"Tuikkikaa, oi joulun tähtöset..."

En viime vuonnakaan tainnut asettaa koirilleni sen suurempia tavoitteita, joten en tee sitä tänäkään vuonna. Haaveita toki on, mutta niiden toteutuminen on monista asioista kiinni ja jopa monien sattumusten summa. 

Haavena on päästä agilityn SM-joukkueeseen molempien kooikkereitten kanssa. Haavena olisi myös saada molemmille yksilökisoihin SM-nollat kasaan. Aurinkoiselle haluaisin kovasti sertejä agilitysta, mutta se tuntuu olevan enemmän kiinni minusta kuin koirasta.
Rallytokon suhteen toivon saavani molemmat koirat ensi vuonna avoimeen luokkaan. Eli kooikkerikaksikolle on tavoitteena RTK1. Siitä voi sitten hyvillä mielin ja kaikessa rauhassa jatkaa harrastusta eteenpäin.
Flyballia jatketaan, siinä ei ole tarkoitus kisata, mutta näytöksissä olisi mukavaa päästä esiintymään. Frisbeetä aletaan harjoittelemaan tammi-helmikuussa, kunhan saan aikaiseksi tilattua pehmeämpiä aloittelufrisbeekiekkoja.
Näyttelyitä on tulossa jonkin verran, mahdollisesti jopa ulkomailla. Sirius tosin saa olla näyttelyistä rauhassa (vaikka kivestodistuksella se voisikin osallistua myös virallisiin näyttelyihin). Mätsäreissä on tarkoitus käydä aina, kun sopiva sattuu kohdalle.

Ainoa tavoitteeni ensi vuodelle on se, että minä kehityn kouluttajana ja ohjaajana (niin agilityssa kuin rallytokossakin). Tällöin tavoin myös koirani kehittyvät ja tulevat paremmiksi, kun minä opin kommunikoimaan niiden kanssa oikealla tavalla, jota koiranikin ymmärtävät.
Saa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti enemmän onnellisia edesottamuksia kuin vastoinkäymisiä. Niitä oli vuosi 2015 valitettavasti melko lailla täynnä.

Toivotan tähtösteni kanssa kaikille blogin lukijoille ihanaa ja rauhallista Joulua, sekä Entistä Parempaa Uutta Vuotta 2016 ♥

Rauhallinen viikonloppu

Omassa metsässä on hyvä olla. Vaikka eihän se vielä minun omani ole, mutta 20 hehtaaria sekametsää on luvassa joskus hamassa tulevaisuudessa vuosikymmenien päästä. 

Kävin äitini ja kooikkereiden kanssa poimimassa puolukoita mäntyjen juurilta, koko metsänpohja oli punaisenaan. Sen reissun jälkeen kooikkereiden vatsat olivat täynnä puolukoita, niiden leuat ja jalat olivat värjäytyneet punaisiksi.
Sammalikosta löytyi tuoreita hirven jälkiä, joita Aurinko ja Sirius haistelivat innoissaan. Aurinko lähti jopa jäljestämään, mutta tuli kutsusta takaisin. Lentoon lehahtavat metsäkanalinnut saivat molemmat kooikkerit säntäämään hiekkatieltä metsikköön, ihan kuin lentävät linnut saisi juoksemalla kiinni. Jokin pieni ääni sanoo molempien koohottimien päässä, että lintu pitäisi noutaa - olipa se vedessä tai ei.
Africa ei ollut marjaretkillä mukana, koska sitä ei voi pitää huoletta irti edes metsässä. Se tulee luokse kutsuttaessa, mutta lähtee todella herkästi minkä tahansa juoksevan perään. Lisäksi Africa ei pysyttele näköetäisyydellä kuten kooikkerit, vaan se lähtee helposti omille teilleen eikä "pidä yhteyttä". Hollantilaiset spanielini sen sijaan käyvät vähintään muutaman minuutin välein tökkäämässä ihmistä jalkaan tai käteen, tulevat suorastaan iholle ja ilmoittavat: "Olen tässä, ja menen nyt taas tuonne toisaalle."

Lenkkeilyn ja metsässä samoilun lisäksi tietysti saunottiin, sekä perjantaina että lauantaina. Kooikkerit osallistuivat innolla saunan lämmitykseen, puusaunassa ne olivat kirsu edellä kiukaassa kun laitoin puita uuniin, ja sähkösaunassa ne kiipesivät lauteille ennen kuin ehdin edes laittaa saunaa lämpiämään.
Aurinko ja Sirius tosin joutuivat lauantaina pesulle itsekin; ne olivat niin puolukassa ja mudassa (koska ojan pohjalla on kiva juosta), että shampoota meni reilusti.

Viikolla harjoiteltiin flyball-boksia. Vieläkään voima, jolla kooikkerit iskevät tassunsa boksiin, ei ole välttämättä tarpeeksi kova, mutta nyt sentään molemmat länttäävät käpälänsä reilusti boksin päälle. Pallo saa luultavasti lisää voimaa ja vauhtia suoritukseen, nyt olen nimittäin käyttänyt vain naksutinta ja nameja.

Eläintenpäivä on sunnuntaina 4. lokakuuta, josta alkaa eläinten viikko. Tarkoituksena on osallistua ainakin kooikkereiden kanssa sunnuntaina KSESYn järjestämään kulkueeseen sekä tapahtumaan. Africakin pääsee ehkä mukaan mikäli Pasi lähtee seuraksi, koska tapahtumassa on myös mukana hevosia, joihin Africa suhtautuu pelonsekaisella riemuhepulilla. Yritä siinä nyt nauttia päivästä, jos yksi koira perseilee ja riehuu hihnassa, kun kaksi käyttäytyy rauhallisesti ja kauniisti.
Torstaina on tosiaan vielä luvassa koiralajien esittelyä Jyväskylän normaalikoululla, saa nähdä kuinka selviydyn siitä päivästä, kun ensin vietän 6 tuntia koululla ja sitten vielä 4 tuntia illalla töissä. Onneksi perjantai on vapaapäivä!

Agilityn joukkue-SM

Agilityn joukkue-SM 2015, Oulu. Nyt on sekin koettu. Vaikka ei palkinnoille päästykään (sijoituksena 11./63, aika hyvin!), jäi käteen silti erittäin hyvä fiilis ja uusi kokemus - sekä pahentunut flunssa, ainakin yskimisen osalta ja lauantai-illaksi nousi vielä lämpöä, kun pääsin koirineni takaisin kotiin.
Vaikka minulla ja nähtävästi myös kooikkereilla oli hauskaa Oulussa, en tiedä, haluanko kisata SM-kisoissa yksilöradoilla ikinä. Epäilen sen verran kuitenkin omia taitoja ja ennen kaikkea omia hermojani, en niinkään koiriani, jotka toimivat juuri niin kuin niitä ohjataan. Saa nähdä miten käy, mutta ainakaan en yritä viime tipassa saada ensi keväänä nollia SM:iä varten. Nollat tulevat jos ovat tullakseen ja vasta niiden epätodennäköisen saamisen jälkeen mietin osallistumista uudestaan.

En kuitenkaan voi olla kuin ylpeä Siriuksen ja Aurin suorituksista, molemmat tekivät joukkueradalla aliaikanollat (♥) huolimatta siitä, että minä en jaksanut juosta ja yskin yskimästä päästyäni ratojen jälkeen, vaikka otin antibioottia, allergialääkettä, avaavaa astmalääkettä ja kipulääkettä. Onneksi ohjaaja saa käyttää vaikka mitä lääkkeitä ilman, että ne ovat dopingia.
Täytyy kyllä sanoa, että en olisi uskonut saavani nollatulosta molempien koirien kanssa, vaikka lähdinkin edes yhtä tulosta tekemään. Ajattelin Siriuksen olevan liian hidas ja Aurinkoisen hyllyttävän putkeen. Siriuksen kanssa tosin unohdin radan kesken kaiken, onneksi koira on kiltti ohjattava. Aurin kanssa varmistelin taas keppejä ja kontakteja vähän liikaa, missä kului aikaa. Nyt en sentään niin pahasti häirinnyt Aurinkoista kepeillä kuin viime kisoissa, mutta voisin silti ottaa reilusti lisää etu- ja välimatkaa ja antaa koiran keskittyä tekemiseen rauhassa.
Joukkuekaveri Tiina N. kuvasi ystävällisesti meidän ratamme, mukavaa saada konkreettisia muistoja itselleen talteen siitä päivästä:

Siriuksen joukkuerata
Aurinkoisen joukkuerata (HUOM. Video loppuu kesken, koska kuvaajalta loppui akku!)

PoKSin medijoukkue (c) Erja Härkönen

Oulun kisojen jälkeen kävin tekemässä kooikkereiden kanssa Taitavien Tassujen hallilla palauttavan treenin ennen omia koulutuksiani. Harjoittelin koohottimien kanssa erikseen keppikulmia ja keppien itsenäistä suorittamista niin, että palkka odottaa lopussa. Sirius kesti sen erinomaisesti, Aurinko ei, mutta sain sentään akallekin pari onnistunutta toistoa kuolleella palkalla, jee! Lopuksi tehtiin pari erilaista, lyhyttä vauhtirataa.

Vauhtitreeni x2 18.06.2015

Hypyt olivat 20cm joten kooikkerit pääsivät niistä yli helposti pelkällä laukkahypyllä - olisin käyttänyt ponnareita mikäli hallilla sellaisia olisi. Mitään ihmeellisiä ohjauksia rataharjoituksessa ei ollut, pari haltuunottoa takaakiertoon saamikseksi, eikä muuta. Aurinko irtoaa todella kauniisti putkiin ja kaukaa, jolloin minulla jää aikaa juosta edelle. Siriuksen kanssa ei sellaista kiirettä tulekaan, sillä se on Auria hitaampi ja irtoaa putkiin melkein yhtä kaukaa. Murisee vain mennessään, en tiedä että komentaako Titiuu minua vaiko purkaa patoutumiaan?
Varsinkin Aurinkoisesta tällainen helppo vauhtitreeni oli ihan superhauskaa, se kiljui juostessaan enkä mitenkään ollut ehtiä ohjaamaan takaakiertoihin, puhumattakaan edellä pysymisestä. Kiitokseksi riemukkaasta treenistä Aurinko halkaisi huuleni jälleen kerran iskemällä siihen päällään. Hetken ajan näin kirjaimellisesti tähtiä ja huuli turposikin kauniisti juhannusjuhlia varten - Aurinko ei tainnut edes huomata, että löi päänsä leukaani, jatkoi vain lelun kanssa ärisemistä.

Lisäksi olen alkanut harjoittelemaan flyballia molempien kooikkereiden kanssa. Treenaus on vasta aivan alussa, tällä hetkellä naksuttelen siitä, että koirat koskevat tassullaan flyball-koneeseen ja heitän pallon palkkioksi. Meillä on takana vasta 2x5min harjoituskertaa per koira, koska pääsen treenaamaan flyballia vain kerran viikossa.  Ehkä pitäisi hankkia flyball-kone kotiinkin, että olohuoneen matot olisivat varmasti rutussa ja laminaattilattia saisi tuta kooikkereiden revitellessä sisälläkin!

Tällä viikolla jatketaan niin agilityn kuin flyballinkin parissa, mahdollisesti myös tehdään rallytokoa mikäli aikaa (ja kylttejä) löytyy.
Omia kylttejä en ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä, vaikka vanhemmillani on laminointikone, jossa kylttipapereista saisi huomattavasti kestävämpiä. Vaneriakin olisi, kun vain jaksaisi askarrella niistä kylttitelineet. Ja tunnen vielä (toivottavasti kohta) valmistuvan rallytokotuomarin, joten häneltä saan ainakin hyvät ohjeet liikkeiden oikeaan suorittamispaikkaan ja -tapaan. Jos sitä sitten uskaltautuisi kisoihin jopa tämän vuoden puolella, mikäli vain saadaan kisapaikat molemmille.
Lopuksi pari tunnelmakuvaa agin SM-joukkuesuorituksista. On nuo kooikkerit vaan niin ♥

Agility-Ritsa! (c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

Molemmilla taitaa olla kivaa, kun hymyillään. (c) Elina Keto