Omassa metsässä on hyvä olla. Vaikka eihän se vielä minun omani ole, mutta 20 hehtaaria sekametsää on luvassa joskus hamassa tulevaisuudessa vuosikymmenien päästä.
Kävin äitini ja kooikkereiden kanssa poimimassa puolukoita mäntyjen juurilta, koko metsänpohja oli punaisenaan. Sen reissun jälkeen kooikkereiden vatsat olivat täynnä puolukoita, niiden leuat ja jalat olivat värjäytyneet punaisiksi.
Sammalikosta löytyi tuoreita hirven jälkiä, joita Aurinko ja Sirius haistelivat innoissaan. Aurinko lähti jopa jäljestämään, mutta tuli kutsusta takaisin. Lentoon lehahtavat metsäkanalinnut saivat molemmat kooikkerit säntäämään hiekkatieltä metsikköön, ihan kuin lentävät linnut saisi juoksemalla kiinni. Jokin pieni ääni sanoo molempien koohottimien päässä, että lintu pitäisi noutaa - olipa se vedessä tai ei.
Africa ei ollut marjaretkillä mukana, koska sitä ei voi pitää huoletta irti edes metsässä. Se tulee luokse kutsuttaessa, mutta lähtee todella herkästi minkä tahansa juoksevan perään. Lisäksi Africa ei pysyttele näköetäisyydellä kuten kooikkerit, vaan se lähtee helposti omille teilleen eikä "pidä yhteyttä". Hollantilaiset spanielini sen sijaan käyvät vähintään muutaman minuutin välein tökkäämässä ihmistä jalkaan tai käteen, tulevat suorastaan iholle ja ilmoittavat: "Olen tässä, ja menen nyt taas tuonne toisaalle."
Lenkkeilyn ja metsässä samoilun lisäksi tietysti saunottiin, sekä perjantaina että lauantaina. Kooikkerit osallistuivat innolla saunan lämmitykseen, puusaunassa ne olivat kirsu edellä kiukaassa kun laitoin puita uuniin, ja sähkösaunassa ne kiipesivät lauteille ennen kuin ehdin edes laittaa saunaa lämpiämään.
Aurinko ja Sirius tosin joutuivat lauantaina pesulle itsekin; ne olivat niin puolukassa ja mudassa (koska ojan pohjalla on kiva juosta), että shampoota meni reilusti.
Viikolla harjoiteltiin flyball-boksia. Vieläkään voima, jolla kooikkerit iskevät tassunsa boksiin, ei ole välttämättä tarpeeksi kova, mutta nyt sentään molemmat länttäävät käpälänsä reilusti boksin päälle. Pallo saa luultavasti lisää voimaa ja vauhtia suoritukseen, nyt olen nimittäin käyttänyt vain naksutinta ja nameja.
Eläintenpäivä on sunnuntaina 4. lokakuuta, josta alkaa eläinten viikko. Tarkoituksena on osallistua ainakin kooikkereiden kanssa sunnuntaina KSESYn järjestämään kulkueeseen sekä tapahtumaan. Africakin pääsee ehkä mukaan mikäli Pasi lähtee seuraksi, koska tapahtumassa on myös mukana hevosia, joihin Africa suhtautuu pelonsekaisella riemuhepulilla. Yritä siinä nyt nauttia päivästä, jos yksi koira perseilee ja riehuu hihnassa, kun kaksi käyttäytyy rauhallisesti ja kauniisti.
Torstaina on tosiaan vielä luvassa koiralajien esittelyä Jyväskylän normaalikoululla, saa nähdä kuinka selviydyn siitä päivästä, kun ensin vietän 6 tuntia koululla ja sitten vielä 4 tuntia illalla töissä. Onneksi perjantai on vapaapäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti