitäkin syystä että ilman kylttejä on jotenkin tylsää treenata. Mutta kodinvaihdon lähestyessä olen suunnitellut hankkivani rallytokokyltit sekä jonkinlaiset telineet uuteen asuntoomme. Omakotitalon pihalla kun mahtuu tekemään jopa rallytokorataa!
Vielä on muutama mutka matkassa, ennen kuin pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme, mutta onneksi nimet ovat jo papereissa. Käytännön asioita on vielä hoidettavana (kuten pihan huolto ja aitaaminen sekä muuttofirman hankkiminen), mutta muutoin ollaan jo suhteellisen hyvällä mallilla. Omakotitalo tulee siis meille vuokralle, emme ole suinkaan saaneet lottovoittoa ja ostaneet taloa - niin mukavaa kuin se lottovoitto olisikin saada. 

Mutta omakotitalo mikä omakotitalo. Kyllä se kerrostaloasumisen voittaa mennen tullen, ja erityisesti koirille oma, yli puolen hehtaarin piha on varmasti yksi parhaimmista asioista.

"Tuikkikaa, oi joulun tähtöset..."

En viime vuonnakaan tainnut asettaa koirilleni sen suurempia tavoitteita, joten en tee sitä tänäkään vuonna. Haaveita toki on, mutta niiden toteutuminen on monista asioista kiinni ja jopa monien sattumusten summa. 

Haavena on päästä agilityn SM-joukkueeseen molempien kooikkereitten kanssa. Haavena olisi myös saada molemmille yksilökisoihin SM-nollat kasaan. Aurinkoiselle haluaisin kovasti sertejä agilitysta, mutta se tuntuu olevan enemmän kiinni minusta kuin koirasta.
Rallytokon suhteen toivon saavani molemmat koirat ensi vuonna avoimeen luokkaan. Eli kooikkerikaksikolle on tavoitteena RTK1. Siitä voi sitten hyvillä mielin ja kaikessa rauhassa jatkaa harrastusta eteenpäin.
Flyballia jatketaan, siinä ei ole tarkoitus kisata, mutta näytöksissä olisi mukavaa päästä esiintymään. Frisbeetä aletaan harjoittelemaan tammi-helmikuussa, kunhan saan aikaiseksi tilattua pehmeämpiä aloittelufrisbeekiekkoja.
Näyttelyitä on tulossa jonkin verran, mahdollisesti jopa ulkomailla. Sirius tosin saa olla näyttelyistä rauhassa (vaikka kivestodistuksella se voisikin osallistua myös virallisiin näyttelyihin). Mätsäreissä on tarkoitus käydä aina, kun sopiva sattuu kohdalle.

Ainoa tavoitteeni ensi vuodelle on se, että minä kehityn kouluttajana ja ohjaajana (niin agilityssa kuin rallytokossakin). Tällöin tavoin myös koirani kehittyvät ja tulevat paremmiksi, kun minä opin kommunikoimaan niiden kanssa oikealla tavalla, jota koiranikin ymmärtävät.
Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti enemmän onnellisia edesottamuksia kuin vastoinkäymisiä. Niitä oli vuosi 2015 valitettavasti melko lailla täynnä.

Toivotan tähtösteni kanssa kaikille blogin lukijoille ihanaa ja rauhallista Joulua, sekä Entistä Parempaa Uutta Vuotta 2016 ♥

Metsään meni

Kävin starttaamassa kooikkereiden kanssa Varkauden agilitykisoissa kahdella agilityradalla. Tuomarina oli Jari Helin, jonka radat ovat tunnetusti melko haastavia.
Jälleen piti molemmilla agilityradoilla koira kääntyä kontakteilta 180°, eli takaisin tulosuuntaan. Lisäksi koiran piti kääntyä pituudelta todella jyrkästi keinulle. En pidä tällaisista rataratkaisuista, siinä on koiran kroppa kovilla kun täytyy vauhdissa tehdä tuollaisia käännöksiä - varsinkin jos ohjaaja on vähänkin liian myöhässä ohjauksessa tai ennakoi liikaa.

Tuloksilla ei juurikaan juhlittu.
Okseri on aina ollut Siriukselle vaikea este hahmottaa ja niin oli tälläkin kertaa. Heti ensimmäisellä A-agilityradalla Sirius hyppäsi suoraan okserin päälle niin, että eturima osui sitä nivusiin ja takarima rintaan. Vaikka annoin käskyn "pituus" mielestäni ajoissa, enkä ollut koiran linjalla, niin silti Sirius ei onnistunut hypyssä. C-agilityradalla Sirius sitten arpoi jokaista hyppyä, kuin peläten niiden muuttuvan yhtäkkiä oksereiksi. Taiteilimme kuitenkinkin tältä radalta nollatuloksen.
Aurinko pudotti A-radalla riman syystä X. Mietin, ohjasinko myöhässä, tuliko Aurilla kiire keinulle, olinko koiran linjalla vai mistä oli kyse. Aurinko tuli lujaa suorasta putkesta, sen jälkeen hyppy oli hieman vinosti ja antoi suoran linjan keinulle. Tästä hypystä putosi rima. Tuloksena 5.
C-radalla alkoi sitten sataa kaatamalla ja ukkostaa, jyrinä ja salamointi oli aikamoista. Aurinkoa ei sää haitannut, mutta tuomarin sadetakki kyllä. Eli jälleen 3 ensimmäisen esteen jälkeen Auri juoksi haukkumaan tuomarin ja hyppäsi sen jälkeen väärän hypyn takaisin minun luokseni. HYLKY. Loppurata mentiinkin sitten lujaa ja puhtaasti läpi - tietenkin.

Kisojen jälkeen minua alkoi itkettää, ja halusin vain nopeasti pois koko kisapaikalta.

Ärsyttää kyllä vieläkin, näistä kisoista jäi jotenkin paha maku suuhun. Siriuksen kanssa harmittaa okserionnettomuus ja sen jälkeen hyppyjen arpominen sekä varominen. Aurinkoisen kanssa riman tiputus harmitti vähän, mutta tuomarin sadetakkiepisodi sai kyllä sapen kiehumaan.
Ymmärrän kyllä, että Aurinko käy usein radalla kovilla kierroksilla ja se on melko terävä kooikkeri, eli se reagoi asioihin melko herkästi ja voimakkaasti. Mutta silti suututtaa, kun rata kaatuu siihen, mitä tuomarilla on päällään. Kadulla saa tulla vastaan sadetakkiasuisia ihmisiä, mutta nähtävästi kisaradalla ei. Tätä on nyt alettava harjoitella ihan tosissaan, kun vain saisin treeniapua - muutenkin kuin pelkästään tähän ongelmaan.
Yksin treenaaminen alkaa kostautua, mutta vaihtoehtojakaan ei juuri ole. Kuulun edelleen PoKSiin, mutta en ehkä lähde treenaamaan 300km päähän. Jyväskylässä en ole liittynyt mihinkään koiraseuraan, koska saan työsuhde-etuna treenata TT:n hallilla ilmaiseksi.

Onneksi Varkaudessa oli match show heti agilitykisojen jälkeen, johon ehdin kooikkerit juuri ja juuri ilmoittaa. Aurinko meni aikuisten koirien luokkaan ja Sirius ensimmäistä kertaa veteraaniluokkaan. Kaikki koko luokat olivat samassa, mikä oli minusta melko harvinaista.
Olin tietysti unohtanut kooikkereiden omat näyttelyhihnat kotiin, mutta onneksi anoppilasta löytyi ikivanha, musta näyttelyhihna lainaksi. Värillä on joskus väliä, musta hihna ei oikein sointunut punavalkoiseen turkkiin, mutta olipahan joku naru koiralla kaulassa. Luulen kyllä, että kooikkerit olisivat kulkeneet ilman hihnaakin kehässä, mutta en tiedä mitä mieltä järjestäjät olisivat siitä olleet.
Aurinko meni kehään ensin ja sai kauniista esiintymisestään punaisen nauhan. Olen todella tyytyväinen siihen, kuinka nätisti Auri antoi tutkia itsensä pöydällä. Se ei väistänyt, ei nojannut minuun, ei edes vaihtanut asentoaan kuin tuomari katsoi hampaat ja kopeloi kroppaa. Juokseminen olisi voinut olla vähän reippaampaa, mutta ehkä aikainen herätys ja kaksi agilitystarttia vaativat jo veronsa. Tuloksena AIK PUN2 ja palkintona ruusuke, lelu, herkkuja sekä 1,5kg koiranruokasäkki.
Veteraaneja oli yllättävän paljon, niillekin jaettiin eriväriset nauhat ja pidettiin punaisten sekä sinisten kehä erikseen. Sirius esiintyi hienosti, juokseminen oli silläkin hieman tavallista laiskempaa kenties agikisojen takia, mutta häntä sentään heilui. Sirius oli niin nätisti, että tulokseksi saatiin VET PUN2 ruusukkeineen, herkkuineen, lisäravinteineen (kallista apteekkitavaraa nivelille!) ja koiranruokapusseineen.
Sain sekä tuomarilta että katsojilta kehua siitä, miten hyvin olin koirani opettanut ja kuinka iloisesti ne esitin. Nähtävästi agilitykisojen aiheuttama paha mieleni ei näkynyt päälle päin, mikä on koirien kannalta vain hyvä asia. Vaikka minulla on paha olla, en haluaisi purkaa sitä koiriini.

Sirius VET PUN2

Aurinko AIK PUN2

Kooikkerit pääsivät vielä päivän päätteeksi metsään sekä saunomaan. Vietin äitini ja koirien kanssa yli 2 tuntia metsässä, josta mukaan tarttua kanttarelleja sekä mustikoita. Kooikkerit juoksivat pitkin metsikköä heijastinliivit päällä, ahmivat mustikoita suoraan varvuista ja kävivät vähän väliä tökkimässä kirsuillaan minua tai äitiäni sanoakseen, että "Tallessa ollaan!".
Kunpa pääsisin useammin pitkille metsälenkeille, sellaisille jossa koirat saisivat juosta vapaina monta kilometriä ja itsekin voisi nauttia vielä viimeisistä lämpimistä päivistä. Siellä unohtuvat kaikki maalliset murheet hetkeksi, kun saa vain olla itsensä ja koiriensa kanssa metsän rauhassa ilman, että tarvitsee välttämättä sanoa yhtään mitään.

En tällä hetkellä nimittäin tiedä, mitä teen kisaamisen kanssa. Koko ajatus on taas alkanut ahdistaa minua. Minua itkettää ja harmittaa, tuntuu etten osaa ohjata enkä kouluttaa koiriani, tuntuu taas siltä että teen niin paljon asioita aivan väärin. Ehkä olen vain liian tulostavoitteellinen, liian perfektionisti.
Ymmärrän, että koiraharrastuslajit eivät ole se asia, mikä minua stressaa. Tai välttämättä ei edes kisaaminen niissä. Minulla on vain taas niin paljon ajateltavaa ja tehtävää, etten pysy itsekään perässä.
Jatkuva sairastaminen on syönyt voimavarojani, en ole jaksanut enkä voinut tehdä puoliakaan niistä asioista, mitä olisi pitänyt tai mitä olisin halunnut tehdä. Minulla on osa-aikatöitä (josta pidän), mutta omat murheensa sekin aiheuttaa. Lisäksi gradun työstäminen alkaa taas, minun on haettava lisää opintoaikaa ja yritettävä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Lisäksi tietysti on raha, joka on jälleen kaiken murheen sekä mielipahan alku ja juuri.
Olen todella väsynyt. Jospa se tästä helpottaa, kunhan veriarvoni on saatu taas kohdalleen ja kuume-tulehdus-antibiootti-kierre loppuu. Onhan sitä jo 2,5kk kestänytkin.

Jatkan haaveilua paremmasta. Sitä parempaa odotellessa täytynee etsiä samoilumetsä täältä Jyväskylästäkin. Onneksi Savon sydämessä on perintömetsä aina odottamassa ♥

Onnen pieniä osia.

Uusia tuulia

 Kevät toi mukanaan elämän muutoksen, joka kosketti erityisesti minun lisäkseni myös koiriani. Perhe muuttui, asunto muuttui, elämä muuttui. Mutta kenties parempaan, ainakin nyt tuntuu pitkästä aikaa onnelliselta ja rauhalliselta. Myrskytuuli elämässä muuttui lempeäksi kesän lounatuuleksi, ja nautin siitä täysillä.

 Aloitetaan uutiset sillä, että rakas Naurava Nakkini (siis Sirius) täytti 20. kesäkuuta hurjat 6 vuotta! Lahjaksi Sirius sai monenmoista herkkua aina paistetuista poronluista raakaan lampaanrustoon, sekä tietysti jo perinteeksi muodostuneen maksalaatikkokakun koristeltuna oikealla määrällä nakinpaloja ja kerman virkaa toimitti kermaviili. Suuresti onnea rakkain Koirantähteni <3

 Aurinko sekä Sirius kävivät korkkaamassa Sulkavan ryhmänäyttelyssä 18.5. valioluokan. Tuomarina oli Anna-Liisa Heikkinen, ja molemmat kooikkerit saivat ERIt. Muutoin ei ollut turkki, koko eivätkä askeleetkaan kunnossa, eriskummallista kerrassaan kuinka koirat voivat kahdessa viikossa muuttua aivan toisen laisiksi! Tai sitten on katsojalla ollut roska silmässä.
 Sunnuntaina 19.5. kävin pyörähtelemässä Varkaudessa match show'ssa peräti 4 koiran kanssa: Africa -whippet sai isoissa pennuissa punaisen nauhan, muttei sijoitusta. Milo -vaari taas oli veteraaniluokan kolmas. Sirius sai sinisen nauhan pienten aikuisten kehässä ja luokassa toinen! Aurinko taas sai punaisen nauhan pienissä aikuisissa ja oli omassa luokassaan toinen! Hienoja kakkosia jälleen kerran, ruusukkeita, pokaaleja ja ruokasäkkejä sain kotiin vietäväksi.

 Tämän jälkeen olikin Aurin aika mennä selkäkuvaukseen (Aurin selkäsairaus osa 1). Auri lakkasi siis oireilemasta melko pian saatuaan diagnoosin ja lääkkeet selkäänsä, eivätkä oireet olleet palanneet. Silti jännitin kuvia, toivoin että tulehdus olisi poissa, että syöpymä selässä ei olisi levinnyt ja että muutoinkin selkä olisi kunnossa.
 Uutiset olivat parempia kuin uskalsin odottaakaan: Selkä on täysin terve, eikä siitä löydy enää mitään muutoksia! Saadaan harrastaa mitä vain, myös agilitya, ihan miten halutaan, eli koiran omaan tahtiin. Hyvä etten hypännyt eläinlääkärin kaulaan ja suudellut! Minun pikkuakkani on taas terve <3

 Tämän seurauksena tietysti olemme käyneet muutaman kerran treenaamassa agilitya Siriuksen ja Aurinkoisen kanssa. Suuria tavoitteita ei ole, Siriuksen kanssa EHKÄ uskaltaudun vielä kisoihin tänä vuonna. Aurin kanssa opetellaan kaikki esteet, joista puuttuu enää keinu. Kepit eivät ole mitenkään mallikaat, eikä niitä oteta vielä radan osana mutta alkeet on Aurilla jo hallussa. Keinun kanssa ei olla vielä tehty tuttavuutta, kontakteja harjoitellaan ensin puomilla ja A-esteellä aikansa ennenkuin siirrytään paukuttelemaan sitä kaameaa kiikkua (lienee sanomattakin selvää että inhoan keinua esteenä ja minusta se pitäisi poistaa kokonaan agilitysta).
 Tokoa ollaan tehty vähän, eikä oikeista treeneistä voi puhua mutta jotain pientä olen koirille mieliin muistutellut ja ajatellut, että kunhan taas minun normaali elämäni alkaa kulkea eteenpäin opiskelujen jatkumisen myötä, jatkuu myös jonkinlainen treenaus tällä saralla. Aurin BH-koe nyt todennäköisesti jää ensi vuoteen, mutta onhan tässä koko elämä aikaa tehdä vaikka mitä!

 Sen verran sanottakoon, että oma perheeni päätti kuitenkin kasvaa  ja tavallaan minulla on nyt kolmas koira (olkoonkin että "väärää" rotua). Kuitenkin kolmas kooikkerikin on tulossa suunnitelmieni mukaan, ja pääsen ehkä vihdoin aloittamaan erittäin pienimuotoisen kasvatustyöni parin vuoden sisällä.
 Lopuksi kuvia kesäkuun alun kooikkeritreffeiltä (ja se yksi vääränrotuinen) Jyväskylästä, kuvaajana toimi Susanna Sistonen.

 Huumaavia hellepäiviä, rakkaat lukijat!

Rakas, märkä Sirius

Vesipeto (ja keppien anastaja) Aurinko

Aurinko (taas uimassa!), vaanimassa Sirkku sekä Africa

Assa, Kossi, Nini, Sirkku, Severi, Siru, Sirius ja Aurinko

Misseilyä ja mietintää

 Joulukuu meni melkein puhtaasti lomaillessa, kerran kävin kooikkereiden kanssa treenaamassa Varkauden hallilla Fun for Dogs -pikkuryhmässä agilitya ja tokoa.
 Tapaninpäivänä kävin samaisessa hallissa match show'ssa, jossa esitin myös Africa -whippetin. Sirius oli pienten aikuisten SIN2 Aurinko sai ainoastaan punaisen nauhan eikä sijoittunut (ihmekö tuo, akka veti hirveän draaman hampaiden katsomisesta, halusi vain minun syliini tai pakoon, tärisi, tutisi ja itki). Siinä vietettiin tuomarin kanssa hetki, kun tuomari syötti Aurille namia ja silitteli pelkästään. Onneksi oli kokenut koiraihminen tuomarina, joka antoi hyviä neuvoja ja malttoi sen verran aikaa viettä meidän kanssamme, että Aurinko rauhoittui vähän ja antoi silittää päätään ilman panikointia.
 Africa sen sijaan esiintyi hienosti, liikkuessa tosin on parantamisen varaa koska tyttönen ei tahdo ravata kauniisti vaan loikkia tai sitten iskeä nelitassujarrutuksen. Seisominen oli erinomaista eikä tutkimisessa ollut ongelmia. Isojen pentujen PUN2 irtosi kullanmurulle.

 Ahdistuin Kajaanin näyttelystä jo valmiiksi Aurinkoisen mätsäriepisodin takia, ja treenasin hampaiden katsomista kotona, pyysin kavereita katsomaan sen hampaita ja ehdin kerran vielä käymään Fun for Dogsissa treenaamassa näyttelyjuttuja.
 Turhaan pelkäsin, Kajaanissa Aurinko esiintyi hienosti (joskin oli hieman liikaa lauantaimakkaran perään), eikä väistänyt tuomaria yhtään. Muy bien! Tuloksena AVO ERI2 SA PN3 vara-CACIB.

 2 years. Lovely temperament. Typical temperament. Gives the judge only one second to see her in the eyes. Good body. Good ears, with lovely bells. Little bit much cheeks. In the white little bit spots. Nice red colour. Nice on move.

 Sitten olikin viikon päästä vuorossa Ilomantsin ryhmänäyttely, jossa tuomaroi Paavo Mattila. Siellä valioitui Aurin ihastuttava kilpa- ja kasvukumppani Adya (onnea vielä halausten kera!), Aurin ollessa hienosti AVO ERI2 SA PN2 vara-SERT.

 Hyvin rakentunut narttu. Hieman voimakas otsapenger. Erittäin hyvä runko ja ylälinja. Hieman niukasti kulmautunut edestä, hyvin takaa. Hyvä karvapeite. Takaliike voisi olla joustavampi. Miellyttävä luonne, kantaa häntäänsä oikein.

 Vielä ei Aurista valiota tullut, mutta pari näyttelyä olen jo pikkuakalle katsonut tälle keväälle. Nyt on kuitenkin kuukauden tauko näyttelyistä jolloin minä keskityn opiskeluun, agilityyn ja tokoon. Suomen KV-näyttelyihin tuskin Aurinkoa enää ilmoitan, koska sillä on tarvittavat 2 cacibia täältä ja loput 2 olisi sitten saatava ulkomailta, kunhan sinne lähdetään.
 Katsotaan saanko Aurista kansainvälistä muotovaliota, se olisi ainakin toiveissa jos ulkomaan sertit ja cacibit helposti tulisivat :)

 Näyttelyiden välissä ollaan tokoiltu kooikkereiden kanssa. Aurilla on toivottavasti kesällä edessään BH-koe, tavoitteena saada se hyväksytysti läpi. Siriuksen kanssa jahkataan vielä tokon avoimeen luokkaan menemistä, se kyllä osaa kaikki liikkeet mutta en silti ole ihan tyytyväinen kaikkeen - tai sitten minä olen taas vain liian kriittinen perfektionisti! Tähän tarvittaisiin jokun puolueeton, objektiivinen mielipide, että olemmeko me Siriuksen kanssa valmiita menemään avoimeen luokkaan ja saamaan sieltä 1-tuloksen. Argh.
 Lisäksi sain PoKSilta agilitypaikan! Helmikuun alusta lähtien käyn Siriuksen kanssa pienryhmässä maanantaisin ja lisäksi molempien koirien kanssa vapaavuoroilla treenaamassa edes kerran viikossa. Aurinko pääsee pienryhmään siinä vaiheessa, kun osaa suurinpiirtein kaikki esteet ja pystyy tekemään lyhyitä ratoja. Kisatavoitteita en ole asettanut, tärkeintä on pitää hauskaa koirien kanssa, saada niille estevarmuutta ja vauhtia. Jos hyvin menee, saatan ilmoittaa jommankumman tai molemmat kisoihinkin.

 Nyt odotan innolla, tuleeko rally-tokosta virallinen laji myös Suomessa. Jos näin käy, todennäköisesti myös kouluttajia, kursseja ja kisoja tulee enemmän ympäri Suomea, myös Itä-Suomeen! Olisi lajin aloittaminenkin hieman helpompaa ja mukavampaa, kun olisi muita saman lajin treenaajia kannustamassa eteenpäin.
 Sitä odotellessa.

Loskainen lokakuu

 Vettä, kylmää ja märkää. Suomen ihana syksy ja talvi. Tosin koko tämä vuosi on ollut tuollaista, joten ilmankos alkaa kasvamaan koivuhalko otsaan ihan todenteolla.

 Koirien kanssa ollaan tokoiltu kerran pienessä collieryhmässä, ja muutaman kerran itsenäisesti. Siriuksella oikealle käännös seuraamisessa floppaa, se liikkuu liian kauas eikä käänny tarpeeksi terävästi mukana. Namilla olen imuuttanut ja palkannut oikealle kädellä mahdollisimman läheltä vasenta jalkaa, mutta ainakana vielä ei ole Siriuksella palaset päässä menneet kohdalleen. Tosin todennäköisesti syy on minussa ja palkkauksessa.
Luoksetulon pysähdys on hieno, toivottavasti se pysyy samanlaisena enkä vaan riko sitä treenaamalla liikaa. Luoksetulossa loppuasento on toisinaan vähän vajaa, Sirius jää hieman liian kauaksi jalasta mutta korjaa itse jos huomautan asiasta. Tässä pitänee ottaa naksutin käyttöön ja odottaa niin kauan, että Sirius tarjoaa oikeaa asentoa ilman minkäänlaista huomautusta minulta.
 Kaukokäskyissä istumaannousussa on hieman liikaa intoa ja koko istuminen meinaa mennä pomppimiseksi. Näitä treenaillaan nyt ahteri seinää vasten (siis Siriuksen) ja hiotaan tekniikka täydelliseksi ennenkuin taas lähden lisäämään välimatkaa.
 Paikkamakuussa ja noudossa ei ole moittimista, noudon palautus voisi tietysti olla nopeampi, mutta ainahan kaikki voisi olla parempaa ja täydellistä - toisaalta Sirius tekee juuri niin hyvin kuin olen sille opettanut ja motivoinut. AVO -luokan hyppyä en ole päässyt treenaamaan ollenkaan, kun ei minulla sellaista itselläni ole. Jos viikonloppuna Joroisissa pääsisi tällä kertaa hyppyä harjoittelemaan.

 Aurinkoisen kanssa ollaan tehty paikkamakuuta, seuraamisen alkeita, perusasennon hiomista, liikkeestä seisomista sekä maahanmenoa. Ja sitä luoksetuloa. Muut menevät hyvin ottaen huomioon treenikertojen määrän, vielä ei jäävät liikkeet onnistu ilman pientä käsiohjausta ja seuraaminen on imuuttamista, mutta tästä on suunta vain eteenpäin!
 Luoksetulo on vauhditon. Aurinko ravaa, ehkä laukkaa vähän puolihuolimattomasti ja katselee ihan muualle tai lähtee joskus jopa hajun perään. Mitä ihmettä, mikä meni väärin ja missä? Kuitenkin luoksetulo vapaana on 99% varma, käskysana on toki eri: "täällä". Tokon luoksetulossa se on "tule", jonka tarkoituksena olisi saada Aurinko juoksemaan täysillä kohti ja istumaan eteeni.
 Pitänee taas lainata Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi ja yrittää etsiä asiaan ratkaisua. Ottaisin myös mielelläni vastaan neuvoja muiltakin tokoharrastajilta, mutta harvoin heitä missään tapaa tai tuskin ainakaan silloin tulee yhdestä luoksetulosta keskustelua kun on niin paljon muutakin jutunjuurta!

 Tokoilun lisäksi käytiin ESYn järjestämässä match show'ssa Varkaudessa, jossa Sirius ja Aurinko esiintyivät pienissä aikuisissa tuloksilla SIN3 ja PUN2. Lisäksi Milo -vaariveteraani pääsi mukaan kehään pyörimään, tuloksena hienosti isojen aikuisten SIN1 BIS3!
Ja samalla tuli ulkoilutettua ensimmäistä kertaa myös kooikkereitten uudet, käsintehdyt näyttelyhihnat (made by Milla). Niitä tulee luultavasti kuvia viikonloppuna, jos vain löydän jostakin toimivan kameran sekä muistikortin.

 Suunnitteilla ei ole mitään sen suurempaa tälle vuodelle, pari match show'ta ja treeniä tokossa sekä näyttelyssä. Agility jää luultavasti ensi vuodelle kokonaan, mutta minkäs sille mahtaa kun ei ole rahaa eikä resursseja.
 Täytyy agilityn sijasta keskittyä opiskeluun (hah!) ja neulomiseen. Kohta on kaikille perheen koirille villapaidat ja -pipot puhumattakaan ihmisille neulotuista asioista. Johonkin se on luovuutensa ja vimmansa suunnattava, kun koiraharrastus on tällä hetkellä hieman hankalaa.

Mätsäreitä, mustelmia ja muhkura

 Siriuksen revenneestä korvasta irtosi vihdoin rupi - ja samalla tukko karvaa, eli korvassa on nyt kalju raita. Lisäksi korvankärjestä puuttuu pieni pala, taisteluarpi jäi puremasta muistoksi. Jospa se nostaisi Siriuksen katu-uskottavuutta :D

 Perjantaina suuntasin autolla Joroisiin kooikkereitten kanssa mätsärien takia (ja seuraakin sain mukaani, nimittäin Sarin). Lisäksi saan vanhemmiltani aina suuret kasat ruokaa Joensuuhun vietäväksi, etten vain kuole nälkään.

 Lauantain match show järjestettiin Juvalla, ja puhdasrotuiset tuomaroi Paavo Mattila. Milo pääsi mukaan toiselle tuomarille arvioitavaksi muiden sekarotuisten joukossa. Hienosti vaari esiintyi ja käyttäytyikin, tuloksena oli sekarotuisten toinen ja mukaan saatiin 1kg:n liha-ateria sekä Milolle oma possunkorva.
 Aurinko pääsi esiintymään pienissä aikuisissa, jossa hävisi vastaparilleen niukasti Mattilaa uskoen ja sai sinisen nauhan. Auria vähän jännitti pöydällä hampaiden katsominen, se on muutenkin ollut ahdistunut suuhunsa katsomisesta ampisenpiston ja paiseen jälkeen. Ihan ymmärrettävää, Aurinko todennäköisesti yhdistää suuhun katsomisen kipuun ja pitää koko tilannetta epämiellyttävänä sekä ahdistavana. Sanoin Paavolle asiasta ja pyysin katsomaan Aurinkoisen hampaat uudestaan. Paavo säälitteli Aurille sattunutta onnettomuutta ja vilkaisi hampaita uudestaan: sillä kertaa Aurinko pysyi jo paikallaan.
 Pienten aikuisten kehässä Paavo laittoi Aurinkoisen hyvinkin yllättäen ykköseksi 8 koiran joukosta, minulta meinasi mennä mieli nurin ja Paavo vielä kehui Aurinkoisen olevan erinomaista valiomateriaalia! BIS -kehässä olivatkin sitten jokaisen luokan voittajat, eli sielläkin oli koiria yhteensä 8kpl. Hämmästykseni Paavo osoitti Aurinkoisen BIS4:ksi, siinä vaiheessa viimeistään hymyilin kuin hangon keksi, ja Paavon tuskin tarvitsee arvailla että tuonko Aurinkoa hänelle arvioitavaksi ihan viralliseenkin näyttelyyn ;)

 Sunnuntaina luvassa oli match show Joroisissa, johon sain lainakoiraksi Africa -whippetin. Africa oli ensimmäistä kertaa ikinä minkäänlaisessa näyttelyntapaisessa eikä pentu myöskään ollut käynyt ainoassakaan näyttelytreenissä. Minä olin jonkinverran harjoitellut African kanssa seisomista sekä hampaiden katsomista, mutta that's it.
 Africa pääsi esiintymään isoihin pentuihin; mutta sateisessa, koleassa säässä pikkuvinttikoiraa alkoi paleltaa ja juokseminen märällä asfaltilla inhotti. Tuomari tutki African sekä maassa että pöydällä, enkä voinut olla kuin ylpeä kullannupun käytöksestä. Kauniisti seisoi tyttö paikoillaan, antoi katsoa hampaat ja kokeilla ylt'ympäriinsä ilman minkäänlaisia ongelmia. Sininen nauha kuitenkin saatiin, Africa kun ei halunnut juosta vaan iski jarrut pohjaan ja kun sain sen juoksemaan, se loikki ja inhosi jokaikistä lätäkköä.
 Isojen pentujen sinisten saaneiden kehää odotellessa Africa kiedottiin huopiin ja likistin sen tiukasti itseni ja äitini väliin lämpiämään. Sinisen nauhan saaneiden pentujen kehässä Africa oli jo huomattavasti reippaampi, se ravasi kauniisti ja seisoi sateesta huolimatta kauniisti paikoillaan. Tuomari huomasikin muutoksen ja laittoi African 1. sijalle! Tässä vaiheessa Africa halusi ehdottomasta pussata sekä tuomarin että kehäsihteerin, jotka tulivat onnnittelemaan ja jakamaan palkinnot :) Pasi oli kauhean tyytyväinen pikkuwhippettiinsä, ja niin olin minäkin!

 Sirius ja Aurinko esiintyivät molemmat pienissä aikuisissa, Auri sai tällä kertaa punaisen nauhan ja sijoittui punaisen nauhan saaneissa viidennelle sijalle. Sirius sai sinisen nauhan, mutta tapansa mukaan taas paransi esiintymistään kehien jatkuessa eteenpäin ja ravasi itsensä sinisten nauhan saaneiden voittoon! Tässä mätsärissä ei valitettavasti sinisen nauhan saaneiden voittajia otettu Best In Show:n, typerää toimintaa sanon minä.
 Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kuitenkin menestys, lähdin kotiin 7kg koiranruokaa, herkkuja, pokaaleja ja keittokirjaa rikkaampana. Plus päälle vielä African palkinnot, jotka menivät Pasin mukana African omalle hyllylle.

 Mustelmista sen verran, että minä olen vaihteenvuoksi taas rymynnyt vähän kaikkialla ja joka paikka on ihan täynnä mustelmia. Polvi myös kiukuttelee taas vaihteenvuoksi ja polvituki on ahkerassa käytössä. Paha revähtymä sekä polvilumpion hankaus taas muistuttelevat itsestään.
 Ja koirathan eivät tietenkään voi säilyä ehjinä missään nimessä, nyt on taas Aurinkoisen vuoro olla rikki. Tällä kertaa akka onnistui telomaan itsensä jossakin vaiheessa metsälenkille revitellessään, ja nyt sillä on revähtymä/venähdys olkalihaksessa. Lapaluun päällä tuntuu kunnon muhkura, joka kuumottaa mutta Aurinko ei juurikaan arista sitä, vaikka sitä painaisi. Akka liikkuu ja venyttelee normaalisti, eikä muukaan käytös (lue: päätön riehuminen) viittaa kipuihin. Hoitona on lepoa, rauhallisempia lenkkejä, BoT -takki sekä kylmäpussi ulkoilun jälkeen.

 Eivät nämä minun koirani tunnu pysyvän yhtenä kappaleena sitten millään. Jos ensi kerralla olisi parempia uutisia kerrottavaksi.

Kuukauden kuulumiset & AgiRotu

Miten voikin aika mennä näin nopeasti? En kirjoittanut mitään blogiin koko kesäkuun aikana, vaikka sentään jotain silloinkin tehtiin ja treenailtiin. Täytynee nyt pitää lyhyt ja ytimekäs päivitys, jotta voi jatkaa sitten normaaliin tapaan blogin pitämistä ajan tasalla.

 Kesäkuun alussa järjestettiin Varkaudessa match show, jonne päätin viedä kaikki 3 koiraani - itskuja lukuunottamatta. Tuloksiksi tulivat: Sirius PIEN.AIK. SIN2, Aurinko PIEN.AIK. PUN2 (olivat vastakkain vaikka sanoin järkkäreille että älkää laittako...) ja Milo VET PUN1 BIS4! Milon (kohta 10v.) liikkeitä sekä hienoa (köh!) trimmausta kehuttiin maasta taivaisiin, jonka takia myös sijoitus oli noin hyvä.
  Lisäksi juoksukisassa Auri ylsi 2.sijalle, nakkiformulassa Sirius voitti koko lössin ja Aurinko tuli taas hienosti toiseksi :) Palkintoina ruusukkeita, pokaaleja, koiranherkkuja sekä 18kg koiranruokaa. Miun kaunis, hyvinkäyttäytyvä kolmikkoni.

 Sekä touko- että kesäkuussa on treenattu agilitya molempien kooikkereitten kanssa. Sirius on päässyt harjoittelemaan myös kotipihalla erilaisia keppikulmia, kun sain käsiini vanhoja paimenaidantolppia joista tein vanhempieni nurmikolle omat kepit.
 Aloin opettaa myöskin Aurille keppejä, mutta se homma tyssäsi heti alkuunsa. Aurinkoiselle tuli nimittäin melkoisen paha valeraskaus, joka muutti koko akan ihan oudoksi. Se oli stressaantunut, ahdistunut, sillä ei ollut minkäänlaista motivaatiota eikä vauhtia. Se teki pesiä kaikkialle mihin pystyi, yritti hoitaa vinkulelua (jotka poistin siltä heti) ja itkeskeli tyhjästä. Sen nisät turposivat täyteen maitoa, se yritti syödä kaiken syötäväksi kelpaavan ja oli äreä kaikille muille koirille. Agilitysta ei yllättäen tullut yhtään mitään, Aurinko ei juossut eikä tehnyt mitään, se vain pakeni, luimisteli ja ahdistui kaikesta.
 Minä katselin sitä sitten tyhmänä pari viikkoa, ennenkuin päätin ostaa Aurille Galastopia. Se helpotti fyysisiä oireita nopeasti, ja nyt on vähän kooikkerin mielikin kohonnut. Oma itsensä se ei tosin ole ihan vieläkään.

 Tästä päätellen voi arvata kuinka Kuopion AgiRodussa kävi. Aurinko teki täydellistä rataa ensimmäiset 11 estettä, sitten sen vauhti hidastui (näki äitini) ja 15. esteellä Auri karkasi radalta äitini sekä Siriuksen luokse! Voi että hävetti, mutta en osannut olla valeraskaalle nartulle vihainen kuin pari sekuntia. Loppurata menikin sitten ihan penkin alle, Aurinko ei enää halunnut juosta eikä tehdä oikein mitään muutakaan, viimeisen hypyn sain sen sentään menemään että seuraava joukkuelainen pääsi liitämään radalle.
 BabyKooikers (Gimma, Aurinko, Adya ja Pimu) sijoittui ALO-joukkueissa sijalle 8., mutta sentään meillä oli loppujen lopuksi hauskaa :)
 Meillä on vielä paljon harjoiteltavaa agilityssa, mutta sen ainakin opin nyt kantapään kautta että otan tuolle pikkuakalle Galastopin samantien, kun se alkaa näyttää valeraskauden ensimmäisiä oireita!

 Sirius osasikin sitten homman hienommin. Radan alussa mietin, miksi koira on tahmea ja liikkuu hitaasti -  syy selvisi kepeillä. Sirius kakkasi radalle! Siinä sitten posket punaisina tuijotin kooikkeriani, häpesin ja manasin itseäni, keräsin kakan ja jatkoin paskapussi kädessä radan loppuun. Muutoin se olikin sitten nollarata, kuten myös kaikille muillä Kiitävien Koohottimien joukkuekoirilla. Lopullinen sijoitus oli hienosti 9.! Siriuksen mukana joukkueessa olivat Ella, Zelda ja Taika.

 Tässä välissä ehdittiin myös juhlia syntymäpäiviä: Taitava Titiuu, rakas Remppajalka, naurava Nakki, ihana Imppanenä, rutistettava Röhköpossu eli Sirius täytti 20. kesäkuuta 5 vuotta! En olisi voinut ylioppilaslahjaksi mitään parempaa saada kuin rakkaan Siriukseni <3 Sitä juhlistettiin herkkukakulla sekä hieronnalla.

 Ja juhannus meni Joensuussa 10 koiran (2 kooikkeria, 3 itskua & 5 brassia) keskellä, joista toivottavasti tulossa kuvia myöhemmin.

 Tehdyistä agilityradoista en laita tänne nyt ratapiirroksia, koska en enää edes löydä kaikkia ja osa on käsinpiirrettynä vihkossa. Jatkossa yritän olla ahkerampi ja päivittää blogia säännöllisesti. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!

(c) Kaisa Jalava

Vuoden vanha Aurinko (ja match show)

 Minun rakas pikkuakkani täyttää tänään 1 vuoden! Muistan ihanan iloisen uutisen, jonka sain Pirjo -kasvattajalta tasan vuosi sitten: "Tuli yksi narttu, se on sitten sulle!" Ja mikä pakkaus sieltä minulle tulikaan, Siriuksen pikkusiskoksi/morsiameksi ja minulle uudeksi koiraystäväksi sekä harrastuskaveriksi.
 Aurissa on potentiaalia, vauhtia, motivaatiota, intoa, iloa ja rakkautta vaikka muille jakaa. Ainoa mikä jäi puuttumaan, oli järki. Joskus siitä näkee tuikahduksia, huomaa että Auri tajusi jotakin, jokin meni perille - joten en ole ihan vielä kokonaan menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö joku järjenhiven Aurinkoisen päähän joskus tiensä löytäisi :D
Toisaalta, Aurinko korvaa puuttuvan älynsä suurensuurella iloisuudellaan joka purskahtelee ja räjähtelee kooikkerista ulos, kun ei se vaan mahdu olemaan sisällä! Erityisesti kaikki rakkaat ihmiset ja koirat saavat olla tämän riemun kohteena, puhumattakaan koiraharrastuksista jotka täytyy aina tehdä ihan täysillä: täydellä vauhdilla, ilolla ja ärhäkkyydellä.
 Onhan Aurissa "huonojakin" puolia, asioita joihin minä haluan puuttua, mutta näin synttäreillä ei niitä mietitä :)

 Sunnuntaina käytiin match showssa Varkaudessa, jossa Auri esiintyi luultavasti viimeisen kerran pentuluokassa. Mukana olivat myös äitini sekä Sari ja colliet, ja tietysti Sirius.
 Auri esiintyi tapansa mukaan hienosti, ainostaan pöydällä oleminen tuntui inhottavan (huomasin että pöytä huojui jos koira liikkui siinä). Hampaat Auri antoi katsoa hienosti, mutta takaosan tutkiminen inhotti, onneksi lihapulla sentään helpotti tilannetta. Punainen nauha kuitenkin saatiin, ja punaisten pentujen kehässä pitkän seisottamisen jälkeen tuomari laittoi meidät toisiksi! Eli pentujen PUN2 irtosi mätsäristä tällä kertaa, vaaleanpunainen ruusuke sekä herkkuja lähti siitä kehästä mukaan.
 Siriuksellekin pöytä tuotti ongelmia, siinä seisominenkin näytti olevan Siriuksesta vähän arveluttavaa mutta hyvin sai kuitenkin tuomari poitsun tutkittua. Juostessa häntä nousi taas hienosti korkealle, mutta punaisen nauhan tuomari silti meille antoi. Punaisen nauhan saaneiden pienten aikuisten kehässä Sirius ei enää jatkoon päässyt, taisi kätellä meidät viimeisenä ulos.
 Olin ilmoittanut koirat vielä parikilpailuun, sekä Siriuksen nakkiralliin ja Aurin juoksukisaan. Parikilpailussa esitettiin siis itsekseen kaksi koiraa, aluksi vähän epäilin kuinka se onnistuisi, mutta tuomarista olimme erinomaisia joten pariluokan voitto tuli meille! Siriuskin siis sai ruusukkeen vaikka joutuukin jakamaan sen puoliksi Aurin kanssa ;)
 Nakkirallissa piti syödä metrin matkalta 26 nakinpalaa, Sirius sähläsi alussa ja joutui palaamaan taaksepäin, jossa hukkantui vähän aikaa. Kolmas sija kuitenkin irtosi 16 sekunnilla ja herkkupussi saatiin palkinnoksi.
 Juoksukisan matka oli ehkä 15-20m, koira jätettiin istumaan lähtöviivalle ja omistaja kutsui maalilta koiraa luokseen. Aurinkohan suorastaan lensi luokseni! Voittoaika oli 2,22sekuntia, seuraavaksi tulleen aika taisi olla päälle 5s, joten on tuo pikkuakka aika kiituri! Kotiin viemisiksi lähti pokaali, ruusuke sekä herkkupussi.

 Vaikka mätsärissä (tai virallisessa näyttelyssä) menestyminen on mukavaa, on minusta silti paljon hauskempaa nähdä kun koirani oikeasti nauttivat siitä mitä tekevät. Kuten Sirius nauttii mejästä ja tokosta (agilitysta melkein yhtä paljon), sekä Aurinko agilitysta, juoksemisesta ja tokosta.
 Ehkä muissa lajeissa kuin näyttelyissä on juuri se, että niissä punnitaan muutakin kuin ulkonäköä: koirakon yhteistyötä, molempien osaamista, kärsivällisyyttä, motivaatiota. Näissä lajeissa omistaja näkee oman käden jälkensä koirassa, sen tekemisessä ja olemisessa. Tärkeintä on kuitenkin luottamus puolin ja toisin, sekä se että meillä on hauskaa yhdessä, maailman hauskinta!

Aurinko pienten pentujen PU2 & juoksukisan 1.sija

Parikilpailun voittajat!

Agiliitelyä sateen tauotessa

 Kooikkereitteni uudet mittatilauspannat kolahtivat viime viikolla postilaatikkoon, suurkiitokset Gessi.fi -pantojen tekijöille!

 Agilitya on harrastettu melko ahkerasti, kerran viikossa olen päässyt treenaamaan molempien koirien kanssa mikä ei ole yhtään pahaksi. Syksystä kun ei taas tiedä, pääseekö treenaamaan ollenkaan, missä seurassa ja ennen kaikkea millä rahalla. Tervetuloa opiskelijan arkeen ja lomaankin, rahaa ei ole ikinä.
 Vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi eli ihan liikaa, pellot ovat mutavelliä ja vilja oppii kohta uimaan. Väliin on sentään mahtunut pari kuivempaakin päivää, jolloin on heti lähdetty koirien kanssa treenaamaan kentälle. Mukana ovat olleet joka kerta Sari ja Bondi -collie, pehkotyttö Raisakin on välillä ollut vieraileva tähti.

 Tämä on parin viikon takainen treeni: oma muunnelma radasta, jonka löysin internetin ihmeellisistä onkaloista. Teemana oli irtoaminen vaikka alussa koiraa pitääkin ohjata melko tiiviisti. Käsky esteen kiertämiselle on hyvä olla, itse käytän sanaa "taka", jolloin koira kiertää esteen taakse ja hyppää minuun päin. Helpotti alkua huomattavasti.
 Siriuksen kanssa esteiden 3-4 väliin tein valssin, jonka jälkeen linjasin kevyesti kohti 5. hyppyä, koira edelleen oikeassa kädessä ohjattavana. Taas valssi 7-8 väliin ja koiran vaihto vasemmalle kädelle. Loppu pelkkää revittelyä, kunhan pussin jälkeen muistaa itse ilmoittaa koiralle missä on ja suunnata kulkunsa kohti 11. hyppyä. Ei mitenkään erikoisen vaikea rata, mutta välillä on koirankin hyvä saada tehdä jotakin helppoa ja saada onnistumisen tunteita vähän lepsumminkin :)
 Auri pääsi revittelemään mutkaputkea ja kolme hyppyä, ei mitään erikoisia ohjauskuvioita tänään. Vaihdoin vaan välillä puolta, että joudun ohjaamaan Aurinkoista molemmilla käsillä. Pussia otettiin yksittäisenä esteenä pari kertaa kuten myös rengasta, josta pikkuakalla alkaa olla jo jonkinlainen hahmotus.

 Tällä viikolla treenattiin myös aksaa, peräti kahdella radalla joista kumpikaan ei ollut erikoisen pitkä tai hirvittävän vaativa. Putken nro 7 tilalle vaihdettiin kepit.

   Alussa pelkää juoksemista: 4-5 väliin tein sylkkärintapaisen, 6-7 väliin valssi (joka toimii Siriuksella melkein joka kohtaan), 13 hypyltä pieni haltuunotto ja hypyltä 16. tein kevyen niiston. Agilityohjaustermit tuntuvat nyt olevan itselläni hukasas, mutta ehkä ohjausidean tajuaa. Ja eihän kaikille koirilla toimi samat ohjauskuviot, mutta harjoitus tekee metsurin :)

 Toinen rata näytti tältä, 13. esteeksi otettiin vielä eka hyppy toiseen suuntaan. Ajatuksena oli lähinnä saada ohjaajan omat kuviot sujuvammiksi (minulla valssit, Sarilla persjätöt). Eli melkein joka kohtaan tällä radalla johon voi tehdä valssin, sopii myös persjättö - eli kauniisti sokkoleikkaus ts. sokkari.
 Esteiden 2-3, 4-5, 5-6, 8-9 ja 10-11 väliin valssit/persjätöt. Esteiden 6-7 välissä toimii meillä peruspyöritys koira oikeassa kädessä ja lähetys hypylle 8. jolloin itse ehtii (toivottavasti) putkelle. Mukava radanpätkä ja Siriuskin toimi oikein kivasti. Vauhtia oli ja asennetta kanssa, Sirius ehti jopa huutaa minulle lähdössä ennekuin ehdin kepeille vapauttamaan sitä :D
 Aurin kanssa tehtiin molempia ratoja 4-5 esteen pätkissä ja kepit jätettiin välistä. Aurin kanssa en millään ehdi valssia tekemään ellen ole rutkasti edellä, mutta onneksi pikkuakka ymmärtää jo vähän persjättöäkin, eikä enää sinkoile väärälle puolelle ohjattavaksi.  Hiekka oli täynnä kiivaita jarrustusjälkiä Aurinkoisen treenaamisen jälkeen, tiukat mutkat tulivat sille aina yllätyksenä vaikka kuinka yritin äänellä sekä kropalla kertoa, että "kohta käännytään, hidasta jo!". Täytynee opettaa Arskaselle putkijarru, eihän tästä muuten tule mitään kun koira painaa täysiä ohi ja yhtäkkiä sitten iskee jarrut pohjaan, kun tajuaa juosseensa väärään suuntaan :D

 Varkaudessa järjestettiin SEY:n match show, jonne osallistuin molempien koirien kanssa vesisateen valuessa niskaan. Aurinko ei tällä kertaa pärjännyt, sai pienissä pennuissa sinisen nauhan ja homma oli siinä. Sinisen nauhan saaneet putosivat suoraan pois jatkosta, eikä niille järjestetty omia kehiä.
 Sirius sen sijaan sai pienissä aikuisissa punaisen nauhan, oli pienten aikuisten 1. ja sen jälkeen vielä BIS2! Hieno pokaali, 4kg ruokaa ja iso kangaskassi herkkuja lähti kotiinviemiseksi komealle karvanakilleni :)

 Tokohommista kerron myöhemmin, jos vaikka niitäkin suorituksia saisi videoitua. Tässä linkki ystävysten kitashow'hun *klik*.

Uudet pannat

Sirius BIS2 <3

Rasvattu Aurinko

Kesäkuun alku

 Kahdessa viikossa ehdittiin juhlia ylioppilasjuhlat, pyörähtää koiranäyttelyssä, tokoilla, kärsiä moottoripyöräonnettomuudesta (omaishoitajana) ja käydä mätsäreissä.

 Italianvinttikoira Lula kävi Pieksämäen KR-näyttelyssä esiintymässä nuorten luokassa Markku Kipinälle. Tuloksena oli NUO ERI1, ei hullummin mutta SA jäi taasen saamatta. Ehkä sekin joskus vielä tulee.
  Aurinko oli mukana turistikoirana, ja treffattiin Pirjo-kasvattajaa sekä muita kooikkereita omistajineen jotka olivat paikalle ilmoittautuneet. Auri olisi halunnut leikkiä suurimman osan kanssa, teki näyttelyjuttuja Pirjon kanssa, joi kaikista eteensattuvista vesikupeista, karkasi sileäkarvaisten collieden kehään, söi maasta kaiken syötäväksi tarkoitetun ja kellisteli helteessä. Eräs kooikkerikaveri sanoikin, että oltiin Aurin kanssa positiivinen yllätys - mikäs sen mukavampaa kuulla... :D

Tokossa ollaan käyty jokainen maanantai, Sirius parantaa joka kerta avoimen luokan liikkeitä. Luoksetulon perusasennossa vieläkin väljyyttä, mutta paranemaan päin. Kapulan Sirius palauttaa jo hitaalla laukalla, siihen vielä tarvittaisiin lisää nopeutta. Kaukokäskyjen istumaannousu on tullut terävämmäksi, murtunut jalka jättää liikkeen hieman vajaaksi toisinaan, mutta minkäs sille mahtaa. Seuraaminen ja jäävät liikkeet ovat mielestäni priimatavaraa!
 Aurinko harjoittelee ohituksia, luoksetuloa, odottamista eri asennoissa ja uutena liikkeenä sivulletuloa. Saatan vaatia pennulta liikaa liian nopeasti, koska Sirius osaa jo hommat ja Aurinkoinen ei. Toisaalta muutamat 5kk vanhat pennut osaavat paljon enemmän tokoliikkeitä kuin Sirius, mikä on minusta suuruudenhulluutta. Mutta minä olenkin melko laiska harjoittelemaan mitään, kerran viikossa riittää mainiosti. Nähtävästi silläkin saa tuloksia, onhan Siriuksella sentään TK1 ja BH-koe suoritettuna :)

 Torstaina 16. kesäkuuta VarPS järjesti match show'n VekaraVarkaus -tapahtuman yhteydessä. Osallistuin molempien koohottimien kanssa kehiin, tuli taas hieman kiire vaihtaa koiria kun pienet pennut ja pienet aikuiset olivat samalla tuomarilla ihan peräkkäin. Aurin kanssa jännitin ihan älyttömästi, enkä edes tiedä minkä takia. Auri sai kuitenkin punaisen nauhan ja sijoittui sitten kolmanneksi, tuomari sanoikin minulle että jännitit ihan liikaa, joka näkyi sitten koirassakin. Kaunis keltainen ruusuke ja nameja saatiin kuitenkin.
 Siriuksen kanssa hommat menivät rennommin, jätkä esiintyi ja juoksi mainiosti (korkeaa hännän kantoa juostessa lukuunottamatta...), sai punaisen nauhan ja voitti pienet aikuiset! BIS-kehässä pyöri jos jonkin kokoista ja näköistä koiraa, kuitenkin koohotin pisti sen verran tuomareiden silmiin, että sijoitukseksi saatiin hieno BIS4 komealle Titiuulle!
 Päälle päätteeksi osallistuin Siriuksen kanssa kilpailuun, jossa koiran piti syödä nakki vesikupista mahdollisimman nopeasti. Sirius tekaisi koko illan parhaan ajan, 3 sekuntia! Lähdin mätsäristä 3 lahjakassia rikkaampana ja kahden hienon kooikkerin kanssa :)

 Lauantaina 18. kesäkuuta osallistuin ensin Siriuksen ja Aurin kanssa VekaraVarkauden rotuparaatiin, jossa esiteltiin eri koirarotuja. Mukana oli myös kooikerhondje Severi 5kk (Estaika's -- ? Seedan ja Rommin jälkeläinen, eli Aurinkoisen serkkupoika). Hyvin oli näinkin harvinainen rotu edustettuna paraatissa!
 Rotuparaatin jälkeen alkoi taas match show. Aurinko esiintyi paremmin kuin torstaina, osasyynä varmasti se että itse maltoin olla rauhallisempi. Tuloksena pienten pentujen PUN1. Auri pääsi vielä Best In Show -kehään, jossa tyttönen esiintyi edukseen ja sai BIS2 -tuloksen! Kauniskaunis Aurinkoinen! Palkinnoksi ruusukkeita ja iso ruokasäkki. Sirius sai myös punaisen nauhan, mutta ei päässyt sen pidemmälle tällä kertaa vaikka herkkupussi saatiinkin kiitokseksi osallistumisesta.
 Nähtävästi miun koohottimet menestyvät vuorotellen, toivottavasti muissa lajeissa mennään enemmän koulutuksen määrän ja laadun mukaan eikä pelkällä tuurilla... :D

Sirius pienten aikuisten PUN1 BIS4

Aurinko pienten pentujen SIN1 BIS3

Aurinko pienten pentujen PUN3

Aurinko pienten pentujen PUN1 BIS2

Pakollinen pärstäkuva!