Siriuksen revenneestä korvasta irtosi vihdoin rupi - ja samalla tukko karvaa, eli korvassa on nyt kalju raita. Lisäksi korvankärjestä puuttuu pieni pala, taisteluarpi jäi puremasta muistoksi. Jospa se nostaisi Siriuksen katu-uskottavuutta :D
Perjantaina suuntasin autolla Joroisiin kooikkereitten kanssa mätsärien takia (ja seuraakin sain mukaani, nimittäin Sarin). Lisäksi saan vanhemmiltani aina suuret kasat ruokaa Joensuuhun vietäväksi, etten vain kuole nälkään.
Lauantain match show järjestettiin Juvalla, ja puhdasrotuiset tuomaroi Paavo Mattila. Milo pääsi mukaan toiselle tuomarille arvioitavaksi muiden sekarotuisten joukossa. Hienosti vaari esiintyi ja käyttäytyikin, tuloksena oli sekarotuisten toinen ja mukaan saatiin 1kg:n liha-ateria sekä Milolle oma possunkorva.
Aurinko pääsi esiintymään pienissä aikuisissa, jossa hävisi vastaparilleen niukasti Mattilaa uskoen ja sai sinisen nauhan. Auria vähän jännitti pöydällä hampaiden katsominen, se on muutenkin ollut ahdistunut suuhunsa katsomisesta ampisenpiston ja paiseen jälkeen. Ihan ymmärrettävää, Aurinko todennäköisesti yhdistää suuhun katsomisen kipuun ja pitää koko tilannetta epämiellyttävänä sekä ahdistavana. Sanoin Paavolle asiasta ja pyysin katsomaan Aurinkoisen hampaat uudestaan. Paavo säälitteli Aurille sattunutta onnettomuutta ja vilkaisi hampaita uudestaan: sillä kertaa Aurinko pysyi jo paikallaan.
Pienten aikuisten kehässä Paavo laittoi Aurinkoisen hyvinkin yllättäen ykköseksi 8 koiran joukosta, minulta meinasi mennä mieli nurin ja Paavo vielä kehui Aurinkoisen olevan erinomaista valiomateriaalia! BIS -kehässä olivatkin sitten jokaisen luokan voittajat, eli sielläkin oli koiria yhteensä 8kpl. Hämmästykseni Paavo osoitti Aurinkoisen BIS4:ksi, siinä vaiheessa viimeistään hymyilin kuin hangon keksi, ja Paavon tuskin tarvitsee arvailla että tuonko Aurinkoa hänelle arvioitavaksi ihan viralliseenkin näyttelyyn ;)
Sunnuntaina luvassa oli match show Joroisissa, johon sain lainakoiraksi Africa -whippetin. Africa oli ensimmäistä kertaa ikinä minkäänlaisessa näyttelyntapaisessa eikä pentu myöskään ollut käynyt ainoassakaan näyttelytreenissä. Minä olin jonkinverran harjoitellut African kanssa seisomista sekä hampaiden katsomista, mutta that's it.
Africa pääsi esiintymään isoihin pentuihin; mutta sateisessa, koleassa säässä pikkuvinttikoiraa alkoi paleltaa ja juokseminen märällä asfaltilla inhotti. Tuomari tutki African sekä maassa että pöydällä, enkä voinut olla kuin ylpeä kullannupun käytöksestä. Kauniisti seisoi tyttö paikoillaan, antoi katsoa hampaat ja kokeilla ylt'ympäriinsä ilman minkäänlaisia ongelmia. Sininen nauha kuitenkin saatiin, Africa kun ei halunnut juosta vaan iski jarrut pohjaan ja kun sain sen juoksemaan, se loikki ja inhosi jokaikistä lätäkköä.
Isojen pentujen sinisten saaneiden kehää odotellessa Africa kiedottiin huopiin ja likistin sen tiukasti itseni ja äitini väliin lämpiämään. Sinisen nauhan saaneiden pentujen kehässä Africa oli jo huomattavasti reippaampi, se ravasi kauniisti ja seisoi sateesta huolimatta kauniisti paikoillaan. Tuomari huomasikin muutoksen ja laittoi African 1. sijalle! Tässä vaiheessa Africa halusi ehdottomasta pussata sekä tuomarin että kehäsihteerin, jotka tulivat onnnittelemaan ja jakamaan palkinnot :) Pasi oli kauhean tyytyväinen pikkuwhippettiinsä, ja niin olin minäkin!
Sirius ja Aurinko esiintyivät molemmat pienissä aikuisissa, Auri sai tällä kertaa punaisen nauhan ja sijoittui punaisen nauhan saaneissa viidennelle sijalle. Sirius sai sinisen nauhan, mutta tapansa mukaan taas paransi esiintymistään kehien jatkuessa eteenpäin ja ravasi itsensä sinisten nauhan saaneiden voittoon! Tässä mätsärissä ei valitettavasti sinisen nauhan saaneiden voittajia otettu Best In Show:n, typerää toimintaa sanon minä.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli kuitenkin menestys, lähdin kotiin 7kg koiranruokaa, herkkuja, pokaaleja ja keittokirjaa rikkaampana. Plus päälle vielä African palkinnot, jotka menivät Pasin mukana African omalle hyllylle.
Mustelmista sen verran, että minä olen vaihteenvuoksi taas rymynnyt vähän kaikkialla ja joka paikka on ihan täynnä mustelmia. Polvi myös kiukuttelee taas vaihteenvuoksi ja polvituki on ahkerassa käytössä. Paha revähtymä sekä polvilumpion hankaus taas muistuttelevat itsestään.
Ja koirathan eivät tietenkään voi säilyä ehjinä missään nimessä, nyt on taas Aurinkoisen vuoro olla rikki. Tällä kertaa akka onnistui telomaan itsensä jossakin vaiheessa metsälenkille revitellessään, ja nyt sillä on revähtymä/venähdys olkalihaksessa. Lapaluun päällä tuntuu kunnon muhkura, joka kuumottaa mutta Aurinko ei juurikaan arista sitä, vaikka sitä painaisi. Akka liikkuu ja venyttelee normaalisti, eikä muukaan käytös (lue: päätön riehuminen) viittaa kipuihin. Hoitona on lepoa, rauhallisempia lenkkejä, BoT -takki sekä kylmäpussi ulkoilun jälkeen.
Eivät nämä minun koirani tunnu pysyvän yhtenä kappaleena sitten millään. Jos ensi kerralla olisi parempia uutisia kerrottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti