Leikkauspöydällä: myöskin kuuntelua ja peilailua

 Aloitetaan sillä, että Africa on nyt steriloitu. Tähän päädyttiin Pasin kanssa yhteistuumin, ei kaikkia koiria ole tarkoitettu jalostukseen eikä niitä siihen tarvitsekaan käyttää. Africa vietiin torstaina Ahon klinikalle, jonne se jäi muutamaksi tunniksi Aho-sedän hyppysiin.
 Tuloksena siis kohduton ja munasarjaton rimppakinttu. Kohtu oli puhdas (minä epäilin alkavaa kohtutulehdusta, koska Africa haiskahti kummalliselle sekä sen emättimestä tuli jotakin eritettä), eläinlääkäri Aho oli innoissaan siitä, kuinka helppoa oli ollut leikata noin rasvaton koira! Kyllä, totuuden nimissähän on sanottava, että Africa on liian hoikka jopa vinttikoiraksi.
 Lupasin Aholle laihduttaa Aurinkoisen samoihin mittoihin siinä vaiheessa, kun Aurin sterilisaatio on ajankohtainen.
 Myöskin African silmät peilattiin puhtaiksi, samoin sydän oli sivuäänetön ja muutoinkin moitteeton. Valitettavasti African ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen meni itkiessä opiaattijohdannaiskrapulaan, Pasi pääsi valvomaan, kun minä laitoin korvatulpat korviin ja painuin unten maille. Nyt on whippetti ollut kipulääke- ja antibioottikuurilla, myöskin lenkkeily, hyppiminen sekä riehuminen ovat kiellettyjen asioiden listalla vielä viikon verran. Africa ei onneksi kauheasti siitä välitä, koska A) Africa inhoaa talvea/kylmää/märkää, joten se nukkuu enemmän kuin tyytyväisenä huovan alla kooikkerien lähtiessä talvitakeissaan tai kurahaalareissaan lenkille. Ja B) kipulääke selvästi väsyttää tuota koiraa. Joten siinä mielessä rimppakinttu on helppo toipilas.

 Olen myös kuunnellut ja peilaillut itseäni näiden koira-asioiden suhteen. Minua ahdistaa Sirius ja eturauhanen, se että se voi uusia jolloin en todennäköisesti enää ota uutta hormoonikuuria, vaan leikkautan koko koiran. Olen siis suorastaan hysteerinen aika ajoin tämän asian suhteen. Haluaisin kuitenkin saada Siriukselta vielä yhden pentueen maailmaan, Aurinkoisen tai jonkun muun mukavan nartun kanssa - sillä ei ole niin väliä.
 Aurinkoisen kanssa pelkään sitten sitä, että se ei tule taaskaan kantavaksi. Auri on siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta (jonka pitäisi alkaa maalis-huhtikuussa), uros on valittu ja koirat tutkittu.  Kuitenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että Auri ei saakaan pentuja.
 Ei auta sekään, että edellisellä astutuskerralla alkuperäinen uros oli (ja on edelleen) steriili, ja Sirius vahinkoastui Aurinkoisen vasta 17.-18. juoksupäivä, jolloin tärpit ja ovulaatio olivat varmasti menneet jo ohi. Aurinkoinen on vaan sellainen pieni narttu, että sille kelpaa uros juoksupäivinä 7.-20. Että on ihanaa.

 Agilityssa ehdin viime viikolla käymään ainoastaan kerran, valitettavasti opiskelu häiritsee aivan liikaa vapaa-aikaa. Minulla on menossa itsenäisiä kursseja sekä kirjatenttejä, joihin menee enemmän aikaa kuin luennoilla istumiseen. Toisaalta, eipähän tarvitse herätä ja lähteä pyöräilemään kahdeksalta alkavalle luennoilla, vaan saa nukkua (melko) rauhassa pidempään. Jotain hyvää siinäkin.
 Agilityssa oli kuitenkin tällainen pyöritys, Sirius oli jälleen hieman tahmea aluksi ja nyt alan epäillä, että vika on enemmänkin minussa kuin koirassa, koska muiden kanssa Sirius toimii paljon paremmin (=nopeammin). Todennäköisesti Sirius yhdistää eturauhasesta johtuneen kipuilun ja pahan olon minuun, joten minun kanssani ei ole kivaa tehdä asioita. Pitää ryhdistäytyä ja alkaa taas palkata Siriusta huomattavasti useammin sekä runsaammin treeneissä. Mitä minä siinä menetän, jos koira toimii sillä tavalla paremmin ja meillä molemmilla on hauskempaa?
 Aurinko yllätti minut tällä radalla toimivuudellaan. Se kuunteli, teki oikein, kääntyi hienosti ja oli asenteella mukana. Ihana pikkuakka! Tosin tällä radalla ei ollut meitä hidastavia keppejä eikä keinua, mutta ei anneta sen asian häiritä. Mukavat treenit kuitenkin saatiin aikaiseksi, kontakteja pääsin jälleen naksuttelemaan molempien koirien kanssa.
 Sirius pysähtyy hienosti käskyn kuulleessaan, eikä juurikaan juokse tai hyppää kontakteista yli/läpi (*koputtaa puuta*), mutta se tarvitsee käskyn. Aurinko taas osaa itse tarjota oikeaa toimintaa jopa ilman käskyä, mutta toisinaan juoksee kontakteista läpi. Tarkoituksena on kuitenkin 2on-2off -kontaktit, ei juoksukontaktit (vaikka ne ovatkin hienot oikein opetettuna ja tehtynä, mutta minä tyydyn helpompaan malliin).

Rata 18.02.2014

 Viime viikko meni vähän ohi myös sen takia, että minulla oli koko lauantaipäivän kipeä olo. Kuumetta ei ollut, eikä kurkkukaan ollut kipeä mutta jokin vaivasi selvästi. Tarkoitus oli treenata jotakin lauantaina koirien kanssa, mutta se sitten jäi.
 Sunnuntaina selvisi syy huonoon oloon: migreenikohtaus. Elämäni pahin tähän mennessä. Mikään ruoka, neste tai lääkkeet eivät pysyneet sisällä muutamaa minuuttia pidempään, toinen silmä tuntui pullahtavan ulos kuopastaan ja toispuoleinen pääkipu oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Sunnuntai-ilta meni päivystyksessä, josta saadut suonensisäiset lääkkeet onneksi auttoivat parissa tunnissa sen verran, että kykenin nukahtamaan. Nyt parin päivän jälkeen olo alkaa olla normaali, tosin kaikki pää- ja niska-alueen lihakset ovat aivan jäykkinä.
 Todennäköisesti stressi ja siitä johtuneet huonosti nukutut yöt laukaisivat migreenikohtauksen. Edellisestä olikin jo aikaa...

 Loppuun positiivisena uutisena vielä se, että saimme Hollannista postia. Maricosan's Pax Orion: ENM-free, does not carry the mutation! Muskettikoiran Xenia: vWd- and EMN-free, does not carry the mutation! Hurraa, minun (edes siltä osin) terveet koirani. Vähän hymyn aihetta tähänkin kuukauteen.

2x agility + 3 koiraa

 Maanantaina hieroin kooikkerit jälleen: Siriukselta löytyi kireyttä sekä lavoista että etureisistä, Aurinkoiselta taas lantion seudulta ja takareisistä. Siriuksella etureisien kireys johtuu todennäköisesti eturauhasvaivasta, jonka takia Sirius on todennäköisesti kävellyt hieman köyryssä, koska suurentunut eturauhanen on varmasti painanut virtsarakkoa sekä tuntunut inhottavalta.
 Aurilla takareidet sekä lantio menevät kireiksi luultavasti ihan vain agilityn sekä muun liikunnan takia. Aurin juokseminen on ulkonakin jotenkin repivää, se tekee äkkipysähdyksiä ja -käännöksiä täydestä vauhdista, liukuu jäällä pitkiäkin matkoja ja säntäilee ympäriinsä onnesta soikeana. Miten voisin kieltää Aurinkoiselta irtiulkoilun, kun se sitä niin rakastaa?
 Kuitenkin koiralle on luultavasti parempi saada juosta irti kuten itse tahtoo, kuin ulkoilla aina hihnassa omistajan vauhtia. Varsinkin isot koirat joutuvat usein peitsaamaan (samanpuolen jalat liikkuvat samaan suuntaan samaan tahtiin) lenkkeillessään hihnassa, koska omistaja liikkuu liian hitaasti siihen nähden että koira voisi ravata. Erityisesti koirat joilla on lihaskireyttä tai vajaat kulmaukset liikkuvat hitaassa vauhdissa peitsaten ravaamisen sijaan.

 Sitten itse otsikkoon eli agilityyn! Kävin sekä tiistaina että torstaina itsenäisesti treenaamassa kolmen koiran kanssa. Tiistaisin minulla on pienryhmävuoro, mutta tänä tiistaina se jäi väliin omien syntymäpäiväjuhlieni takia - 30v. lähestyy uhkaava vauhtia! Onneksi ehdin päivällä käymään agiliitelemässä sekä lenkkeilemässä, olivat koiratkin sitten rauhallisia loppuillan :)

 Tiistaina treenailin lähinnä tekniikkaa kaikkien kanssa, kooikkerit pääsivät hiomaan keppejä sekä keppikulmia, myös kontakteja treenattiin kentällä olevilla puomilla ja A-esteellä. Naksutin on tällaisessa niin kätevä! Saan palkattua koiran juuri oikealla hetkellä oikeasta asiasta (kun vain olen tarpeeksi nopea), vaikka olisin kaukana koirasta. Nerokas oli se, joka keksi naksuttimen ja vielä antoi sen koiraharrastajille.
 Harjoittelin myös lähtöjä kooikkereiden kanssa: millä puolella kannattaa milloinkin olla, menenkö koirasta edelle, lähdenkö yhtäaikaa liikkeelle, kutsunko koiraa itse seisoessani paikoillaan... Näitä pitäisi harjoitella useamminkin, ettei koira hämmenny muuttuvista lähtötilanteista. Radalla kuitenkin suurin osa koirista on sellaisilla kierroksilla, etteivät ne siinä välttämättä ehdi ajatella tarkasti ohjaajan kehonkieltä. Lähdössä koira ehtii reagoimaan omistajan kehonkieleen, katseeseen sekä vartalonasentoon eri tavalla kuin rataa suorittaessaan.

 African kanssa muisteltiin, mikä olikaan mutkaputki ja harjoiteltiin puomia ensimmäistä kertaa, jossa pidin Africaa ihan turvallisuussyistä kiinni, ettei saa päähänsä hypätä kesken kaiken alas puomilta. Lisäksi tehtiin helppoja hyppysarjoja. Africa ei irtoa vielä oikein minnekään, eikä se myöskään osaa jostain syystä kauhean hyvin lukea ohjaustani, kun ohjaan sitä vasemmalla kädellä. Mistähän tämä johtuu? Palkkaan sitä molemmista käsistä niin namilla kuin lelullakin, ja olen harjoitellut molemmilta puolilta ohjausta sen kanssa yksittäisillä esteillä.
 Kooikkerit eivät vaikuta välittävän siitä, kummalla kädellä tai kummaltako puolelta niitä ohjaan, mutta olisiko sitten kyseessä joku vinttikoirajuttu? Vinttikoirat kuitenkin poikkeavat muista koiraroduista ja -tyypeistä siltä osin, että ne käyttävät enemmän näköä hyväkseen kuin muut. Ehkä jokin muuttuu ohjauksessani tai kehonkielessäni, jonka Africa huomaa mutta pienet spanielini eivät sitä tajua?
 Valitettavasti African kanssa tiistain treenit loppuivat melko lyhyeen, koska lumet tulivat hallin katolta juuri kun olin African kanssa kentällä tekemässä putkitreeniä lelupalkalla. Africa sai kauhean sätkyn ja yritti päästä ääntä karkuun juoksemalla täysillä hallin seinän viertä. Tämän jälkeen ei treenaamisesta tullut enää mitään, Africa jähmettyi täysin joka kerta nähdessään narulelunsa (jota se normaalisti jahtaa innoissaan), puhumattakaan siitä ettei se suostunut enää menemään ainoaakaan putkeen. Nameja se söi jotenkuten, mutta vilkuili huolestuneena seiniä sekä kattoa vähän väliä. Aurinko ja Sirius eivät välittäneet tuon taivaallista lumien putoamisesta, tosin ne olivatkin häkissä odottamassa omaa vuoroaan.

 Torstaina (eli tänään 13.02.) sain sitten houkuteltua Pasin mukaan agilitytreeneihin kuvaamaan ja auttamaan African putkitreenissä. African kanssa aloitettiin ihan suorista putkista: Pasi piteli toisessa päässä whippetistä kiinni ja minä menin toiseen päähän palkan kanssa. Tätä harjoitusta tehtiin muutama toisto ja suora putki alkoi sujua normaalisti. Jyrkät mutkaputket olivat vielä tänäänkin kauhistus, eikä Africa suostunut menemään niihin ilman avustusta, mutta loiva mutkaputki oli jo ihan OK Africankin mielestä. Lisäksi African kanssa treenattiin puomia uudelleen, tällä kertaa irti ja hienosti sujuu vaikka oli vasta toinen treenikerta.
 Sirius ja Aurinko saivat ohjaustekniikkatreeniä (ja niin sain minäkin!) radan muodossa, johon oli laitettu kaikkiaan 25 estettä. Kuten videoiltakin näkyy, tein radan kahdessa pienemmässä pätkässä. Rimat olivat 35cm korkeudessa, eli alimmalla medikorkeudella.
 Kerrassaan hienot treenit, joskin minun ohjaamisessani on (aina) parantamisen varaa mutta koirat menivät sinne minne pitikin, ja tekivät rataa innolla. Loppuun siis videot tämän päivän agikiidosta.

Africa kiipeää puomille
African treeni
Sirius treenaa
Aurinko treenaa

Hieman helpotusta

 Siriuksen lääkekuurit loppuivat. Viimeiset hormoonipillerit menivät keskiviikkona ja viimeisen antibioottiruiskeen annoin perjantaina. Sirius on pirteämpi, eikä pippelistä ole tullut veristä eritettä enää viikkoon. Edelleen Sirius pissailee ulkona, mutta se vaikuttaa normaalilta uroskoiran merkkailulta, koska pissiä tulee ensimmäisellä pissauskerralla isohko määrä eli rakko nähtävästi tyhjenee kunnolla.
 Tyttöjen pissit siis kiinnostavat ulkona, niitä pitää nuolla ja niiden päälle täytyy päästä merkkaamaan. Myöskin narttujen kosiskelu on ihan samanlaista kuin ennenkin, jotenkin tuntuu että nuo hormoonit eivät juurikaan Siriuksen haluihin vaikuttaneet. Pitää tutkituttaa eturauhanen vielä uudelleen muutaman viikon sisällä, kunhan Africa -whippet menee eläinlääkärin veitsen alle steriloitavaksi.

 Africa tosiaan steriloidaan tämän kevään aikana, ennen seuraavia juoksuja. Ensinnäkin näin vältytään whippetin kohdalla kohtutulehduksista. Africaa ei ole myöskään aikomus käyttää jalostukseen, joten miksi turhaan stressata sitä ja muita meidän laumamme koiria juoksuilla?
 Lisäksi Africa ja Aurinko ottavat aina yhteen, kun Africalla alkaa vuoto. Nähtävästi African hormoonit nousevat korkealle, se haastaa Auria ja yllättäen johtajanarttu ei arvosta keskenkasvuisen whippetin pomotusyrityksiä. Rähinähän siitä syntyy ja Africa on ottanut kerran kulmahampaasta reiän huuleensa. Onneksi tytöt tulevat muuten toimeen keskenään erinomaisesti.
 Toiveissa on myös, että steriloinnin jälkeen Africa alkaisi ottaa kiloja itseensä: se on nimittäin todella hoikka, jopa vinttikoiraksi. Painoa saisi olla ainakin 2-3kg enemmän. Ongelmana on myös se, että Africa on allerginen. Se ei kestä perunaa (oksentaa), hiivaa eikä viljoista ainakaan vehnää. Lisäksi nauta sekä soija isompina määrinä/jatkuvasti syötettynä aiheuttavat iho-oireita, jotka ilmenevät suurimalta osin African vatsanahkassa, johon nousee mätäpäisiä finnejä joita whippet sitten nuolee ja iho menee rikki vereslihalle. Africalla voimakkaimmin allergisoiviin ruokiin reagoi sen vatsa, joka menee ripulille niin hiivasta kuin vehnästäkin. Lisäksi hiiva aiheuttaa Africalle furunkuloosia eli tassutulehdusta: sen varpaanvälit menevät kirkkaanpunaisiksi sekä verestäviksi, lisäksi koira nuolee niitä jatkuvasti ja ne haisevatkin hiivaiselle.
 Jokaisessa koiralaumassa täytyy nähtävästi olla aina yksi allergikko ja meillä se on Africa. Onneksi nuo ruoka-aineet on melko helppo jättää pois koiran ruokavaliosta, olipa sitten kyseessä teollinen kuivaruoka tai barffaus.

Tytöt unilla.

 Rallytokoa ei olla menneellä viikolla treenattu yhtään, pitäisi kyllä ryhdistäytyä ja tehdä edes pari rallytokoliikettä päivässä kooikkereiden kanssa. Ne eivät kuitenkaan montaa sekuntia vaadi, eikä yhteen rallytokoliikkeeseen myöskään tarvita hirveän suurta tilaa - olohuone kelpaa mainiosti.
 Olen vain ahdistunut ja huolehtinut Siriuksesta, eikä aivotoiminta ole oikein riittänyt mihinkään pitkäjännitteiseen. Myöskin opiskeluhommat ovat jääneet taka-alalle, mutta siinä nyt ei ole tapahtunut suurta vahinkoa. Välillä tuntuu, että haluaisin lopettaa koko opiskelun ja siirtyä tekemään jotakin aivan muuta. Voisin ehkä jatkaa opiskeluja myöhemmin jollain aivan toisella alalla, mutta tällä hetkellä koko opiskelu vain tympii. Tuntuu ettei siitä opi mitään, eikä siitä ole mitään hyötyä myöskään tulevassa työssäni. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on tällä hetkellä meneillään paljon pedagogisia opintoja, jotka ovat täyttä paskaa. Enemmän oppisin olemalla kouluavustajana tai opetusharjoittelussa. Mutta turha opettajankoulutusohjelmaa on uudistaa, kyllähän se sama toimi 80-luvullakin! ARGH.

 Agilitya kuitenkin ollaan tehty, tiistaina kävin ryhmätreeneissä ja perjantaina tekemässä lyhyet itsenäiset treenit koko lauman kanssa.
 Menin taas etuajassa hallille, että ehdin treenamaan Siriuksenkin kanssa ennen varsinaisia treenejä. Sirius meni minihyppyjä, rimat olivat muistaakseni 25cm. Sirius oli vähän hidas ja haluton tekemään, se varmasti vaistosi minun mielentilani koska edelleen ahdistun Siriuksen eturauhasongelmasta (tiedän, olen toivoton). Koiran takia oli kuitenkin pakko ryhdistäytyä, ja keppien jälkeen palkkasin Siriuksen ylenpalttisesti, vaikka suoritus ei ollut parhaasta päästä. Tein rataa pienissä 4-5 esteen pätkissä, ja Sirius laukkaili mukana.
 Tein sen kanssa radan sivussa ollutta hyppytekniikka korkeammilla hypyillä, ja tuntui että koko koira heräsi eloon. Se haukkui, varasti lähdössä ja riehui ympäriinsä lelunsa kanssa. Hyppytekniikkatreenien jälkeen Sirius teki radan varsin mallikkaasti, tosin puomi-putkierottelussa oli ongelmia aluksi. En taas itse tajunnut erotella äänellä ja ohjauksellani tarpeeksi selkeästi esteitä toisistaan: putkessa käsi alas ja keilataan koira putkeen, kiivetessä käsi ylös ja korkealla äänellä "kii-kii-kii". Se alkoi tepsiä. Hyvä että joskus edes itse tajuan, missä teen virheen.

 Aurinkoisen kanssa trenaattiin treenikavereiden valvovien silmien alla, korjausehdotuksia tuli pariin kohtaan lähinnä minulle, kun ohjasin koirasta katsoen hankalammalta puolelta ja varmistelin välillä liikaa sitä, mihin Aurinko menee ja otin vähän liiankin tiukasti koiraa haltuun.
 Toisella kierroksella tein Aurinkoisen kanssa radan kokonaisuudessaan ja nollana! Aurinko teki hyvää putki-puomierottelua, kun itse muistin ohjata oikein, irtosi hyvin ja malttoi kuunnella. Ainoastaan takaakierrot ovat Aurilla vielä hakusessa, sitä on treenattava lisää itsenäisissä treeneissä. Muuten olin kauhean tyytyväinen pikkuakan agiliitoon, siitä on tullut jo hieno mölliagilitykoira :)

Rata 04.02.2014

 Perjantaina otin mukaan itsenäisiin treenihin koko lauman. Ajatuksena oli treenata keppejä sekä takaakiertoja Aurinkoisen kanssa. Sirius tietysti tekisi samaa treeniä ja Africalle jotakin helppoa muistutteluksi siitä, mitä agility taas olikaan (viimeksi taisin tehdä aksaa African kanssa marraskuussa).
 Keppejä tehtiin joka suunnasta kooikkereiden kanssa, Siriuksen kanssa pystyin myös tekemään kepit-putkierottulua, koska Sirius osaa hakea kepit itsenäisesti kauempaa kuin Aurinko. Auri ei vielä kestä sitä, että olisin kauheasti siitä edellä tai takana sen tehdessä keppejä, sivusuunnassa saan jo liikkua kauemmas. Hyppyihin tehtiin mahdollisimman paljon takaakiertoja, ja myös välistävetoa harjoiteltiin kooikkereiden kanssa. Sirius oli innokkaampi kuin tiistain treeneissä, mikä tietysti ilahdutti.
 African kanssa tehtiin ainoastaan hyppyjä ja putkea, putki tuntui unohtuneen whippetiltä melkein kokonaan ja se tarvitsi paljon kannustusta että suostui sinne menemään. Koko treenin ajan putkeen meno vaati monta käskyä, mutta saatiin lopulta menemään jopa 4 estettä peräkkäin. 

Itsenäinen treeni 07.02.2014

 Ensi viikolla on tarkoituksena käydä pari kertaa treenaamassa agilitya ja toivottavasti saada vähän videomateriaaliakin (mikäli koirat pysyvät kunnossa, minä terveenä ja saan Pasin hallille kuvaamaan). Lisäksi kooikkereiden kanssa harjoitellaan muutamaa rallytokon alokasluokan liikettä, ja yritetään saada alokasluokkaa ylipäätään kisakuntoon syksyyn mennessä. Liityin nimittäin Rallytokoyhdistyksen jäseneksi vihdoin ja viimein!
 Nyt vain toivon, että Aurinko ja Sirius pysyvät erittäin terveinä ja kunnossa, että pääsen molempien kanssa kisaamaan virallisissa tänä vuonna - lajilla ei niin ole väliä. Tärkeintä on hauska yhteistyö.

Tomulassa saa ruokaa ÄMPÄRISTÄ!

Sirius valvoo Pasin töitä.

Pitkä Auri-mato

Salamavalon herättämät.

Surua ja sairastelua - jälleen kerran

 Tammikuun puolivälin tienoilla jouduin lopettamaan pienen harmaan talvikkoni (kääpiöhamsteri) Boon. Sille ehti kertyä ikää kunnioitettavat 2 vuotta ja 3 kuukautta, mikä on pienelle talttahampaalle paljon.
 Nyt Boon pieniä käpälänjälkiä seuraa pikkuruinen kullanruskea roborowski Einstein. Vaikka hamsterit eivät olekaan mitään seuraeläimiä, eikä niiden kanssa oikein voi tehdä mitään, on niissä kuitenkin oma huvinsa - myös koirille, joiden mielestä terraariossa oleva pieni karvapallo on oikein oiva TV (sekä tietysti melko hintava välipala).
 
 Siriuksen häntä parantui hyvin, pieni patti siihen jäi mutta se ei ainakaan ole tulehtunut ja vaikuttaa muutoinkin olevan tyhjä. Mutta. Eräänä aamuna huomasin, että Siriuksen siittimestä tulee verensekaista nestettä. Muutoin Sirius oli oma, reipas itsensä jolle maistui vesi, ruoka ja ulkoilu normaalisti.
 Soitin eläinlääkäriin samantien ja sain ajan iltapäivälle. Internetistä en tällä kertaa alkanut etsimään mitään diagnoosia, koska yleensä ensimmäisenä silmille iskeytyy sana syöpä ja siihen menee sitten mielenrauha. Jotain aavistuksia kuitenkin mahdollisesta vaivasta oli.
 Syy tähän veriseen vuotoon selvisi eläinlääkärissä: suurentunut ja todennäköisesti tulehtunut eturauhanen. Mitään kasvain- tai kystalöydöksiä ei onneksi ollut, mutta suolessa oli paljon ulostemassaa. Kastrointia eläinlääkäri ei ehdottanut, koska muitakin vaihtoehtoja hoitoon on. Sirius sai eläinlääkärissä Tardak -hormonipistoksen, kipulääkettä ja antibioottia sekä määräyksen Levolac -ulostuslääkkeeseen, jotta uloste pehmenisi ja tulisi ulos. Suurentunut eturauhanen on estänyt Siriusta kakkaamasta kunnolla, voi pientä poikaa!
 Kotiin sain antibioottia suoraan neuloissa (olen ollut toisen eläinlääkärin leikkausapulaisena), koska osaan piikittää koiran. Lisäksi Sirius sai Ypozane -nimistä hormonivalmistetta sekä nestemäistä kipulääkettä. Koko kuuri kestää viikon, ja lisäksi on käytävä jälkitarkastuksessa muutaman kuukauden päästä - tai aikaisemmin, mikäli oireet palaavat.
  Kysyin koiran liikuttamisesta eturauhasongelmia aikana, eikä eläinlääkäri (eikä myöskään eläinlääkäriharjoittelija, jonka harjoittelukoirana Sirius pääsi toimimaan) nähnyt estettä minkäänlaiselle liikunnalle, mikäli koira itse vain jaksaa. Siriuksella tosin on selvästi vähän tukala olla, varmasti on pylly ja eturauhanen kipeänä, kun sitä koetteli peräti kaksi eläinlääkäriä ja päälle päätteeksi isketään kauheita hormoneja kroppaan!

 Tardak -hormoni ei ole kemiallinen kastraatio, kuten monet koiraihmiset ainakin keskustelupalstoilla luulevat, vaan se alentaa hedelmällisyyttä ja sukupuoliviettiä hetkellisesti (kesto yleensä 3-4vk). Kemiallisessa kastraatiossa vaikuttava aine on eri kuin Tardak -hormonissa.
 Ypozane on melko uusi hormonaalinen valmiste koirien hyvänlaatuisiin eturauhasvaivoihin, joka estää testosteronin siirtyminen eturauhaseen ja näin ollen auttaa eturauhasta kutistumaan normaaliin kokoonsa. Ypozane voi hieman heikentää uroskoiran sukupuoliviettiä, mutta se ei vaikuta siemennesteen laatuun.

 Lisäksi nyt kun tarkemmin ajattelen, Siriuksella oli eturauhasongelmaan liittyviä oireita jo joulukuussa: se pissaili useasti isohkoja määriä (mutta vain ulos), kakkaaminen oli hankalampaa (teki useita pieniä kakkoja yhdellä lenkillä) ja pippelistä tuli kummallista vaalea töhkää (joka tosin oli hajutonta ja saattoi olla siemennestettä, koska Africalla oli joulukuussa juoksut). Myös takapää vaikutti Siriuksella normaalia jäykemmältä, yleensähän Sirius on edestä enemmän jumissa kuin takaa (murtuneen etujalan takia), mutta parilla viimeisemmällä kotihierontakerralla olen huomannut, että takapää on kireänä. Selvisipä syy näihinkin muutoksiin, ja ensi kerralla olen jo paljon viisampi tämän asian suhteen.

Siriuksen lääkearsenaali.

Hieman tokkurainen toipilas.

 Tasan ei tunnu menevän onnenlahjat eivätkä mitkään muutkaan asiat. Tuntuu pahalta lukea muiden onnistumisista, terveydestä ja menestyksestä koiriensa kanssa, kun itsellä tuntuu olevan koko ajan jompikumpi kooikkereista sairaslomalla.
 Välillä tuntuu, että olisi helpompi hyväksyä perinnölliset sairaudet, eikä aina vain tällaista huonoa onnea tai tapaturmia - joihin en voi vaikuttaa yhtään mitenkään!
 Yritän olla iloinen muiden puolesta ja muiden menestyksestä, mutta välillä se on ihan helvetin vaikeaa. Pitää vain purra hammasta, ei tässä ahdistuminen ja masentuminen auta.
 Jos vaikka meillekin Aurinkoisen ja Siriuksen kanssa tapahtuisi jotain aivan ihanaa tänä vuonna - ihan vaihtelun vuoksi.

Tänään kuitenkin olin hurja ja menin tekemään agilitya hallille saadakseni jotakin muuta ajateltavaa. Otin mukaan molemmat kooikkerit, koska tällä hetkellä minusta tuntuu pahalta olla erossa Siriuksesta. Tiedän, olen vähän liian tunteellinen noiden koohottimieni kanssa...
 Aurinko teki järkyttävällä innolla ja vauhdilla lyhyen radan kolmesti, jonka päälle treenattiin vielä kaikki kontaktit erikseen muutaman kerran ja otettiin keppitreeni molemmilta puolilta sekä molemmista suunnista ohjattuna. Syntymäpäivälahjaksi saatu lötkö-leijona on tällä hetkellä maailman-paras-lelu-laik-evör!
 Sirius ulvoi häkissä ja halusi tekemään, joten en voinut kieltää Titiuulta pientä treeniä. Hypyistä otin rimat kokonaan pois ja kontaktiesteet tehtiin erillisinä Siriuksen omalla vauhdilla. Radalla Sirius tuntui katsovan minua jotenkin kummissaan, kun minä hiimailin ja hölkkäisin ja ohjasin kauhean pehmeällä äänellä. Otin vielä toisen kierroksen tavallisella käskytykselläni ja lisäsin vauhtia, jolloin Siriuskin innostui ja juoksi ihan hyvää vauhtia ollakseen "sairaslomalainen". Narulelu sai huuditusta ja kuoli ihan varmasti Siriuksen käsittelyn jälkeen. Voi sitä riemua, minkä lyhyt ja helppokin treeni toipilaskoiran kanssa voi omistajassa saada aikaan!

Pikkurata 30.01.2014

 Toivon että seuraavassa blogitekstissä minulla on jotain iloisempaa kerrottavaa. Esimerkiksi se, että Sirius alkaa parantua ja treenit sujuvat kooikkereiden kanssa niin agilityn kuin rallytokonkin suhteen.
 Pitäkää peukkuja, koko lukijakunta!

Etelä-Savon tammikuu.

Pohjois-Karjalan tammikuu - ulkoilu sentään maittaa toipilaallekin!

Koiranjalostus osa 3 - luonnetestikäsitteitä

Kooikerhondjepiireissä on puhuttu viime aikoina melko paljon luonteista ja luonneominaisuuksista. Olen kuitenkin huomannut yleisestikin koirapiireissä, että luonnekäsitteisiin liittyy monenlaisia mielikuvia: yhdelle terävä tarkoittaa aggressiivista, toiselle taas reagoivaa. Kova koira taas voi tarkoittaa jollekin toisille koirille ärhentelevää, dominoivaa koiraa, kun taas toimintakyky voidaan nähdä halukkuutena tehdä agilitya.

 Päätin koota tätä ajatellen luonnetestikäsitteet ja niihin liittyvät kuvaukset. Miksi? Siksi, että koiria on luonnetestattu vuodesta 1947 (Suomessa vuodesta 1968) ja luonnetestissä käytetyt luonnetta kuvaavat käsitteet ovat vakioituneet. Niistä on tehty melko tarkat kuvaukset, joka osaltaan helpottaa koiran luonteen tulkitsemista ja sitä, että muut ymmärtävät mitä tarkoitetaan, kun jonkin koiran kerrotaan olevan "hieman pehmeä, hyvä toimintakyvyltään, vilkas ja terävä".
 En tarkoita, että luonnetesti olisi ainoa tai oikea testi kertomaan, millainen on testatun koiran luonne. Testitulokseen vaikuttaa kuitenkin testipaikka ja -aika, testaajat, koiran oma mieliala ja viretila, koiran ohjaajan mieliala ja viretila sekä kymmenen muuta muuttujaa.

 Nämä ovat kuitenkin minun mielestäni hyviä ja toimivia luonnetermejä, joita voi sujuvasti käyttää kertoessaan omasta koirastaan (olettaen, että kuulijakin ymmärtää mitä nämä termit tarkoittavat). Koirasta saa niin koti-, harrastus- kuin jalostuskoiranakin kattavamman kuvan, kun on tutustunut Suomessa melko yleisesti käytettyihin koirien luonnetta kuvaaviin käsitteisiin. Kuten jo yllä mainitsikin, "hieman pehmeä, hyvä toimintakyvyltään, vilkas ja terävä" kertoo ainakin minulle koirasta paljon enemmän, kuin "tosi kiva koira, tykkää lapsista ja puruluista".

Toimintakyky

 Toimintakykyä voisi kuvailla koiran rohkeutena toimia oudoissa ja pelottavissa tilanteissa. Toimintakykyinen koira voi paeta tai puolustautua, toimintakyvytön koira taas jähmettyy eikä kykene suoriutumaan pelottavasta tilanteesta yksin - tai edes omistajan tukemana.
Jotkut voivat nähdä tämän myös koiran itsenäisyytenä, mutta itsenäinen koira on muista (ohjaajastaankin) riippumaton koira ja sillä ei juurikaan ole palvelu- eikä varsinkaan miellyttämisenhalua, toki tässäkin asiassa koira-ohjaaja suhde on ratkaisevaa.

Terävyys

 Teräsyys on koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiesssaan itseensä uhatuksi:  mitä suurempi on koiran terävyys, sitä pienemmästä ärsykkeestä se käyttäytyy aggressiivisesti. Terävyys ja puolustushalu kuuluvat selvästi yhteen. Myös sen hetkinen koiran mieliala ja viretila voivat vaikuttaa tulokseen.  Mitä terävämpi koira, sen lyhyemmän aikaa se harkitsee. Reagointietäisyys kertoo myös terävyydestä.
Osa kouluttajista väittää, että koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla ja vahvistamalla - toiset taas ovat sitä mieltä, että ominaisuus on synnynnäinen, eikä sitä pysty koiralle opettamaan.

Puolustushalu

 Koiran taipumus pulustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniään tai reviiriään. Olennaista ei ole koiran reaktion voimakkuus tai puolustuksen vakuuttavuus vaan nimenomaan koiran osoittama halu puolustaa. Mitä enemmän sivulle tai taakse koira siirtyy, sen vähemmän koira tahtoo tai pystyy puolustautumaan/puolustamaan. Puolustushaluun liittyy myös palautuminen, eli kuinka koira reagoi uhan kadotessa tai uhkaajan muuttuessa ystävälliseksi.
Puolustushalua voidaan harjoituksella vahvistaa.

Taisteluhalu

Taisteluhalu on koiran synnynnäinen taipumus nauttia kehonsa käyttämisestä kuviteltuun tai todelliseen taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna ja toimii myös moottorina, jonka avulla fyysisesti väsynyt koira jaksaa jatkaa leikkimistä. Taisteluhalu ei perustu aggressioon.
Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla (jossa apuna käytetään koiran saalisviettiä, johon kuuluvat kohteen huomaaminen, vaaniminen, takaa-ajo, taistelu ja tapporavistus), mutta ei kuitenkaan loputtomasti. 

 Hermorakenne

Hermorakenne kuvaa koiran kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muuta merkkejä, jotka viittavat koiran sisäisen tasapainon romahtamiseen (esim. rajut sijaistoiminnot).
Koiran heikko- tai vahvahermoisuus näkyy, kun se jostakin syystä joutuu voimakkaaseen ja vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan, joka voi johtua ympäristöstä tai ohjaajasta. Koiran hermorakenteen vahvuus tai heikkous määrää pitkälti koiran kyvyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin.
Hyvä hermorakenne näkyy paineensietokykynä ja auttavat koiraa selviämään stressaamatta arjen eri tilanteissa. Lisäksi hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompi hermoinen lajitoveri. Myös koiran kyky sietää kovia ja teräviä ääniä, laukauksia, on riippuvainen koiran hermorakenteesta.
Hermorakenne on synnynnäinen ja perinnöllinen ominaisuus, johon ei voi vaikuttaa koulutuksella.

Temperamentti eli vilkkaus 

Koiran käyttäytymisen vilkkaus, kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Koiran temperamentti eli vilkkaus kertoo, kuinka paljon koira havainnoi ympäristöään.
Temperamentin ollessa liian korkealla, häiritsevät kaikki ympäristön tapahtumat koiran keskittymistä tilanteisiin ja koira voi olla myös kykenemätön olemaan paikoillaan, joka taas väsyttää koiraa. Väsymyksen ja jatkuva ympäristön havannointi aiheuttavat koirassa sen, etteivät normaalivahvuiset ärsykkeet pääse koiran tietoisuuteen (esim. koiralle opetetut käskyt, ruoan tarjoaminen, leikki).
Häiritsevän vilkas/temperamentikas koira haluaa osallistua kaikkeen toimintaan jopa häiritsevässä määrin, se reagoi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan, kunnes lopulta on niin väsynyt että nukahtaa. Tällaiset koirat ovat varustettu ainoastaan ns. on-off -kytkimellä.
Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.

Kovuus

Koiran kovuus on koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa mitättömätkin ikävyydet pitkään.
Koira yhdistää kokemansa ikävyydet tilanteeseen tai tekoon, joka vallitsi tapahtumahetkellä. Lisäksi tapahtumapaikka, sen lähiympäristö sekä kuulo-, näkö- ja jopa hajuhavainnot voivat jäädä pehmeän koiran mielen, vaikkei niillä olisi mitään yhteyttä ikävään tapahtumaan - ainoastaan se, että koira havannoi ne epämiellyttävän tilanteen sattuessa. 
Hyvä hermorakenne, toimintakyky sekä hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä auttavat pehmeää koiraa selviytymään epämiellyttävistä kokemuksista. Usein puhutaan myös tilannekovuudesta ja ohjaajakovuudesta.
Tilannekova koira ei hätkähdä epämiellyttäviä tilanteita jotka sille tapahtuvat, kun taas ohjaajakova koira ei välitä ohjaajan ärähtelystä tai kovemmistakaan otteista. Ohjaajapehmeä koira sen sijaan ei välttämättä muista tai välitä epämiellyttävistä tapahtumista, kunnes niihin liittyy jotenkin koiran oma ohjaaja joka esim. ojentaa koiraa fyysisesti tai jopa psyykkisesti (ainoastaan äänellään ja kehoesteillä).
Kovuutta ei voi lisätä harjoituksilla tai koulutuksella.


Loppuun vielä kiinnostuneille: kaverini Anniina on koonnut minusta hyvin kooikerhondjen perusolemuksen ja luonteiden kirjon omaan blogiinsa, suosittelen lukemaan mikäli kooikerhondje kiinnostaa edes jollain asteella. Ja voihan sieltä hakea inspiraatiota myös omasta rodustaan ja sen luonteesta kirjoittamiseen.

Ohjaajapehmeät karvakorvani.

Pakkanen paukkuu, mutta ei pelota!

Synttärijuhlat, seuraamista ja seuraamuksia

 Minun rakas päivänpaisteeni täytti toissapäivä (9. tammikuuta) kokonaiset 3 vuotta! Aurinko sai syntymäpäivälahjakseen uuden RoadKill -lelun (halpisversion tosin), jota tosin käytetään vain treeneissä, sekä tietysti hienon syntympäiväkakun. Tänä vuonna kakkuna toimi koirien maksa-liha-hyytelö, jonka kuorrutin kermaviilillä ja päälle lisäsin kolme nakinpalasta kynttilöiksi.
 Aurinko ahmi kakkunsa hetkessä parempiin suihin ja kiitti kauniisti tulemalla pyyhkimään suunsa villasukkiini ja röyhtäisemällä. Että kiitos vaan kokille. Myöskin synttärilahjalelu sai kyydistystä Aurilta, sitä piti vetää ja heitellä ja vinguttaa oikein olan takaa. Ja vähän muristakin Siriukselle siitä, ettei vaan kukaan vie Aurinkoisen uutta omaa aarretta. Nähtävästi lahjavalinta osui oikeaan :)
 Myöskin Sirius pääsi osalliseksi herkutteluun, sille oli tarjolla lihahyytelöä alá kermaviili & nakki.

Voitko nyt jo antaa luvan syödä?

 

 Aurin syntympäivä ei tosin ollut Siriukselle kauhean hyvä päivä. Huomasin keskiviikkoiltana koiria hieroessani, että Siriuksen hännässä oleva patti on tulehtunut - se oli kuuma, punainen ja selvästi kasvanut.

 Alunperin patti oli suunnillen peukalonpään kokonen, mutta tuolloin se oli ikäänkuin levinnyt suuremmalle alueelle. Sirius aristi vähän pattiin koskettaessa, mutta sillä ei ollut lämpöä eikä se varonut mitenkään muuten häntäänsä. Varasin kuitenkin heti torstaille eläinlääkäriajan.

 Siriuksen hännässä oleva patti on puhjennut kerran, joskus 3 vuotta sitten. Silloin siitä tuli ulos hieman rakeista talia tai jotakin muuta vaaleaa, ei juuri minkään hajuista töhkää. Tuota töhkää sai häntäpatista puristella ulos pari kertaa kuussa ja putsata sitten antiseptisella aineella. Kuitenkin nyt syksyllä huomasin, että häntäpatin reikä oli mennyt umpeen eikä siitä tullut enää mitään ulos. Annoin sen olla, kun ei se kerran Siriusta vaivannut.

 Torstaina äitini oli ottanut kooikkerit mukaansa ostoksille ennen eläinlääkäriin menoa (minä kävelin sinne suoraan harjoittelupaikastani), ja tuolla välillä Siriuksen häntäpatti oli puhjennut itsestään - tai sitten Titiuu oli nuollut sen puhki.
 Siriuksen häntä oli veressä ja kummallisessa töhkässä, joka ei taaskaan haissut oikein miltään. Eläinlääkäri ruiskutti sinne liuosta muutamaan otteeseen ja tyhjensi patin sieltä tulevasta tavarasta. Kun kysyin, mikä tuo häntäpatti on, eläinlääkäri sanoi sen erittäin todennäköisesti olevan tulehtunut talirauhanen, joka jostain syystä ei tyhjene normaalisti vaan kerää talin sisälleen ja puhkeaa aika ajoin.
 Nyt kuitenkin ison (läpimitta 2-3mm), verestävän reiän ja tulehduksen takia eläinlääkäri antoi hoito-ohjeeksi puhdistaa patin aiheuttaman onkalon antiseptisella liuoksella, ja määräsi Siriukselle 14 päivän antibioottikuurin.
 Ihanaa kerrassaan, varsinkin kun Sirius on oikea ylinäyttelijä mitä hoitotoimenpiteisiin tulee. Se kiljuu, tärisee, kitisee, yrittää pakoon ja potkii, ennenkuin ehtii edes aloittaa koko operaatiota. Eli ei siihen oikeasti voi sattua niin paljon, kuin mitä Titiuu antaa ymmärtää. Hyvä kun ehdin edes ottaa koiran syliini ja puhdistusvälineet käteeni, kun vinkuna alkaa. Just joo.
 AB-tabletit Sirius sentään ottaa ilman minkäänlaista ongelmaa, varsinkin kun sen jälkeen saa jotain herkkua!
 Auri taas on ihan päinvastainen, hoitotoimenpiteet on helppo tehdä mutta lääkkeiden otossa on parempi varoa sormiaan, koska Aurinko puree hampaitaan yhteen myös silloin kun sormet ovat leukojen välissä. Auts.

 Rallytokossa ollaan treenattu seuraamista sekä siinä tapahtuvia erilaisia käännöksiä ja suunnanvaihtoja. Milloin pitää mennä jalkojen välistä, milloin leikata koiran takana ristiin ja milloin kääntyä eri suuntaan kuin koira. Enemmän siinä tuntuu olevan minulle haastetta kuin kooikkereille! Naksutin on jälleen oiva apu treenauksessa. Vielä kun saisin koirat oppimaan, että enää ei tarvitse heti istua kun seuraamisliike loppuu vaan silloin jäädäänkin seisomaan ja odottamaan uutta käskyä. Eipä siihen auta kuin harjoittelu.
 Näitä käännöstreenejä on aluksi helppo tehdä sisälläkin ja ilman kylttejä, myöskin rallytokon jääviä liikkeitä ollaan vähän treenattu molempien koirien kanssa. Ratoja tehdään sitten kunhan eräs ystäväni saa ne minulle tehtyä *vinkvink* ;)

 Sen verran sain vielä suru-uutisia, että yksi Siriuksen pennuista (Bella Belleza's -pentue, vm. 2010) on jouduttu lopettamaan pidempään jatkuneiden luusto- ja lihasongelmien takia. Mistä näitä aina tietää, mitä milloinkin voi tapahtua. Tällaista se vain on koirien ja niiden kasvatuksen kanssa, kaikkeen ei voi varautua vaikka minkä tekisi.
Erittäin lämmin osanotto omistajaperheen suruun. Kiitos erinomaisesta pikkuystävän hoidosta. Hyvää matkaa sateenkaarisilloille, pieni punavalkoinen <3

 Toivottavasti ensi kerralla voin kirjoittaa jo iloisemmista asioista, ja toivoa että seuraavat koiriin liittyvät uutiset olisivat hyviä.
 Rapsuttakaa, rutistakaa ja rakastakaa koirianne, niin minäkin tänään (ja joka päivä) tein ja kerroin miten tärkeitä ne minulle ovat. Tällaisina hetkinä sitä muistaa, miten pienestä elämä joskus voi olla kiinni.

Rakas Aurinko 3-vuotissyntympäivänään.

Rakas Sirius eläinlääkäristä tultuaan.

Päivitys ja Uusi Vuosi

 Koska kennelin kotisivut aika ajoin olivat toimittamatta jopa viikkoa kerrallaan, eikä niistä syystä tai toisesta pystynyt päivittämään kunnolla ilman hirveää ajan tuhlausta ja koodausta, päätin siirtää kaiken infon blogin liitteeksi. Näin pääsen ainakin minä paljon helpommalla.

 Aloitetaan sillä, että EI, italianvinttikoirat Mytty, Lula ja Vili eivät ole siirtyneet tähtien tuolle puolen, vaan elävät edelleen omassa laumassaan Itä-Suomessa. Fakta nyt vain on se, että minä en tule enää kasvattamaan italianvinttikoiria vaan aion jatkossa keskittyä ainoastaan kooikerhondjen pienimuotoiseen kasvatukseen.

 Africa siis juoksee, eikä näin ollen ole kuvioissa mukana 3-4 viikkoon. Sen sijaat kooikkerit pyörivät jaloissa jatkuvasti, nyt ollaankin treenailtu vähän rally-tokoa.
 Siriuksesta se on hurjan hauskaa, kun saa kehuja koko ajan! Tosin Siriuksen on vaikea ymmärtää, ettei seuraamisen pysähdyksissä tarvitsekaan enää automaattisesti istua perusasentoon, vaan pitäisi jäädä seisomaan ja odottaa seuraavaa käskyä. Tuntuu että Titiuun päässä käyvät pienet aivonystyrät ihan kuumana, kun se yrittää tajuta mistä on kyse!
 Aurinko vasta opettelee asioita, mutta sen kanssa treenaaminen on jotenkin helpompaa koska Aurilla ei ole vahvaa tokopohjaa, joten se ei tarjoa mitään tokojuttuja vaan odottaa ja tarjoaa tekemistä, eikä jumiudu yhteen ja samaan liikkeeseen.
 Hyvin on ainakin alkanut meidän rallytokoilumme, ensi vuonna kun lajista tulee virallinen, suuntaamme todennäköisesti kisakentille.

