En tiedä milloin päästään seuraavan kerran treenaamaan agilitya, ehkä joskus ensi vuoden puolella, näin ainakin eräästä koiraseurasta sanottiin. Onko ihme ettei tule treenattua mitään, kun se tehdään näin vaikeaksi edes päästä treenaamaan?
Toko sentään onnistuu kotonakin, samoin mejäilyn alkeet tai lyhyet jäljet. Mutta kun se palo agilityyn olisi niin suuri, ja juuri sitä lajia ei sitten päästä harjoittelemaan millään...
Nosografioihin:
Aurinkoa pisti ampiaisen suuhun Mäntyharjun koiranäyttelyssä. Ampiaisia pörräsi jo kehässä ympärillä, mutta silloin ei niistä vielä suurempaa vaivaa ollut. Kehän ulkopuolella Aurinko nähtävästi nappasi ampiaisen suuhunsa ja mokoma pisti Auria ikeneen suun sisäpuolelle.
Ensimmäinen oire oli kaamea kiljunta. Tätä hoidin ihan vain rauhoittelemalla ja tarjosin herkkupaloja, jotka koira vielä tässä vaiheessa huoli ja söi. Muutaman minuutin päästä tulivat seuraavat oireet: Auri varoi oikeaa puolta päästään, läähätti kiihtyneesti eikä enää haukotellut (eli rauhoitellut itseään) normaalisti, vaan haukotus jäi todella pieneksi. Tällöin halusin katsoa Aurin suuhun, mutta siitä ei tullut mitään kun koira alkoi rimpuilla, täristä, kiljua ja pissata alleen.
Paikanpäällä ollut eläinlääkärikin yritti suuhun kurkuta, tuloksetta. Minkäänlaista rauhoitetta tai kortisonia ei koiralle annettu, eläinlääkäri oli sitä mieltä että turha antaa, kun ei koiralta mikään kohta turpoa. Hieman happamana luotin eläinlääkäriin, mutta taaskin opin että parempi vain katsoa kuin katua.
Kun pääsin takaisin Joensuuhun, oli tapahtuneesta kulunut 6 tuntia. Tällöin huomasin turvotuksen Aurin pään oikealla puolella, koiran poski oli turvoksissa. Konsultoin eläinlääkäriä, joka käski seurata tilannetta koska Aurinko kuitenkin pystyi juomaan sekä syömään pehmeää ruokaa. Koirien kipulääkettä kuitenkin annoin Aurille, ettei siihen ainakaan sattuisi.
Sunnuntaiaamuna turvotus oli levinnyt silmän ympärille sekä kuonon selkään. Jälleen häiritsin eläinlääkäriä, joka ei pitänyt tilannetta akuuttina ja käski odottaa maanantaihin, jolloin voisin soittaa muille eläinlääkäreille.
Maanantaiaamuna turvotus ei ollut laskenut laisinkaan, Aurin oikea silmäkin alkoi pullottaa päässä ja pikkuakalla oli selvästi huono olla. Jälleen soitto eläinlääkärille (tällä kertaa Aholle) joka käski käydä hakemassa kortisonia apteekista sekä odottamaan rauhassa tiistaihin, jolloin meille oli muutoinkin varattu viralliset terveystarkit.
Tiistaina kiikutin Aurin eläinlääkäriin, jossa siltä - oikean silmän järkyttävästä pullotuksesta huolimatta - peilattiin silmät, kopeloitiin polvet ja kuvattiin lonkat sekä kyynärät. Rauhoituksen alaisena Aho sai katsottua Aurin suuhun: diagnoosina piston aiheuttama paise ikenessä, joka teki myös painetta silmään ja sai sen pullistumaan. Aurinko sai kortisoni- sekä antibioottikuurin, joilla onneksi turvotus hävisi parissa päivässä ja suu parani viikossa lääkityksen aloittamisesta.
Sitten Sirius:
Eilen illalla ystäväni oli täällä koiriensa kanssa käymässä ja Antti meni hänen kanssaan käyttämään kaikkia 4 koiraa vielä pienellä iltakävelyllä. Kun he olivat tulossa takaisin porraskäytävään, oli ystäväni uroskoira käynyt Siriuksen päälle syystä X ja ehtinyt purra sitä korvaan, ennenkuin Antti ja ystäväni ehtivät väliin.
Siriukselta lähti vasemmasta korvasta ulkopuolelta 1cmx1cm kokoinen nahkapala sekä siihen tuli 2-3cm pituinen palkeenkieli. Onneksi uros ei ehtinyt purra Siriusta pahemmin tai sen hammas ei mennyt korvasta läpi, vaan vaurio jäi syväksi pintahaavaksi.
Ensin puhdistin haavaa desinfiointiaineella, sitten huuhtelin vedellä ja iltamyöhällä paikkailin Siriusta. Korva saatiin sideharsolla tiivisti sidottua pääähän, että vuoto lakkaisi eikä Sirius pääsisi raapimaan sitä (päähän laitettiin vielä kangastuubi). Hetken aikaa oli joka paikka veressä: Siriuksen poski, korva ja kaulus, minun käteni ja paitani, Antin kädet sekä tietysti koko kylppäri, kun Sirius ravisteli kesken korvan suihkutuksen niin, että veren ja veden sekoitusta roiskui ympäri seiniä sekä lattiaa.
Jälleen tänä aamuna soitin Aholle, joka käski pitää haavan puhtaana ja avoimena että se saa ilmaa. Koska molemmat koirat on rokotettu ja haava kuitenkin suhteellisen pieni, ei eläinlääkärikäyntiä tarvita ellei puremakohta ala tulehtumaan. Toivottavasti ei, Sirius on syönyt murtumansa takia jo ihan tarpeeksi antibiootteja!
Onneksi Sirius on ainakin tällä hetkellä reipas ja iloinen potilas, vaikka korva onkin selvästi arka ja inhottava. Apteekista kävin ostamassa haavavoidetta, jota levittelen korvaan 3-4 kertaa päivässä suihkuttelun jälkeen.
Laitetaan nyt vielä oma sairauskertomus tähän lyhykäisyydessään: minulla on todettu persoonallisuushäiriö, tarkemmin sanoen epävakaa persoonallisuus (luokitus F60.31) johon liittyy myös riippuvaisen persoonallisuuden (luokitus F60.7) piirteitä.
On vaikea selittää mitä kaikkia ongelmia persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Tosin koirat tuntuvat helpottavan oireita, vaikka niiden kanssa kisaaminen eri lajeissa taas aiheuttaa ongelmia ja oireita, varsinkin jos epäonnistun tavoitteissani. Sama pätee myös koirien koulutukseen, minun omaan opiskeluuni jne. Mutta ehkä se joskus vähän helpottaa.
Ajattelin että paras nyt kertoa kaikki sairaudet samalla kertaa, kun niitä kerran on kertynyt.
Se parhaiten nauraa, kenellä on vahvin lääkitys.
Loppuun kuvia elokuulta, jolloin kooikkerit olivat vielä terveitä (ja toivottavasti ovat kohta taas):
 |
| Aurinko ja Africa (Tarumetsän Tyylikäs Neitokainen) |
 |
| Bestiksillä on mahtii! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti