Vatsataudissa

Soraya teki ensimmäisen todella löysän ulosteen uuden vuoden aattona. Ajattelin sen johtuvan jostakin uudesta ruoasta, mitä Sorayalle oli annettu. Ripulointi kuitenkin jatkui. Ostin maitohappobakteerijauhetta, keitin riisiä ja tarjosin sitä raejuuston sekä piimän kanssa.
Parin päivän päästä vatsa olikin hieman parempi. Mutta viikko sitten ripulointi alkoi taas. Ulosteessa oli limaa ja muutama pisara kirkasta verta. Tiistaina vein Sorayan eläinlääkäriin.

Yleisvoinniltaan Soraya vaiktti olevan erinomaisen pirteä. Vatsa oli pehmeä ja aristamaton, ihopoimun palautumisaika ja limakalvot normaalit. Lähdetään hoitamaan ripulia oireen mukaisesti. --

Kaksi päivää Soraya söi eläinlääkärin ohjeen mukaan, lisäksi annoin Canikuria ja maitohappobakteeria. Uloste ei muuttunut juuri mitenkään.
Torstaina soitin eläinlääkäriin, ja sain puhelinsoitolla antibiootit sekä kaoliini-pektiiniä. Nyt Soraya on lääkityksellä neljättä päivää. Eilen kakka oli taas todella löysää, tänään aamu-uloste oli melkein normaalia. Kaoliini-pektiiniä tulee antaa enää vain tänään, ab-kuuri jatkuu aina sunnuntaihin asti.

Soraya on pirteä. Normaali, oma itsensä. Se leikkii, juo ja syö, kiljuu joka kerta kun sille alkaa laittaa ruokaa kuppiin. Eli nälkä on. Pissaa riittää, sitä tulee niin ulos, paperille, lattialle kuin matollekin. Kuivunut pentu ei siis ainakaan ole.
Leikki kelpaa aina, yleensä joko minä tai Aurinko-emo leikittää Sorayaa.

Aluksi tauti vaikutti tarttuvalta. Vietin joulun vanhempieni luona, jossa oli myös toinen siskoni. Siskoni kaksi koiraa ripuloivat 2-3 päivää. Africa ripuloi pari päivää. Sitten aloitti Soraya edelleen kestävän ripuloinnin. Aurinko oksensi ja ripuloi yhtenä päivänä. Haades-veli kävi leikkimässä meillä, ja se ripuloi pari päivää. Hiisi-isä oksensi yhden päivän.
Nyt tautia hoidetaan suolistotulehduksena. Ainakin paksusuolessa on tulehdus, todennäköisesti myös ohutsuolessa. Peräsuoli on ärtynyt pitkään kestäneestä löysästä ulosteesta.
Yritän olla ahdistumatta ja ajattelematta pahinta. Tuijotan Sorayaa herkeämättä, tutkin sen yleisvointia päivittäin ja puristan sen itseäni vasten. Tästä hyvästä Soraya puree minua usein korvaan tai sormeen. "Hittoakos siinä halailet, minä haluan juosta!"

Kovien pakkasten ja ripuloinnin takia emme ole juurikaan ulkoilleet, mutta olemme opetelleet temppuja sisällä. Se tuntuu rauhoittavan vilkasta Sorayaa. Olen myös opettanut pennulle naksuttimen, joka minun mielestäni helpottaa kouluttamista huomattavasti.
Myös Aurinko ja Sirius on treenailleet sisällä rallytokojuttuja. Aurinkoisesta huomaa, että se on ollut 3 kuukautta tekemättä juurikaan mitään; akka juoksee suorastaan seinälle, kun tajuaa että nyt on sen vuoro treenata! Liikkeet meinaavat mennä yleiseksi sähläykseksi ja namit väärään kurkkuun, mutta halu tehdä on kova. Ehkäpä kohta voisin ilmoittaa Aurin rallytokokisoihin.

Nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä, että Soraya paranee pian. On inhottavaa, pelottavaa ja ahdistaa, kun koiranpentu ei ole täysin terve.