 Sirius ja Aurinko kävivät myös luovuttamassa verta ja paketti lähti pikapostina Alankomaihin. Nyt sitten odotellaan geenitestien tuloksia jännityksellä!

 Uusi Vuosi odottaa, toivottavasti se on edellistä parempi. Toivon eniten että koirat säilyvät terveinä ja saan nauttia niiden kanssa tekemisestä myös ensi vuonna - vielä enemmän kuin tänä vuonna, jos vain mahdollista :)
 

Riemukasta Uutta Vuotta 2014! Olkoon se entistä parempi!

     

Siskoni minulle joululahjaksi huovutetut Aurinko & Sirius <3

Vuoden viimeiset agilityt = joululoma + rallytokon kotikurssi

 Viimeiset agilitytreenit on tältä vuodelta tehtiin viikko sitten, enkä voi kuin olla ylpeä koirieni - erityisesti Aurinkoisen - edistymisestä.
 Siriuksen kanssa on lähinnä tehty yhdessä kaikkea hauskaa, kontaktit ovat kyllä parantuneet huomattavasti kesän lopusta. Aurinko taas on oppinut kaikki esteet ja pystyy tekemään periaateessa kokonaisia ratojakin, joka tuli todistettua agilitymöllikisoissa.
 Koskapa emme pääse treenaamaan agilitya näillä näkymin ennen helmikuuta, on hyvä väli aloittaa meidän uusi harrastuksemme - rally-toko! Joitain liikkeitä koirat osaavat jo, erityisesti Siriukselle on paljonkin tuttuja liikkeitä sen tokotaustan takia. Aurinkoisen kanssa taas on paljonkin uutta opeteltavaa jopa alokasluokkaa varten, mutta onneksi rally-tokossa saa ja pitääkin kehua koiraa koko suorituksen ajan. Auri ei palkkaudu tokohommista läheskään samalla tavalla kuin agilitysta itsestään. Välillä tuntuu että Aurinko tekisi agilitya jopa ilman palkkaa, sen verran kuumana se käy esteisiin.
 Sirius taas on selvästi enemmän toko- kuin agilitykoira, siitä on hauskaa tehdä rally-tokojuttuja, koska A) mamma kehuu koko ajan, B) siitä saa palkkaa helpoistakin jutuista ja C) Sirius osaa niin paljon jo valmiiksi.
 Ja ihan näin sivuhuomiona, Africa -whippetkin on tehnyt vähän agilitya: se osaa hypyn, muurin, renkaan, putken ja pituuden. Lisäksi se osaa tulla luokse, seisoa näyttelyasennossa, odottaa, istua, noutaa ja mennä maahan(!) vihdoin. Saa nähdä saanko Pasin innostumaan opettamaan Africalle rally-tokojuttuja samalla, kun tahkoan niitä kahden kooikerhondjen kanssa.

 Vuoden viimeisimmät treenit näyttivät tältä:

 

 Oikeastaan aika helppo rata, kun teki oikeat ohjauskuviot. Pakkovalssia tuli tehtyä jonkin verran tällä radalla (jälleen kerran), eikä puomi-putkierottu ollut kummallekaan koiralle vaikeaa, koska minä fiksusti aina plokkasin väärän esteen.
 Siriusta taas ei kiinnostanut aluksi tehdä oikein mitään agilityyn liittyvää, joten tein sen kanssa pari tokoliikettä ja palkkasin nameilla, jonka jälkeen Titiuu meni takaisin häkkiin ja Aurinko pääsi agiliitämään.
 Aurinko huusi ja räyhäsi ja juoksi täysillä (myös kontaktit ja melkein putosi A:lta), mutta parasta oli ehdottomasti itsenäinen keppien aloitus koska en ehtinyt mukaan auttamaan, vaan olin vielä hypyllä 10. kun Auri oli kepeillä. Ja pikkuakka aloitti ne ihan oikein! Muutenkin Aurin kanssa radasta jäi hyvä fiilis, Auri malttoi ottaa kontaktit kunnolla ja keppejä otettiin vielä erillisenä esteenä vähän joka suunnasta ja molemmilta puolilta.
 Sirius innostui Aurin menosta, joten pääsin tekemään senkin kanssa vielä loppuajasta rataa. Siriukselle ei nyt sen ihmeempiä tarvitse miettiä, koska se etenee sen verran hitaasti että minäkin ehdin melko hyvin mukaan. Lisäksi se osaa esteet nimeltä ja suorittaa niitä enemmän itsenäisesti kuin Aurinko, joka tietysti antaa minulle aikaa mennä jo seuraavalle esteelle. Kontakteja naksuttelin myös Siriukselle, joka alkaa komentelemaan heti jos ei palkkaa irtoa toisen "koske" -käskyn jälkeen - olipa sitten 2on-2off -kontakti tai ei. Hauhau!


Ehdin myöskin vihdoin ja pitkästä aikaa lähtemään Anniinan ja Adyan kanssa lenkille - peräti kahtena peräkkäisenä päivänä! Toisena päivänä myös Africa pääsi mukaan lenkkeilemään, ja vaikka sää ei meitä suosinutkaan, ei se näyttänyt koiria juurikaan haittaavan.
 Kerran Adya ja Aurinko päättivät toiselleen rähähtää, nähtävästi minusta kun istuin niiden välissä lattialla. Mitään muuta ei tapahtunut kuin paljon ääntä ja ärinää, joka loppui parissa sekunnissa. Tosin sen jälkeen Auri halusi omia Siriuksen, ja pärisi kun Adya rupeasi leikkimään Titiuun kanssa! Onhan se nyt aivan kamalaa ;)
 Ulkona ei ollut minkäänlaisia ongelmia, koirat juoksivat irti ja haistelivat nenät yhdessä metsien tuoksuja. Siriuksesta oli yllättäen maailman parasta päästä kolmen nartun kanssa yhdessä lenkkeilemään, koska kahdella niistä (Adya ja Africa) alkoi juoksut 1 viikon päästä yhteislenkistä, ja Aurinkoisellakin ne on tiedossa 2-3kk sisään, mikäli aikataulu pitää paikkansa.

 Nyt sitten on tiedossa lomaa ja agilitytaukoa. Rally-tokon harjoittelu aloitetaan varmaankin joulunpyhien jälkeen, ja toivottavasti helmikuussa osataan jo sen verran että voidaan tehdä halliin jonkinlainen rally-tokorata. Kisat saavat vielä odottaa, saa nähdä jos kuitenkin ensi kesänä päästäisiin rally-tokokisoihin, mikäli niitä järjestetään siedettävän ajomatkan päässä Joensuusta/Joroisista.

 Lopuksi vielä pari agilityvideota, jotka löytyivät Pasin puhelimesta. Toinen rata on parin viikon takaa (10.12.-13), mutta toisen alkuperäistä kuvauspäivää en muista.

Sirius agiliitää marraskuussa
Aurinko agiliitää marraskuussa

Sirius agilityssä 10.12.2013
Aurinko agilityssä 10.12.2013

Näihin tunnelmiin on hyvä aloittaa joulu ja päättää samalla vuosi 2013. Olkoon ensi vuosi entistä parempi!

Rauhallista Joulua & Riemukasta Uutta Vuotta 2014!

Ekat agilitymöllit ikinä ja treeniä, treeniä

 Kävin kooikkereiden kanssa elämäni ensimäisissä epävirallisissa agilitykisoissa, jotka järjestettiin PoKSin pikkujoulujen yhteydessä. Enkä oikeastaan osannut edes kauheasti jännittää, ehkä otin radat ja ohjaukset turhan varman päälle varsinkin Aurinkoisen kohdalla, koska pelkäsin sen karkaavan radalta (tai jotakin muuta yhtä typerää).
 Turha pelko oli se, ei pikkuakkaa voinut mikään muu vähemmän kiinnostaa kunhan hän vain pääsee tekemään aksaa! Siriuksellakin oli asenne kohdallaan ja vauhtiakin hienosti ollakseen Sirius talvipakkasella. Sen verran on kuitenkin murtunut jalka jäykkä näin talvella, etten ainakaan virallisiin kisoihin lähde ennenkuin vähän lämpenee - ellei sitten kisapaikka ole lämmin (+10 vähintään).
 Tuloksina kuitenkin sijoituksia ja palkintoja, Aurinkoiselle sijat 1. ja 4. huippuajoilla sekä Siriukselle sijat 2. ja 3. Hienot lentävät hollantilaiseni! Pukukisasta saatiin "lämpimin asu" -palkinto, meillä kaikilla oli villapaidat päällä - kooikkereilla tietysti minun neulomani ;)
 Agilitya on treenattu tällä hetkellä vain se 1 kerta viikossa, Siriuksen motivaatio ei ole ollut huippuluokkaa mutta se johtuu suurimmaksi osaksi jalan oireilusta näin talvella. Se on jäykkä, sitä palelee ja hermotus ei toimi yhtä hyvin kuin lämpimällä säällä. Sirius siis käyttää sitä talvella huonosti, mikä tietysti jumiuttaa lapa- sekä selkälihaksia.
 Tosin meille tuleekin agilityyn 6 viikon tauko joululoman sekä minun opetusharjoitteluni takia, se varmasti tekee hyvää meille kaikille. Varalajiksi otetaan rally-toko, pitää vain väsätä kyltit ja alkaa treenailemaan kotona joulu-tammikuun ajan. Helmikuussa päästään sitten tekemään rally-tokoratoja halliin :D

 Tässä kuitenkin viimeisten 3 viikon agilityradat treeneistä, kaikki radat olen yrittänyt tehdä molempien koirien kanssa ja vielä erikseen keppi- sekä kontaktiharjoittelua molemmille.

 Tällainen (alla) rata odotti eräänä treenikertana hallissa sekä 4 hyppyesteen hyppytreeni. Vaihteenvuoksi oli hauskaa tehdä rata, jossa ei ollut yhden ainutta perushyppyestettä - joskin Aurinkoisen kanssa tämä oli vielä melko haastava rata koska Aurilla on kova vauhti eikä se osaa hakea esteitä vielä kunnolla nimeltä sekä se tarvitsee keppien kanssa apua.
 Molempien kanssa kävin radalla rallattelemassa, tämän radan paras puoli oli se että minun piti tosissani miettiä, kummalla puolella kannattaa milloinkin olla ohjaamassa ja missä kohtaa voin sekä ehdin vaihtaa ohjauspuolta.
 Hyppytreenissä kokeiltiin molempien kanssa etupalkkaa, yhdessäjuoksua sekä luoksekutsumista. Tiedä häntä oliko se nyt mikään oikea hyppytreeni, mutta ainakin kooikkereilla oli hauskaa sitä tehdessään (jopa Sirius oli varastaa ja lähteä omin lupineen hyppimään hakeakseen etupalkkalelunsa!).

19.11.2013

 Seuraavalla kerralla radalla olikin sitten tällainen ilmestys, joka oli minusta myös hauska rata ohjata. Siriuksella oli alussa hieman motivaatio-ongelmia (vai olivatko lihakset vielä viileät sekä jäykät?), joten sen kanssa tein aluksi vain pari kontakti- ja keppitreeniä.
 Aurinko sen sijaan sinkoili jo ensimmäisellä kierroksella esteeltä toiselle ja huusi mennessään. Mahtavaa. Kepit otettiin erillisenä pari kertaa, sitten radalla niin että palkkasin 9. hypyn jälkeen ja sitten mentiin rauhassa tekemään kepit ja jatkettiin siitä rata loppuun asti. Mitään muita ongelmia ei oikeastaan ollutkaan, pakkovalssia käytin monessa kohtaa koska se toimii Aurinkoiselle mielestäni erittäin hyvin. Pussin jälkeen tosin minulle meinasi tulla kiire, koska Aurinko juoksee paljon kovempaa kuin minä, mutta onneksi(!) Arska on putkihullu ja ohjautuu putkeen kaukaa.
 Sirius piristyi Aurinkoisen menosta ja teki hienon, puhtaan radan (kahdessa osassa tosin). Minun itseni pitää vain opetella sanomaan estekäskyt ajoissa, erityisesti kun ne ovat hankalassa kulmassa (kuten kepit tällä radalla), eikä jäädä miettimään että osaisikohan koira lukea noita numerokylttejä ihan itse? Onneksi Titiuu antaa minulle nämä ohjausvirheet anteeksi, ainakin jos pyydän anteeksi antamalla makkaraa :)

26.11.2013

 Viimeisen rata heti joulukuun alussa tuotti ongelmia. Jos se on 3-luokan rata, niin taidan jättää suosiolla sen luokan sikseen. Siriuksella oli taas sellainen fiilis, että se ei halunnut tehdä mitään. Jätin siis suosiolla Siriuksen kanssa tämän radan sikseen, tein sen kanssa alussa vain pari hyppyä ja kontakteja, joista palkkasin ruhtinaallisesti ja laitoin Titiuun takaisin häkkiin.
 Auri sen sijaan taas oli ihan liekeissä, vähän liiankin kuumana koska Aurinko oli sitä mieltä että 7. este ei suinkaan ole hyppy vaan putki uudestaan! Käpälästä pitäen piti Aurille näyttää, mihin halusinkaan sen tulevan. Ja tadah! - sen jälkeen rata sujui kuin rasvattu. Jopa kepit Aurinko osasi aloittaa ihan itse ihan oikein! Voi mikä riemu ja superpalkkaus taitavalle aksa-Ritsalle!
 Suoralla (18.-20.) jäin Aurista auttamattomasti jälkeen, mutta onneksi Auri tietää mikä este on "hyppy" ja lukee (välillä liiankin) tarkasti kehonkieltäni ohjauksessa vaikka olisikin minusta kaukana. Pitäisi vain itse taas joko opetella juoksemaan kovempaa tai ohjaamaan paremmin, eikä vain antaa käsien ja kropan heilua miten sattuu.
 Siriuksen kanssa otettiin lopuksi vielä esteitä 9.-16., johon sitten tehtiin omiakin kuvioita. Rimat laskin minikorkeuteen, ihan Siriuksen murtunutta jalkaa ajatellen. Tässä löytyi Siriukseenkin jo oikea agilityfiilis, vaikka jälleen se oli aluksi vähän hakusessa.
 Minullakaan ei mikään paras päivä ollut, eikä rata ollut mieleinen (niitäkin ratoja on välillä tehtävä, tiedän), joten varmasti Sirius vaistosi myös sen ja yritti kovasti minua rauhoitella ja lepytellä, vaikkei paska päivä johtunut todellakaan koirista.
 Näitä sattuu ja tapahtuu, pitäisi vain osata unohtaa treenaamisen ajaksi kaikki mikä vituttaa, ja keskittyä vain koiriin sekä niiden kanssa tehtyihin positiivisiin asioihin. Tästä on taas hyvä ottaa opikseen ja muistaa ensi kerralla hymyillä koirille kuin hangon keksi, vaikka oikeasti tekisi mieli käydä kuristamassa joku. Jokaisessa koiraharrastajassa on hyvä olla ripaus luonnenäyttelijää.

03.12.2013

 Vielä ehditään tänä vuonna kahdessa agilitytreenissä käydä ennen joululomalle jäämistä. Sen jälkeen onkin sitten rally-tokon tehotreenaus(toivottavasti!) kotioloissa. Koirille on myös tiedossa metsä- ja peltolenkkejä, joilla saa olla koko ajan irti sekä saunomista ja kotihierontaa. Ja vielä saavat sisävessankin (siis joulukuusen, tosin auta armias jos joku menee siihen ruikkimaan...)!
 Ensi viikonloppuna on toivottavasti suuntana Helsingin Messukeskus ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttely, jälleen kerran vain turistina. Sieltä varmasti löytyy koirille joululahjat ja kaikkea muuta mukavaa, että voi taas viettää loppuvuoden pankkitili tyhjillään ;)

 Jälleen loppuun kännykkäkameran uumenista kuvia, on se vaan ihanaa kun noita koiria on monta <3

 Hyvää joulunodotusta, rakas lukijakunta!

Uninen lauma sunnuntaiaamuna <3

Sirius vahtii Aurinkoisen unta.

Aksamöllien palkintosaalis.