Hiljaista

Hiljaista on ollut, mitään erikoista en ole koirien kanssa pariin viikkoon tehnyt. Minun päässäni ei ole hiljaista, tuntuu että joka sekunti on tuhat ajatusta aivoissa, jotka eivät hiljene mitenkään. Olen taas nukkunut todella huonosti, olen päivisin ärtynyt, ahdistunut ja väsynyt, unohtelen asioita; mitä olen sanonut pari minuuttia sitten, minne laitoin avaimet kädestäni, mitä piti tehdä töissä.

Kävimme kuitenkin Jyväskylän normaalikoululla mainostamassa Taitavia Tassuja yläasteelaisille ja lukiolaisille. Paikalla oli  myös tokon tuore maailmanmestari koiransa kanssa, hän on opettajana kyseisessä koulussa. Teinit pääsivät kokeilemaan agilitya Siriuksen ja African kanssa, Aurinko taas hoiti rallytoko- ja temppupuolen. Mukana oli myös TT:n sihteeri ja hänen koiransa Caro.

Oli hauskaa nähdä omat koirat harrastamassa niille täysin vieraiden ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä olleet koskaan harrastaneet mitään koiralaji.. Käskyt ja käsimerkit saattoivat olla erilaisia, kuin mitä itse käytän, mutta hyvin koirat toimivat ja ymmärsivät, mitä niiden haluttiin milloinkin tekevän. Aurinko sai lisäksi paljon harjoitusta oikealla puolella seuraamisesta, jokainen rallytokoa kokeillu halusi jostakin syystä (herkkupala oli oikeassa kädessä, siksikö?) seuruuttaa Aurinkoa oikealla puolelle.
Africa alkoi parin tunnin jälkeen näyttämään väsymisen merkkejä, se istui häkissään ja tuijotti tyhjyyteen, eikä enää ottanut käskyjä kuuleviin korviinsa. Whippet nukkuikin koko loppuillan päästyämme kotiin, eikä seuraavana päivänäkään olisi vielä jaksanut tehdä mitään.
Kooikkerit sen sijaan piristyivät parin tunnin unien jälkeen, sillä palatessani kymmenen maissa töistä kotiin, minua oli vastassa kaksi erittäin innokasta spanielia.

Täälläkin on ollut jo niin kylmä, että olen suosiolla laittanut koirille vaatteita päälle lähtiessämme lenkillle. Kooikkerit eivät vielä ihan välttämättä huppareitaan tarvitsisi, mutta lihakset pysyvät paremmin lämpiminä, kun ei noilla pohjavillaa juurikaan ole. Siriuksella täytyy kohta ruveta pitämään lämpöpinteliä murtuneessa etujalassa, vielä se ei kuitenkaan nostele jalkaansa lenkillä merkiksi siitä, että siihen käy vilu.
Africa sen sijaan haluaisi enemmänkin päälleen kuin pelkän hupparin, mutta vielä ei ole talvimantteliaika. Kunhan lämpötilat ovat päivälläkin nollan alapuolella, siirryttään paksumpiin vaatteisiin.

Vielä kun keksisin, miten saan pidettyä itseni lämpimänä, kun tuntuu jo nyt siltä, että haluan pukeutua toppahaalariin!