Leikkauspöydällä: myöskin kuuntelua ja peilailua

 Aloitetaan sillä, että Africa on nyt steriloitu. Tähän päädyttiin Pasin kanssa yhteistuumin, ei kaikkia koiria ole tarkoitettu jalostukseen eikä niitä siihen tarvitsekaan käyttää. Africa vietiin torstaina Ahon klinikalle, jonne se jäi muutamaksi tunniksi Aho-sedän hyppysiin.
 Tuloksena siis kohduton ja munasarjaton rimppakinttu. Kohtu oli puhdas (minä epäilin alkavaa kohtutulehdusta, koska Africa haiskahti kummalliselle sekä sen emättimestä tuli jotakin eritettä), eläinlääkäri Aho oli innoissaan siitä, kuinka helppoa oli ollut leikata noin rasvaton koira! Kyllä, totuuden nimissähän on sanottava, että Africa on liian hoikka jopa vinttikoiraksi.
 Lupasin Aholle laihduttaa Aurinkoisen samoihin mittoihin siinä vaiheessa, kun Aurin sterilisaatio on ajankohtainen.
 Myöskin African silmät peilattiin puhtaiksi, samoin sydän oli sivuäänetön ja muutoinkin moitteeton. Valitettavasti African ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen meni itkiessä opiaattijohdannaiskrapulaan, Pasi pääsi valvomaan, kun minä laitoin korvatulpat korviin ja painuin unten maille. Nyt on whippetti ollut kipulääke- ja antibioottikuurilla, myöskin lenkkeily, hyppiminen sekä riehuminen ovat kiellettyjen asioiden listalla vielä viikon verran. Africa ei onneksi kauheasti siitä välitä, koska A) Africa inhoaa talvea/kylmää/märkää, joten se nukkuu enemmän kuin tyytyväisenä huovan alla kooikkerien lähtiessä talvitakeissaan tai kurahaalareissaan lenkille. Ja B) kipulääke selvästi väsyttää tuota koiraa. Joten siinä mielessä rimppakinttu on helppo toipilas.

 Olen myös kuunnellut ja peilaillut itseäni näiden koira-asioiden suhteen. Minua ahdistaa Sirius ja eturauhanen, se että se voi uusia jolloin en todennäköisesti enää ota uutta hormoonikuuria, vaan leikkautan koko koiran. Olen siis suorastaan hysteerinen aika ajoin tämän asian suhteen. Haluaisin kuitenkin saada Siriukselta vielä yhden pentueen maailmaan, Aurinkoisen tai jonkun muun mukavan nartun kanssa - sillä ei ole niin väliä.
 Aurinkoisen kanssa pelkään sitten sitä, että se ei tule taaskaan kantavaksi. Auri on siis tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta (jonka pitäisi alkaa maalis-huhtikuussa), uros on valittu ja koirat tutkittu.  Kuitenkin takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että Auri ei saakaan pentuja.
 Ei auta sekään, että edellisellä astutuskerralla alkuperäinen uros oli (ja on edelleen) steriili, ja Sirius vahinkoastui Aurinkoisen vasta 17.-18. juoksupäivä, jolloin tärpit ja ovulaatio olivat varmasti menneet jo ohi. Aurinkoinen on vaan sellainen pieni narttu, että sille kelpaa uros juoksupäivinä 7.-20. Että on ihanaa.

 Agilityssa ehdin viime viikolla käymään ainoastaan kerran, valitettavasti opiskelu häiritsee aivan liikaa vapaa-aikaa. Minulla on menossa itsenäisiä kursseja sekä kirjatenttejä, joihin menee enemmän aikaa kuin luennoilla istumiseen. Toisaalta, eipähän tarvitse herätä ja lähteä pyöräilemään kahdeksalta alkavalle luennoilla, vaan saa nukkua (melko) rauhassa pidempään. Jotain hyvää siinäkin.
 Agilityssa oli kuitenkin tällainen pyöritys, Sirius oli jälleen hieman tahmea aluksi ja nyt alan epäillä, että vika on enemmänkin minussa kuin koirassa, koska muiden kanssa Sirius toimii paljon paremmin (=nopeammin). Todennäköisesti Sirius yhdistää eturauhasesta johtuneen kipuilun ja pahan olon minuun, joten minun kanssani ei ole kivaa tehdä asioita. Pitää ryhdistäytyä ja alkaa taas palkata Siriusta huomattavasti useammin sekä runsaammin treeneissä. Mitä minä siinä menetän, jos koira toimii sillä tavalla paremmin ja meillä molemmilla on hauskempaa?
 Aurinko yllätti minut tällä radalla toimivuudellaan. Se kuunteli, teki oikein, kääntyi hienosti ja oli asenteella mukana. Ihana pikkuakka! Tosin tällä radalla ei ollut meitä hidastavia keppejä eikä keinua, mutta ei anneta sen asian häiritä. Mukavat treenit kuitenkin saatiin aikaiseksi, kontakteja pääsin jälleen naksuttelemaan molempien koirien kanssa.
 Sirius pysähtyy hienosti käskyn kuulleessaan, eikä juurikaan juokse tai hyppää kontakteista yli/läpi (*koputtaa puuta*), mutta se tarvitsee käskyn. Aurinko taas osaa itse tarjota oikeaa toimintaa jopa ilman käskyä, mutta toisinaan juoksee kontakteista läpi. Tarkoituksena on kuitenkin 2on-2off -kontaktit, ei juoksukontaktit (vaikka ne ovatkin hienot oikein opetettuna ja tehtynä, mutta minä tyydyn helpompaan malliin).

Rata 18.02.2014

 Viime viikko meni vähän ohi myös sen takia, että minulla oli koko lauantaipäivän kipeä olo. Kuumetta ei ollut, eikä kurkkukaan ollut kipeä mutta jokin vaivasi selvästi. Tarkoitus oli treenata jotakin lauantaina koirien kanssa, mutta se sitten jäi.
 Sunnuntaina selvisi syy huonoon oloon: migreenikohtaus. Elämäni pahin tähän mennessä. Mikään ruoka, neste tai lääkkeet eivät pysyneet sisällä muutamaa minuuttia pidempään, toinen silmä tuntui pullahtavan ulos kuopastaan ja toispuoleinen pääkipu oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Sunnuntai-ilta meni päivystyksessä, josta saadut suonensisäiset lääkkeet onneksi auttoivat parissa tunnissa sen verran, että kykenin nukahtamaan. Nyt parin päivän jälkeen olo alkaa olla normaali, tosin kaikki pää- ja niska-alueen lihakset ovat aivan jäykkinä.
 Todennäköisesti stressi ja siitä johtuneet huonosti nukutut yöt laukaisivat migreenikohtauksen. Edellisestä olikin jo aikaa...

 Loppuun positiivisena uutisena vielä se, että saimme Hollannista postia. Maricosan's Pax Orion: ENM-free, does not carry the mutation! Muskettikoiran Xenia: vWd- and EMN-free, does not carry the mutation! Hurraa, minun (edes siltä osin) terveet koirani. Vähän hymyn aihetta tähänkin kuukauteen.