Osaako se tarpeeksi? Onko tästä koirasta mihinkään?

Soraya täyttää äitienpäivänä puoli vuotta. Kuukauden päästä se ei ole enää pikkupentu, vaan pelkkä pentu. Kolmen kuukauden päästä se on jo juniori-ikäinen narttu.

Välillä tuntuu, ettei Soraya osaa oikein mitään. Kun katselen muiden koiraharrastajien suurinpiirtein samanikäisiä pentuja, ne osaavat todella paljon verrattuna Sorsaan. Ne osaavat tokon perusasennon, seuraamisen, liikkestä maahanmenon. Ne harjoittelevat juoksukontakteja, 2on-2offeja, valsseja, takaakiertoja, vippauksia. Ne ovat varmaankin niitä koiria, jotka kisaavat ylimmissä luokissa heti kun ikä antaa myöten, niitä jotka nähdään kaiken maailman arvokisoissa ja -karsinnoissa.

Osaamisella tarkoitan asioita, jotka omistaja tavalla tai toisella opettaa koiralleen ja pyrkii saamaan koiralle tietyn käytöksen liitettynä tiettyyn tilanteeseen, paikkaan, käsimerkkiin tai sanaan.

Sirius 9vk ♥

En voi olla ajattelematta, että pitäisikö Sorayan osata enemmän. Pitäisikö minun osata ja jaksaa kouluttaa sitä enemmän, tavoitteellisemmin, heti alusta alkaen? Teenkö jotain perinpohjaisesti väärin, kun on sanan varsinaisessa merkityksessä kouluta Sorayaa? Se on vielä niin kovin nuori, pikkupentu vielä, joka ei vielä edes tiedä, miltä pääskynen kuulostaa, miltä lupiini tuoksuu tai miltä maahan pudonnut omena maistuu.

Sirius osasi varmasti 6kk vanhana enemmän kuin Aurinko saman ikäisenä. Ja Aurinko osasi 6kk vanhana enemmän kuin Soraya tällä hetkellä. Jokaisen koiran kohdalla olen antanut enemmän ja enemmän periksi - tai oikeastaan enemmän ja enemmän aikaa sekä vapautta.
"Ei sen vielä tarvitse tätä osata."

"Ehtii sitä myöhemminkin."
"Se on vielä pentu/kesken kehityksen."

"Miksi en antaisi sen vain olla koiranpentu?"

Mitä Soraya sitten osaa?

Soraya osaa:

- oman nimensä

- istua (käsimerkistä)

- mennä maahan (käsimerkistä)

- näyttelyseisonnan (käsimerkistä + käskystä)

- tulla luokse

- odottaa

- antaa tassua

- nousta minkä tahansa korokkeen päälle käskyllä

- koskettaa nenällään kosketuskeppiä

- mennä putkeen (oli se suora tai mutkalla)

- hypätä penturenkaasta läpi

- juosta esteen siivekkeiden välistä

- ohittaa toiset koirat

- ottaa katsekontaktin

- päästää irti lelusta

- mennä häkkiin/omalle pedilleen käskystä

- lopettaa touhunsa kuullessaan käskyn "riittää"

- jatkaa touhujaan kuullessaan sanat "ole hyvä/no niin"

- etsiä namin käskystä

Mitä koiranpennun tulisi minun mielestäni ylipäätään osata tai oppia ensimmäisenä elinkuukausinaan?

1.  Luoksetulo
   Tarvitseeko tätä sen suuremmin selittää? Alle 5kk vanhaa koiranpentua saa Suomen lain puitteissa pitää irti, joten siitä ajasta on hyvä ottaa kaikki irti ja harjoitella erityisesti luoksetuloa. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko koira istumaan eteen, sivulle vai hyppääkö se syliin. Tärkeintä, että koira tulee luokse iloisesti ja vauhdilla.
   Itse palkkaan edelleen koiriani luoksetulosta vähintään kehuilla, yleensä vielä nameilla tai leikillä. Luoksetuloa ei voi vahvistaa tai kerrata liikaa.
   
2. Odottaminen
   Odottaminen ei tarkoita tottelevaisuuskokeissa nähtyä paikallaoloa, vaan ylipäätään odottamista. Että koiranpentu malttaa mielensä ja odottaa missä tahansa asennossa vinkumatta tai hyppimättä ulospääsyä, ruokaa, autosta poispääsyä jne. Odottaminen kuuluu hyviin käytöstapoihin myös koiralla.
   
3. Ei
   Tarkoittaa sitä, että koiranpentu lopettaa sen, mitä ikinä olikaan tekemässä, olipa kyseessä sitten luvattoman asian pureskelu, haukkuminen, kaivaminen... Itse en pidä EI-sanasta, syynä varmaankin se, että ihmiset hokevat sitä usein aivan liikaa ja sen merkitys koiralle sumenee. Lisäksi koiralle unohdetaan usein tarjota ns. sijaistoiminto, eli koiraa pelkästään kielletään, mutta sille ei kerrota, mitä se voisi tehdä kielletyn asian sijasta.
   Meillä EI-sanan korvaa "riittää".
   
4. Irti
   Kasvattaa koiranpennun malttia ja opettaa siihen, että "Mikä on sinun, on myös minun". Vaihdantatalous sopii tämän käskyn opettamiseen erittäin hyvin, ja siinä vaiheessa kun koira sylkäisee nakin suustaan kuullessaan käskyn, on se todellakin mennyt perille.
   
5. Ole hyvä
   Tällä käskyllä tarkoitan vapautta. Koiranpentu saa ruveta syömään ruokaansa (jota se on odottanut nätisti), se saa lähteä leikkimään toisten koirien kanssa, se saa hakea lelunsa, mennä ulos ovesta, hypätä ulos autosta, tulla syliin... Koiranpennun on kuitenkin ansaittava tämä käsky jollakin.Meillä koirat esim. laskiessani ne hihnasta irti tarjoavat automaattisesti katsekontaktia, josta palkitsen ne vapautuksella. Toisinaan pyydän niitä vielä tekemään jotakin ylimääräistä (istu, maahan, sivu, seuraa...), toisinaan yllätän ne vapauttamalla sekunninkin katsekontaktista.

 

Kun vertaan omaa listaani ja Sorayan listaa, tajuan tuon pikku-piraijan osaavan aika monta asiaa. Siltikin mieltäni kaivertaa oma kyvyttömyyteni kouluttajana.

Aurinko 4kk ♥

Koiramaailma on vain muuttunut hyvin kilpailukeskeiseksi: kuka on nopein, tarkin, taitavin, ketterin, kaunein, nuorin valio/mestari/voittaja. Tuntuu siltä, että koiranpennusta arvioidaan ensimmäisen kerran heti sen synnyttyä; onko tästä koirasta yhtikäs mihinkään? Tuleeko siitä tämän-ja-tämän lajin valio? Kyseessä on siis vastasyntynyt koiranpentu, joka ei vielä kuule tai näe mitään.
Seuraavan kerran pentu arvioidaan mahdollisessa pentutestissä n. 6 viikon iässä; onko tästä koirasta mihinkään? Luovutusiässä pentua arvioi sen ottanut henkilö mahdollisine perheineen, ystävineen ja koiraharrastuskavereineen; onko tästä koirasta mihinkään?
Sitten koiraa arvioidaan sen aloitettaessa harrastuksen, sen aloittaessa kisaamisen, sen aloitettua uhma-/murro-/teini-/aikuisikänsä. Genetiikka, hormonit, vieraat ympäristöt, ihmiset ja koirat, uudet äänet ja hajut ja maut, omistajan käytös ja opetusmetodit - koira kohtaa koko ajan uusia asioita, jotka sen täytyy sisäistää todella lyhyessä ajassa verrattuna esimerkiksi ihmiseen. Ja siltikin koiraa koko ajan arvostellaan; onko tästä koirasta mihinkään?

Yritän itse olla enää asettamatta koirilleni vaatimuksia. Minä voin vaatia asioita vain itseltäni - voin treenata enemmän, opetella uusia koulutusmenetelmiä, tulla paremmaksi koirankouluttajaksi. Menestys vaatii työtä, mutta en tiedä olenko valmis siihen, että minun koiraani arvostellaan; onko minun koirastani mihinkään?

Soraya 4kk ♥

Täytyy sanoa, että eivät ne valionarvot ja tittelit koiraa mihinkään muuta. Vaikka Aurinko ja Sirius ovat muotovalioita sekä saaneet palkintoja muistakin koiralajeista, ovat ne aina olleet yhtä kauniita, oppivaisia ja kumpikin omissa osa-alueissaan erinomaisia. Palkinnot, sijoitukset ja tulokset kertovat ehkä enemmän hyvästä tuurista ja minusta kouluttajana, kuin mitään sen suurempaa koiristani.
Emme ole maailman emmekä edes Suomen huippukoirakkoja. Joskus haluaisin vielä olla edes tämän maan huipuissa, ihan missä tahansa rakastamassani koiralajissa, mutta sinne on vielä matkaa. Toisaalta, ilman matkaa ei ole maaliakaan - lähtö on jo takana.