Hiljaista

Hiljaista on ollut, mitään erikoista en ole koirien kanssa pariin viikkoon tehnyt. Minun päässäni ei ole hiljaista, tuntuu että joka sekunti on tuhat ajatusta aivoissa, jotka eivät hiljene mitenkään. Olen taas nukkunut todella huonosti, olen päivisin ärtynyt, ahdistunut ja väsynyt, unohtelen asioita; mitä olen sanonut pari minuuttia sitten, minne laitoin avaimet kädestäni, mitä piti tehdä töissä.

Kävimme kuitenkin Jyväskylän normaalikoululla mainostamassa Taitavia Tassuja yläasteelaisille ja lukiolaisille. Paikalla oli  myös tokon tuore maailmanmestari koiransa kanssa, hän on opettajana kyseisessä koulussa. Teinit pääsivät kokeilemaan agilitya Siriuksen ja African kanssa, Aurinko taas hoiti rallytoko- ja temppupuolen. Mukana oli myös TT:n sihteeri ja hänen koiransa Caro.

Oli hauskaa nähdä omat koirat harrastamassa niille täysin vieraiden ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä olleet koskaan harrastaneet mitään koiralaji.. Käskyt ja käsimerkit saattoivat olla erilaisia, kuin mitä itse käytän, mutta hyvin koirat toimivat ja ymmärsivät, mitä niiden haluttiin milloinkin tekevän. Aurinko sai lisäksi paljon harjoitusta oikealla puolella seuraamisesta, jokainen rallytokoa kokeillu halusi jostakin syystä (herkkupala oli oikeassa kädessä, siksikö?) seuruuttaa Aurinkoa oikealla puolelle.
Africa alkoi parin tunnin jälkeen näyttämään väsymisen merkkejä, se istui häkissään ja tuijotti tyhjyyteen, eikä enää ottanut käskyjä kuuleviin korviinsa. Whippet nukkuikin koko loppuillan päästyämme kotiin, eikä seuraavana päivänäkään olisi vielä jaksanut tehdä mitään.
Kooikkerit sen sijaan piristyivät parin tunnin unien jälkeen, sillä palatessani kymmenen maissa töistä kotiin, minua oli vastassa kaksi erittäin innokasta spanielia.

Täälläkin on ollut jo niin kylmä, että olen suosiolla laittanut koirille vaatteita päälle lähtiessämme lenkillle. Kooikkerit eivät vielä ihan välttämättä huppareitaan tarvitsisi, mutta lihakset pysyvät paremmin lämpiminä, kun ei noilla pohjavillaa juurikaan ole. Siriuksella täytyy kohta ruveta pitämään lämpöpinteliä murtuneessa etujalassa, vielä se ei kuitenkaan nostele jalkaansa lenkillä merkiksi siitä, että siihen käy vilu.
Africa sen sijaan haluaisi enemmänkin päälleen kuin pelkän hupparin, mutta vielä ei ole talvimantteliaika. Kunhan lämpötilat ovat päivälläkin nollan alapuolella, siirryttään paksumpiin vaatteisiin.

Vielä kun keksisin, miten saan pidettyä itseni lämpimänä, kun tuntuu jo nyt siltä, että haluan pukeutua toppahaalariin!

Born to be a film star?

 Tänää Aurinko ja Sirius pääsivät videokuvattavaksi PoKSin hallille!
 Eräs poksilainen tekee PoKSille esittelyvideota, johon on tarkoitus kuvata erilaisia koiralajeja. Nähtävästi myös agilityjaosto on saamassa oman esittelyvideonsa, koska agilitykoirakoita ilmoittautui enemmän kuin tarpeeksi videokameran eteen :)
 Sirius esitteli pari temppua kameralle, Aurinko sai esittää yhden bravuurinsa - kooikkerithan osaavat suurinpiirtein samat temput. Lisäksi tietysti kuvattiin agilitya eri kulmista ja eri esteiltä, saa nähdä pääsevät punavalkoiset mukaan esittelyvideolle, kun osallistuja on niin paljon!
 Kooikkereille on kuitenkin vielä luvassa ainakin rallytokon kuvaamista ja ehkä pari temppujuttua, mikäli saan opetettua jommalle kummalle (tai molemmille) jonkin näyttävämmän tempun. Perustemput (anna tassu, kieri, leiki kuollutta, hauku... jne.) ne osaavat, joten olisi mukava esitellä jotakin vähän haastavampaa tai ainakin sellaista joka näyttää hauskalta. Katsellaan, jos keksin jotakin kivaa kooikkereiden pään menoksi.

 Viime viikolla agilitytreeneissä oli tuttu rata edessä, ainoastaan numeroiden paikat olivat vaihtuneet. Aurinkoinen ei ensimmäisellä kerralla suorittanut keppejä itsenäisesti loppuun, vaan karkasi kesken pois. Nakitin yhden treenikavereistani palkkaamaan Aurinkoista keppien toiseen päähän, jolloin sain samantien Aurille onnistuneet itsenäiset kepit. Auristahan oli myös hirrrveän hauskaa, kun tällä radalla sai mennä monta kertaa putkeen!
 Siriuksen niskakipuilun takia molemmat kooikkerit tekivät radan pelkillä ponnareilla, mikä tietysti aiheutti sen, että minä sain juosta kovempaa kuin normaalisti. Siriuksen kanssa en tehnyt kepit kuin kerran, pujotteluliike käy kuitenkin koiran niska- sekä selkälihaksiin, joten en viitsinyt rasittaa Siriusta enempää. Nyt Sirius on jo täysin normaali, sen pää kääntyy hyvin kaikkiin suuntiin ja se pystyy tekemään kaikki temput sekä rallytokoliikkeet puhtaasti. Hyvä niin.

Rata 25.02.2015

Rallytokotreenejä teen edelleen vain omassa olohuoneessa, halli kun on alkuviikosta täynnä agilityesteitä (mikäli tekisin kokonaisen rallytokoradan, minun pitäisi raivata kaikki esteet ensin pois ja sitten laittaa ne takaisin paikoilleen), kun taas loppuviikosta halli on ollut todella täynnä. Erakkoluonne kun olen, minua ei kiinnosta mennä treenaamaan kenenkään tuntemattoman kanssa. Varsinkaan kun loppuviikosta hallissa on nimenomaan tokon harrastajia, joten minun pitäisi raivata rallytokokyltit pois jokaisen suorituksen jälkeen, että tokoilija pääsisi treenaamaan. En arvosta tätä yhtään. Odotan että lumet sulaisivat pois, jolloin voisin treenata kooikkereiden kanssa rallytokoa PoKSin hallin hiekkakentällä. Taidan joutua odottamaan vielä muutaman kuukauden kevään tuloa täällä Itä-Suomessa...

 Huomenna minä lähden Pasin kanssa pariksi päiväksi Keski-Suomeen, koirat sen sijaan pääsevät vanhemmilleni maalaistaloon sylikoiriksi. Onneksi kooikkerit ovat vain yhden yön hoidossa, vanhemmillani on nimittäin tapana rakastaa koiria erityisesti ruoalla. Aurinko ja Sirius eivät laita ollenkaan pahakseen sitä, että naaman eteen ilmestyy vähän väliä jotakin herkullista - Africalla ruokavalio on huomattavasti rajallisempi, joten sitä eivät edes vanhempani ehdi viikossa lihottamaan. Ahneille spaaanieleille kilot sen sijaan kertyvät huomattavasti helpommin... :P

Hyvä treeni, parempi mieli

Koska nyt päätin keskittyä koirien kanssa kaikenlaiseen harrastamiseen, olen käynyt kahdesti treenaamassa agilitya hallilla, naksutellut sisällä rallytokoliikkeistä ja opettanut uuden tempun kooikkereille. Ohessa videotodiste uudesta tempusta, josta ei sen suurempaa hyötyä mihinkään meidän harrastamaamme lajiin ole, mutta voinpahan viihdyttää vähintään itseäni sillä :D
Tässä linkki videoon: Reppuselkään -temppu

Kävin treenaamassa itsekseni kaikkien kolmen koiran kanssa Eva Lacnakovan agikoulutusrataa, jonka ratapiirroksen löysin internetin syövereistä. Vaihdoin yhden putken keppeihin (jotka tosin jätin African kanssa välistä), ja tein leijeröintiä sekä irtoamistreeniä niin paljon kuin radalla pystyin.
 Kooikkereille rata oli helppo, Africa taas tarvitsi tarkempaa (minulle vaikeampaa ja enemmän askelia vaativaa) ohjausta ja muistutusta siitä, mitä tässä -sana tarkoittaa. Africahan on tunnetusti putkihullu, joten putkikäskyt menivät perillä kauempaakin. Tosin hypyn nro 10 jälkeen Africa olisi halunnut juosta molempiin putkiin yhtäaikaa, joten tässä -käsky oli paikallaan. Africahan ei myöskään tajua omaa nimeään agilityssa, se varmasti kuulostaa whippetin korvissa vain tuulen huminalta, koska AGILITYSSA SAA JUOSTA. Eihän silloin tarvitse omaa nimeään kuunnella.
Aurinkoiselle ja Siriukselle tein hypylle nro 8 jaakotuksen, ja leijeröin kepeille sekä putkeen 11/18 molemmilla kerroilla. Samoin leijeröin putkelta 12 hypyille nnro 13 & 14, tällöin sain itse seisoa rauhassa putken nro 12 suulla ja ohjata koiria kauempaa.

Eva Lacnakovan koulutusrata keppilisällä.

Maanantaina treeniseuraksi lähti Sari collieineen, jossa sitten paitsi autoin Raisan treenaamisessa, pääsin tekemään rataa neljän eri koiran kanssa. 

 Aurinkoiselle ja Siriuksella halusin opettaa backlap -ohjauskuvion, jota en ainakaan muista käyttäneeni aikaisemmin. Ongelmana ei suinkaan ollut se, etteivätkö koirat olisi tajunneet ohjaustekniikan ideaa, vaan se että minä en aluksi itse osannut ohjata oikein. Juoksin liian paljon koiran edellä, ohjasin liian myöhässä, en sanonut koiralle edes sen nimeä. Onneksi Sari oli kriittisenä silmäparina seuraamassa uuden opettelua, ja tajusin itsekin että missä on vika.
 Lisäksi Sari palkkasi Aurinkoa ja Siriusta keppien suorittamisesta niin, että minä jäin seisomaan paikoilleni koiran taakse ja koiran tuli tehdä kepit itsenäisesti loppuun. Sirius osasi tämän varsin mallikkaasti, Aurinkoinen kaipaa vielä lisää treenausta ja palkanpitelijää, vaikka tekikin kepit kauniisti loppuun asti, kun Sari seisoi palkkaamassa. Ilman Saria Auri ei voinutkaan tehdä yksin keppejä kokonaan, vaan tuli välistä pois kuin ihmetellen, että mihin minä jäin ja missä se palkka muka voisi olla, kun keppien päässä ei odotakaan ketään namin kanssa. Harjoitukset siis jatkuvat!

 Loppuun otin putkirallia kooikkereiden sekä kahden collien kanssa, minulta virtasi hiki vaikka kooikkerit ja Bondi ovatkin enemmän kauko-ohjattavia kuin lajia aloitteleva Raisa. Silti sain juosta ihan riittävän lujaa, ottaen huomioon että Aurinko ei tällä hetkellä edes juokse täysillä (valeraskaushormonit...) ja kaikki koirat olivat jo vähän väsyneitä kaikesta treenaamisesta. Päätin kuitenkin lopettaa harjoituskerran helppoon vauhtiharjoitukseen, josta riemukkaana kiitoksena Raisa iski minua sormeen nakin sijasta, Bondi haukkui korvani lukkoon, Sirius iski päänsä leukaani ja Aurinko haukkasi nenääni. Nähtävästi koirilla oli hauskaa!

Kaksi erilaista backlap-treeniä

Putkiralli