Eckerö KV ja elämää

 Viime viikonloppu oli yhtä autolla ajoa ja lauttamatkailua. Ehkä Ahvenanmaalle olisi päässyt nopeammin ja helpomminkin, mutta päätettiin siskoni Tiinan kanssa ottaa tämä reissu pienenä lomana ja maisemamatkailuna Suomessa. Kooikkerit sekä italianvinttikoirista Lula pääsivät reissuun mukaan diivailuhommiin.
 En voi muuta sanoa, kuin että olen ihan myyty saariston kauneudelle. Ahvenanmaakin on kaunis saari ruskapuvussaan ja hienoja vanhoja raunioita sekä muita erikoisia nähtävyyksiä bongailtiin suurimmaksi osaksi autosta käsin - myöskin sen uroshirven joka käveli tien yli parin metrin päästä auton nokasta.

 Yöpymismökki oli pieni mutta mukava, yöpaikan aaminen eat-all-you-can -meiningillä ja pääsivätpä koiratkin juoksemaan vapaina mökkien ympäristössä.
 Näyttelypaikalla näin sekä itsku- että kooikkerituttuja: muunmuassa Lulan äidin kasvattaja (sekä kummikoirani African) Taru U. oli paikalla whippettiensä kanssa. Kooikkereissa paikalla oli vain ruotsalaisia, onneksi osa heistä ovat kavereitani ja loputkin yltiösosiaalisia :)

 Näyttelypaikalla alkoi vähän jännittämään, ensinnäkin Sirius kantoi häntäänsä taas hienosti korkealla mahtaillaakseen muille uroksille koska Siriuksella sentään oli jopa kaksi omaa narttua mukana. Aurinkoisen kanssa taas jännitin sitä, että miten pikkuakka antaa katsoa hampaat (koska jo mätsäreissä oli ollut ongelmia ampiaisen aiheuttaman paiseen jälkeen). Ja Lula tapansa mukaan nyyhkytti Tiinan perään, kun yritin treenata paikan päällä seisomista sekä juoksuttamista. Argh.

 Sirius oli heti toisena kooikkerikehässä, hienosti poika juoksi ja piti hännänkin melko nätisti ravatessaan. Seisominen onnistui ihan OK, Sirius ei vaan millään haluaisi että siirtelisin sen takajalkoja, jotka se yleensä jättää alleen. Kun laitoin takajalat kauniisti, Siriukselle tuli inhoilme naamalle ja se nojasi taaksepäin: onneksi kehuilla ja herkuilla sain sen vähän piristymään ja nojaamaan eteen. Tuomari halusi tutkia kooikkerit maassa, mikä oli minulle hienoinen yllätys. Sirius antoi kuitenkin tutkia ihan hyvin, en tosin huomannut että tuomari olisi kokeillut kiveksiä ollenkaan? Ehkä Siriuksen suvunjatkamiselimet näkyvät muutenkin ihan tarpeeksi hyvin ;)
 Siriukselle tuomari antoi ERIn ilman SA:ta, ei mikään huono tulos vaikka toivessa olikin saada Siriukselle se viimeinen serti. Hyvä näinkin, kyllä minusta Sirius on ERIn arvoinen kooikkeri vaikka tuomari kovasti murtuneesta jalasta kyselikin ja sitä kokeili ja heilutteli (vaikka minulla oli todistus murtumasta mukana).
 Siriukselle tulokseksi AVO ERI2 ja hyvä mutta hieman lyhyt arvostelu:

 5 years old. Nice proportions. Compact good size. Correct angulations. Very good coat. Good bite.*

 Sitten Aurinko. Vähän Auri haisteli tekonurmea joka hallissa oli, ja veti innoissaan hihnassa että jouduin komentamaan sitä. Seisoi kauniisti siihen asti, kunnes tuomari halusi nähdä hampaat. Maassa seisoessaan Auri veti kilarit, alkoi täristä, riuhtaisi aina päänsä pois tuomarin otteesta ja tahtoi minun syliini. Pyysin saada laittaa koiran pöydälle ja tuomari suostui. Siinäkin Aurinko tärisi ja vapisi, mutta antoi katsoa hampaat huomattavasti paremmin. Sen jälkeen Aurinko kirjaimellisesti takertui minuun varpaillaan kun nostin sen syliini saadakseni pikkuakan takaisin lattialle.
 Seisominen näytti siinä vaiheessa aika kauhealta, Aurin korvat olivat luimussa, häntä koipien välissä ja se tutisi. Onneksi tuomari katsoi hampaat melko loppuvaiheessa arvostelua ja oli nähnyt Aurinkoisen hyvät puolet jo aikaisemmin.
 Ennen paras narttu -kehää innostin Auria, tein sen kanssa helppoja tokojuttuja ja pikkuakka alkoi heiluttaa häntää sekä heittäytyi selälleen kerjäten rapsutuksia. Siinä sitten monet kooikkeri-ihmiset kyselivät, että mitä ihmettä Aurille oikein tapahtui hampaita katsottaessa ja selitin ampiasenpiston paiseineen. Uskoivat tai eivät, totuus on kuitenkin se. Monilta sain ohjeeksi lisää treeniä ja Aurinko sai osakseen surkutteluja sattuneesta tapaturmasta.
 Paras narttu -kehässä tuomari päätti naksutella ja päästellä pusuääniä saadakseen koirien huomion ja selvästikin halusi nähdä narttujen ilmeet paremmin. Siitäkös Aurinko innostui ja tahtoi mennä tuomarin luokse, melkein syliin asti häntä heiluen. Tuomaria nauratti kun käski kaikki juoksemaan ja Aurinko edelleen kiskoi tuomaria kohti ihan intopiukassa :D
 Tuomari vaihtoi meidän paikkojamme ja minulta oli jo mennä sijoitukset sekaisin, kun junnuluokan narttu jäi seisomaan meidän edellemme. Sitten tuomari osoitti minulle sormillaan ykköstä ja kätteli, sanoen samalla että junnukoira jää pois sijoituksista. Huhhei!
 Rotunsa paras -kehässä meidän kanssamme oli komea multivaliouros Ruotsista, jolle ROP -titteli meni. Minusta edelleen VSP ja ROP ovat samanarvoisia, molemmat koirat ovat kuitenkin oman rotunsa ja sukupuolensa erinomaisia edustajia eikä noilla titteleillä ole loppujen lopuksi juurikaan merkitystä. Yhteiskuvaa otettaessa Aurinko olisi taas halunnut mennä tuomarin luokse, onneksi sentään pystyi haistelemaan jalkoja ja vähän hammastelemaan kättä, kun tuomari vielä lopuksi kätteli meidät molemmat ;)
 Tuloksena Aurinkoiselle siis NUO ERI1 SA PN1 SERT CACIB:

 1½ years. Well proportioned. Very nice head. Very good topline. Good bone. Good angulations & movement. Correct furnishing. Good enough colour. Corret bite.

 Lulan kehä oli nopeasti ohi, koska italianvinttikoiria oli vain 3kpl ilmoitettuna (kaikki vieläpä Suomesta). Pöydällä tutkiminen oli vähän jännää, mutta hyvin Lula antoi tuomarin tutkia itsensä, nojasi vain minuun ja haki katsekontaktia. Lattialla seisoi suorastaan erinomaisesti, ja Lula liikkui reippaasti häntä välillä heiluen - mikä on aina parasta koiraa esitettäessä.
 Arvostelua minulla ei itselläni ole (moitetta taisi tulla ainoastaan päästä ja kuonosta, muuten oli kaikkia erinomaista), mutta tulokset puhukoon puolestaan: AVO ERI1 PN1 VSP SERT CACIB.

 Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu, toivottavasti tällaisia on tiedossa lisääkin joskus tulevaisuudessa, kun taas innostun ilmoittamaan enemmänkin koiria samaan näyttelyyn :)

 Nyt tiedossa on näyttelytaukoa ainakin kooikkereille, eikä agilityakaan näillä näkymin olla suuremmin treenailemassa (korkeintaan keppejä ja joitain ohjauskuvioita Multatien omatekoisella hypyllä). Toko ja rallytoko kuuluvat syksyn ohjelmistoon, ehkä myös näyttelytreeneissä tulee pyörähdeltyä ties minkä koirien kanssa.

 Loppuun kuvia Ahvenanmaalta, taken by Tiina.

Spot the Dog

Lula vihreässä villapaidassaan

The Fast and The Furious