Kävin Siriuksen kanssa viikonloppuna JATilla agilitykisoissa kahdella radalla, tuloksena tuplahylly. Ensimmäisellä radalla minä ohjasin Siriuksen suoraan putken väärään päähän, suorastaan hävettävä virhe. Toisella radalla juostiinkin sitten lujaa, jolloin hukkasin Siriuksen puoleksi sekunniksi ja koira hyppäsi esteen väärältä puolelta. Mutta ainakin oli hauskaa, erityisesti toisella radalla kun Siriuskin innostui haukkumaan minulle esteitä tehdessään ja kontaktit olivat hienot!
Tuomarina toimi Ritva Herrala, radat olivat mukavan juostavia eivätkä mitenkään kammottavan vaikeita. Sen päivän hylkäykset johtuivat täysin minusta ja omista sekoamisistani, ajatukset eivät tuntuneet pysyvän mitenkään kasassa. Aion kyllä mennä uudestaankin Herralan radoille, jos vaikka seuraavalla kerralla saataisiin nollia ja Aurinkokin pääsisi kokeilemaan kyseisen tuomarin ratoja.
Aurinko oli ilmoitettu myös JATin kisoihin kaikille kolmelle radalle, mutta akka aloitti juoksut viikkoa ennen kisapäivää. Osasin kyllä odottaakin kiimaa, Aurin juoksuväli on 8kk ja edelliset juoksut olivat vuoden vaihteessa. Silti ärsytti, olisin halunnut kisata Aurinkoisen kanssa, mutta turha minun on viedä kisoihin narttua, joka on kiinnostuneempi toisista koirista kuin mistään muusta.
Tälläkin hetkellä punapöksy-Aurinko on eristettynä Siriuksesta ja Africasta portilla, koska se ei jätä muita koiria rauhaan. Aurinko tyrkyttää itseään, kutsuu leikkiin, ulvoo, kääntää häntäänsä ja seisoo kuin sahapukki. Sirius kyllä tajuaa, mitä pitäisi tehdä ja olisi innokas astumaan. Africa sen sijaan ei oikein tajua, mistä on kyse, ja Aurinko päättää aina näyttää Africalle mallia. Eli parempi pitää koirat erillään, että Sirius ja Africa saavat olla rauhassa pikku luntun kosioyrityksiltä.
Sain myös huonoja uutisia taloudellisesti, mikä taas hidastaa opiskelujani. Minun on pyydettävä enemmän työtunteja (ja toivottava, että saan niitä) sekä haettava aktiivisesti opettajan sijaisuuksia, että pärjään taloudellisesti. Mitä enemmän teen töitä, sitä vähemmän jaksan opiskella. Todennäköisesti en siis valmistu jouluksi, kuten olin suunnitellut, vaan valmistuminen jää ensi kevääseen.
Onneksi minulla on sentään opinto-oikeutta heinäkuun 2016 loppuun asti.
Lisäksi olen taas sairaana. TAAS. Flunssa jatkuu edelleen. Minulla on joko virus, tai poskiontelotulehdus ei ole vielä kolmen antibioottikuurinkaan jälkeen parantunut. Veriarvoni sentään alkavat olla normaaliarvojen sisällä. Liikkuminen on edelleen hieman vaivalloista, koska en saa kunnolla henkeä - kiitos täysin tukossa olevien poskionteloideni. Pää tuntuu olevan täynnä limaa, mutta mitään ei tule ulos.
Odotan innolla, mitä lääkärit seuraavaksi ehdottavat hoitokeinoksi. Höyryhengitys, nenäsumutteet ja nenäkannu ovat ihan yhtä tyhjän kanssa tässä tilanteessa.
Nyt lasken päiviä siihen, että pääsen taas Savoon rentoutumaan. Siskoni mukaan minusta onkin tullut marjahurja, eli ihminen joka viihtyy metsässä marjoja poimien vaikka tuntikausia. Nimesimme äitimme marjahurjaksi joitain vuosia sitten, mutta nähtävästi tämä titteli periytyy myös tyttärelle.
Toivottavasti pääsenkin poimimaan puolukoita seuraavalla Savoon suuntautuvalla viikonloppureissulla. Mustikoita onkin tullut poimittua jo useita sankollisia tänä kesänä, joten nyt syksyllä on sitten puolukoiden vuoro.
Kooikkerit pääsevät tietysti mukaan puolukkametsään, saa nähdä maistuvatko punaiset marjat niille yhtä hyvin suoraan varvuista kuin mustikat. Erityisesti Aurinko oli aivan innoissaan mustikkapuskista, se juoksi pitkin metsikköä kieli sinisenä ja mussutti marjoja. Sirius yritti syödä mustikat suoraan sankoista, mutta kieltojen jälkeen alistui popsimaan niitä varvuista. Taisi mukana mennä muutama lehtikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti