Harrastamisen tapaista

Kävin viikko sitten pitkästä aikaa match show'ssa, tällä kertaa mukana olivat Sirius sekä Soraya. Sää oli inhottava, tuulinen, kolea ja vettä satoi koko mätsärin ajan. Minä olin märkä, koirat olivat märkiä, kehät olivat märkiä. Ei näyttelyissäkään aina voi hyvä sää olla, eli siinä mielessä tuli harjoiteltua esiintymistä myös surkeissa olosuhteissa.
Soraya teki ensiesiintymisensä pentukehässä, jossa nauhoja ei jaettu eikä pentuja oltu eroteltu kokonsa mukaan, vaan isot ja pienet pennut olivat samassa kehässä. Pienetkin koirat arvosteltiin maassa, eli pöytätreeniä ei tällä kertaa tästä match show'sta saatu. Lopputuloksena Soraya oli kaikkien pentujen 3., eikä kehäkäytöstä voi kuin kehua. Lisäksi Sirius sai punaisen nauhan veteraanikehässä, ja lopputulos oli PUN VET2 ♥ 

Eilen kävin sitten aikuisten kooikkereiden voimin talkoilemassa LAUKAn koulutuskentällä, jonne tuli liikuntatapahtumaan lapsia ja nuoria kokeilemaan agilitya (joka siis on nykyään kuulemma urheilua). Sirius ja Aurinko ovat tottuneita siihen, että niitä ohjaavat vieraatkin ihmiset.
Sirius yllättäen komentaa vieraita, erityisesti lapsia, todella paljon mikäli sille antaa mahdollisuuden, eli se haukkuu, yrittää mennä siitä mistä aita on matalin ja kokeilee, jos saisi varastettua namit kädestä. Aurinko sen sijaan toimii yllätävän hyvin myös lapsilla, vaikka akalla onkin vauhtia ihan liikaa ala-asteikäisten juoksutahtiin verrattuna. Mutta saivatpahan lapset kokeilla, millaista on tehdä agilitya osaavien, nopeiden koirien kanssa. Osa halusi ehdottomasti kokeilla vielä toisenkin kerran, ja saivatpahan Sirius sekä Aurinko hyvää, lyhyttä treeniä. 
Soraya pääsi sitten kokeilemaan minun kanssani LAUKAn putkia - ei niissä ollut Sorayan mielestä mitään erikosta, putki mikä putki! Kesän tullen pääsen toivottavasti harjoittelemaan myös siivekkeiden kiertämistä, pituutta, suoraan juoksemista sekä penturengasta Sorayan kanssa.

Rallytokon suhteen on ollut hiljaista, ihan siitäkin syystä että ilman kylttejä on jotenkin tylsää treenata. Mutta kodinvaihdon lähestyessä olen suunnitellut hankkivani rallytokokyltit sekä jonkinlaiset telineet uuteen asuntoomme. Omakotitalon pihalla kun mahtuu tekemään jopa rallytokorataa!
Vielä on muutama mutka matkassa, ennen kuin pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme, mutta onneksi nimet ovat jo papereissa. Käytännön asioita on vielä hoidettavana (kuten pihan huolto ja aitaaminen sekä muuttofirman hankkiminen), mutta muutoin ollaan jo suhteellisen hyvällä mallilla. Omakotitalo tulee siis meille vuokralle, emme ole suinkaan saaneet lottovoittoa ja ostaneet taloa - niin mukavaa kuin se lottovoitto olisikin saada. 

Mutta omakotitalo mikä omakotitalo. Kyllä se kerrostaloasumisen voittaa mennen tullen, ja erityisesti koirille oma, yli puolen hehtaarin piha on varmasti yksi parhaimmista asioista.